Helsingin yliopisto
”Tieteen pitkää perspektiiviä katsellessa tulee hyvin tietoiseksi ihmisen pienuudesta.”
Olen aina ollut kiinnostunut tutkimuksesta. En ainoastaan sen alan tutkimuksesta, jolle itse lopulta päädyin eli valtiotieteistä, vaan tieteellisestä tutkimuksesta yleisemmin. Minua kiinnostavat tutkimusmenetelmiin liittyvät kysymykset ja keskeneräiset tutkimushankkeet vähintään yhtä paljon kuin valmiit tutkimustulokset. Keskeneräisien tutkimushankkeiden kohdalla jännitys niistä aikanaan paljastuvista tutkimustuloksista on kouriintuntuva.
Viime vuosina minulla on ollut mahdollisuus pohtia suhdettani tieteeseen sekä päätyöni että luottamustehtävieni kautta. Olen huomannut, että vaikka tiede kiinnostaa minua myös sen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja maailmaa parantavan roolin kautta, niin suhteeni siihen on laajempi. Tieteen pitkää perspektiiviä katsellessa tulee hyvin tietoiseksi ihmisen pienuudesta. Tieteen historia osoittaa, kuinka riippuvainen ihmisen ajattelu – ja sen myötä laajemmat kulttuurit – ovat tieteen kulloisistakin kehitysvaiheista. Tieteen nimissä ihmiskunta on tehnyt paljon hyvää ja paljon pahaa. Ei siis voi välttyä ajatukselta, että monilla tieteenaloilla viime vuosikymmeninä tapahtuneesta huimasta kehityksestä huolimatta nykyiselläkin ymmärryksellämme itsestämme ja ympäristöstämme on vahvat rajoittuneisuutensa.
Olen iloinen siitä, että minulle on tarjoutunut mahdollisuus osallistua vahvojen tiedelaitosten kuten Helsingin yliopiston johtamiseen. Tutkimusfanaatikkona ymmärrän huolella organisoitujen tutkimusyksiköiden ja tutkimusta tukevien palveluiden suuren arvon. Johtamistehtävästä riippumatta haluaisin kuitenkin säilyttää oman suhteeni tieteelliseen tutkimukseen avoimena ja välittömänä. Ulkopoliittisen instituutin johtajana toimiessani olen koettanut parhaani mukaan sekä jatkaa omaa tutkimustani että tukea ja kommentoida kollegojen töitä. Yliopistolla haluaisin kuulla lisää myös niistä aloista, mitä vähiten ymmärrän, ja onneksi siihen myös usein tarjoutuu tilaisuus. On myös syytä pysyä perillä tutkimustyön päävirroista, jotta tarvittaessa osaa konkretisoida yliopiston tutkimustehtävää erilaisille yleisöille.
Hallitustyössä avautuu myös uudenlaisia perspektiivejä tutkimukseen.
Hallitustyö painottuu kuitenkin yksityiskohtien sijaan suuriin kokonaisuuksiin ja on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka erilaiset tieteenalat ovat löytäneet toisensa tutkimuksen huippuyksiköiden ja muiden monitieteisten keskusten samoin kuin uusien monitieteisten opetuskokonaisuuksien puitteissa. Ympäristössämme meneillään olevat muutostrendit edellyttävät uudenlaisia lähestymistapoja ja ketterää tieteidenvälistä yhteistyötä, eikä Helsingin yliopistoa ainakaan voi syyttää jähmeydestä näihin trendeihin vastaamisessa tutkimuksen ja opetuksen välinein.
Hallitustyössä avautuu myös uudenlaisia perspektiivejä tutkimukseen. Tutkimuksen ja opetuksen välinen yhteys on yliopistojen ytimessä. On hienoa nähdä, kuinka tämä monella tieteenalalla tarkoittaa myös opiskelijoiden osallistumista tutkimuksen tekoon mitä erilaisemmissa muodoissa. Yliopiston kokonaisvaltainen luonne tiedelaitoksena avautuu aiempaa konkreettisemmin nuoremmille opiskelijapolville.
Hallituksessa lähestymme tutkimusta ja opetusta jatkuvasti myös yliopistojen murrosaikaa elävän rahoituksen muodossa ja on selvää, että mitään ei saada aikaan, ellei tämä kivijalka ole kunnossa. Tutkijana ymmärrän varsin hyvin, kuinka paljon uutta tiedettä voitaisiin tehdä sillä ajalla, joka nyt on käytettävä erilaisten rahoitushakemusten valmisteluun. Toisaalta monet nykyisistä kansainvälisistä ja kansallisista rahoitusmuodoista toimivat kannustimina juuri siihen tieteenalojen väliseen yhteistyöhön ja niihin ajan hermolla eläviin kysymyksenasetteluihin, joiden puitteissa Helsingin yliopistokin niittää maailmanmainetta.
Tutkimusmaailma on minulle henkilökohtainen henkireikä, jossa samalla koen voivani antaa oman pienen panokseni tieteen eteen.
Teija Tiilikainen
Helsingin yliopiston hallituksen varapuheenjohtaja
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti ja toimii Ulkopoliittisen instituutin johtajana. Hänet on elokuussa 2019 valittu Euroopan hybridiuhkien osaamiskeskuksen johtajaksi. Aiemmin Tiilikainen on toiminut muun muassa ulkoministeriön poliittisena valtiosihteerinä sekä Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimusverkoston johtajana.