Opeopiskelijan blogi #2

Historian opettaja sivupolulla

Lopetin jo vuosia sitten hokeman, jonka mukaan varsinkin historian ja yhteiskuntaopin opettajana joutuu työtilanteen vuoksi usein sijaistelemaan paljon muitakin aineita. Ei joudu, saa. Olen jäänyt moneen kouluun jumiin opettamaan kaikenlaisia aineita, joiden opettamiseen minut voidaan minkä tahansa lautakunnan toimesta todeta epäpäteväksi. Tämän en kuitenkaan ole havainnut haitanneen ammatillista kehitystäni, päinvastoin. No okei, gradu on neljä vuotta myöhässä, mutta hyvää kannattaa varmaan odottaa.

Minut on monen muun vakanssin ohella liimattu vakiosijaiseksi erityisesti erääseen kouluun, jossa oppilaat käyvät koulua lastensuojelun tukemina. Suomeksi tämä tarkoittanee, että suurin osa oppilaista on huostaanotettuja. Ajattelin, että voisi olla mielenkiintoista kirjoittaa tyypillisestä päivästä tässä koulussa, sillä vastoin yleistä luuloa siellä työskentelee erityisluokanopettajien lisäksi ihan allekirjoittajan tapaisia humanisteja, kieltenopettajia ja matematiikan opettajia. Kortti, joka aineenopettajan kannattaa tarkistaa? Lue raportti päivästä ja päätä.

Klo. 7.40

Soitan koulun ovisummeria. Rehtori saapuu avaamaan. Kukaan muu ei ole vielä paikalla, eivät oppilaat eivätkä opettajat. Silmäilen vielä nopeasti sijaisohjeita: ”8-9 Uutistunti tuttuun tapaan”. Okei. Avaimet saatuani kahmaisen itsekkäästi kaikki kouluun tulleet Hesarit mukaani ja hymyilen väkinäisesti käytävässä vastaan tulevan matematiikan opettajan joka kertaiselle vitsille siitä ”ketä naista tällä kertaa sijaistan”.

Klo. 8.02

Saavun luokkaan, joka on tyhjä. Ei sittenkään, yksi oppilas saapuu pari minuuttia myöhässä juuri kun avaan videotykin. Hyvien huomenien jälkeen laitan YLE Areenasta pyörimään uutiset. Juuri kun uutiset päättyvät saapuu luokkaan pariskunta. Tässä alkaa olla jo lähes paras mahdollinen kokoonpano klo. 8 alkavalle tunnille. Voisin alkaa saman tien soitella koulun vieressä sijaitseviin osastoihin, joissa oppilaat asuvat, mutta tiedän, että luokan kymmenestä oppilaasta korkeintaan kuusi käy edes jollain tavalla koulua ja näistä ehkä puolet saapuu yleensä kouluun näin aikaisin paikalle. Katsotaan kymmeneltä vaikka uudestaan.

Alan kysellä oppilailta uutisista, mutta oppilaat kuitenkin vaikuttavat huomattavasti enemmän kiinnostuneilta siitä mitä on ruokana ja haluaisivat kovasti soittaa youtubesta ”sen yhen biisin”. Kysymykseni siitä mitä tekisitte jos olisitte lentokoneessa, jonka kapteeni haluaa tappaa teidät, herättää luokan aamuhorroksesta ja erilaiset suunnitelmat sinkojen ja käsiaseiden käytöstä täyttävät tilan. Katsomme Hesarin sivuilta esityksen Germanwings-koneen lentovaiheista. Keskustelu ajautuu muihinkin lento-onnettomuuksiin ja terrorismiin. Jaan oppilaille Hesarit luettavaksi. Ei kiinnosta vai? Sarjakuvat näyttävät kiinnostavan kuitenkin ja löytyihän sieltä joku inhokkipoliitikkokin, jota voi haukkua. Tästä päästäänkin politiikkaan ja maahanmuuttokeskusteluun. Huomaan oppilaideni (joista suurin osa on ulkomaalaistaustaisia) suhtautuvan suurella varauksella maahanmuuttajiin. Jännä. Kello soi, ihan mielenkiintoista keskustelua.

klo. 9.00

Saavumme ruotsin kielen opettajan kanssa luokkaan. Ruotsin kielen opettamisen epäkiitollisuus paljastuu välittömästi, kun oppilaat kertovat varsin kovaan ääneen mitä ajattelevat kyseisestä oppiaineesta. Pienen maanittelun jälkeen saamme kielenopettajan kanssa suurimman osan luokasta tekemään ruotsin kielen projektia kannettavalla tietokoneella. Suurin osa oppilaista osaa käyttää yllättävän hyvin PowerPointtia. Eräs kaveri oikein innostuukin kun googlaillaan erilaisia hotelleja Tukholmasta kuvitteellista matkaa varten. Mycket bra! Neljäs oppilas saapuu luokkaan 5 minuuttia ennen tunnia loppua noin puolen litran kahvikupin kanssa. Tänään ei ilmeisesti ole kyseisen henkilön aivan paras päivä ja luokan kemiat sekoavat totaalisesti. Saved by the bell, projektit etenivät ihan mukavasti!

9.47

Välituntivalvonta on melko hiljainen. Suurin osa oppilaista ei vielä ole tullut kouluun. Ääntä pitävät ainoastaan satunnaiset luokista huutelijat ja ”salaa” tupakalle hiipivät sherlokit. Valvonnan lopussa kouluun alkaa valua lisää väkeä. Tulokkaat vastaavat murahduksella liioitellun ystävälliseen ”Hyvää huomenta!” –toivotukseeni. Ennen kellonsoittoa muutamat oppilaat piirittävät minut ja vaativat nähdä kelloni. Ai niin, taisin joskus sanoa, että kelloni maksaa 10 000e ja se on tehty tiivistetystä norsunluusta. Millähän tarinalla huvittaisin itseäni seuraavaksi? Kello soi, olipa rauhallinen välituntivalvonta.

10.05

Toinen tunti putkeen, jossa olen ”vain” avustajan roolissa. Kävelemme luokkaan matematiikan opettajan kanssa. Tällä kolmen kuukauden päästä eläkkeellä jäävällä matematiikan opettajalla on loistava tyyli ja välitön auktoriteetti. Luokka hiljenee välittömästi. Ehkä mullakin sitten 30 vuoden päästä? Matematiikan opetus rakentuu 70% oppilaiden kanssa keskustelusta ja 30% tehtävien laskemisesta. Tyyli sopii tähän kouluun loistavasti. Tosin yksi oppilas kieltäytyy tekemästä mitään. Noh, laitetaan Wilmaan poissaolo ja poistetaan luokasta vasta jos alkaa häiriköimään. Oppilaat saivat laskettua pari yhtälöä ja oppivat varsin paljon eri ammattiryhmien palkkauksesta. Tunti alkaa olla lopuillaan ja ”mitä vittuu siellä on ruokana, taas jotain paskaa vai?” –kysymykset täyttävät ilman. Joo ei siellä vittua ollut, mutta kalapuikkoja muistelin lukeneeni ruokalistasta. Lähden hakemaan ruokakärryä. Tässä koulussa syödään luokissa, sillä ruokalaa ei ole. Ruokailu voidaan näin rauhoittaa paremmin toimivaksi, kun kaikki koulun oppilaat eivät osallistu siihen yhtä aikaa.

10.57

Oppilaiden haarukoidessa ruokaa joku kysyy ”Onks liikkavälkkää?. Ai niin mullahan tosiaan oli liikkavälkkävalvonta. Liikkavälkkä on loistava innovaatio, jolla oppilaiden ylimääräinen energia saadaan purettua fiksulla tavalla. Kiiruhdan opettajainhuoneeseen ja vilkaisen ilmoitustaulua. Hyvä, kenenkään nimeä ei ole laitettu kieltolistalle, vaan kaikki voivat osallistua tapahtumaan. Avaan liikkasalin oven ja päästän oppilaat sisään. ”Ei sit mitään paskajengejä niinku viimeks.” No katotaan. Heitän keltaiset liivit osalle oppilaista ja pallon perään. Peli on onneksi tiukka ja täysin arvalla valitsemani joukkueet osoittautuvat reiluiksi. Parin tiukan taklauksen ja solvauksen jälkeen kello soi ja on aika varaustautua seuraavaan tuntiin. Kukaan ei kuollut, eikä haavoittunut eli ei laiteta kenellekään liikkavälkkäkieltoa.

11.04

Oho, toinenkin erityisluokanopettaja on poissa. Menen hänen luokkaansa, koska englannin opettaja (sama kuin ruotsin opettaja) hoitaa omaa luokkaani. Tämä 7. luokka käy paremmin koulua kuin aamulla sijaistamani ysit. Luokassa istuu peräti kuusi ihmistä. Tässä kohtaa tulee ottaa huomioon, että oppilaiden ikä saattaa kuitenkin olla korkeampi kuin tyypillisten seiskojen, sillä moni on jäänyt luokalle kerran tai pari. Niin mitäs me tehdään? Ohjeena oli, että ”voit vaikka vetää jonkun hissan jutun”. Ei paha, tykkään kun saa vetää omia juttuja. Monessa muussakin koulussa kunnioitetaan kiitettävästi myös nuorten opettajien asiantuntemusta. Itse olen muun muassa luokanopettajana toimiessani saanut vetää kolmen eri luokan historiat. Kaikki yläasteikäiset haluavat aina jutella Hitleristä ja natseista. No, kokeillaan. Vetäisen taskusta muistitikkuni, josta löytyvät vakiodiani ja avaan kuvat Saksan keskitysleiriekskursiostani. Loppu tunti meneekin ihan itsestään.

11.50

Päivän vika tuplatunti piti olla yhdistettyä toimintaa erään toisen erityisluokan kanssa. Tästä oli tarkoitus jutella kyseisen luokan opettajan kanssa, mutta oletuksena oli jonkun dokkarin katsominen tai liikunnan harrastaminen. Välitunnilla kyseinen opettaja ilmoittaa joutuvansa lähtemään koulutukseen. Oho, kolmas erityisluokanopettaja päivän sisällä, jota paikkailen. No ei sitä mitään kyllä mä hoidan. Ai jotain liikkaa vai? Ennen kuin päästän oppilaat koulunkäyntiavustajan kanssa liikuntasaliin, marssitan oppilaat koulun alueen kiertävälle lenkille. Tähän oppilailla menee vähintään 20 minuuttia. Koulunkäyntiohjaaja lähtee perään katsomaan etteivät vietä koko aikaa kaupassa tai tupakalla. 90 minuuttia on melko pitkä aika pelailla jotain pelejä varsinkin iltapäivällä. Oppilaat väsähtävät ja alkavat riitelemään. Koululenkki alkuun sopii siis hyvin kuvioon. Oppilaat valuvat takaisin eri aikoihin ja annan ensimmäisten pallotella muita odottaessa. Usean luokan oppilaat ovat kirjavaa porukkaa, näitä kaikkia ei saa millään pelaamaan samaa peliä, tai ylipäätään tekemään mitään liikunnallista ilman kapinaa. Järkeistetään menoa ja laitetaan osa oppilaista pelailemaan liikkasalin viereen biljardia ja osa koulunkäyntiavustajan kanssa musiikkiluokkaan jammailemaan. Loput vaikuttavatkin kiinnostuneilta jalkapallopelistä.

13.50

Sammutan liikkasalin valot ja vien avaimen rehtorille. ”Miten meni, oliko kukaan paikalla”? ”Ihan jees, 4 paikalla, ei ihmeempiä ongelmia.” Pyydän kieltenopettajaa kirjautumaan Wilmaan, jotta voin laittaa oppilaille tuntimerkinnät. Tämän jälkeen juoksutan vielä samaa opettajaa ja pyydän häntä päästämään minut ulos koulusta, sillä palautin jo avaimet rehtorille ja tässä koulussa pidetään kaikki ovat lukossa. Oppilaat siis liikkuvat luokasta suoraan ulos ja pääovesta sisään jos opettaja oven heille avaa.

Päivä meni mukavasti. Mikään ei opettajana palkitse enemmän kuin se, että saa hyvän keskustelun käyntiin ihmisten kanssa, jotka lähtökohtaisesti ilmoittavat ettei heitä kiinnosta. Pääsin myös opettamaan omaa oppiainettani ja minulle (epäpätevälle erityisluokanopettajalle) uskottiin saman päivän aikana vetovastuu kolmesta eri erityisluokasta, joista osa vieläpä samaan aikaan. Tykkään myös tämän koulun nuorista hyvinkin paljon. Raju kielenkäyttö ja tavat ovat vain pintaraapaisu näistä nuorista, joilla suurimmalla osalla on enemmän huonoja kokemuksia aikuisista ja viranomaisista kuin kaikilla tätä blogia lukevilla yhteensä. Mitä useammin tässä koulussa on opettanut sitä enemmän kyseisiin nuoriin on päässyt tutustumaan. Tämän ansiosta alkaa pikkuhiljaa nähdä näiden oppilaiden defenssien taakse ja he alkavat näyttäytyä uniikkeina ihmisinä.

15.20

Laitan sijaistamalleni opettajalle sähköpostilla lyhyen koosteen päivästä. Vastauksena tulee kysymys pääsenkö myös parina muuna päivänä sijaistamaan samaa luokkaa, sillä sijaistamani opettaja käy virkansa puolesta usein eri koulutuksissa. Kyllä pääsen.

Ville Hirvonen, historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja

HAO GT pe 8.5. klo 18 @Kaisla!

HAO GT on täällä taas!

Perjantaina 8.5. klo 18 Oluthuone Kaislan täyttää taas leppoisa puheensorina opettamisesta, kirjoista, politiikasta, luonnontieteistä, yhteiskuntatieteistä, mistä vain mitä keksit. Ja jos ei vielä puhuta niin tule keskustelemaan aiheesta vertaistesi kanssa ja puolusta omaa mielipidettäsi!

HAO GT on tapahtumana siis tavallinen opettajaksi opiskelevien yhteen kokoontuminen Kaislan suojissa. Luvassa on keskustelua maailmanmenosta ja kuulumisten vaihtoa kavereiden ja uusien tuttujen välillä. Mikset siis juhlistaisi harjoittelujen ja miksei opiskelujen (väliaikaista) päättymistä rennossa seurassa.

Mikäli löytyy mitään kysyttävää tapahtumasta, sijainnista tai muusta aiheeseen liittyvästä ja miksei liittymättömästä, niin olethan yhteydessä.

Tapahtuma löytyy myös Facebookista: https://www.facebook.com/events/1604160473159362/

Mitä: HAO GT eli Helsingin Aineenopettajaksi Opiskelevien Get Together (eli yhteenkokoontuminen)
Missä: Oluthuone Kaislassa, Vilhonkatu 4, 00100 Helsinki
Milloin: 8.5 klo 18

Terveisin Jaakko Kokkonen, HAO GT vastaava