Hei ihanaiset ihmisolennot!
Kevät on koittanut kohisten Colchesterissa ja samaan aikaan kevätlukukausi on hurahtanut ohi hetkessä. Kampuksella on parhaillaan melko hiljaista, sillä monet ovat lähteneet koti-kotiin tai reissaamaan pääsiäisloman ajaksi. Essexin yliopistossa lukuvuosi jakautuu kolmeen lukukauteen, joista kahdessa on lähiopetusta (syys- ja kevätlukukaudet) ja viimeisessä (kesälukukausi) ainoastaan muutama hassu kertaustunti ja koko vuoden kokeet. Sekä syys- että kevätlukukauden jälkeen on kuukauden pituinen loma. Kirjallisuuden opiskelijalle loma on nimellinen, sillä esseekirjoitusta on isketty kummallekin lomalle noin 10 000 sanan edestä. Nyt ollaan siis jo toisessa kuukauden lomajaksossa, mikä tarkoittaa käytännössä, että kaikki lähiopetus vaihtovuoteni ajalta on takana. Minne aika on oikein kadonnut?
Vuorokaudesta meinaavat loppua tunnit kesken, kun yrittää opiskella vieraalla kielellä, saada kurssityöt ajoissa valmiiksi, tutustua uusiin ihmisiin, matkustella, harrastaa, nähdä, tehdä, kokea ja oppia uutta, haastaa itsensä ja lisäksi yrittää pitää perhe ja ystävän koti-Suomessa kärryillä tästä kaikesta. Vaihtovuosi on ollut elämäni hektisimpiä ja haastanut lievästi neuroottisen perfektionismiin ja ylisuorittamiseen taipuvaisen luonteeni, mutta kaiken kiireen ja paineen keskellä se on opettanut keskittymään olennaiseen ja näkemään, millä on merkitystä. Aika on mennyt nopeasti, mutta jokainen hetki on ollut merkityksellinen ja antanut eväitä tulevaisuuden varalle.
Kokonaisuutta on helpointa lähestyä sen osien kautta, joten tässä seitsemän välähdystä viime viikosta:
1. VUOSI KUVINA
Olin palaamassa futiskentiltä rennosta lacrosse-pallottelusessiosta, kun huomasin kotimatkalla Ivor Crewe -luentorakennuksen seinälle ilmestyneet kuvataulut kuluneelta vuodelta. Kuvat ovat yliopiston opiskelijoiden sosiaalisen median tileiltä, ja spottasin myös itseni yhdestä kuvasta! Pysähdyin ihailemaan ja muistelemaan kulunutta vuotta hetkeksi: Ensimmäiset lacrossetreenit kämppisten kanssa. Tutustuimme uusiin ihmisiin ja lajiin, josta emme tienneet ennalta mitään. Uskomattomien auringonlaskujen ihaileminen kirjaston ylimmässä kerroksessa ties minkä esseen parissa puurtaen (paikallista opiskelukaveria lainaten: “Colchester may be a shithole but we do get the best sunsets here.”). Bonfire Nightin ilotulituksista nauttiminen marraskuisessa illassa. Pebbles-kampuskissaan törmääminen milloin SU-ruokakaupassa ja milloin kotimatkalla tai lammilla. Lukuisat pelipäivät kotikentällä ja bussimatkojen päässä muissa yliopistoissa. Reissut muiden muassa Brightoniin, Bristoliin, Birminghamiin, Statford-upon-Avoniin hyvässä seurassa. Helmikuun helleaalto ja puistohengailu. Teki hyvää pysähtyä ihmettelemään kaikkea, mitä on saanut kokea.
2. PULAHDUS COLNE-JOKEEN
Useampi ystäväni käy lähes päivittäin uimassa läheisessä joessa. Yksi heistä on yrittänyt syksystä lähtien sinnikkäästi saada minua mukaan. “Suomalaisena sulla on erityisgeenit kestää kylmyyttä, uittehan te avannossakin!”, on kuulunut useammin hänen suustaan. Lähes vuoden suostuttelun jälkeen suostuin. Kokemus oli virkistävä ja hauska, vaikka mudassa kömmittyäni olin enemmän suihkun tarpeessa kuin nuoruuden Kyrönjoki-kesien jälkeen.
3. MASTERS OF SHOWCHOIR 2019 @PORTSMOUTH
Showkuoro-aherruksen kohokohdasta ja kulminaatiopisteestä eli vuosimallin 2019 Masters of Showchoir -kisasta on tulossa kokonainen postaus lähitulevaisuudessa. Tässä kuitenkin kuvan muodossa ensimakua meidän mahtavan tiimimme esityksestä!
4. SUOMALAIS-JAPANILAIS-AMERIKKALAIS-RANSKALAIS-KIINALAINEN LOUNAS
Vaihtarikämpässämme pääsee lähes päivittäin spontaanisti maistamaan uusia herkkuja milloin mistäkin ruokakulttuurista. Loman takia monet meistä ovat poissa, joten viikonlopun kunniaksi me jäljelläolijat organisoimme kansainvälisen lounaan, johon kuului miso-keitto, vegekaalilaatikko ja jälkiruoaksi kasvojenkokoiset amerikkalaiset suklaakeksit suodatinkahvin kera.
5. ESSEEURUPEAMAT
Sain juuri valmiiksi luovan kirjoittamisen novellikurssille portfolioni, mutta vielä jonkin aikaa karhunosa päivistäni kuluu lopputöiden parissa. Seuraavaksi työn alla on postkolonialistisen kirjallisuudentutkimuksen kurssille essee, joka käsittelee länsimaalaisten vaikutteiden näkymistä Adichien romaanissa Puolikas keltaista aurinkoa (2006), joka on kuvaus sisällissodan aikaisesta Nigeriasta. Kun se on paketissa, jäljellä on enää yksi essee, jossa lähestyn populaarikirjallisuutta psykoanalyyttisestä näkökulmasta. Tässä kaikessa on paljon sulateltavaa, etenkin vieraalla kielellä, mutta olen siitä huolimatta kiitollinen, että saan puurtaa minua kiinnostavien ja älyllisesti stimuloivien aiheiden parissa.
6. PIKNIK LAMMELLA
Viime lauantaina lämpömittari nousi jopa seitsemääntoista asteeseen, mikä tarkoittaa suomalaiselle kesäpäivää parhaimmillaan. Kiinalaisen kämppikseni kanssa leivoimme pellillisen brownieita, joka katosi viimeistä murua myöten hyvällä omallatunnolla vatsoihimme kampuksen lammen rannassa sorsia ihmetellessä. Vaaleanpunainen auringonlasku (ja viilenevä ilta, vaikka tätä emme suostuneetkaan ääneen myöntämään) innoittivat riemukkaaseen kuvaussessioon.
7. UUSIA HAASTEITA ETSIMÄSSÄ
Kirjasto on toinen kotini, eikä vähiten siksi, että se sijaitsee noin sadan metrin päässä kotioveltani. Tämä lainaus Albert Sloman -kirjaston kolmoskerroksen aulassa kolahti:
“Essex taught me that learning is not about memorising but about questioning and enquiring.”
Vaihtovuoden lähetessä loppuaan mielessä pyörii miljoona asiaa; vuoteen mahtuu niin paljon oivalluksia, kohtaamisia ja opetuksia, että pääkopan kapasiteetti tuntuu rakoilevan. Myös tästä aiheesta myöhemmin lisää. Nyt sanon vain, että HITTO IHMISET. Lähtekää yrittämään uutta, kun siihen siunautuu mahdollisuus. Oli se sitten työharjoittelu tai opiskelujakso ulkomailla, jonkin hassun taidon oppiminen tai kiinnostavan tyypin deeämmiin livahtaminen. Yrittäkää, (epä)onnistukaa, oppikaa. Ei oo mitään yhtä palkitsevaa, kun itsensä ylittäminen.
Xx Motivaattori-Aino kiittää ja kuittaa
