Avainsana: työuupumus

Julkaistu

Opettajan työkokemuksen rooli työuupumuksessa

Tutkimuksen tavoite ja toteutus

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää opettajien iän ja työkokemuksen yhteyttä heidän kokeman työkuormituksen määrään sekä laatuun. Tutkimukseen osallistui 163 opettajaa kuudesta koulusta Pääkaupunkiseudun alueelta. Vastaajajoukko muodostui peruskouluissa työskentelevistä aine-, perus- ja luokanopettajista. Opettajilta kysyttiin: ”mikä työssäsi kuormittaa?”. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia, että numeerisia analyysimenetelmiä. Vastaajat jaettiin analyysia varten kolmeen eri ikäryhmään sekä viiteen eri kokemusryhmään. Laadullisen aineistoanalyysivaiheen ja vastaajien ryhmittelyn jälkeen alettiin tutkimaan iän sekä kokemuksen ja työuupumuksen yhteyttä kvantitatiivisi keinoin.

Tutkimuksen tärkeys

Työuupumus on opetus- ja kasvatusalalla tunnettu ilmiö. Se on todettu olevan negatiivisesti yhteydessä sekä opettajan työssösuoriutumiseen, työyhteisön hyvinvointiin kuten myös henkilökohtaisen elämän sekä terveyden laatuun. Aikaisemman tutkimuksen merkittävä osa opettajista on kuormittunut työnsä takia. Kuormitus johtaa runsaissa määrin työstä poisjäämiseen sekä alanvaihtoon. Opettajien töistä poisjääminen on erittäin tärkeää välttää, sillä jokainen opettaja on tärkeässä roolissa seuraavan sukupolven tekijöiden kasvattamisessa.

Tutkimustulokset

Tulosten perusteella ikä vähensi työn kuormitusta: Nuoremmat opettajat olivat yleisesti kuormittuneimpia kun taas vanhemmat opettajat olivat suhteessa vähemmän kuormittuneita. Lisäksi ikäryhmien ero kuormituksen määrässä oli merkitsevä. Kuormitusteemoista ”oppilaat” ”työympäristö”, ”hallitsemattomuus” sekä  ”vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö” korreloivat negatiivisesti iän kanssa. 

Aloittelevat opettajat kokivat eri koulumaailman teemoista vanhempia kollegoitaan enemmän kuormittavimmiksi asioiksi oppilaat, työmäärän, resurssit, hallitsemattomuuden, työympäristön ja vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön. Uransa puolessavälissä olevat opettajat kokivat kuormittavammiksi teemoiksi työssään ajanpuutteen sekä ammattilaisten kanssa tehtävän yhteistyön. Kokeneimmat opettajat kokivat kuormittavammiksi teemoiksi työssään ylimääräiset perustyöhön liittymättömät asiat sekä huonon johtamisen. Tulokset olivat suurilta osin linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Ajanpuute oli suurin koettu kuormittava teema ryhmästä riippumatta.

Miten tutkimustuloksia voitaisiin mahdollisesti selittää?

On mahdollista, että tutkimustuloksia selitti osittain yhteiskunnan muutoksesta heijastuvat opettajiin kohdistuvat vaatimukset, yksilön tarpeiden huomioimattomuus koulutuspolitiikassa, koulun yksilölle haitalliset rakenteet sekä yksilön vaikutusmahdollisuuksien puute. 

Opettajien työuupumustutkimuksen tulevaisuus

Jatkotutkimuksessa olisi hyvä pohtia eri kuormitusteemojen syy-seuraus-suhteita syvällisemmin sekä ottaa tutkimukseen laajempi ja tätä kautta yleistettävämpi vastaajaotos. Tutkimusta voidaan hyödyntää opettajien työhyvinvoinnin kehittämisessä sekä apuna jatkotutkimuksessa.

-Eero Rintala

Tutkielman otsikko: Opettajien työkuormitus. Opettajan iän ja työkokemuksen yhteys koettuun työkuormituksen määrään sekä laatuun

Julkaistu

Voiko työuupumus olla epideemistä opettajien kesken? – Yksilölliset, vuorovaikutteiset ja organisatoriset tekijät

Tutkimuksen tavoite

Pro Gradu-tutkielman tutkimustehtävänä oli tutkia opettajien kokeman työuupumuksen tarttumista kollegasta toiseen niin yksilö- kuin organisaatiotasolla sekä vuorovaikutuksissa työyhteisön sekä opettajan ja oppilaan välillä. Aiempien tutkimusten mukaan koulutusalalla koetaan suhteessa enemmän työuupumusta muihin toimialoihin verrattuna. Työuupumuksen on todettu olevan myös yhteydessä niin työssä jaksamiseen, alanvaihtoon kuin vetäytymiskäyttäytymiseen, sekä oppilaiden motivaatioon ja koulumenestymiseen. Tämän takia opettajien kokeman työuupumuksen tutkiminen edelleen on hyvin tärkeää ja nimenomaan sen tarttumisen paremman ymmärtämisen tärkeys lisääntyy. Tässä tutkimuksessa keskityttiin työuupumuksen oireisiin eli ekshaustioon, kyynistymiseen ammatillista työyhteisöä kohtaan ja riittämättömyyden tunteeseen opettaja-oppilas suhteessa. Tutkimuksessa syvennyttiin työuupumuksen kannalta relevantteihin tekijöihin: sukupuoleen, uravaiheeseen, koulutasoon, koulualueen sosio-ekonomiseen tasoon sekä organisaation kokoon. Aiempi tutkimus työuupumuksen tarttumisesta ei ole niinkään keskittynyt kollegalta toiselle ilmenevään tarttumiseen, vaan johtajatasolta työntekijälle tai perheen sisällä puolisolta toiselle. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää mitkä yksilölliset, vuorovaikutteiset ja organisaatio tason tekijät voisivat mahdollisesti estää tai tai altistaa työuupumuksen tarttumiselle. Tutkimus oli laaja määrällinen tutkimus, 1531 opettajan vastauksella niin ala-asteelta, yläasteelta kuin yhtenäiskoulustakin. Tutkimusaineisto on kerätty osana laajempaa Koululla on väliä -tutkimusprojektia (Pietarinen, Pyhältö & Soini, 2017).

Mitä tuloksia saatiin?

Tulosten perusteella opettajat kokivat melko kohtuullisia työuupumuksen oireita, mutta näytti siltä, että vaihtelua annettujen vastauksien välillä oli melko paljon. Opettajat raportoivat siis melko paljon myös korkeampi työuupumuksen oireita. Oireet myös korreloivat keskenään positiivisesti, eli ne ikään kuin syöttävät toinen toistaan. Työuupumuksen tarttumista estäviä tekijöitä tutkimuksen perusteella olivat yksilöllisinä tekijöinä miessukupuoli ja pidempi työkokemus, eli tämä tutkimus vahvisti aiempia tutkimustuloksia siitä, että miehet ikään kuin sietävät paremmin työuupumukselle altistavia tekijöitä, ja pidempi työkokemus vastaavasti luo paremmat mahdollisuudet kestää näitä altistavia tekijöitä, tosin aiemmassa tutkimuksessa on nostettu esille, että syy voi olla siinä, että uupuneet henkilöt ovat vaihtaneet alaa, ja siksi eivät näy kokeneempien antamissa tuloksissa. Vuorovaikutteisena tekijänä korkeampi koulualueen sosioekonominen asema nähtiin puskuroivana tekijänä, eli mitä korkeampi koulualueen tulotaso on, sitä vähemmän opettajat kokevat työuupumuksen oireita, ja organisatorisena tekijänä pieni koulun koko oli puskuroiva tekijä, eli pienemmissä työyhteisöissä koettiin vähemmän työuupumuksen oireita. Altistavia tekijöitä työuupumuksen tarttumiseen olivat vastaavasti naissukupuoli, ja matalampi työkokemus, koulualueen matala sosioekonominen sekä koulun suuri koko. Naisten on todettuTutkimustulokset ovat yleistettävissä koko Suomen opettajakuntaa koskeviksi tutkimusdatan kattavuuden vuoksi.

Mitä hyötyä tutkimuksesta oli, ja mitä jatkotutkimuksia siitä voisi ammentaa?

Tutkimustuloksista on hyötyä, kun suunnitellaan ja budjetoidaan koulujen resursseja ja toiminnallisuuksia. Koulujen kokoon tulisi kiinnittää huomiota ja mahdollisesti pohtia, pitäisikö koulujen koot pitää suhteellisen pieninä, koska pieni koulun koko todettiin olevan puskuroiva tekijä. Erityisesti opettajien kokemaan ekshaustioon tulisi keskittyä, sillä sen on todettu olevan korkein oireista ja sen on myös todettu siirtyvän opettajasta toiseen suhteellisen helposti. Opettajien työuupumus voi mahdollisesti aiheuttaa uupumusta myös oppilaissa ja huonontaa heidän motivaatiotaan, joten siksikin on tärkeää puuttua opettajien jaksamiseen. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista keskittyä siihen, miten samojen koulualueiden ja koulujen oppilaat kokevat osaltaan työuupumuksen, tarkemmin sanottuna koulu-uupumuksen oireita, ja miten ne ovat yhteydessä samojen koulujen opettajien tuloksiin. Myös koulualueen sosio-ekonomisen aseman tarkempia vaikutuksia olisi mielenkiintoista tutkia enemmän opettajien kokemaan työuupumukseen liittyen.

Jenny Järvinen

Antecedents for the Crossover of Teacher Burnout – Individual, Transactional and Organizational Factors

Julkaistu

Työhyvinvointia työtä muokkaamalla

Koulujen merkitys koko yhteiskunnan kehittymisen näkökulmasta on keskeinen. Koulujen toimintaa johtaa lainsäädännön mukaisesti rehtori. Rehtoreiden työ on tullut yhä vaativammaksi ja työn haastavuutta lisäävät yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, jotka heijastuvat myös koulujen toimintaan. Rehtoreiden työn moninaisuus ja vaativuus asettavat haasteita myös rehtoreiden työhyvinvoinnille. Rehtoreiden työhyvinvointi on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle ja tutkimusta on vielä suhteellisen vähän. Rehtoreiden työn muokkaamisesta ei löydy aikaisempaa tutkimustietoa ja näin on erittäin tärkeää saada tietoa rehtoreiden työinnosta ja työuupumuksesta työn muokkaamisen näkökulmasta tarkasteltuna. Tulevaisuudessa työn muokkaaminen voikin olla yksi tärkeä keino lisätä rehtoreiden työintoa ja vähentää heidän kokemaansa työuupumusta.

Tutkimustehtävä

Tutkimuksessani tutkin työn muokkaamisen yhteyttä rehtoreiden työintoon ja työuupumukseen. Työn muokkaaminen on yksilöiden proaktiivista työn voimavarojen ja vaatimusten muuttamista tarkoituksena lisätä työn ja yksilön kykyjen ja tarpeiden välistä yhteensopivuutta. Työn muokkaamisen tavoitteena on tehdä työstä merkityksellisempää, innostavampaa ja tyydyttävämpää. Työinnolla tarkoitetaan pysyvää myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa, joka koostuu tarmokkuuden, omistautumisen ja uppoutumisen kokemuksista. Työuupumus on puolestaan pitkittyneestä stressistä johtuva työperäinen stressioireyhtymä, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynisyys ja riittämättömyyden tunteet.

Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita, millä tavoin työn muokkaaminen on yhteydessä rehtoreiden kokemaan työintoon ja työuupumukseen. Aikaisempaan tutkimukseen pohjaten oletettiin, että työn muokkaamisen osa-alueet ovat joko positiivisesti tai negatiivisesti yhteydessä työintoon ja työuupumukseen.

 Menetelmät

Tutkimusaineisto kerättiin osana kansainvälistä Principal Health and Wellbeing -tutkimushanketta. Kyselylomake lähetetiin sähköpostilla Rehtoriliiton kaikille n. 1200 jäsenelle. Aineistossa oli yhteensä 564 vastaajaa. Rehtorit vastasivat kyselyssä väittämiin liittyen työn muokkaamiseen, työintoon ja työuupumukseen. Aineisto analysoitiin käyttämällä regressioanalyysia.

Tulokset

Tutkimuksen mukaan työn muokkaaminen on positiivisessa yhteydessä rehtoreiden työintoon ja työinnon osalta keskeistä on työn rakenteellisten voimavarojen ja työn mielekkäiden haasteiden lisääminen.  Huolehtimalla mm. riittävästä autonomiasta ja kehittymismahdollisuuksista rehtorit voivat vaikuttaa omaan työintoonsa. Työuupumuksen osalta puolestaan korostui työn sosiaalisten voimavarojen lisääminen, ja näin sosiaalisilla suhteilla on merkitystä rehtoreiden työhyvinvoinnin kannalta. Työn kuormittavien vaatimusten vähentäminen ei puolestaan suojannut rehtoreiden työhyvinvointia vaan oli positiivisessa yhteydessä työuupumukseen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin kehittämisessä eri oppilaitoksissa. Myös rehtoreiden koulutuksissa olisi hyvä huomioida rehtoreiden työhyvinvointiin liittyvien tutkimusten tuloksia.

Lotta Allemand

Työn muokkaamisen yhteys rehtoreiden työintoon ja työuupumukseen