Suomi on saari ja muita myyttejä Pohjolan helmestä

Hejsan ihanat ihmisolennot ja aurinkoiset terveiset Suomeen!

Vaihtovuosi alkaa lähestyä loppuaan. Deadline-listat on viimein saanut heittää roskakoriin, mikä tietenkin miellyttää perfektionistisen ylisuorittajan tarvettaa hoitaa asiat kunnialla loppuun saakka. Matkustelut Walesiin, Skotteihin sekä lähiseudulle ovat myös tehneet tehtävänsä lukuvuodenjälkeisen stressin lievittämisessä. Samaan aikaan ruksit rivien perässä to do&see -listojen perässä myös hirvittävät. Yksi vaihe, ja aika helkkarin hieno sellainen, on kohta ohi.

Vuoden aikana kansainvälisessä ympäristössä ehtii kohdata monenlaisia ennakkokäsityksiä ja mielikuvia Suomesta ja suomalaisista. Hirveän usein törmää joko klassisiin “Teillä on niin hyvä opetusjärjestelmä!” ja “Siellä on hirveän kylmä!” -tyylisiin heittoihin. Vastaavasti tyypillistä on, että vähän häpeillen tunnustetaan, etten minä oikeastaan juuri mitään osaa Suomesta sanoa. Näiden reaktioiden lisäksi olen kuullut myös yllättäviä vastauksia, jotka ovat saaneet minut nauramaan vatsa kippurassa. Täältä pesee parhaimmistoa ja yllättäviäkin stereotypioita:

 

 

SUOMALAISET MIEHET OVAT RUMIA JA JUOVAT PALJON ALKOHOLIA JA SAAVAT SILTI KAUNIIT NAISET JOIDEN KANSSA MENEVÄT NAIMISIIN JA SITTEN LISÄÄNTYVÄT JA KIERRE JATKUU

Noniiiin, aloitettiin heti hyvin graafisella ja raflaavalla ennakkoluulolla. Yllättääkö, että se tuli norjalaisen nuoren miehen suusta? En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa tämän kuullessani – etenkin, kun oma karkea stereotypiani norjalaisista on, että he ovat rikkaita ja kauniita. Varmaan nämäkin voi jonkin kansallisen itsetunnon tai naapurikatkeruuden piikkiin laittaa.

 

SUOMEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄ ON VERTAANSA VAILLA

Tämän jo mainitsinkin, ja tuskin yllättää ketään. Etenkin saksalaiset tuttavani ovat hehkuttaneet Suomen koulutussysteemia niin vuolaasti esitelmöiden, että välillä on tuntunt heidän tietävän asiasta enemmän kuin minä, vaikka olenkin kyseisen systeemin läpi kulkenut. Olen ennen Essexiin tuloani ollut kiitollinen Suomen koulutusjärjestelmästä, joka ainakin teoriassa takaa kaikille mahdollisuuden saada samat opilliset lähtökohdat, ja vaihtovuoden aikana tämä kiitollisuus on vain syventynyt. Mahdollisuus opiskeluun ei ole itsestäänselvyys ja omia etuoikeuksiaan on oppinut arvostamaan entistä enemmän, kun on seurannut vierestä tuttujen ja kavereiden kipuilua naurettavan suurten lukuvuosimaksujen kanssa. Vaikka opiskelijat Suomessa usein elävätkin köyhyysrajoilla, he eivät silti huku opintolainoihinsa. Köyhyysrajoilla sitä täälläkin opiskellessa elellään, mutta erona on se, että paikallisten lainasummat liikkuvat aika erilaisissa sfääreissä kuin Suomessa. Voisin myös kuvitella, että korkeakoulutus näyttäytyy mahdottomuutena maksujen tähden useammalle täällä kuin Suomessa. Don’t quote me on that, mutta pointti joka tapauksessa on, että muistetaan olla kiitollisia!

 

SUOMI ON SAARI

Mmm, tota noin joo, ei. Lienee sanomattakin selvää, ettei kommentin laukonut säilynyt mun kettuilulta (eikä tule säilymään tulevaisuudessakaan mitä niikseen tulee).

 

SUOMESSA PUHUTAAN ENGLANTIA ÄIDINKIELENÄ

Mulle tuli aivan puskista, että Suomea voisi luulla englanninkieliseksi maaksi, mutta hassua kyllä tätä on tullut useammastakin tuutista. Brittiläiset kurssikaverit ovat hämmästelleet, kun olen pahoitellut puutteellista kielitaitoani ja selitellyt sitä vieraskielisten akateemisten opintojen haastavuudella, sillä he elivät uskossa, että englanti on äidinkieli Suomessakin. Olen ottanut tämän kohteliaisuutena: rikkinäinen ulkolaisen englatini ei voi olla aivan säälittävää kuultavaa. Ylpistymistä vältellen olen kuitenkin myös hämmästellyt, miten vähän Suomesta tiedetäänkään, kun tällainen stereotypia on edes mahdollinen.

 

SUOMI KIELENÄ ON KUIN RUOTSI, NORJA JA TANSKA

Kun tulee ilmi, että ei, emme puhu Suomessa englantia, vaan suomea äidinkielenä, keskustelun luonnollinen jatkumo sisältää usein olettamuksen siitä, että suomen täytyy olla samanlainen kuin läntiset naapurikielensä. Ei sinänsä kamalan yllättävä ennakkoluulo, mutta on tullut vastaan niin usein, että mulla on fennistikkona hihassa suhteellisen vakiintunut vastaus valaisemaan kielihistoriaa ja -sukulaisuutta.

 

REVONTULET, REVONTULET, REVONTULET

Ootko nähnyt niitä? Näkyykö ne joka paikasta? Näkyykö ne joka yö? Onhan tää valoilmiö aivan tosi ihmeellinen ja pysäyttävä, mutta ihmisten hypetys on silti tullut yllätyksenä mulle. Useampi kaveri on suunnitellut reissua Lappiin motiivinaan puhtaasti vain nähdä revontulet. Sivuhuomautuksena: olenpa tutustunut yhteen brittiin niin, että kertoessani olevani Suomesta, hän huudahti innoissaan: “Suomesta! Mä menin Suomen Lapissa naimisiin!” Tämä kiteyttää mielestäni hyvin, miten revontulirakkaus ja lumi-ihmetys voidaan viedä leveleille, joiden olemassaolosta minulla ei ollut aavistustakaan.

 

HUSKY-AJELUT PUUTERILUMEN PEITTÄMÄLLÄ TUNDRALLA

Tämä menee vähän samaan kategoriaan kuin edellinen revontulihypetys. Pinterest- ja WeHeartIt-kuvat valkoisesta talven ihmemaasta ovat selkeästi tehneet tehtävänsä ja aiheuttaneet kultakehyksin varustettua matkakuumetta. Suunnittelemme parhaillaan läheisiksi tulleiden vaihtariystävieni kanssa uuden vuoden viettämistä yhdessä Lapissa. Jos (ja toivon mukaan kun) suunnitelmamme toteutuvat, on mielenkiintoista nähdä, miten hyvin todellisuus vastaa ulkomaalaisten romanttisia odotuksia. Oli miten oli, Suomen luonto ja talvi etenkin Lapissa ovat vertaansa vailla!

 

Tällaiset stereotypiat ovat jääneet vahvimmin mieleen. Yllättikö mikään niistä?

Xx Aino

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *