Kandidaatintutkielmani abstrakti

Julkaisen kandidaatintutkielmani abstraktin nyt myös blogissani. Lähteitäni lukemalla pääset tutustumaan aiheeseen syvemmin. Myöhemmin julkaisen abstraktin myös englannin kielellä.

Kaukoyhteyksien EA/WR ja SCAND synty sekä vaikutus Euraasian ilmastoon – esimerkkinä sadanta Suomessa
Tiivistelmä

Kaukoyhteydet ovat ilmanpaineen ja ilmavirtojen anomalioita. Ne ovat toistuvia, planetaarisia ja usein pysyviä. Ne vaikuttavat mm. lämpötilaan ja sadantaan. Vaikutukset voivat olla vastakkaisia eri puolilla maapalloa. Kaukoyhteydet ovat yhteydessä toisiinsa: niitä yhdistää keskeisesti etenkin ilmakehän Rossbyn aallot, jotka ovat seurausta maapallon pyörimisestä akselinsa ympäri ja jotka auttavat tasaamaan maapallon lämpötilaeroja. Pohjoisella pallonpuoliskolla vaikuttaa kymmenen eri kaukoyhteyttä, joista tutkielmani käsittelee Itä-Atlantin/Länsi-Venäjän kaukoyhteyttä (EA/WR) sekä Skandinavian kaukoyhteyttä (SCAND). EA/WR:n vaikutus ulottuu Euroopasta Lähi-Idän ja Siperian yli Itä-Aasiaan saakka. Sillä on kaksi keskeistä anomaliakeskusta: toinen Kaspianmeren ja toinen Länsi-Euroopan yllä. EA/WR syntyy nykytiedon valossa Pohjois-Atlantilla, ja sen syntyyn on havaittu vaikuttavan myrskypolun mukana kulkevat ns. transienttipyörteet sekä Rossbyn aallot, jotka ilmeisesti syntyvät lähellä Karibiaa. Positiivisen EA/WR:n aikana keskileveyksien Atlantilla ja Venäjällä (60° N) on selvästi keskiarvoa suurempaa sadantaa. Itäisessä Kanadassa, osassa Koillis-Afrikkaa, Euroopassa ja Välimerellä on tällöin keskiarvoa vähemmän sadantaa. SCAND on kestävä vuosien välisen variaation kuvio Atlantin ja Euraasian yllä. Sen primääri toimintakeskus sijaitsee Skandinavian niemimaan yllä ja kaksi muuta vahvaa toimintakeskusta koillisella Atlantilla ja toisaalta keskisen Siperian yllä. Niillä kahdella keskuksella on vastakkainen etumerkki kuin primäärillä toimintakeskuksella. SCAND:in positiivisessa vaiheessa Skandinavian niemimaan ympärillä on antisyklonisia anomalioita. Talvella ne johtavat tavanomaista matalampiin lämpötiloihin Keski-Venäjällä ja Länsi-Euroopassa, tavanomaista suurempaan sadantaan Etelä-Euroopassa ja kuivempiin oloihin Skandinavian yllä. SCAND:in positiivisessa vaiheessa Pohjois-Atlantin myrskypolku heikkenee Islannin ja Pohjois-Euroopan yllä mutta ulottuu poikkeavasti itään päin Englannin halki eteläiseen Eurooppaan, mihin liittyy voimistuneita länsituulia. SCAND vaikuttaa vahvimmin talvisin, jolloin sadanta on n. 10 % tavanomaista pienempää läntisessä Euraasiassa ja 10 % tavanomaista suurempaa Välimeren pohjoispuolella. Suomessa vuotuinen sadanta näyttää lisääntyneen v. 1911–2011 0,92 mm. EA/WR:n vaikutus Suomen sadantaan on kaukoyhteyksistä suurin ja näkyy erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomessa sekä Lapissa. SCAND vaikuttaa Suomen sadantaan Keski- ja Itä-Suomessa sekä Pohjois-Pohjanmaalla.

Kuva 1. EA/WR-kaukoyhteyden anomaliat. Kartat kuvaavat vuosien 1948–2008 talvien keskiarvoa. Isobaarien intervalli on 15 gpm. (b)-kuva kuvaa stratosfääriä, n. 20,6 km korkeutta. (Liu, Y. ym., 2014)

Lähteitä

Barnston, A. G. & Livezey, R. E. (1987). Classification, Seasonality and Persistence of Low-Frequency Atmospheric Circulation Patterns. Monthly Weather Review, 115: 1083–1126.

Irannezhad, M., H. Marttila, B. Kløve (2014). Long-term variations and trends in precipitation in Finland. International Journal of Climatology 34: 3139–3153.

Liu, Y., Wang, L., Zhou, W. & Chen, W. (2014). Three Eurasian teleconnection patterns: spatial structures, temporal variability, and associated winter climate anomalies. Climate Dynamics 42 (11-12): 2817–2839.

National Ocean Service, US National Oceanic and Atmospheric Administration. What is a Rossby wave? <https://oceanservice.noaa.gov/facts/rossby-wave.html> Haettu 17.7.2017

Toivo menneestä tulevaan

Tämä kirjoitukseni on julkaistu alunperin Metropolian blogialustalla keväällä 2018 osana “Hyvinvoinnin huhuiluja” -blogikirjoituksia.

“Hope is a good thing, maybe the best of things, and no good thing ever dies” – “Toivo on hyvä asia, ehkä paras kaikista, eikä mikään hyvä asia ikinä kuole”.

Andy Dufresne, eräs elokuvahistorian kuuluisimpia vankikarkureita, lausuu nuo mieleenpainuvat sanat elokuvassa “Rita Hayworth – Avain pakoon” (The Shawshank Redemption). Mutta voiko toivo kuolla, ja mihin tilaan astumme silloin? Olen kuullut sellaisen luonnehdinnan, että toivon vastakohta ei ole epätoivo. Nimittäin epätoivossa olisimme pikemminkin tilanteessa, jossa toivo vielä kolkuttelee meissä, suorastaan kouraisee sisintämme. Psykologisesti arvioiden tässä onkin järkeä: toivo olisi tällöin jotain, jota olemme kokeneet aikanaan turvallisessa ja rakastavassa kasvuympäristössä. Toivon tullessa uhatuksi koemme ristiriitaa toiveikkuutemme ja todellisuuden välillä. Toivo ei halua kuitenkaan antaa periksi. Toivo on siis siinä mielessä luottamusta, että se rakentuu aiemman luottamuksellisuutemme päälle. Jos lapsella on rakastava koti, hän oppii heijastamaan tuon hyvän mielessään tulevaisuuteenkin. Hän oppii, että hän on arvokas, ja että jatkossakin uskaltaa odottaa maailmalta hyvää. Voisikin sanoa, että toivo on mielen taikatemppu – näemme tulevaisuudessa jotain, joka kuvaa itse asiassa menneisyyttämme. Mutta on toivo toki muutakin.

“Toivo on siis siinä mielessä luottamusta, että se rakentuu aiemman luottamuksellisuutemme päälle.”

Mitä toivo siis on? Onko se tunne? Onko se jokin kenties mallista opittu reaktio? Mieti hetki, miten monet ihmiset ovat voineet vaikuttaa toiveikkuuteesi, toiset vahvistaen sitä, toiset kenties horjuttaen sitä. Kannustavat opettajat, valmentajat, kaverit, tädit, serkut,… Entä voiko toiveikkuus olla osa persoonaamme, luonteenpiirre kansanomaisesti sanottuna? Psykologia tutkii usein häiriöitä, joten tähän kysymykseen joutuu nähdäkseni vastaamaan epäsuorasti: vähäinen toiveikkuus voi kertoa tietyistä mielenterveyden vaikeuksista tai häiriöistä: masennuksesta, ahdistuksesta ja ehkä myös tietystä persoonallisuuden piirteestä – neuroottisuudesta. Neuroottisuus ei tässä viittaa siihen, että ihminen olisi jotenkin sairastunut saati että hän olisi avun tarpeessa. Sen sijaan neuroottisuus on persoonallisuuspsykologiassa ominaisuus, jota meillä kaikilla on jossain määrin – enemmän tai vähemmän. Mitä enemmän sitä on, sitä todennäköisemmin katselee maailmaa lannistuneesti ja ahdistuneesti. Tässä tapauksessa voisi siis sanoa, että toiveikkuuden puute voi olla ihmisellä enemmän tai vähemmän persoonan piirteenä. Ihminen on tällöin luonnostaan taipuvainen epätoivoon.

“Ihmisenä olemisessa on jotakin pohjimmiltaan hyvää.” – C. Trungpa

Jari Ehrnrooth kirjoittaa kirjassaan ”Toivon tarkoitus”, että tämän maailman olennoista vain ihminen pyrkii hyvään ja että se on hänen olemassaolonsa tarkoitus. Ajatus tulee tavalla tai toisella vastaan myös monissa uskonnoissa. Chögyam Trungpa edusti Shambhala-filosofiaa, joka perustuu puolestaan buddhalaisen perinteen viisaudelle ja lempeydelle. Hänen ajattelussaan ihmisenä olemisessa on jotakin pohjimmiltaan hyvää. Meidän on löydettävä tuo hyvyyden perusta, ja sen avulla voimme parantaa muidenkin elämää. Me voimme kaikki vahvistaa toinen toistemme toivoa, tarjota toisillemme toivon lahjoja. Se on hyvän jakamista, sen hyvän josta pääsimme osalliseksi aivan pienestä pitäen. Voimme luottaa, että siinä on, mistä ammentaa muillekin. Kun siis seuraavan kerran toivot maailmanrauhaa, kiitä samalla itseäsi. Silloin kurotat siihen toiveikkuuteen, jonka olet saanut aikanaan lahjana ja jonka haluat ulottaa tässä hetkessä sekä itsellesi että kanssakulkijoillesi.

Kandidaatintutkielmani valmistui!

Hyviä uutisia: kirjoitin kandidaatintutkielmani loppuun kesän aikana. Se hyväksyttiin laitoksellani syksyn alussa. Hieman myöhemmin syksyllä sain kandidaatintutkinnon kasaan. Julkaisen tällä alustalla kandidaatintutkielmani, otsikkona on: “Kaukoyhteyksien EA/WR JA SCAND synty sekä vaikutus
Euraasian ilmastoon – esimerkkinä sadanta Suomessa”.

Kandidaatintutkielma HY_Hannu Pesonen

Suosittelen tämän blogin lukijaa ensin perehtymään aiemmassa blogikirjoituksessani julkaisemaani LuK-tutkielmaani “Miten sadanta on muuttunut Suomessa sadassa vuodessa – muutoksia selittäviä tekijöitä”. Se toimi pohjana kanditutkielmalleni.

Loppukaneetti

PAK-blogini on virallisen kurssin osalta valmis. Ajatuksenani on tosin jatkaa tällä alustalla viimeisen blogikirjoitukseni aiheiden pohdiskelua omalla ajallani kevään mittaan.

Kiitokset opettaja Arttu Paarlahdelle ja kaikille, joiden kanssa tein yhteistyötä kurssin aikana! Kalle Haatasen sanoin “Oli ilo”.

Viimeisen kurssikerran blogi

Viimeisellä kurssikerralla saimme käytännössä vapaat kädet valita mieleinen aihe, joka esittää kartalla. Tutkiskelin opettaja Paarlahden antamia linkkejä hyvän aikaa, varsinkin Google Docsissa ollutta GIS Data Repositories -tietokantaa. Totesin sen hyväksi jatkoa ajatellen kaikille maantieteen uralle tähtääville. Päädyin kuitenkin jo melko alkuvaiheessa valitsemaan teemakseni sadannan ja makeanveden resurssit Euroopan alueella. Nimittäin tämä liittyy kandidaatin tutkielmaani, jossa esittelen Euroopan alueella keskeisiä kaukoyhteyksiä (ns. teleconnections) ja niiden yhteyttä sadantaan. Löysin tarvittavan tilastoaineiston karttojani varten Eurostatin sivuilta. Käytin paikkatietokarttana Natural Earthin 1:50 miljoonaa (Cultural Vectors) -karttaa, jonka rajasin Eurooppaan. Eurostatin tuottama data Excel-taulukossa vaikutti heti laadukkaasti laaditulta. Tietokantaliitosvaiheessa tuli tiettyjä ongelmia, mutta lopulta sain laadittua järkevän näköisiä karttoja. Eniten keskittymistä vaatii itse asiassa koko vesitalouden kokonaisuuden hahmottaminen. Kannustankin blogini lukijoita pohtimaan, millainen yhteys kolmen karttani kaikilla muuttujilla on toisiinsa – sadanta, evapotranspiraatio, uusiutuvat makeanveden resurssit. Tarvittaessa kokonaisuuden hahmottamista helpottaa Eurostatin taulukon tutkiminen, ja laitankin sen linkiksi alle.

Kuva 1. kertoo  kartoistani tarkimmin sadannasta. Kartasta nähdään, että Ruotsissa ja Norjassa sataa enemmän kuin Suomessa, jossa puolestaan sataa suunnilleen saman verran kuin suurin piirtein saman kokoisessa Saksassa. Tässä vaiheessa todettakoon, että en näissä kartoissa noudata koropleettikarttojen perussääntöä – tunnusluku tulisi ilmoittaa suhteellisina arvoina; suhdelukuna. Esim. väkimäärään tai tässä tapauksessa pinta-alaan suhteutettuna. Etsin Eurostatin lukuisista tilastoista pinta-alatietoa, mutta en löytänyt. Oppia ikä kaikki – seuraaviin karttoihin kaivan tarvittavat pinta-alatiedot. Käydessäni läpi Eurostatia huomasin, että sieltä löytyi monenlaisia valmiita karttoja. Näemmä osassa niistä rikottiin myös tuota koropleettikarttojen “kultaista sääntöä”. Allaolevien karttojeni ratkaisussa on kuitenkin helppo pysyä jyvällä ainakin Kuvan 2. esittämissä tiedoissa – Sadanta vs. Todellinen evapotranspiraatio. Nähdään, että Ranskassa, Espanjassa ja Turkissa on sekä voimakasta sadantaa että voimakasta evapotranspiraatiota. Kolmannessa kartassa tutkin makeanveden resursseja ja naapurimaista tulevaa valumaa. Pohjoismaat pärjäävät hyvin tässä vertailussa. Muistetaan tosin, että tämä kartan esitystapa ei tee oikeutta Tanskalle. Päätin tehdä vielä neljännen kartan (Kuva 4.), jossa toteutuu oikeaoppinen suhteuttaminen – eli makeanveden resurssit / väestö. Nähdään, että osassa Euroopan maita makeanveden resurssit ovat niukahkot. On helppo kuvitella, että kuivina kesinä vedenkäytössä on oltava säästeliäs esim. Espanjassa ja Turkissa.

Kuva 1. Sadanta Euroopan alueella.

 

Kuva 2. Sadanta ja todellinen evapotranspiraatio Euroopan alueella.

Kuva 3. Uusiutuvat makeanveden resurssit ja naapurimaista tuleva valuma Euroopan maissa.

Kuva 4. Makeanveden resurssit (kuutiometreinä) suhteutettuna väkilukuun. Pitkän ajan keskiarvo. Islanti ja Norja erottuvat aivan omissa kategorioissaan. Vertaa esim. Ranskan, Espanjan ja Turkin sijoittumista tässä vertailussa kuviin 2 ja 3.

 

Mikäli Suomen sadannassa 1900-luvun alusta alkaen tapahtuneet muutokset kiinnostavat, suosittelen lukemaan Irannezhadin ym. (2014) artikkelin: Irannezhad_et_al-2014-International_Journal_of_Climatology tai LuK-tutkielmani: Miten sadanta on muuttunut Suomessa v2

Irannezhad (2014) esittelee artikkelissaan myös esim. Viron, Ruotsin ja Turkin sadannassa tapahtuneita muutoksia. Sadannan muutokset ovat keskeisimpiä ilmastonmuutoksen seurauksia. Ylläolevat kartat kertovat osaltaan, millaisia resursseja ja toisaalta haasteita Euroopan mailla saattaa olla edessään ilmaston edelleen lämmetessä. Pitkän ajan ennustehan on, että Pohjoismaissa sadanta kasvaa ja Välimeren maissa vähenee. Jotta ilmiön kokonaisuus hahmottuisi, pitää kuitenkin ottaa huomioon monia ilmakehän ilmiöitä. Tutkin kandidaatintutkielmassani niihin liittyen kaukoyhteyksiä: toistuvia ja pysyviä ilmanpaineen ja ilmavirtojen kierron anomalioita.

Luin kurssin viimeistä blogikirjoitustani varten Anna Haukan blogia. Oli mielenkiintoista lukea tietoa maailman kasvihuonekaasupäästöistä hiilidioksidi- eli CO2-ekvivalentteina. On hyvä, että hän tarttui näin ansiokkaasti tärkeään aiheeseen, joka on vallitsevan käsityksen mukaan vahvasti yhteydessä ilmastonmuutokseen. Muutenkin olen erittäin ilahtunut siitä, että Helsingin maantieteen laitos on selvästi lisännyt ilmastonmuutosta käsittelevää tutkimustaan. Todennäköisesti kasvaneet CO2-päästöt aiheuttavat muutoksia myös sadannassa, tai ainakin sen jakautumisessa, mitä puolestaan omat karttani kuvaavat.

On aika päättää tämä kurssi, mutta samaan hengenvetoon todeta, että ilmastonmuutoksen tutkiminen jatkuu omalta osaltanikin. The world won’t wait.

Kiitos opettaja Arttu Paarlahdelle ja kaikille, joiden kanssa oli ilo tehdä yhteistyötä kurssin aikana.

Peace out. ¡Adios! Tschüß!

Lähteet:

Haukka, A. (2017). Matkalla ympäri maailman… laukussa pelkkiä karttoja vaan – Kurssiblogi // Anna Haukka https://blogs.helsinki.fi/ahaukka/ Haettu 16.3.2017

Irannezhad, M., H. Marttila, B. Kløve (2014). Long-term variations and trends in precipitation in Finland. International Journal of Climatology 34: 3139–3153.

Natural Earth (2017). http://www.naturalearthdata.com/downloads/50m-cultural-vectors/ Haettu 3.3.2017

European Commission (2017). Eurostat. http://ec.europa.eu/eurostat/web/products-datasets/-/ten00001 Haettu 2.3.2017

http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=ten00001&plugin=1 Haettu 2.3.2017

Kuudennen kurssikerran blogi

Maanjäristyksiä ja tulivuoria – oivallista opettajan matskua

Tällä kerralla harjoittelimme GPS-paikantimen käyttöä ja GPS-polun piirtämistä kartalle. Myöhemmin harjoittelimme kunnon hasardimaantieteen hengessä tulivuorten ja maanjäristysten sijoittamista kartalle. Tässä analyysin tulokset:

Kuva 1. Tulivuoret ja Maanjäristykset vuodesta 2002, jotka vähintään 6 Richterin asteikolla. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Ensimmäisessä kartassani (Kuva 1.) näkyy kaikki vähintään 6 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002. Lisäksi kartalla näkyy maapallon tulivuoret. Tuon magnitudin maanjäristyksiä on sattunut runsaasti vuodesta 2002 alkaen, ja niiden määrä on aika hyvin balanssissa tulivuorten määrän kanssa. Niinpä ensimmäinen karttani on suhteellisen hyvin havainnollistava kuvatessaan varsinkin Tyynenmeren ns. tulirengasta ja järistysherkkiä alueita. Valitettavasti törmäsin ensimmäisen kartan kohdalla tiedostonsiirtongelmiin. En ymmärrä, miksi sopivan kokoisten karttojen tuominen blogiin tuottaa aina välillä ongelmia. Onneksi seuraavat tämänkertaiset karttani sain siirrettyä ongelmitta. Yllätyin jopa, että niitä voi klikata, jolloin pääsee katsomaan niitä erillisessä ikkunassa. Hyvä näin, vaikka en ymmärräkään blogialustan toisinaan eriskummallista logiikkaa.

Kuva 2. Vähintään 7,5 Richterin maanjäristykset vuodesta 1950 alkaen & vähintään 7 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002 alkaen. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Kakkoskarttani (Kuva 2.) vaatii jonkin verran muita kahta enemmän paneutumista. Siinä on kaikki suurimmat maanjäristykset, käytännössä siis 7,5 – 10 Richterin välillä, vuodesta 1950 alkaen. Tämä toimii hyvänä katsauksena nuoremmille ja vanhemmille oppilaille siitä, miten paljon, tai siis oikeastaan vähän suuria maanjäristyksiä tulee. Kun tarkastelussa on koko maapallo, on mielekästä valita tarkasteluväliksi jopa yli puoli vuosisataa, jotta havaintopisteitä kertyy kylliksi. Karttani sisältää myös vähintään 7 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002. Kuten kartasta näkyy, noiden kahden eri kategorian maanjäristysten määrä on likimain samoissa lukemissa. Tämä ei ole sattumaa, vaan tähän tähtäsin. Jos opettaisin oppilaille tämän kartan avulla, kiinnittäisin huomiota siihen, miten iso ero 7 ja 7,5 Richterin järistyksillä on. Tosiasiassa 7,5 Richteriä on jo erittäin vaarallinen maanjäristys, etenkin jos se tapahtuu mantereisella mannerlaatalla tai mereisellä matalassa syvyydessä. Onneksi 7,5 Richterin järistykset ovat myös paljon harvinaisempia. Tietty kartassani täytyy hoksata se, että vähintään 7 Richterin “pallukat” kuvaavat vuodesta 2002 lähtien myös kaikkein suurimpia järistyksiä.

Tästä päästään aasinsiltaa pitkin viimeiseen maanjäristyskarttaani (Kuva 3.). Halusin kuvata sillä sitä, miten paljon sattuu “pieniä” eli 5 – 6 Richterin järistyksiä yhden ainoan vuoden aikana. Laitoin samalle kartalle myös tulivuoret, mikä jälleen kuvaa hyvin järistysherkkien alueiden ja tulivuorten sijainnin välistä “kohtalonyhteyttä”. 4 – 6 Richterin järistyksiä sattuu muuten näemmä yhden vuoden aikana jo reilusti yli 10 000, eli niiden kuvaaminen kartalla olisi jo epähavainnollista. Viimeistä karttaani varten hoksasin uuden toiminnon Map Infosta. Nimittäin sen, että myös esim. pisteitä kuvaavan tason voi tehdä osin läpinäkyväksi. Tästä on etua karttaani katsoessa: maanjäristyksiä kuvaavien vihreiden pisteiden alta pilkistää tulivuoria kuvaavat kolmiot. Tämä helpottaa etenkin Aasiaa tarkastellessa – siellähän on paljon tulivuoria, ja siellä tapahtuu kerrassaan valtavasti pienempiä maanjäristyksiä.

Kuva 3. Tulivuoret. Maanjäristykset vuonna 2016, jotka ovat 5 – 6 Richterin asteikolla. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Mielestäni laatimani kartat sopisivat siis hyvin havainnollistamaan klassisimpia hasardimaantieteen aiheita: maanjäristyksiä & tulivuoria. Opetusta täydentämään kaipaisin karttoja tulivuoren purkauksista. Toisaalta kaipaisin alueellisempaa tarkastelua esim. em. tulirenkaasta. Tässä hyvä esimerkki:

http://allnewspipeline.com/Ring_Of_Fire.php (All News Pipeline; Kts. sivun kartta). Tässä puolestaan “I, Scientistin” interaktiivinen kartta, joka kuvaa suuria tulivuorenpurkauksia viimeisten 2000 vuoden ajalta: http://iscientist.co.uk/2015/05/is-the-eruption-of-chiles-calbuco-volcano-a-surprise/

Lukiolaisille varsinkin on tarpeen opettaa myös itse mannerlaatoista. Tosin tällä kerralla itse laatimamme kartathan kuvaavat mannerlaattojen reunoja epäsuorasti. Tarpeeseen tulee lisäksi mannerlaattojen reunojen kuvaamiseen keskittyvät kartat. Niitä saattaa olla oppikirjoissakin, mutta internet tulee avuksi. Tässä NASA:n Earth Observatoryn esimerkki: http://earthobservatory.nasa.gov/Features/Tectonics/ 

Nähtävästi tuonkin sivuston tekijöillä on muuten ollut vastaavia ongelmia riittävän ison karttatiedoston tuomisessa sivustolleen!

Lähteet: NCEDC (2014), Northern California Earthquake Data Center. UC Berkeley Seismological Laboratory. Dataset. doi:10.7932/NCEDC.

All News Pipeline (2017).

I, Scientist (2013).

NASA Earth Observatory (2000).

Viidennen kurssikerran blogi

Tällä kurssikerralla oli oikein tuhdisti tekemistä. Puran asiat tänne blogiini pala palalta. Kartan tarjoilin jo alkuun “makupalana”.

Käsittelimme itse asiassa tieteessä hyvin tärkeää kysymystä – inklusiivisyys vs. eksklusiivisyys. Tämä on eri tieteissä tuttu ns. Vennin diagrammeista. Puskurivyöhykkeethän eli bufferit ovat eräänlaisia Vennin diagrammeja, joissa ympyrät tai muut bufferit mahdollisesti risteävät toisten bufferien kanssa. Tällöin ollaan A u B – eli A ja B -unionin tilanteessa. Jos taas ilmiö löytyy vain jommasta kummasta bufferista tms., ollaan A v B -tilanteessa. Sovelluskohteiden miettimisessä vain mielikuvitus on rajana – buffereita voidaan käyttää hyvin monipuolisesti.

Tällä kerralla kertasimme kautta linjan MapInfon käyttöä. Tärkeää oli ensinnäkin yrittää kunnolla ja keskittyä ja toisaalta osata myös kysyä vetoapua muilta. Sanoisin, että yhteistyöllä osasimme kokonaisuutena MapInfon käyttöä jo hyvin. Kukin osasi aina jotakin. Huomasin, että Selection queryjen tekemisessä tarvitsen vielä harjoitusta. Sinänsä valintakriteerien laatiminen – esim. työikäisen väestön laskenta – ei tuottanut pulmia. Usein ongelmana on kiirehtiminen, jolloin ei ehdi hahmottaa monimutkaisia tietokantoja. Tämä näkyi myös bufferien laatimisessa, jossa piti samalla hahmottaa, millaisista väestö- ja toisaalta talomääristä pk-seudulla puhutaan. Paikkatietoaineistot ovat ainakin tähän mennessä olleet riittävän kattavia esim. bufferianalyyseihin. Tosin ihmettelin juna-asematehtävässä, missä olivat kaikki asemat Oulunkylän eteläpuolella. Bufferianalyysi edellyttää sekä kokonaistilanteen hahmottamista että (yleensä) myös manuaalista työtä eli digitointia. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä manuaalinen työ voi aina tuottaa epätarkkuutta. Tilanne on vastaava pisteiden ja viivojen digitoinnissa. Viivojen kanssa epätarkkuudet syntyvät vierekkäisten alueiden rajoilla, jonne voi syntyä erilaisia ylimääräisiä säikeitä. Yleensäkin alueiden rajoilla joutuu olemaan tarkkana – mitkä pisteet kuuluvat mihinkin alueeseen. Kaiken kaikkiaan analyysin rajoitteet taitavat olla kunkin käyttäjän korvien välissä, jos välttämättä sielläkään. Karttojen visuaalinen ilme on tietty oma lukunsa, mutta karttojahan voi parannella Corel Draw:lla tarvittaessa, eli en näe siinäkään ongelmaa.

 

Kuva 1. Uima-altaiden määrä pääkaupunkiseudulla.

Tällä kerralla selvitimme lisäksi mm. lentomelualueen vaikutusta ympäröiviin asuinalueisiin. Itsenäistehtävänä tein Uima-altaiden ja saunojen määrää ja osuutta kartoittavan tehtävän. Kts. Kuva 1. ja PAK-Viitoskerran tuloksia painamalla allaolevaa linkkiä – sen avulla saa ladattua tiedoston. Html-muodossa en saanut tuotua tiedostoa blogiini. Kuten kuvasta 1 näkyy, kaikkein uima-allasrikkain alue pääkaupunkiseudulla on Lauttasaari.

PAK-Viitoskerran tuloksia:

PAK-Viitoskerran tuloksia

Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvin mieleenpainuva kerta, jolloin todella sai kääriä hihat. Kiitos Taigalle ja kumppaneille yhteistyöstä!

Neljännen kurssikerran blogi

Neljännellä kurssikerralla harjoiteltiin ruutukarttojen tekoa ja uuden tiedon tuottamista MapInfossa maantieteellisten kohteiden avulla. Seuraavaa kertaa varten piti lisäksi harjoitella rasterikartan kiinnittämistä ohjelman koordinaatistoon, ja harjoittelimme seuraavaa kertaa varten myös digitoimista.

Varsinaisena tämän kerran luomuksena teimme kukin siis oman ruutukartan. Valitsin teemaksi yläkouluikäisten osuuden koko väestöstä pääkaupunkiseudulla. Tuloksena syntyi allaoleva kartta (Kuva 1.). Ruutukooksi valitsin lopulta 500 metrin ruudut. Mielestäni se on luonnollinen, helposti hahmotettava koko, joka mahdollistaa alueiden vertailun. Esim. 1 km:n kokoisista ruuduista saisi liian karkean kuvan. Päädyin luokittelussa neljään luokkaan. Kuten ruutukoon määrittely, kyseessä on visuaaliseen analyysiin perustuva ratkaisu. Viisi luokkaa tuottaisi ainakin tällä ruutukoolla nähdäkseni liian monimutkaisen kartan. Kartastani näkee, että lapsiperheet ovat sijoittuneet pääkaupunkiseudulla muualle kuin ns. Helsingin niemelle. Lapsiperheiden sijainti seuraa ainakin löyhästi moottori- ja pääväyliä. Kartassa näkyy hyvin Pohjois-Espoon harva asutus ja toisaalta esim. Vantaan maantieteellinen kaksijakoisuus.

Suurimmassa käyttämäni luokittelun kategoriassa on kieltämättä paljon haitaria – 15 – 67 prosenttia. Käytin luokittelussa Natural Break -jakoa. Ymmärtääkseni noin ison hajonnan syntyminen järkevimmälläkin jakomenetelmällä kuvastaa aitoa ilmiötä: Pk-seudun kotitaloudet – ja samalla monet pinta-alaltaan pienetkin asuinalueet ovat hyvin heterogeenisiä. Ruudukoilla voi kuvata myös absoluuttisia arvoja -tasakokoiset ruuduthan takaavat yhtenäisen lähtökohdan vertailulle. Päädyin kuitenkin käyttämään suhteellisia arvoja kartassani, sillä se mahdollisti paremman tilannekuvan saamisen. Mielestäni ruutukartta on oivallinen lisätyökalu aiemmin käyttämiemme karttojen ohelle. Sitä voidaan käyttää jonkin ilmiön tutkimiseen esim. koropleettikarttojen ohella. Sen luettavuus on parhaimmillaan yhtä hyvä. Allaolevan kartankin voisi tehdä myös koropleettina. Kumpaakin karttatyyppiä voidaan käyttää jopa rinnakkaiseen analyysiin.

Olen tyytyväinen allaolevaan karttaan. Mielestäni se on luettava ja samalla informatiivinen. Ainut, mikä harmittaa, on se, että sitä oli vaikea tuoda blogiin sopivan kokoisena. MapInfo oli kääntänyt Layout-ikkunan Landscape-muotoon, mutta sekään ei auttanut kuvaa blogiin siirtäessä. Onneksi .png-muodossa se on riittävän kokoinen. Kiinnitin kartassani huomiota tieverkon erottuvuuteen. Se auttaa ymmärtämään lapsiperheiden ja muunkin väestön sijoittumista pk-seudulle. Toki muun ikäisten sijoittuminen pk-seudulle ansaitsisi omat karttansa. Lisäksi olisi hyötyä esim. metsäalueiden vs. rakennettujen alueiden sijoittumisesta, työpaikkojen sijoittumisesta ja tietty koulujen sijoittumisesta. Koulut seuraavat lapsiperheitä yleensä viiveellä. Tätä ilmiötä olisi kiinnostava tutkia esim. pk-seudun rajoilla. Karttaani voi verrata hyvin esim. Anna Huusarin samalla kurssikerralla laatimaan karttaan, jossa hän esittelee 20-29 -vuotiaiden osuutta pääkaupunkiseudulla 250 m x 250 m -ruuduittain. Analyysiä toki hankaloittaa eri ruutukoot ja eri kategorioiden määrä. Karttoja vertaillessa huomaa kuitenkin, että nuoret aikuiset asuvat pk-seudulla keskittyneemmin tietyillä alueilla kuin yläkouluikäiset. Toisin sanoen perheet asuvat “hajautuneemmin” ympäri pk-seutua. Myös Tuulianna Herrasen kartta toimii hyvänä vertailukohtana omalle kartalleni. Hän kuvaa kartassaan 18 – 24 -vuotiaiden määrää pk-seudulla ruuduittain. Hän ei tosin kerro kartassaan, minkä kokoisia ruutuja hän käyttää. Arvioin niidenkin olevan 500 m -ruutuja. Vertaa karttaani myös Suvi Huovelinin karttaan, jossa hän esittelee pk-seudun omakotitalojen määrää. Selvää “overlap:ia” on havaittavissa suhteessa omaan karttaani.

 

Kuva 1. 13-16-vuotiaiden osuus pääkaupunkiseudulla 500 x 500 metrin ruuduittain. Osuudet vaihtelevat lähes nollasta prosentista aina 67 prosenttiin. Lähde: MapInfo 2017.

Lähteet:

Huusari, A. (2017). PAK-kurssin blogi. https://blogs.helsinki.fi/anhu/  Haettu 22.2.2017

Huovelin, S. (2017). PAK-kurssin blogi. https://blogs.helsinki.fi/suvihuov/ Haettu 22.2.2017

Herranen, T. (2017) PAK-kurssin blogi. https://blogs.helsinki.fi/tuuliann/ Haettu 22.2.2017

Kolmannen kurssikirjan blogi – Järvisyys ja tulvaindeksit Suomessa

Tällä kerralla aiheina oli mm. tietokantojen yhdistäminen MapInfossa ja ulkoisen tiedon liittäminen ohjelman tietokantaan. Harjoittelimme sitä Afrikan kartan avulla. Myöhemmin siirryimme tarkastelemaan Suomea valuma-aluekartan avulla. Tehtävänä oli laatia koropleettikartta, jossa Suomen valuma-alueita luokiteltiin niiden tulvaindeksi avulla. Siihen päälle liitettiin tieto valuma-alueiden järvisyydestä (%) pylväsdiagrammien avulla. Kts. Kuva 1.

Afrikan karttaa tutkimme mielenkiintoisen datan avulla: timanttikaivosten, öljykenttien ja taistelukenttien määrää ja sijaintia. Näistä tiedoista voisi saada irti monenlaista tärkeää analyysiä esim. YK:n eri alajärjestöjä varten. Kysehän on tietty myös monien eri Afrikan maiden talouselämän kehityksestä. Minulla ei ole tässä viime kerran Afrikan karttaa analysoitavana. On kuitenkin tiedossa, että esim. Kongon demokraattisessa tasavallassa on paljon sekä kaivoksia että taistelukenttiä. Öljykenttiä on puolestaan mm. Nigeriassa runsaasti, ja sielläkin on ollut levotonta jo monia vuosia. Konfliktien alkaminen voi hyvin olla yhteydessä esim. timanttikaivostoiminnan aloittamiseen, ehkä jo kaivosten löytymiseen. Näitä muuttujia voisi tutkia esim. viimekertaisilla kahden muuttujan teemakartoilla. Analyysia saisi aikaan mm. vertaamalla, miten tuottavia timanttikaivokset ovat ja miten laajoja kyseisten maiden mahdolliset konfliktit ovat olleet (alueellisesti). Myös internetin käytön poskettoman suuri kasvu kautta Afrikan vuodesta 2000 lienee yhteydessä paitsi taloudellisen toiminnan kehitykseen myös konflikteihin. Linkkitorneja on paha pystyttää, jos viereisessä kylässä tai lähiössä käydään aseellisia taisteluja!

 Kuva 1. Valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyys (%).

Tulvaindeksi kertoo keskiylivirtaaman suhteen keskialivirtaamaan. Suurin tulvaindeksi oli Varsinais-Suomen alueella, Aurajoen valuma-alueella. Kyseessä oli todellinen outlier, ainut valuma-alue, jossa tulvaindeksi oli yli 1000. Kuten Iivari Laaksonen pohtii kurssiblogissaan, on mielenkiintoista huomata käänteinen suhde valuma-alueiden järvisyyden ja tulvaindeksin välillä – Järvi-Suomessa on matalimmat tulvaindeksit. Samoin Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Satakunnan alueilla on korkeat järvisyysprosentit ja matalat tulvaindeksit. Suurimmat tulvaindeksit Aurajoen jälkeen ovat puolestaan Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Siellä on vähän järviä tasaamassa jokien virtaamahuippuja. Toisaalta etenkin Pohjois-Pohjanmaalla joet jäätyvät järjestään talvisin. Keväisin syntyy helposti jääpatoja, jotka aiheuttavat osaltaan tulvia. Samoin pohjoisessa on miltei takuuvarmasti lunta, jonka sulaminen voi aiheuttaa virtaamahuippuja. Olisi suorastaan yllättävää, jos Pohjanmaan joet eivät tulvisi. Puhutaanhan ns. tulvatasangosta (flood plain), jollainen syntyy tyypillisesti joen alajuoksulle. Pohjanmaan olosuhteet tarjoavat tulvatasangolle hyvät edellytykset.

Lähteet:

Laaksonen, I. (2017). PAK-2017 -kurssin blogi. https://blogs.helsinki.fi/iilaakso/ Haettu 4.2.2017

Toisen kurssikerran blogi

Toisella kurssikerralla harjoittelimme teemakarttojen tekoa. Siirryimme ns. seuraavalle levelille – useamman kuin yhden teeman kuvaamiseen kartalla. Tutkittavana alueena oli suuren osan kerrasta Lappi. Tutkimme mm. saamen- ja muunkielisten osuutta Lapin väestöstä. Oman teemakartan tekemiseen annettiin täysin vapaat kädet. Kävin läpi erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin seuraavaan karttaan. Kurssikerran hengessä päätin kokeilla jotain itselleni uutta ja pilkkoa Suomen. Tutkin eteläisen Suomen osalta palvelualojen osuutta elinkeinoista ja toisaalta korkea-asteen tutkinnon osuutta väestöstä. (Kuva 1.)Kuten kuvasta 1. näkyy, rajasin Suomen siten, että Oulu ja sen olettamani vaikutusalue ei kuulu rajaukseeni. Oulu lienee tärkeä elinkeinokeskus koko pohjoiselle Suomelle, joten halusin rajata sen johonkin toiseen tarkasteluun. Kieltämättä tällainen pilkkominen voi näyttää hieman erikoislaatuiselta. Sen etuna on kuitenkin, että voi melko helposti erottaa yksittäisiä kuntia teeman tarkastelussa – ne ovat kyllin suuria. Kuvasta 1 erottuu esim. hyvin kaupunkiemme palvelualavaltaisuus. Erityisesti Helsingin seutu erottuu laajana palvelualakeskeisenä alueena, kuten myös mm. Kuopion seutu. Korkea-asteen koulutuksen saaneet keskittyvät kaupunkeihimme – käytännössä kaikki eteläisen Suomen kaupungit erottuvat korkea-asteen koulutuksen osuutensa mukaan – niissä se on tekemäni jaottelun korkeimmassa kategoriassa: 26 – 58 prosenttia väestöstä. Edelleen Helsingin seudun alueet erottuvat suomalaisittain laajana palveluvaltaisena, korkean koulutuksen saaneiden alueena. Myös Hämeenlinnan seutu ja ehkä yllättäen Kuopion seutu erottuvat tästä samasta syystä. Luokittelu ei ole helppoa, ja kuten tälle kerralle kuuluvassa artikkelissa luimme (josta alempana lisää) – yhdistelmäteemakartan teossa on oma hintansa: täytyy karsia informaatiota, jotta kartasta tulee luettava. Valitsemani luokittelu 3 x 3 tuottaa jopa yhdeksän eri koulutuksen ja elinkeinojen kombinaatiota. Siis aivan riittävästi ihmisen hahmotuskyvylle. Tällaisenaan karttani on nähdäkseni sopivan informatiivinen. Mietin myös teemaksi “Vähintään keski-asteen tutkinnon osuutta väestöstä”. Jos siitä teemasta olisi pitänyt muodostaa kolme eri kategoriaa, tulos olisi ollut karttana hieman lattea: Yli puolella väestöstä on vähintään keskiasteen koulutus.

Tällä kerralla törmäsin tiettyihin ongelmiin MapInfon kanssa. Huomasin, että sekä Lapista että eteläisestä Suomesta tekemiäni Selection-karttoja ei pystynyt tallentaa mitenkään. Jos tämä on ongelma, johon ei ole ratkaisua, harmi juttu. Varaudun tallentamaan ja “exportoimaan” layout-ikkunan tulosteet jatkossa.

Toisella kurssikerralla oli siis luettavana Leonowiczin (2006) artikkeli “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”. Artikkelinsa lähtökohtana hän kuvaa ongelmaa, joka yhden muuttujan koropleettikartoissa yleensä syntyy – ihmisen on vaikea havainnoida vertaillen kahta eri karttaa, vaikka niiden teemat nivoutuvaisivatkin yhteen. Ratkaisuksi Leonowicz tarjoaa kahden muuttujan koropleettikarttaa. Leonowiczin mukaan se parantaa kyseisten ilmiöiden tarkastelua. Valittujen muuttujien välillä on tosin oltava tällöin satunnainen yhteys (casual relationship) tai joissain tapauksissa molemmat muuttujat voivat olla itsenäisiä – esim. syntymien ja kuolemien määrä jossakin valtiossa. Tällöin muuttujia on siltikin mielekästä tarkastella yhtä aikaa kartalla.

Kuten artikkelissa todetaan, haasteena on tehdä kahden muuttujan kartoista helposti luettavia. Molemmissa muuttujissa saisi olla korkeintaan kolme luokkaa. Yhteensä tämä tarkoittaa 3 x 3 eli 9 eri kategoriaa. Se on vielä lukijan tavoitettavissa – sen sijaan 4 x 4 luokkaa tarkoittaisi jo 16 eri kategoriaa eli liikaa useimmille kartan lukijoille. Tämä havaittiin Leonowiczin mukaan jo 1970-luvulla. Tutkija on myös itse tutkinut asiaa ja havainnut, että huolellisella kartan suunnittelulla kahden muuttujan kartat esittävät ilmiöt hyödyllisellä tavalla. Artikkelissa esitellään metodi, jossa kahden muuttujan karttojen legendat ovat kaksiulotteisia koordinaatistoja, joissa muuttujat ovat omilla akseleillaan. Näin kaikki erilaiset luokkavaihtoehdot ovat nähtävissä. Tällainen legenda poikkeaa selvästi klassisesta karttalegendasta. Se myös edellyttää, että lukija ymmärtää tavan, jolla se on laadittu. Englanniksi puhutaan scattergram-kuviosta, suomeksi käsittääkseni hajontakuvio.

Kuten PAK-kurssimme Vilja Jokinen ja Sari Aroalho kuvaavat blogeissaan, kahden muuttujan koropleettikarttaa voi olla vaikea hahmottaa käsitteenä. Joidenkin helppojen esimerkkien kautta asia avautuu – todennäköisesti parhaiten suoraan karttoja katsomalla. Tämän huomasin myös blogini tämänkertaista karttaa laatiessani. Uskon, että loppujen lopuksi on kyse vain mielikuvituksesta – MapInfolla ja/tai ArcMapilla saa todennäköisesti toteutettua kaikki ne ideat, joita päähän pälkähtää myös kahta muuttujaa koskien!

Lähteet:

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. GEOGRAFIJA, 42, (1), 33-37.

https://blogs.helsinki.fi/jokinenv/

https://blogs.helsinki.fi/aroalho/