7. ja viimeinen kurssikerta

Viimeisen kurssikerran päädyin suorittamaan täysin itsenäisesti, kun onnistuin olemaan koko viikon kipeä enkä päässyt tunnille. Jotenkin onnistuin silti karttojen teossa! Tosin en tehnyt alkuvaiheen kartan kiinnitystä koordinaatistoon ollenkaan, kun valitsin alueeksi Euroopan ja päädyin käyttämään edellisen kerran valmista maailmankarttaa, josta rajasin Euroopan. Sen takia päädyin tekemään kaksi teemakarttaa.

Ehkä eniten vaikeuksia tuotti kartan aiheiden valinta. Eurostat-nettisivuilta löytyi todella paljon mielenkiintoista tilastotietoa, ja tallensinkin monesta eri aiheesta tilastoja ennen kuin päädyin valitsemiini aiheisiin. Yritin kuitenkin valita aineistoja, joissa on edes jonain lähivuonna dataa kaikista Euroopan maista. Aineistojen muokkaus Excelillä MapInfolle sopivaksi sujui ongelmitta.

Ensimmäisen kartan (kuva 1) aiheeksi valitsin Euroopan valtioiden väestöjen lukumäärän ja uusien maahanmuuttajien määrän, molemmat tilastot vuodelta 2012. Väestön lukumäärää päädyin esittämään teemakartalla viidellä eri värillä. Näin jälkeenpäin karttaa tarkastellessa värierot olisivat voineet olla aavistuksen suuremmat, mutta kyllä väestömäärien eroja tulkita vielä pystyy valitsemillani väreillä. Vuoden 2012 aikana eri Euroopan valtioihin muuttaneiden maahanmuuttajien määrää kuvasin kartalla eri kokoisilla ihmissymboleilla. Ne eivät anna kovin tarkkoja arvoja kartan tulkitsijalle, mutta kertovat enemmänkin yleiskuvan siitä, mihin maihin muutti vuoden aikana eniten maahanmuuttajia ja mihin vähiten. Kartan perusteella näyttäisi siltä, että suuriväkilukuisimpiin Länsi-Euroopan valtioihin muutti myös eniten ihmisiä vuoden aikana. Mielenkiintoista on myös se, kuinka vähän Pohjoismaihin muutti ihmisiä näihin valtioihin verrattuna. Kartan perusteella voisi sanoa, että jonkinlaista korrelaatiota väkiluvun ja maahanmuuttajien välillä on.

Kuva 1. Koulutuksen keskeyttäneiden nuorten osuus sekä työttömien nuorten osuus valtioittain Euroopassa.

Kuva 1. Euroopan valtioiden väkiluvut ja uudet maahanmuuttajat vuonna 2012.

Päädyin tekemään toisen kartan täysin eri aiheesta, sillä löysin nuorisoon liittyviä tilastoja. Kartassa (kuva 2) on kuvattu viidellä eri värillä koulutuksensa keskeyttäneiden 18-24 –vuotiaiden osuuksia vuonna 2013. Pylväillä kartassa kuvasin puolestaan työttömien 15-29 –vuotiaiden osuutta valtioiden väestöstä vuonna 2012. Koulutuksen keskeyttäneitä nuoria on eniten Etelä-Euroopan valtioissa sekä Islannissa. Vähiten koulutuksen keskeyttäneitä on puolestaan Itä-Euroopan maissa. Tilastot eivät toisaalta kerro, onko koulutuksen keskeyttäneitä suhteessa vähiten sen takia, että nuoret eivät keskeytä koulutustaan, vai siksi, että koulua käyviä on suhteessa vähemmän joten keskeyttäneitäkin on vähemmän. Työttömiä nuoria on eniten Etelä-Euroopan maissa, mutta myös esimerkiksi Irlannissa, jossa koulutuksen keskeyttäneitä ei ole niin paljon kuin Etelä-Euroopan maissa. Etelä-Euroopan maiden huono taloustilanne vaikuttaa nuorten työttömyyteen varmasti, mutta todellisuudessa nuorison työttömyys taitaa olla hyvin monien eri tekijöiden summa. Kartasta on kuitenkin vaikeaa sanoa, onko koulutuksen keskeyttämisellä ja työttömyydellä varsinaista korrelaatiota. Voisi kuitenkin kuvitella, että nuorten koulutuksen keskeyttämisestä seuraisi nuorisotyöttömyyttä.

Koulutuksen keskyttäneiden nuorten osuus sekä työttömien nuorten osuus valtioittain Euroopassa.

Kuva 2. Koulutuksen keskyttäneiden nuorten osuus sekä työttömien nuorten osuus valtioittain Euroopassa.

MapInfo-osaamiseni on parantunut kurssin myötä. MapInfossa on varmasti kuitenkin hyvin paljon ominaisuuksia, joita kurssilla ei edes käyty läpi, joten oppimistakin riittäisi vielä runsaasti. Teemakarttojen tekeminen on tullut kuitenkin jo hyvin tutuksi, joka ei MapInfolla ole kuitenkaan kovin hankalaa. Vaikka välillä ohjelman käyttö on tuntunut hankalalta, olen huomannut että monesti ihan googlaamalla löytyy usein vastauksia ongelmiin. Kuten Atte Mäkikin mainitsee blogissaan, olisi itseään voinut haastaa kurssin aikana enemmän, eikä niin usein suorittaa tehtävät tarkasti ohjeita vaihe vaiheelta seuraten. Osaamiseni on kurssin myötä parantunut joillakin MapInfon osa-alueilla jo melko hyväksi, mutta toisilla osa-alueilla lisäharjoittelu ei olisi pahitteeksi. Kurssi on kuitenkin antanut hyvän pohjan MapInfon käyttöön.

Lähteet:

Mäki, A. (2015). Aten PAK-blogi. 7. Kurssikerta. <https://blogs.helsinki.fi/attemaki/>. Luettu 7.3.2015.

Population on 1 January. (2014). Eurostat. 1.3.2015. <http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=tps00001&plugin=1>.

Immigration. (2014). Eurostat. 1.3.2015. <http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=tps00176&plugin=1>.

Early leavers from education and training by sex and labour status. (2014). Eurostat. 1.3.2015. <http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=edat_lfse_14&lang=en>.

Youth unemployment ratio by sex and age. (2014). Eurostat. 1.3.2015. <http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=yth_empl_140&lang=en>.

6. kurssikerta – 19.2.2015

Kuudes PAK-kerta alkoi poikkeuksellisesti ulkoilulla. Hankimme itse dataa ryhmissä kiertelemällä Kumpulan kampusta GPS keräämällä pysäköinti kielletty –liikennemerkkien koordinaatteja. Lopulta sijoitimme ne ja muiden ryhmien keräämät pisteet kartalle MapInfolla. Toisessa harjoituksessa sijoitimme puolestaan Helsingin pelikoneita kartalle. Tämä tapahtui yllättävän helposti, ainoastaan muutamien osoitteiden kirjoitusasua täytyi muokata.

Kurssikerran itsenäistehtävänä oli etsiä tietoa Internetistä, tuoda se MapInfoon ja esittää kartalla. Tavoitteena oli tehdä kolme hasardeja käsittelevää karttaa, joita voisi käyttää mahdollisesti opetuksessa.

Ensimmäiseen karttaan valitsin ensin vuoden 1960 jälkeiset yli kuuden magnitudin maanjärsitykset, joita punaiset tähdet kuvaavat (kuva 1). Jouduin kuitenkin pienentämään symbolin kokoa, sillä havaintoja kartalle tuli todella monia. Kartta jäi kuitenkin aika sotkuisen näköiseksi varsinkin Tyynenmeren tulirenkaan kohdalla, jossa maanjäristyksiä esiintyy eniten. Toisaalta kartasta näkyy silti helposti, missä valtaosa maanjäristyksistä maailmalla tapahtuu. Lisäsin karttaan vielä vuoden 1964 purkautuneet tulivuoret lisäämään epäselvyyttä. No, kartasta kuitenkin näkee maanjäristysten ja tulivuortenpurkausten yhteyden. Opetuksessa kartan avulla voisikin havainnollistaa Tyynenmeren tulirengasta. Jos kartta olisi keskitetty Tyynellemerelle Euroopan ja Afrikan sijaan, olisi se vielä parempi tähän tarkoitukseen. Kartasta voi toisaalta havaita hyvin litosfäärilaattojen rajoja, mikä auttaa laattatektoniikasta opetettaessa. Vertailun vuoksi vierellä voisi näyttää karttaa, jossa näkyy litosfäärilaattojen rajat selkeästi (kuva 2). Karttoja vertailemalla oppilaat voisivat itse havaita maanjäristysten ja laattojen rajojen yhteneväisyyden.

Kuva 1. Maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia.

Kuva 2. Lirosfäärilaatat havainnollistava kuva (Lähde: http://pubs.usgs.gov/gip/dynamic/slabs.html)

Kuva 2. Lirosfäärilaatat havainnollistava kuva (Lähde: http://pubs.usgs.gov/gip/dynamic/slabs.html)

 

Toisessa kartassa (kuva 3) halusin tuoda esille sen, kuinka maanjäristysten määrä vähenee magnitudin kasvaessa. Valitsin kartalle esitettäväksi yli kahdeksan magnitudin maanjäristykset vuoden 1900 jälkeen. Edellisestä kartasta voi saada kuvitelman, että kovia maanjäristyksiä voisi olla paljonkin, joten asiaa on varmasti ihan hyvä tarkentaa. Kuten kartasta näkee, yli 8 magnitudin maanjäristykset ovat jo melko harvinaisia. Sijainniltaan nämä kovemmat maanjäristykset sijoittuvat taas lähinnä Tyynenmeren tulirenkaaseen. Kartassa olisi voinut erotella tulivuoret tyypeittäin kuten Suvi Heittola oli tehnyt, minkä avulla olisi voinut opettaa vielä lisäksi eri tyyppisten tulivuorten synnystä ja sijainnista.

Kuva 2. Vuoden 1900 jälkeen sattuneet yli 8 magnitudin maanjäristykset.

Kuva 3. Vuoden 1900 jälkeen sattuneet yli 8 magnitudin maanjäristykset.

Kolmannen kartan (kuva 4) päätin tehdä meteoriiteista, sillä putoamispaikkojen sijoittuminen kartalle oli aika mielenkiintoinen, varsinkin sitten kun olin liittänyt havainnot kartalle oikein. Kartalla voisi myös opettaa oppilaille hieman kriittisyyttä karttoja ja ylipäätään heille annettua tietoa kohtaan. Kartalla on nimittäin monia suuria maa-alueita, mihin meteoriitteja ei ole pudonnut lainkaan vuoden 1900 jälkeen. Itse oletan, että näille alueille pudonneita meteoriitteja ei ole vain havainnoitu, eivätkä ne siten ole päässeet osaksi tietokantaa, josta kartta on tehty.

Kuva 3. Vuoden 1900 jälkeen pudonneet meteoriiti.

Kuva 4. Vuoden 1900 jälkeen pudonneet meteoriiti.

Tämä kurssikerta oli vähemmän epätoivoa herättävä ja oikeastaan aika kiva! Vaikka en itse opettajaksi olekaan ajatellut opiskella, oli opetuksen näkökulma karttojen tekemiseen hauska. Ehkä alkuosuuden ulkoilu lisäsi aivojen toimivuutta, kun mitään todella hankalia kohtia ei kurssikerralla tullut vastaan ja asiat sujuivat niin kuin niiden ilmeisesti pitikin sujua. Tai ehkä MapInfosta onkin oppinut jo jotain sittenkin.

Lähteet:

Heittola, S. (2015). PAK 2015. Kurssikerta 6 (17.2.2015). <https://blogs.helsinki.fi/heittola/>. Luettu 28.2.2015.

5. kurssikerta – 12.2.2015

MapInfolla työskentely jatkui myös tällä kurssikerralla. Harjoittelimme bufferointia eli puskurointia, jolla voi luoda kohteelle sitä ympäröivän tietyn säteisen alueen. Valmistelimme jo edellisen kurssikerran lopuksi kartan ensimmäistä harjoitusta varten, jossa tutkimme Pornaisten keskustaa, esimerkiksi kuinka moni talo on 100 metrin etäisyydellä teistä.

Bufferointiharjoituksen jälkeen oli vuorossa itsenäistehtäviä, jotka myös mittasivat sitä, oliko oppinut mitään MapInfon käytöstä. Ensiksi tutkittiin Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokenttien ympäröiviä melualueita. Piirsin vähän liikaa kiitoratoja, niin vastaukset ovat varmaan väärin, mutta ainakin ymmärsin mitä tehtävässä oli tarkoitus tehdä. Toisessa osassa aiheena oli puolestaan pääkaupunkiseudun juna-asemat ja niiden läheisyydessä asuvat ihmiset. Toisessa itsenäistehtävässä ei enää bufferoitu, vaan tietokantojen avulla selvitettiin mm. koululaisten ja ulkomaalaisten osuuksia. Näistä ensimmäisistä tehtävistä saamani vastaukset löytyvät taulukosta 1. Viimeiseksi itsenäistehtäväksi valitsin koulut, sillä niistä löytyivät tarkemmat ohjeet jotka tulivat kyllä tarpeeseen. Vastaukset ovat taulukossa 2. Ainakin vastaus siitä, kuinka monta oppilasta on tulossa seuraavana vuonna Helsingin yhteiskouluun, on varmaan väärin. En tajunnut tehtävää tehdessäni, että tämä tarkoittaa siis kaikkia niitä, jotka ovat vasta seuraavana vuonna kouluikäisiä. Edellisiin bufferointitehtäviin verrattuna viimeistä itsenäistehtävää oli kuitenkin helpompi tehdä, varmaan myös osittain sen takia, että tein sen eri päivänä jolloin aivot taas toimivat vähän paremmin kuin PAK-tunnin loppupuolella.

Taulukko 1.

Taulukko 1. Ensimmäisten tehtävien vastaukset.

Taulukko 2.

Taulukko 2. Kolmannen itsenäistehtävän vastaukset.

 

Vaikka MapInfoa onkin tullut käytettyä nyt jo muutamaan otteeseen, en koe että MapInfo-osaamiseni on kovin hyvä. Ohjelmistossa tuntuu olevan kuitenkin paljon potentiaalia, siihen pitäisi vain tutustua paljon enemmän. Tähän mennessä oppimani perusteella varsinkin teemakarttojen tekeminen tuntuu olevan MapInfolla helppoa. Tietokantojen muokkaamisominaisuudet ovat myös tärkeitä, mutta siinä vaaditaankin jo enemmän osaamista kuin teemakarttojen tekemisessä. Tällä kurssikerralla esille tullut bufferointi on myös hyvin hyödyllinen työkalu.

MapInfo vaikuttaa ihan hyvältä työkalulta varsinkin silloin kun on käytettävissä valmiita tietokantoja. Tiia Salminen blogissaan mainitseekin, että on kuitenkin ihan eri asia, jos joutuukin lähteä tekemään omia aineistoja MapInfoa varten.  MapInfolla  saa kuitenkin selvitettyä erilaista paikkaan sidottua tietoa hyvin ja tekemään siitä teemakarttoja, mutta joiltain ominaisuuksiltaan MapInfo ei vaikuta parhaalta mahdolliselta ohjelmalta. Esimerkiksi piirtämisominaisuudet eivät ole vaikuttaneet kovin monipuolisilta. Jos MapInfoon oikeasti perehtyisi kunnolla, olisi se varmasti todella hyödyllinen työkalu. Näiden muutaman kurssikerran perusteella sen käyttö on jäänyt kuitenkin aika pintapuoliseksi ja monesti tehtävät ovat onnistuneet vain ohjeita tiukasti seuraamalla, joten kovin suurta MapInfo-fania ei minusta ole ainakaan vielä tullut.

Lähteet:

Salminen, T. (2015). Biologin seikkailut Kumpulassa. Kurssikerta 5: Että mitä?? Bufferointia ja muistikatkoksia. <https://blogs.helsinki.fi/tiisalmi/>. Luettu 18.2.2015.

 

4. kurssikerta – 5.2.2015

Tällä kerralla PAK:issa aiheena olivat ruutukartat. Aloitimme harjoittelemalla ruudukon tekemistä ja tiedon keräämistä pistekartalta ruudukkoon, aiheena väkiluku, alueena pääkaupunkiseutu. Jokaiseen ruutuun laskettiin MapInfon avulla ruudun alueella asuvien henkilöiden yhteenlaskettu määrä. Tämän jälkeen tehtiin teemakartta normaalisti. Harjoituksessa kartan tekeminen ei tuntunut mitenkään erityisen hankalalta aikaisempiin tehtäviin verrattuna. Uutena juttuna kartan teossa tuli esimerkiksi kartan projektion muuttaminen, joka ei kuitenkaan ollut hankalaa, jos vain tietää mitä projektiota tulee käyttää.

Harjoitusosion jälkeen oli aika tehdä oma ruututeemakartta (kuva 1). Aiheeksi valitsin muunkielisten lukumäärän, eli arvo on absoluuttinen. Muunkielisillä tarkoitetaan muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Ruutukokoa päätin harjoituksen ruutukoosta, 500×500 metristä, suurentaa 700×700 metriin. Halusin kokeilla, helpottaisiko suurempi ruutukoko kartan luettavuutta. Aineiston jaoin viiteen luokkaan, sillä yhden teeman kartassa tarkasteltava aihe voidaan jakaa useampiin luokkiin luettavuuden silti pysyessä hyvänä. Luokkajaoksi taisin valita luonnolliset välit, mutta tämä vaihe on jo vähän hämärän peitossa…

Kuva 1. Muunkielisten asukkaiden sijoittuminen pääkaupunkiseudulla.

Kuva 1. Muunkielisten asukkaiden sijoittuminen pääkaupunkiseudulla.

Suuremman ruutukoon takia kartasta ei tullut kovin tarkka, mutta toisaalta se näyttää melko selkeältä ja sen tulkinta ei ole kovin hankalaa. Päätin poistaa kuitenkin ruudukon reunat näkyvistä, jolloin kartasta tuli selkeämpi. Jätin myös pohjakartasta joet pois, jotka muistuttivat liikaa kuntien rajoja ja vaikeuttivat kartan tulkintaa. Näin jälkeenpäin karttaa tutkiessani olisin ehkä kokeillut muita luokkajakoja, sekä valinnut sen ”Ignore zeros or blanks”, niin kuin ohjeessa painotettiin. No, ehkä ensi kerralla osaan taas lukea ohjeita.

Teemakartan perusteella suurin osa pääkaupunkiseudun muunkielisistä asukkaista sijoittuu Helsingin keskustaan, Espoon Matinkylään ja Kontulan ja Leppävaaran väliselle alueelle, jolla sijaitsevat esimerkiksi Kannelmäki ja Pukinmäki. Kontulan alue Itä-Helsingissä on suurin yksittäinen alue, jossa muunkielisiä asuu eniten. Yleistettynä kartasta voisi kuitenkin päätellä, että suurin osa muunkielisestä väestöstä asuu pääkaupunkiseudulla sen itäosissa. Syinä saattavat olla ylipäätään kyseisten alueiden tiheämpi asutus, sekä toki hyvät liikenneyhteydet. Voisin myös kuvitella, että muunkieliset henkilöt haluavat mielellään muuttaa alueelle, jossa on jo valmiiksi samaa kieltä puhuvia henkilöitä. Riina Koskela mainitsee blogissaan, että muunkieliset on terminä kuitenkin hyvin laaja ja käsittää niin maahanmuuttajat kuin rikkaat ulkomaalaiset yrittäjät, joten teoriaa sijoittumisesta on hankala muodostaa.

Absoluuttisia arvoja käytettäessä kartta kertoo, missä päin pääkaupunkiseutua on aidosti eniten muunkielisiä asukkaita. Toisaalta jos arvot olisi suhteutettu kaikkiin alueella asuviin nähden, voisi kartasta tulkita, missä päin pääkaupunkiseutua muunkielisiä on eniten suhteessa kaikkiin asukkaisiin. Absoluuttisessa kartassa muunkielisiä voi näyttää olevan paljon siellä, missä asukkaita on muutenkin paljon, jolloin todellisuudessa muunkieliset eivät ehkä muodostakaan merkittävää osaa alueen asukkaista. Vaikka absoluuttisten arvojen käyttö tällaisessa ruututeemakartassa toimiikin, voi karttoja vähemmän tulkinnut henkilö saada vääriä käsityksiä kartasta helposti. Tämän takia kartan yhteyteen voisikin laittaa jonkinlaisen lisäselityksen, jotta väärinkäsityksiä ei syntyisi.

Lähteet:

Koskela, R. (2015). Riina ja 38 päivää paikkatietoa. Kurssikerta 4: Tarkkaa vai sekavaa? <https://blogs.helsinki.fi/riinakos/>. Luettu 18.2.2015.

3. kurssikerta – 29.1.2015

Kolmannen kurssikerran aloitimme käymällä läpi tietokantojen muokkaamista esimerkiksi liittämällä uutta dataa Excelistä MapInfoon ja tuottamalla uutta tietoa liitetyn datan avulla. Harjoittelimme sitä tekemällä teemakartan Afrikasta (kuva 1).

Aloitimme Afrikan kartan muokkaamisen yhdistämällä MapInfolla alueita yhteen niin, että kaikki tietyn maan alueet näkyvät kartan tietokannassa vain yhtenä alueena. Teimme kartasta teemakartan, jossa näkyivät Afrikan alueella sijaitsevat öljykentät, timanttikaivokset sekä taistelukentät. Öljykentät näkyvät kartalla vaaleanpunaisina alueina, timanttikaivokset mustina tähtinä ja konfliktit vihreinä ympyröinä. Valmiista kartasta uupuu legenda, mutta pohjoisnuolen ja mittakaavan siihen muistin lisätä.

Kuva 1. Teemakartta Afrikan öljykentistä, timanttikaivoksista ja konflikteista.

Kuva 1. Teemakartta Afrikan öljykentistä, timanttikaivoksista ja konflikteista.

Kartasta näkee jo nopealla vilkaisulla, että konflikteja on Afrikassa hyvin paljon ja niitä löytyy lähes kaikkialta. Pohjois-Afrikasta löytyvät suurimmat öljylähteet, mutta siellä konflikteja ei juuri ole. Sen sijaan monet timanttikaivokset ovat juuri konfliktialueiden lähettyvillä. Toisaalta itäisessä Afrikassa timanttikaivoksia ei ole, mutta konflikteja löytyy monia. Vaikka muualla Afrikassa timanttikaivokset saattavat olla tekemisissä konfliktien kanssa, itäisessä Afrikassa tätä yhteyttä ei ole. Afrikassa monen konfliktit saavat juurensa siirtomaavallan ajoilta, jolloin vedetyt valtioiden rajat ovat jakaneet ihmiset tavalla, jonka seurauksena yhden valtion sisällä voi asua hyvin eri tavoin itsensä identifioivia asukkaita, sekä eri uskontoja harjoittavia ihmisiä. Toki konflikteja syntyy monien muidenkin syiden takia.

Afrikkaan liittyen saimmekin lisätehtävän, jossa tulee miettiä, mitä seuraavista muuttujista voisi tehdä, analysoida ja päätellä, jos ne olisivat mukana tietokannassa, jota käyttäen teemakartan Afrikasta teimme harjoitustehtävänä.

Konfliktin tapahtumavuosi

Konfliktin laajuus/säde kilometreinä

Timanttikaivosten löytämisvuosi

Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi

Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu

Öljykenttien löytämisvuosi

Öljykenttien poraamisvuosi

Öljykenttien tuottavuusluokittelu

Internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina

Näiden tietojen perusteella voisi analysoida esimerkiksi sitä, sattuvatko konfliktit lähellä öljykenttiä tai timanttikaivoksia ja onko konfliktien ajankohdalla yhteyttä niiden löytämisajankohtiin tai timanttien kaivauksien tai öljyn poraamisen alkuun. Konfliktien laajuutta ja alueella olevien öljykenttien tai timanttikaivosten suhdetta voisi myös analysoida. Myös sitä, muuttuuko Internetin käyttäjien lukumäärä konfliktien ajankohtina, voisi tutkia., tai puolestaan sitä, laajentaako Internetin käyttö konflikteja. Toki olisi myös mielenkiintoista tutkia, muuttavatko konfliktit Internetin käyttötapoja esimerkiksi lisäämällä sosiaalisten medioiden käyttöä, jos sellaista tietoa olisi saatavilla. Toni Ruikkala mainitsee blogissaan hyvän pointin siitä, että Internetin käyttö voi kertoa yhteiskunnan kehityksestä. Tämän takia voisi olettaa, että jos yhteiskunta kehittyy rauhassa, Internetin käyttäjien määrä kasvaa. Käyttäjien määrän väheneminen voi puolestaan kertoa konfliktista (Ruikkala 2015).


Tulvaindeksikartta

Harjoittelun jälkeen itsenäisharjoituksena oli tarkoitus tehdä Suomen valuma-alueen tulvaindeksikartta. Ilmeisesti harjoittelussa ei ollut oppi mennyt ihan perille, sillä jouduin palaamaan muutamaan otteeseen harjoituksen ohjeeseen tarkistamaan, miten joitain juttuja tehtiinkään. Myös tarkkuuteen lukiessa olisi voinut panostaa, kun meni keskivirtaamien ym. lyhenteet sekaisin, mutta tämä erehdys oli onneksi helposti korjattavissa.

Teemakartan (kuva 3) pohjana on eri väreillä kuvattu Suomen valuma-alueita. Kartasta on tärkeää huomata se, että valuma-alueet eivät noudata Suomen valtion rajoja, vaan ne ylettyvät monin paikoin naapurivaltioiden puolelle. Aluksi oletusasetusten mukaan annoin luokkia olla viisi, mutta vaihdoin se neljään, sillä korkeamman tulvaindeksin valuma-alueet ovat paljolti lähellä rannikkoa, joka tulee esille jo neljän luokan avulla aivan hyvin. Luokittelutavaksi valitsin kvantiilit.

Kuva 3. Teemakartta Suomen valuma-alueista ja näiden alueiden järvisyysprosentti.

Kuva 3. Teemakartta Suomen valuma-alueista ja näiden alueiden järvisyysprosentti.

 

Järvisyysprosenttia kuvataan teemakartassa pylväiden avulla. Haastavinta tässä vaiheessa oli pylväiden koon määrittely. Pylväiden tulkinta on edelleen hieman hankalaa rannikon läheisyydessä, sillä valuma-alueita on rannikon läheisyydessä niin paljon. Oskar Rönnberg mainitsee blogissaan, että sai CorelDraw-ohjelmalla siirrettyä huonosti sijoittuneita pylväitä (Rönnberg 2015), jota täytyy tulevausuudessa muistaa kokeilla vastaavan ongelman eteen tullessa. Korkeimmat pylväät löytyvät sisämaahan ylettyviltä suurilta valuma-alueilta, pienimmät puolestaan rannikon läheisyydestä.

Tulvaindeksin ja järvisyysprosentin välinen yhteys on kartan perusteella aika selvä. Valuma-alueilla, joilla järvisyysprosentti on suurin, on tulvaindeksi pienin. Suomen keski- ja itäosien suurilla valuma-alueilla on lukuisia järviä, joiden altaat keräävät tulvavesiä. Tämän takia tulvaindeksi pysyy pienempänä. Rannikon läheisillä valuma-alueilla, joissa järvisyysprosentti on pieni, on puolestaan korkeampi tulvaindeksi. Aivan rannikon vieressä on kuitenkin monia valuma-alueita, joissa sekä järvisyysprosentti ja tulvaindeksi ovat pieniä. Ehkä meren läheisyys selittää tätä, mutta en kyllä ymmärrä miten.

Lähteet:

Ruikkala, T. (2015). Ruikkalan PAK-blogi 2015. Kurssikerta 3 – Timantteja, öljyä ja tulvia.<https://blogs.helsinki.fi/ruikkala/>. Luettu 4.2.2015.

Rönnberg, O. (2015). Oskarin PAK-blogi. Tietokantojen yhdistelemistä ja Suomen valuma-alueet. <https://blogs.helsinki.fi/oskaronn/>. Luettu 4.2.2015.

2. kurssikerta – 22.1.2015

Toisella viikolla tunnin aiheena olivat teemakartat. Aluksi harjoittelimme erilaisten teemakarttojen tekoa MapInfolla, alueena Pohjois-Suomen kunnat. Pylväs- ja ympyrädiagrammikarttojen teko vaikutti melko helpolta, mutta esimerkiksi grid-kartan teko oli jo hankalampaa. Testasimme myös monimutkaisempien kolmiulotteisten teemakarttojen tekoa. Tavoitteena tällä viikolla oli päällekkäisten teemakarttojen tekeminen. Kokeilimme tätä varten uusien tietojen tuomista käyttämäämme tietokantaan Sotka-netistä, josta löytyy paljon tilastotietoja Suomesta. Tietoja piti muokata Excelissä sopivan muotoiseksi mm. poistamalla turhia tietoja ennen kuin niitä pystyi liittämään MapInfolla käyttämäämme tietokantaan.

Blogitehtävänä oli luoda teemakartta, jossa on kaksi koropleettikarttaa päällekkäin. Toiseksi teemaksi päätin valita valmiista tietokannasta löytyneen työttömyysasteen. Jotta kaksiteemaista karttaa on helppoa lukea, voi eri luokkia kartassa yhteensä olla maksimissaan yhdeksän kappaletta. Tällöin molempien teemojen luokkien lukumääräksi tulee kolme. Työttömyysastetta kuvaan kartoissa värien avulla.

Toisen teeman valitseminen olikin hankalampaa. Valitsin aiheeksi ensin korkeasti koulutettujen yli 15-vuotiaiden osuuden väestöstä kunnittain. Tätä teemaa päätin kuvata rastereilla, tarkemmin eri tiheisillä pisteillä. Alueena kartassa oli alun perin koko Suomi, mutta kartta tuntui hyvin vaikeasti tulkittavalta, joten vaihdoin kartan alueeksi Uudenmaan kunnat.

Valmiin teemakartan teemat, työttömyysaste ja korkeakoulutettujen osuus, eivät näyttäneet olevan Uudellamaalla juuri riippuvaisia toisistaan, joten päätin vaihtaa korkeakoulutettujen osuuden johonkin muuhun aiheeseen, jotta voisin tulkita karttaa enemmän. Sotka-nettiä selailtuani pitkään valitsin toiseksi teemaksi poliisin tietoon tulleet kaikki huumausainerikokset tuhatta henkilöä kohden. Aluetta en kuitenkaan muuttanut enää. Kuten Nelli Aalto blogissaan mainitseen, MapInfon tuoma kartta Uudenmaan maakunnasta ei vastaa todellisuutta, sillä monet itäiset kunnat ovat siitä jääneet jostain syystä pois (Aalto 2015). Tämän takia kartta ei täysin kuvasta todellisuutta ja se täytyy ottaa huomioon sitä tulkittaessa.

Teemakartasta (kuva 1) näkyy, että työttömyysaste on pienintä Helsingin länsipuolisissa lähikunnissa Kirkkonummea lukuun ottamatta, sekä muutamissa Vantaan pohjoispuolella sijaitsevissa kunnissa. Näitä kuntia kauempana Helsingistä katsoen työttömyysaste nousee. Tämä saattaa johtua mahdollisesti siitä, että pääkaupungissa työssä käyvät ihmiset asuvat usein Helsingin läheisissä kunnissa hyvien liikenneyhteyksien varrella ja asumiskustannukset ovat näissä kunnissa myös pienemmät kuin Helsingissä. Kauempana asuvat käyvät pääkaupunkiseudulla töissä harvemmin ja toisaalta näissä kunnissa työpaikkoja ei ole yhtä paljon kuin Helsingissä. Helsingin ja Vantaan runsasvälilukuisissa kunnissa työttömyys on suurta.

Huumausainerikokset näyttävät kartalla seuraavan työttömyysastetta jonkin verran. Eniten huumausainerikoksia on monissa suurimman työttömyysasteen kunnissa. Poikkeuksia ovat taas Kirkkonummi, sekä Kerava ja Järvenpää. Nämä kunnat kuuluvat työttömyysasteeltaan keskimmäiseen luokkaan, mutta huumausainerikoksiltaan korkeimpaan luokkaan. Voisi siis päätellä, että työttömyys lisää huumausainerikoksia.

Tekemästäni kahden koropleettikartan teemakartasta tuli mielestäni melko helposti tulkittava. Pelkäsin, että tihein pisterasteri tummentaisi työttömyysastetta kuvaavaa väriä liikaa, mutta niin ei oikeastaan käynyt. Vaaleamman oranssin olisi voinut vaihtaa ehkä enemmän keltaiseen sävyyn.

Työttömyysaste ja poliisin tietoon tulleet kaikki huumausainerikokset tuhatta henkilöä kohden vuonna 2011 kunnittain Uudellamaalla (Tilastokeskus 2011).

Kuva 1. Työttömyysaste ja poliisin tietoon tulleet kaikki huumausainerikokset tuhatta henkilöä kohden vuonna 2011 kunnittain Uudellamaalla (Tilastokeskus 2011).


 

Artikkeli 1

Toisella viikolla tehtävänä oli lisäksi lukea Anna Leonowiczin artikkeli ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”, joka käsittelee kahden teeman käyttöä päällekkäin teemakartassa. Kahden teemakartan vertailu on vierekkäin hankalaa, joten artikkelin mukaan tämä metodi tarjoaa tavan tehdä kahden teeman vertailusta helpompaa. Kahden värin ja niiden eri sävyjen käyttö muuttujien kuvaamisessa on havaittu hankalaksi tulkita. Jos luokkia on tarpeeksi vähän, maksimissaan yhdeksän, ja niitä kuvataan kartalla selkeästi, päällekkäisen teemakartan luettavuus paranee. Tätä tutkittiin myös kokeella, jossa vastattiin kysymyksiin kahden muuttujan teemakartoista. Tulokset vahvistivat tutkijoiden käsitystä siitä, että yhtä teemaa kuvaavista kartoista oli helpompi tulkita ilmiön levinneisyyttä, kahta teemaa kuvaavista kartoista puolestaan muuttujien välistä suhdetta.

Artikkelin johdanto oli vielä helposti ymmärrettävissä. Kun tekstissä siirryttiin eri metodeista kertomiseen, tuli siitä hankalampaa lukea. Jouduin tarkistamaan muutamien sanojen suomennokset, mutta artikkeliin liitetyt kuvat auttoivat paljon. Kuvissa 1. ja 2. olevat legendat ovat kaksiulotteisia asteikkoja, jossa muuttujat ovat kahdella eri akselilla ja näin muodostavat ruudukon, johon havainnot sijoittuvat. Tällaisen legendan tulkitseminen oli aluksi aika vaikeaa, mutta tarkemmin kuvaa 2. tarkasteltuani huomasin, kuinka paljon informaatiota tällaisesta legendasta saa irti. Muuttujien välisen suhteen näkee helposti havaintojen sijainnin perusteella.

Teemakartoissa kahden värin käyttö tuntui minusta todella epäselvältä tavalta kuvata eri muuttujia, eivätkä esimerkkikuvatkaan paljoa auttaneet. Kuvan 3. metodi tuntui vielä jokseenkin ymmärrettävältä legendaa tulkittuani, mutta kuvan 4. tapa kuvata eri arvoja tuntui jo hyvin vaikealta tulkita. Varsinkin kohta 4B tuntui melko epäloogiselta monine eri väreineen. Teemakarttoihin liittyvästä tutkimuksesta kertova osuus oli puolestaan melko helposti ymmärrettävä. Koetuloksista kertova kuva 5. oli hieman hankala tulkita, kun taas kuvasta 6. oli helpompi havaita kokeessa esille tulleita eroja yksi- ja kaksiteemaisten karttojen välillä.

Kahden muuttujan käyttö samassa teemakartassa helpottaa paljon niiden välisten suhteiden havaitsemista. Huonosti tehtynä teemakartan tulkitsevuus kuitenkin saattaa hankaloitua niin, että teemoja on hankala tulkita jopa erikseen. Kahden muuttujan teemakarttaa tulkittaessa aikaisemmasta kokemuksesta karttojen tulkintaan liittyen on varmasti hyötyä. Luulen kuitenkin, että hyvin tehtynä kaikki kykenevät tulkitsemaan tällaisia karttoja tarpeen vaatiessa. Tällöin selkeästä ja helposti tulkittavasta legendasta olisi kuitenkin paljon apua. Kahden muuttujan teemakartan tekoa harjoiteltuani MapInfolla tuntuu kuitenkin siltä, että vaikka tällaisen kartan luominen onkin teknisesti melko helppoa, on visuaalisesti onnistuneen kartan luominen yllättävän hankalaa.

Lähteet:

Aalto, N. (2015). Nellin PAK-blogi. Kurssikerta 2: Teemakartat. <https://blogs.helsinki.fi/neaa/>. Luettu 1.2.2015.

1. kurssikerta – 15.1.2015

Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia – kurssi alkoi kertauksella paikkatietoon liittyvistä asioista sekä MapInfoon tutustumisella. Opettelimme tiedostojen avaamista, MapInfon työkalujen käyttöä ja tallentamista. Harjoitusvaiheessa teimme koropleettikartan Helsingin alueelta. Kuten Julia Keronen mainitsee blogissaan, olimme tutustuneet MapInfoon jo ensimmäisen periodin Tiedon hankinta, analyysi ja kartografia -kurssilla. Minullakaan siitä ei kovin paljoa ollut jäänyt mieleen, joten kertaus oli erittäin tarpeellista. Viime periodissa käytettyyn CorelDraw-ohjelmaan verrattuna MapInfo tuntuu välillä hankalammalta käyttää, sillä esimerkiksi peruutustoiminto toimi vain välillä. Toisaalta esimerkiksi tasojen käytössä ei tuntunut olevan suuria eroja ohjelmien välillä.

Kuva 1. 0-14 vuotiaiden osuus väestöstä vuonna 2011.

Kuva 1. 0-14 vuotiaiden osuus väestöstä vuonna 2011 (Tilastokeskus 2011).


 

MapInfoon tutustumisen jälkeen tehtävänä oli tehdä koropleettikartta (kuva 1). Koropleettikartta on teemakartta, jossa jonkun ilmiön suhteellista osuutta kuvataan eri värisävyin. Alueena kartassa oli koko Suomi ja aiheeksi valitsin 0-14 vuotiaiden osuuden väestöstä kunnittain. Tilastot olivat vuodelta 2011, josta ne tuskin ovat merkittävästi muuttuneet tähän päivään mennessä aiheeseen liittyen. Aiheen valitsemisen jälkeen valittiin eri luokkia kuvaavat värisävyt. Päädyin tekemään koropleettikartan uudestaan, sillä alkuperäisessä kartassa värisävyt olivat mielestäni liian lähellä toisiaan, joka hankaloitti kartan tulkitsemista.

Seuraavaksi aineistoon piti valita sopiva luokittelutapa. Tämä tapahtui kopioimalla aineisto MapInfolla avatusta tietokannasta ja liittämällä se Internetistä löytyvään histogrammi-työkaluun. Aineisto vaikutti histogrammityökalulla tarkasteltuna melko vinosti jakautu-neelta, joten valitsin luokittelutavaksi kvantiilit, jossa luokkiin tulee mahdollisimman sama määrä havaintoja. Luokkia oli yhteensä viisi kappaletta. Samalla kartalle luotiin legenda. Lopuksi karttaan lisättiin vielä mittakaava, pohjoisnuoli ja teksti kertomaan siitä, mitä kartalla esitetään. Tulosteen tekemistä varten kartta ja legenda liitettiin uuteen ikkunaan, josta valmis kartta voidaan vaikka tulostaa.

Tekemästäni koropleettikartasta pystyy siis tulkitsemaan, missä Suomen kunnissa on kunnan väestöön suhteutettuna eniten 0-14 vuotiaita lapsia. Tummimman sinisellä kuvataan kartassa kuntia, joissa tämän ikäisiä lapsia on suhteessa väestöön vähiten, 8,2 -13,4 %. Kartan perusteella tällaisia kuntia on eniten Suomen itä- ja pohjoisosissa. Tummimman punaisella taas kuvataan kuntia, joissa lapsia on suhteessa eniten, 19 – 35 %. Tällaisia kuntia on eniten lännessä Perämeren rannikolla, Tampereen ympäristössä, sekä Etelä-Suomessa Helsingin ja Turun ympäristössä Tämä vastaa vuoden 2011 Maakuntakatsausta, jossa kerrotaan, että varsinkin maaseudulla väestö on vanhempaa ja 0-14 vuotiaiden määrä on suurempaa erityisesti kaupunkien läheisyydessä.

Jälkeenpäin valmista koropleettikarttaa tutkiessani tajusin, että luokkien määrä olisi voinut olla pienempi, jolloin kartasta olisi mahdollisesti tullut helpommin tulkittava. Karttaan liitettyjen legendan ja mittakaavan reunukset jäivät karttaan näkyviin, joka ei näytä kovin hyvältä. Täytyypä yrittää päästä niistä eroon ensi kurssikerralla, jos mahdollista.

Lähteet:

Keronen, J. (2015). Julian PAK-blogi. Tervetuloa vuosi 2015 ja MapInfo!<https://blogs.helsinki.fi/juliaker/>. Luettu 19.1.2015.

Maaseutukatsaus (2011). Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 3/2011. 19.1.2015. <http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/uutisia/2011/20110506maaseutukatsaus/Maaseutukatsaus_2011.pdf>