Uudet kestävän kehityksen tavoitteet luodaan 10 vuoden päästä eli vuonna 2030. Nyt kun uusi vuosikymmen on alkanut ja maailmankirjat järkkyvät uudenlaisen viruksen levitessä, voisi meillä olla aikaa miettiä myös nurkan takana vaanivia kestävyysuhkia. Maailman ylikulutuspäivä oli viime vuonna 29.7., Suomessa ylikulutuspäivää vietettiin kuitenkin jo 5.4.2019. Mikäli kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme käyttöömme melkein neljä maapalloa. 

Koska lapset ja nuoret ovat yhteiskuntamme tulevaisuuden suunnannäyttäjiä, kestävää kehitystä ja kestävää kulutusta on tärkeä korostaa myös opetuksessa. Mutta entä kuka tulevaisuuden toivojen opettajia sitten opettaa? Tutkijatohtori Jaana Herranen Helsingin yliopiston kemian laitokselta, kemian opettajankoulutusyksiköstä opettaa muun muassa kurssia “Kestävä kehitys opetuksessa”, joka painottuu nimenomaan siihen miten yliopisto valmistaa tulevia opettajia käsittelemään kestävyysaiheita opetuksessaan.

Millaisia aiheita?

Kestävän kehityksen opetuksessa on sekä yleisesti tärkeitä aiheita, että ainespesifimpiä tärkeitä aiheita. Herranen pitää yleisesti tärkeinä aiheina kriittistä- ja systeemiajattelua sekä niiden tukemista. Myös muu ajattelutaitojen oppiminen korostuu hänen vastauksissaan, koska ajattelutaitoja korostamalla oppijoilla olisi mahdollisuus tehdä tulevaisuudessa ympäristön ja ihmisen kannalta hyviä päätöksiä.

Herrasen mukaan muita tärkeitä teemoja kestävyystieteiden yleisten teemojen, kuten ilmastonmuutoksen ja maapallon kantokyvyn, lisäksi ovat kestävyyskasvatuksen kokonaisvaltaisuus eli kestävyyden moniulotteisuus,  sukupuolten sekä sukupolvien välinen tasa-arvo, ekososiaalinen sivistys, transformatiivisen oppimisen edistäminen, toimijuus ja oppijalähtöiset ja tutkimukselliset opetusmenetelmät sekä yhteistyötaitojen että demokraattisen päätöksenteon oppiminen.

“On olennaista huomioida kestävyyden eri näkökulmia, jos halutaan tehdä isoja muutoksia. Yksilön kannalta toimijuuden korostaminen on toki yksi keskeisimmistä asioista.”, Herranen toteaa.

Opetussuunnitelmien aukot

Herrasen mukaan Agenda 2030 kiteyttää tärkeitä kestävän kehityksen teemoja hyvin ja toimii muistuttajana ja tavoitteiden selkeyttäjänä. Hän ei kuitenkaan käytä sitä aktiivisesti opetuksessa. Herrasen mukaan kestävän kehityksen tavoitteet näyttelevät opetuksessa melko samanlaista roolia, kuin opetussuunnitelmat: hän toimii niiden mukaisesti, mutta ajattelee myös laajemmin ja käyttää esimerkiksi tuoreinta tutkimusta opetuksen kehittämisessä. 

Kulutuksen kasvaessa maailmanlaajuisesti on syytä kuitenkin pohtia myös sen kestävyyttä. Agenda 2030 Tavoite 12 mukaan tarvitaan kiireellisiä toimia, jotta kulutus ja tuotanto saataisiin kestävämmälle tolalle. Herranen kuitenkin kertoo, että opetussuunnitelmissa kestävä kulutus mainitaan valitettavan niukasti. Tämä on melko surullista, sillä kestävän kehityksen tavoitteen 12.8 mukaan kymmenen vuoden päästä kaikkialla maailmassa ihmisten tulisi olla tietoisia kestävästä kehityksestä ja luontoa suosivista elämäntavoista, ja tätä mitataan erityisesti koulutukseen liittyvillä indikaattoreilla. Onko tämä tavoite siis todella mahdollista saavuttaa, jos opetussuunnitelmissa ei sitä korosteta? Voidaanko kymmenessä vuodessa kääntää kelkka kohti kestävämpää kulutusta, kun sekä maailman että Suomen ylikulutuspäivät aikaistuvat vuosi vuodelta?

Näin turvataan tulevaisuus

Herranen kokee opetussuunnitelman puutteista huolimatta vahvasti, että kestävän kehityksen opetuksen avulla voitaisiin kyllä  saavuttaa tehokkaammin kestävän kehityksen tavoitteet: 

“Opetuksella tavoitetaan suuri joukko ihmisiä pitkän ajan kuluessa. Koska kestävän kehityksen edistäminen on hyvin pitkälti kiinni yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, tietojen, taitojen ja asenteiden edistäminen kestävään suuntaan on olennaista lapsuudesta saakka. On tutkimustuloksia, jotka puhuvat sen puolesta, että koulutuksella on merkitystä näiden asioiden edistämisessä.”

Se, miten tämä tapahtuu todellisuudessa, jää kuitenkin nähtäväksi.