”Tulkaa kattoo mä tein meduusalientä!” – Lasten havaintojen jakaminen tiedekasvatuksen aikana sosiokulttuurisesta näkökulmasta

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa tutkiminen on nostettu keskeiseksi toimintamuodoksi leikin ohelle. Perusteiden lapsikäsityksen mukaan lapsi oppii muun muassa ympäristöään tutkien. On kuitenkin huomattu, että tutkimiseen kannustavaa toimintaa on varhaiskasvatuksessa tarjolla melko harvoin. Tiedekasvatus on yksi tapa toteuttaa tutkimiseen kannustavaa toimintaa ja hyödyntää lasten luontaista halua tutkia ympäristöään. Henkilöstön osaaminen näyttää olevan yksi este tiedekasvatuksen toteuttamiselle.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten ja kenen kanssa lapset jakavat tutkimustoiminnassa tekemiään havaintoja ja miten päiväkodin fyysinen ympäristö sekä tutkimusvälineet näyttäytyvät havaintojen jakamisen yhteydessä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Pyrkimyksenä oli tuottaa uutta tietoa varhaisiän tiedekasvatuksesta sosiokulttuurisesta näkökulmasta varhaiskasvatuksen institutionaalisessa kontekstissa.

Varhaisiän tiedekasvatus

Varhaisiän tiedekasvatus luo pohjaa myöhemmälle tiedeosaamiselle sekä tieteellisten käsitteiden oppimiselle. Leikillisen ja mielikuvitusta hyödyntävän tiedekasvatuksen avulla lapset harjoittelevat tieteellistä lukutaitoa ja tutustuvat tieteelliseen prosessiin. Tieteellisten käsitteiden oppimisen sijaan keskeistä on ymmärrys siitä, että tieteellisiä käsitteitä on olemassa. Tiedekasvatuksen totetutamiseen on olemassa erilaisia malleja.

Havainnointi, eli huomion suuntaaminen kiinnostavaan ilmiöön on keskeinen osa tiedekasvatusta ja erityisesti tiedekasvatustoiminnan aikana tapahtuvaa tutkimista. Havaintojen jakamista lähestyttiin tutkimuksessa oppimisen sosiokulttuurisen näkökulman viitekehyksessä, ja päiväkodissa tapahtuvaa vuorovaikutusta tarkastellaan institutionaalisena vuorovaikutuksena.

Aineisto ja metodologia

Tämän laadullisen tutkimuksen videoaineisto kerättiin osana Monilukutaitoa opitaan ilolla (MOI) -kehittämisohjelmaa. Aineisto kerättiin suomalaisissa päiväkodeissa, ja tutkimushenkilöt olivat 5-6 -vuotiaita. Analyysimenetelmänä käytettiin multimodaalista keskustelunanalyysiä. Analyysissä hyödynnetään Rogoffin sosiokulttuurisen analyysin kolmea fokusta, ja huomiota kiinnitetään erityisesti kontekstuaalisiin ja yksilöiden välisiin prosesseihin.

Tulokset

Tulosten perusteella lapset jakavat tiedekasvatuksen tutkimusvaiheen aikana havaintoja puhumalla, osoituksilla sekä tutkimusvälineitä liikuttamalla, sekä näiden tapojen yhdistelmillä. Liittyminen havaintojen jakamiseen osoitettiin katseella, puheella tai molemmilla. Lapset jakoivat havaintoja sekä toisilleen että aikuisille, mutta eniten havaintojen jakamiseen liittyvää vuorovaikutusta oli lasten välillä. Aikuisten aktiivinen osallistuminen näyttäytyi havaintojen jakamista lisäävänä tekijänä. Päiväkodin fyysinen ympäristö sekä institutionaaliset käytännöt näyttäytyivät tutkimustoiminnassa havainnointiin liittyvää vuorovaikutusta osin rajoittavina seikkoina. Tulosten perusteella varhaiskasvatuksessa tiedekasvatuksen tutkimustoiminnan aikana havaintoihin liittyvää vuorovaikutusta voidaan tukea oppimisympäristöä muokkaamalla ja opettajan aktiivisella osallistumisella.

Laura Lahin

Pro gradu: ”Tulkaa kattoo mä tein meduusalientä!” – Lasten havaintojen jakaminen tiedekasvatuksen aikana sosiokulttuurisesta näkökulmasta