Hei kaikki kauniit ihmisolennot taas pitkästä aikaa!
Vuosi 2019 on alkanut mun osalta melkoisella rytinällä, mikä selittää osaltaan hiljaiseloa täällä blogin puolella. Jo ensimmäisen kahden viikon aikana ehdin muun muassa juhlia kahden sisaruksen synttäreitä koti-Suomessa, heittää satunnaista työkeikkaa äitini firmassa, esitellä kotikaupunkiani hongkongilaiselle vaihtariystävälle (sauna ja avanto myös testautettu), matkustaa Dubliniin ihastelemaan Trinity Collegen kirjastoa ja katsomaan The 1975:n konserttia sekä kirjoitella esseitä.
Tammikuun puolivälissä alkoivat uudet kurssit, uusiin kämppäkavereihin tutustuminen ja paluu Essex-arkeen. Ehdinpä myös hostata rakasta Suomi-toveriani Innaa hänen Englannin-reissunsa ajan, ja vierailla Shakespearen syntypaikoilla Stratford-upon-Avonissa. Lisäksi yliopistojen kerhotoiminta on pyörähtänyt käyntiin joulutauon jälkeen – ja tämä postaus onkin omistettu juurikin sille.
Essexin yliopistossa on tarjolla runsaasti erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Suomen opiskelijatoiminnasta poiketen täällä järjestäydytään vapaa-ajalla ainejärjestöjen sijaan kerhoihin, jotka voivat olla urheilujoukkueita (sports clubs) tai harrastejärjestöjä (societies). Tarjontaa on laidasta laitaan aina jalkapallosta ja rugbysta tankotanssiin sekä Harry Potter -kerhosta meikkausseuraan ja feministiseen järjestöön. Yhteensä eri kerhoja on satakunta, joten jokaiselle todella löytyy jotain.
Linkki harrastejärjestöihin: https://www.essexstudent.com/societies/findasociety/
Linkki urheilujoukkueisiin: https://www.essexstudent.com/sport/
Suomen korkeakouluelämästä tunnetut ainejärjestöt ovat täällä huomattavasti pienemmässä roolissa. Joillain oppiaineilla on ainejärjestönsä, mutta esimerkiksi kirjallisuustiede ei kuulu näihin oppiaineisiin, joten kirjallisuuden opiskelijana sain etsiä vapaa-ajan toimintani muualta. Osakuntatoimintaa täällä ei ole, mutta “Cultural Societies” liippaa melko läheltä. Kyseessä on kerhotoiminta, joka pyörii tietyn maan tai alueen kulttuurin ympärillä osakuntien kanssa samoilla linjoilla: näihin kerhoihin ovat tervetulleita niin kyseiseen kulttuuripiiriin kuuluvat kuin sen hengenheimolaisetkin. Mä en ole ollut mukana näiden kerhojen toiminnassa, mutta useat niistä ovat tosi aktiivisia.
Mitä mä siis lopulta valitsin vaihtoehtojen kimarasta? Runsas valikoima ei tehnyt valintaa helpoksi, mutta olen – puolivahingossa – päätynyt aktiiviksi lacrosse-joukkueessa ja showkuorossa.
Lacrosse (suomalaisittain haavipallo; mulle selvisi vasta muutama kuukausi sitten, että tällä lajilla ylipäätään on suomenkielinen nimi…) tuli mun elämään yllättäen ja rytinällä. Ensimmäisiin treeneihin menin lähinnä solidaarisuudesta kämppisten seuraksi tietämättä edes, millä ja miten koko lajia pelataan. Tykästyin pelin nopeaan tempoon ja hyvään ryhmähenkeen Essex Blades Women’s Lacrosse -joukkueessa, jota nykyään kutsun omakseni. Treenaamme kahdesti viikossa, ja kerran viikossa pelaamme BUCS-liigassa muita yliopistojoukkueita vastaan.
Lacrosse on tarjonnut erinomaista vastapainoa opiskeluelämälle. Treenimme ovat kaukana höntsäilystä, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Fyysinen rasitus saa unohtamaan stressinaiheet pelikentän ulkopuolella. Joukkueen tytöt ovat loistotyyppejä, joten lacrosse on tuonut myös paljon uusia kasvoja ja tuttavia ilahduttamaan elämää Essexissä. Pitkään yksilölajeja harrastaneena on ollut virkistävää vaihtelua treenata joukkueen kanssa ja myös huomata oma kehitys lajissa, joka vielä puoli vuotta sitten oli täysin vieras.
Laji on vienyt mukanaan niin, että olen jopa jo tarkastanut Helsingin haavipallomahdollisuudet ja harkitsen vakavasti joukkueeseen pyrkimistä ensi syksynä.
Showkuorosta sen sijaan intoilin jo ennen Englantiin saapumista. Jenkkiläisen Glee-sarjan suurkuluttajana vaihdovuoteni must-listalle kuului showkuoroon liittyminen, sillä se on jotain, mikä ei valitettavasti Suomeen ole juuri rantautunut. Halusin siis ehdottomasti kokea yhdessä laulamisen ja esiintymisen ilon.
Showkuoron kilpailujoukkuetta varten järjestettiin koelaulut, jotka ilokseni läpäisin. Syyslukukauden treenasimme kerran viikossa, mutta nyt kevätlukukaudella olemme aloittaneet myös koreografian harjoittelun, joten treenitahti on kiristynyt kahteen kertaan viikossa. Maaliskuun lopussa matkamme käy Portsmouthiin Masters of Showchoir -kilpailuun, johon otamme osaa kahdeksanminuuttisella mashup-esityksellämme ja jossa mittelemme muiden englantilaisten yliopistojen showkuoroja vastaan.
Taideopiskelijapainotteinen ryhmämme showkuorossa saa hymyn huulille ankeimpinakin sadepäivinä. Isot persoonat ja pirskahtelevat luonteet toimivat saumattomasti yhteen, ja usein tunnen itseni kovin suomalaiseksi tässä teatraalisessa joukossa, vaikken koskaan olekaan pitänyt itseäni hiljaisena. Vaihtokokemus on ehdottomasti saanut lisää väriä showkuoroon kuulumisen myötä!
Kaiken kaikkiaan suosittelen kenelle tahansa vaihtoonlähtijälle lämpimästi yliopiston kerhoissa aktivoitumista. Englannissa ainakin valinnanvaraa on niin paljon, että omia mielenkiinnonkohteita vastaavan toiminnan löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Mielekkään tekemisen lisäksi kerhotoiminta avaa ovia uusiin ihmisiin tutustumiseen. Juuri lacrossen ja showkuoron kautta Essexin sosiaaliset piirini ovat laajentuneet vaihtariporukoista myös paikallisiin opiskelijoihin. Tämä on kullanarvoista, sillä opiskelun lisäksi ympärillä olevat ihmiset ovat valtavan suuressa roolissa vaihtokokemuksen aikana.
Mun lauantai-ilta jatkuu villeissä merkeissä ensi viikon kurssilukemistoihin perehtymisen parissa: vuorossa on René Maranin Batouala postkolonialistisen kirjallisuudentutkimuksen kurssille. Etukäteiset ystävänpäivähalit Suomeen!
Xx Aino