Opintoihin kiinnittyminen – mitä se voi koskea

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, Trowler (2010) erottelee opintoihin kiinnittymisen kahdella kysymyksellä:

1. Engagement with what – eli mihin kiinnittyminen kohdistuu, mitä se koskee.

2. Engagement for what – eli mitä tarkoitusta varten kiinnittyä opintoihin.

Käyn lähemmin kiinni tähän kaksijakoiseen lähestymistapaan tässä postauksessani.

1. Engagement with what

Ensimmäinen erittely koskee siis opintoihin kiinnittymisen kohteita (targets). Trowler luettelee esimerkkinä oppimisprosessit kuten ns. action learning -ryhmät (metodille ei nähtävästi ole vakiintunutta suomennosta). Action learning perustuu Reg Revansin kehittämään metodiin, jossa ideana on ratkaista todellisia ongelmia monipuolisessa ryhmässä siten, että käsiteltävä asia voidaan muuttaa toiminnaksi ja vieläpä tehdä oppimisesta innostavaa.

Toinen Trowlerin esittelemä opintoihin kiinnittymisen käyttökohde on opetuksen suunnittelu. Yleensä kyseessä ovat olleet ko. artikkelin kirjoittamiseen mennessä pienimuotoiset tutkimukset, joissa on selvitelty tiettyä opetuksen tai oppimisen interventiota – kohderyhmänään tietty opiskelijaryhmä. Esimerkkinä tästä toimii opiskelijoiden saaminen mukaan kehittämään arviointikriteerejä oppimisessa. Toisaalta opintoihin kiinnittymistä on saatettu tutkia itsenäisesti suurimuotoisissa tutkimuksissa, ja niistä saatua dataa on hyödynnetty oppilaitoksissa opetuksen suunnittelussa – aiheena esim. opiskelijoiden yhteistyö vs. passiivinen tapa kiinnittyä verkkokursseissa.

Trowler esittelee muitakin käyttökohteita opintoihin kiinnittymiselle – mm. opintojen ulkopuolisen toiminnan. Sen on havaittu eri tutkimuksissa, riippuen tilanteesta, niin hyödyttävän kuin estävänkin varsinaisia oppimistavoitteita. Esimerkkinä anti-neoliberaali sosiaalinen liikehdintä Buenos Airesin yliopiston opiskelijoilla. On myös pohdittu esim. X- ja Y-sukupolvien eroja kyvyssä kiinnittyä aktiivisesti vs. passiivisesti (voisi kaiketi sanoa myös: mekaanisesti) opintoihinsa (Kts. esim. Krause, 2005).   Tärkeä tutkimusaihe tässä kohtaa on myös työnteon yhdistäminen opintoihin, josta on vaihtelevia tuloksia.

2. Engagement for what

Tämän analyysin kategorian voisi suomentaa esim. niin, että eritellään syitä kiinnittyä opintoihin. Tähän on Trowlerin (2010) mukaan tarjoiltu tutkimuksessa laajasti erilaisia perspektiivejä. Nämä Trowlerin luettelemat aiheet ovat sinällään selkeitä:

Oppimista parantava opintoihin kiinnittyminen – Suurin osa student engagement -kirjallisuudesta käsitteli suoraan tai välillisesti oppimisen parantamista. Esim. Coatesin (2005) mukaan: “Opintoihin kiinnittymisen käsite perustuu konstruktivistiseen oletukseen että oppimiseen vaikuttaa, miten yksilö osallistuu koulutuksen kannalta tarkoituksenmukaisiin toimintoihin.”

Grahamin ym. (2007) mukaan ajatus siitä, että oppimista voi parantaa opintoihin kiinnittymisen avulla, ei ole uusi:

Idea siitä, että opiskelijoiden täytyy olla aktiivisesti kiinnittyneinä oppimisprosessiin, jotta se on tehokas, ei ole uusi. Aktiivisen oppimisen juuret ulottuvat kirjallisuudessa aina John Dewey’yn saakka. Monipuolinen opetusalan tutkimus on osoittanut, että akateemiseen menestykseen vaikuttaa positiivisesti aktiivisen osallistumisen määrä oppimisprosessissa.*

Trowler esittelee muita syitä opintoihin kiinnittymiselle:

Kiinnittyminen opiskelujen läpäisyasteen parantamiseksi,

Kiinnittyminen, josta on hyötyä oppilaitokselle – esim. taloudellista tai mainehyötyä. Tähän liittyen opintoihin kiinnittymisen tutkimukset antavat selkoa myös opetuksen laadusta: oppimistuloksien parantaminen on Trowlerin siteeraaman Johnstonen (1993) mukaan verraton keino parantaa oppilaitoksen tuottavuutta.

Taloudelliset seikat ovat luku sinänsä, ja palannen aiheeseen myöhemmin. Tässä kohtaa riittänee pari huomiota. Ensinnäkin anglosaksisessa korkeakoulumaailmassa, josta student engagement – tutkimus suurelti kumpuaa, rahoitusmalli on tyypillisesti asiakaslähtöinen, joskin julkisiakin yliopistoja on. Toisaalta aihepiiri on laaja, ja esim. Kuh (2009) peräänkuulutti tarvetta tutkia lisää laadukkaan opintoihin kiinnittymisen parantamistoimien hyöty-/kustannussuhdetta.

Viimeisenä Trowlerin (2010) esittelemistä student engagementin syistä tuon esiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden syyn. Krausen (2005) mukaan jotkin opiskelijat – esim. sosio-ekonomisesti vaikeassa asemassa olevat tai ulkomaiset opiskelijat näkevät kielteisessä valossa kiinnittymisensä yliopistoon. Krausen mukaan ulkomaiset opiskelijat ovat hyvä esimerkki ilmiöstä: he saavat korkeita pistemääriä opintoihin kiinnittymisen tyypillillä mittareilla. He viettävät enemmän aikaa kampuksella ja tunneilla kuin heidän kantaväestöön kuuluvat toverinsa. He osallistuvat verkkopohjaiseen paljon enemmän kuin kantaväestön opiskelijat ja käyttävät verrattain vähän aikaa työntekoon. Kaikesta tästä huolimatta heillä on vaikeuksia kiinnittyä opintoihin ja oppia ja kokevat ylitsepursuavana kaiken työmäärän, joita heillä on.

Tämä löydös korostaa tarvetta sille, että opintoihin kiinnittymistä mitataan monipuolisesti – sisällyttäen käsitteeseen eri perspektiivejä. Joillekin kiinnittyminen tai sen vastakohta vieraantuminen opinnoista tarkoittaa kamppailua, jossa opetusmenetelmät ja -kulttuuri, saati opetuskieli ovat vieraita. Suomessa aihe on yhä ajankohtaisempi, sillä ulkomaisia opiskelijoita on sekä AMK:issa että yliopistoissa yhä enemmän.

*The idea that students must be actively engaged in the learning process in order for it to be effective is not new. The roots for active learning reach back in the literature to John Dewey… A diverse body of educational research has shown that academic
achievement is positively influenced by the amount of active participation in the learning process.

Lähteet:

Graham ym. (2007)

Krause (2005)

Trowler, V. (2010). Student Engagement Literature Review. The Higher Education Academy. <https://www.heacademy.ac.uk/knowledge-hub/studentengagement-literature-review>

 

Opintoihin kiinnittymisen haasteet – Student Engagement

On aika päivittää blogiani. Kerron tässä postauksessa, millaisia asioita  olen tutkiskellut viime kevään ja kuluvan kesän. Olen näet kiinnostunut pohtimaan opintoihin kiinnittymistä ja sen ongelmia.

Student engagement suomennetaan yleensä opintoihin kiinnittymiseksi, ja käytän tässä postauksessa sitä ilmausta. Tekstini tarkoituksena on selvittää tätä kirjavaa aihetta samalla kertaa itselleni ja kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Opintoihin kiinnittyminen on sekä yksilön eli opiskelijan ja yhteisön  eli kouluorganisaation asia. Laajemmin se on myös yhteiskunnalle tärkeä aihe. Alkuperäiskielellä student engagement ei ole selkeästi määritelty, kuten Trowler (2010) kirjoittaa kirjallisuuskatsauksessaan. Opintoihin kiinnittymistä oli hänen mukaansa kirjoittamisajankohtaan mennessä käsitelty yli 1000 artikkelissa. Seurailen hänen ehdottamaansa erittelyä, miten määritellä kiinnittyminen.

Tässä hänen tarjoamansa määritelmä:

 

“Opintoihin kiinnittymisellä tarkoitetaan ajan, panostuksen ja muiden olennaisten resurssien, joita sekä opiskelijat että heidän kouluorganisaationsa kohdentavat koulutyöhön, välistä vuorovaikutusta. Tuon vuorovaikutuksen tarkoituksena on optimoida opiskelijan kokemus opiskelustaan, parantaa oppimistuloksia, tukea yleensäkin opiskelijoiden ja heidän suoriutumisensa kehittymistä sekä samalla parantaa organisaation mainetta.”*

Organisaation näkökulmasta kyse on siitä, miten auttaa opiskelijoita menestymään opinnoissaan ja oppimaan opetussuunnitelman määräämiä asioita. Voidaan myös sanoa, että tällöin opiskelu on tarkoitusenmukaista. Kouluorganisaatioissa on eroja siinä, miten he tukevat opiskelijoita tässä. Koulujen on aktiivisesti kehitettävä pedagogiikkaansa ja kulttuuriaan siihen suuntaan, että opintoihin kiinnittyminen helpottuu. Ilmaiseksi tai itsestään tämä ei tapahdu.

Mutta mitä muuta opiskeluun kuuluu kuin pedagogiikkaa ja opintoja? Vaikka fokus onkin opintojen ja oppimisen edistämisessä, myös muita asioita liittyy opintoihin kiinnittymiseen. Ehkä tässä kohtaa auttaa miettiä, mikä olisi opintoihin kiinnittymisen vastakohta. Trowler siteeraa Mannia (2001), jonka mukaan tuo vastakohta olisi vieraantuminen (alienation). Mannin mukaan opintoihin kiinnittyminen contra vieraantuminen olisi parempi “dyadi” kuvaamaan opiskelijan suhdetta opintoihinsa verrattuna pinta-, strateginen- vs. syväoppiminen -kolmijakoon, sillä niin pinta- kuin strateginenkin oppiminen ovat seurausta vieraantumisesta sekä opiskelun sisältöön että oppimisprosessiin.  Krause (2005) puolestaan käyttää fysiikan käsitettä inertia (eli hitaus) opintoihin kiinnittymisen vastakohtana, ja toisaalta puhuu myös apatiasta. On tärkeää joka tapauksessa erotella opiskelijan toiminnassa ulkoisia ja sisäisiä aspekteja, mm. näin:

Behavioraalinen eli käyttäytymisessä ilmenevä kiinnittyminen – mukautumista ulkoisen toiminnan normeihin kuten tunneille ja niiden aktiviteetteihin osallistuminen

Tunnetason kiinnittyminen – sisältäen kiinnostumisen, ilon ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen

Kognitiivinen kiinnittyminen – opiskelija on tällöin nimenomaan kiinnostunut oppimaan, jopa varsinaisten opiskelutavoitteiden ohi, haastaen mielellään itseään

Trowlerin (2010) mukaan kullakin noista ulottuvuuksista voi olla positiivinen ja negatiivinen napa, viitaten etenkin opiskelun tuottavuuteen vs. tuottavuusongelmiin.

Suomessa opintoihin kiinnittymistä on tutkinut etenkin Korhonen ym. (2017, 2019). Peruskysymys, josta on hyvä lähteä liikkeelle, on miettiä ensimmäistä opiskeluvuotta uudessa oppilaitoksessa. Korhosen ym. (2017) tutkimuksen mukaan tuo kiinnittyminen yhteisöön saavuttaa tietyn korkeimman tason ensimmäisen opiskeluvuoden aikana ja lähtee sen jälkeen laskuun. Korhonen ym. siis tutki asiaa kaikista Suomen yliopisto-opiskelijoista kootun otoksen avulla. He lähestyivät opintoihin kiinnittymistä siitä lähtökohdasta, että se on yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta. Tämä on mielestäni järkevä lähtökohta. On syytä nähdä myös yksilön itsensä rooli. Tällöin auttaa miettiä opiskelijoiden omia motiiveja ja toisaalta heidän ominaisuuksiaan.

Trowler erottelee opintoihin kiinnittymisen kahdella kysymyksellä:

1. Engagement with what – eli mihin kiinnittyminen kohdistuu, mitä se koskee.

2. Engagement for what – eli mitä tarkoitusta varten kiinnittyä opintoihin.

Käyn lähemmin kiinni tähän kaksijakoiseen lähestymistapaan seuraavassa postauksessani.

*”Student engagement is concerned with the interaction between the time, effort and other relevant resources invested by both students and their institutions intended to optimise the student experience and enhance the learning outcomes and development of students and the performance, and reputation of the institution.”

Lähteet:

Korhonen, V., Inkinen, M., Mattsson, M., and Toom, A. (2017). “Student
engagement and the transition from the first to second year in higher
education,” Teoksessa E. Kyndt, ym. (toim.). Higher Education Transitions: Theory and Research (London: Routledge), 113–134.

Korhonen, V., Mattsson, M., Inkinen, M. & Toom, A. (2019). Understanding the Multidimensional Nature of Student Engagement During the First Year of Higher Education. Front. Psychol. 10:1056.

Krause, K. (2005) Understanding and Promoting Student Engagement in University Learning Communities. Paper presented as keynote address: Engaged, Inert or Otherwise Occupied?: Deconstructing the 21st Century Undergraduate Student at the James Cook University Symposium ‘Sharing Scholarship in Learning and Teaching: Engaging Students’. James Cook University, Townsville/Cairns, Queensland, Australia, 21–22 September.

Mann, S.J. (2001) Alternative Perspectives on the Student Experience: Alienation and Engagement. Studies in Higher Education. 26 (1), 7–19.

Trowler, V. (2010). Student Engagement Literature Review. The Higher Education Academy. <https://www.heacademy.ac.uk/knowledge-hub/studentengagement-literature-review>

 

Kandidaatintutkielmani abstrakti

Julkaisen kandidaatintutkielmani abstraktin nyt myös blogissani. Lähteitäni lukemalla pääset tutustumaan aiheeseen syvemmin. Myöhemmin julkaisen abstraktin myös englannin kielellä.

Kaukoyhteyksien EA/WR ja SCAND synty sekä vaikutus Euraasian ilmastoon – esimerkkinä sadanta Suomessa
Tiivistelmä

Kaukoyhteydet ovat ilmanpaineen ja ilmavirtojen anomalioita. Ne ovat toistuvia, planetaarisia ja usein pysyviä. Ne vaikuttavat mm. lämpötilaan ja sadantaan. Vaikutukset voivat olla vastakkaisia eri puolilla maapalloa. Kaukoyhteydet ovat yhteydessä toisiinsa: niitä yhdistää keskeisesti etenkin ilmakehän Rossbyn aallot, jotka ovat seurausta maapallon pyörimisestä akselinsa ympäri ja jotka auttavat tasaamaan maapallon lämpötilaeroja. Pohjoisella pallonpuoliskolla vaikuttaa kymmenen eri kaukoyhteyttä, joista tutkielmani käsittelee Itä-Atlantin/Länsi-Venäjän kaukoyhteyttä (EA/WR) sekä Skandinavian kaukoyhteyttä (SCAND). EA/WR:n vaikutus ulottuu Euroopasta Lähi-Idän ja Siperian yli Itä-Aasiaan saakka. Sillä on kaksi keskeistä anomaliakeskusta: toinen Kaspianmeren ja toinen Länsi-Euroopan yllä. EA/WR syntyy nykytiedon valossa Pohjois-Atlantilla, ja sen syntyyn on havaittu vaikuttavan myrskypolun mukana kulkevat ns. transienttipyörteet sekä Rossbyn aallot, jotka ilmeisesti syntyvät lähellä Karibiaa. Positiivisen EA/WR:n aikana keskileveyksien Atlantilla ja Venäjällä (60° N) on selvästi keskiarvoa suurempaa sadantaa. Itäisessä Kanadassa, osassa Koillis-Afrikkaa, Euroopassa ja Välimerellä on tällöin keskiarvoa vähemmän sadantaa. SCAND on kestävä vuosien välisen variaation kuvio Atlantin ja Euraasian yllä. Sen primääri toimintakeskus sijaitsee Skandinavian niemimaan yllä ja kaksi muuta vahvaa toimintakeskusta koillisella Atlantilla ja toisaalta keskisen Siperian yllä. Niillä kahdella keskuksella on vastakkainen etumerkki kuin primäärillä toimintakeskuksella. SCAND:in positiivisessa vaiheessa Skandinavian niemimaan ympärillä on antisyklonisia anomalioita. Talvella ne johtavat tavanomaista matalampiin lämpötiloihin Keski-Venäjällä ja Länsi-Euroopassa, tavanomaista suurempaan sadantaan Etelä-Euroopassa ja kuivempiin oloihin Skandinavian yllä. SCAND:in positiivisessa vaiheessa Pohjois-Atlantin myrskypolku heikkenee Islannin ja Pohjois-Euroopan yllä mutta ulottuu poikkeavasti itään päin Englannin halki eteläiseen Eurooppaan, mihin liittyy voimistuneita länsituulia. SCAND vaikuttaa vahvimmin talvisin, jolloin sadanta on n. 10 % tavanomaista pienempää läntisessä Euraasiassa ja 10 % tavanomaista suurempaa Välimeren pohjoispuolella. Suomessa vuotuinen sadanta näyttää lisääntyneen v. 1911–2011 0,92 mm. EA/WR:n vaikutus Suomen sadantaan on kaukoyhteyksistä suurin ja näkyy erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomessa sekä Lapissa. SCAND vaikuttaa Suomen sadantaan Keski- ja Itä-Suomessa sekä Pohjois-Pohjanmaalla.

Kuva 1. EA/WR-kaukoyhteyden anomaliat. Kartat kuvaavat vuosien 1948–2008 talvien keskiarvoa. Isobaarien intervalli on 15 gpm. (b)-kuva kuvaa stratosfääriä, n. 20,6 km korkeutta. (Liu, Y. ym., 2014)

Lähteitä

Barnston, A. G. & Livezey, R. E. (1987). Classification, Seasonality and Persistence of Low-Frequency Atmospheric Circulation Patterns. Monthly Weather Review, 115: 1083–1126.

Irannezhad, M., H. Marttila, B. Kløve (2014). Long-term variations and trends in precipitation in Finland. International Journal of Climatology 34: 3139–3153.

Liu, Y., Wang, L., Zhou, W. & Chen, W. (2014). Three Eurasian teleconnection patterns: spatial structures, temporal variability, and associated winter climate anomalies. Climate Dynamics 42 (11-12): 2817–2839.

National Ocean Service, US National Oceanic and Atmospheric Administration. What is a Rossby wave? <https://oceanservice.noaa.gov/facts/rossby-wave.html> Haettu 17.7.2017

Toivo menneestä tulevaan

Tämä kirjoitukseni on julkaistu alunperin Metropolian blogialustalla keväällä 2018 osana “Hyvinvoinnin huhuiluja” -blogikirjoituksia.

“Hope is a good thing, maybe the best of things, and no good thing ever dies” – “Toivo on hyvä asia, ehkä paras kaikista, eikä mikään hyvä asia ikinä kuole”.

Andy Dufresne, eräs elokuvahistorian kuuluisimpia vankikarkureita, lausuu nuo mieleenpainuvat sanat elokuvassa “Rita Hayworth – Avain pakoon” (The Shawshank Redemption). Mutta voiko toivo kuolla, ja mihin tilaan astumme silloin? Olen kuullut sellaisen luonnehdinnan, että toivon vastakohta ei ole epätoivo. Nimittäin epätoivossa olisimme pikemminkin tilanteessa, jossa toivo vielä kolkuttelee meissä, suorastaan kouraisee sisintämme. Psykologisesti arvioiden tässä onkin järkeä: toivo olisi tällöin jotain, jota olemme kokeneet aikanaan turvallisessa ja rakastavassa kasvuympäristössä. Toivon tullessa uhatuksi koemme ristiriitaa toiveikkuutemme ja todellisuuden välillä. Toivo ei halua kuitenkaan antaa periksi. Toivo on siis siinä mielessä luottamusta, että se rakentuu aiemman luottamuksellisuutemme päälle. Jos lapsella on rakastava koti, hän oppii heijastamaan tuon hyvän mielessään tulevaisuuteenkin. Hän oppii, että hän on arvokas, ja että jatkossakin uskaltaa odottaa maailmalta hyvää. Voisikin sanoa, että toivo on mielen taikatemppu – näemme tulevaisuudessa jotain, joka kuvaa itse asiassa menneisyyttämme. Mutta on toivo toki muutakin.

“Toivo on siis siinä mielessä luottamusta, että se rakentuu aiemman luottamuksellisuutemme päälle.”

Mitä toivo siis on? Onko se tunne? Onko se jokin kenties mallista opittu reaktio? Mieti hetki, miten monet ihmiset ovat voineet vaikuttaa toiveikkuuteesi, toiset vahvistaen sitä, toiset kenties horjuttaen sitä. Kannustavat opettajat, valmentajat, kaverit, tädit, serkut,… Entä voiko toiveikkuus olla osa persoonaamme, luonteenpiirre kansanomaisesti sanottuna? Psykologia tutkii usein häiriöitä, joten tähän kysymykseen joutuu nähdäkseni vastaamaan epäsuorasti: vähäinen toiveikkuus voi kertoa tietyistä mielenterveyden vaikeuksista tai häiriöistä: masennuksesta, ahdistuksesta ja ehkä myös tietystä persoonallisuuden piirteestä – neuroottisuudesta. Neuroottisuus ei tässä viittaa siihen, että ihminen olisi jotenkin sairastunut saati että hän olisi avun tarpeessa. Sen sijaan neuroottisuus on persoonallisuuspsykologiassa ominaisuus, jota meillä kaikilla on jossain määrin – enemmän tai vähemmän. Mitä enemmän sitä on, sitä todennäköisemmin katselee maailmaa lannistuneesti ja ahdistuneesti. Tässä tapauksessa voisi siis sanoa, että toiveikkuuden puute voi olla ihmisellä enemmän tai vähemmän persoonan piirteenä. Ihminen on tällöin luonnostaan taipuvainen epätoivoon.

“Ihmisenä olemisessa on jotakin pohjimmiltaan hyvää.” – C. Trungpa

Jari Ehrnrooth kirjoittaa kirjassaan ”Toivon tarkoitus”, että tämän maailman olennoista vain ihminen pyrkii hyvään ja että se on hänen olemassaolonsa tarkoitus. Ajatus tulee tavalla tai toisella vastaan myös monissa uskonnoissa. Chögyam Trungpa edusti Shambhala-filosofiaa, joka perustuu puolestaan buddhalaisen perinteen viisaudelle ja lempeydelle. Hänen ajattelussaan ihmisenä olemisessa on jotakin pohjimmiltaan hyvää. Meidän on löydettävä tuo hyvyyden perusta, ja sen avulla voimme parantaa muidenkin elämää. Me voimme kaikki vahvistaa toinen toistemme toivoa, tarjota toisillemme toivon lahjoja. Se on hyvän jakamista, sen hyvän josta pääsimme osalliseksi aivan pienestä pitäen. Voimme luottaa, että siinä on, mistä ammentaa muillekin. Kun siis seuraavan kerran toivot maailmanrauhaa, kiitä samalla itseäsi. Silloin kurotat siihen toiveikkuuteen, jonka olet saanut aikanaan lahjana ja jonka haluat ulottaa tässä hetkessä sekä itsellesi että kanssakulkijoillesi.

Kandidaatintutkielmani valmistui!

Hyviä uutisia: kirjoitin kandidaatintutkielmani loppuun kesän aikana. Se hyväksyttiin laitoksellani syksyn alussa. Hieman myöhemmin syksyllä sain kandidaatintutkinnon kasaan. Julkaisen tällä alustalla kandidaatintutkielmani, otsikkona on: “Kaukoyhteyksien EA/WR JA SCAND synty sekä vaikutus
Euraasian ilmastoon – esimerkkinä sadanta Suomessa”.

Kandidaatintutkielma HY_Hannu Pesonen

Suosittelen tämän blogin lukijaa ensin perehtymään aiemmassa blogikirjoituksessani julkaisemaani LuK-tutkielmaani “Miten sadanta on muuttunut Suomessa sadassa vuodessa – muutoksia selittäviä tekijöitä”. Se toimi pohjana kanditutkielmalleni.

Loppukaneetti

PAK-blogini on virallisen kurssin osalta valmis. Ajatuksenani on tosin jatkaa tällä alustalla viimeisen blogikirjoitukseni aiheiden pohdiskelua omalla ajallani kevään mittaan.

Kiitokset opettaja Arttu Paarlahdelle ja kaikille, joiden kanssa tein yhteistyötä kurssin aikana! Kalle Haatasen sanoin “Oli ilo”.

Viimeisen kurssikerran blogi

Viimeisellä kurssikerralla saimme käytännössä vapaat kädet valita mieleinen aihe, joka esittää kartalla. Tutkiskelin opettaja Paarlahden antamia linkkejä hyvän aikaa, varsinkin Google Docsissa ollutta GIS Data Repositories -tietokantaa. Totesin sen hyväksi jatkoa ajatellen kaikille maantieteen uralle tähtääville. Päädyin kuitenkin jo melko alkuvaiheessa valitsemaan teemakseni sadannan ja makeanveden resurssit Euroopan alueella. Nimittäin tämä liittyy kandidaatin tutkielmaani, jossa esittelen Euroopan alueella keskeisiä kaukoyhteyksiä (ns. teleconnections) ja niiden yhteyttä sadantaan. Löysin tarvittavan tilastoaineiston karttojani varten Eurostatin sivuilta. Käytin paikkatietokarttana Natural Earthin 1:50 miljoonaa (Cultural Vectors) -karttaa, jonka rajasin Eurooppaan. Eurostatin tuottama data Excel-taulukossa vaikutti heti laadukkaasti laaditulta. Tietokantaliitosvaiheessa tuli tiettyjä ongelmia, mutta lopulta sain laadittua järkevän näköisiä karttoja. Eniten keskittymistä vaatii itse asiassa koko vesitalouden kokonaisuuden hahmottaminen. Kannustankin blogini lukijoita pohtimaan, millainen yhteys kolmen karttani kaikilla muuttujilla on toisiinsa – sadanta, evapotranspiraatio, uusiutuvat makeanveden resurssit. Tarvittaessa kokonaisuuden hahmottamista helpottaa Eurostatin taulukon tutkiminen, ja laitankin sen linkiksi alle.

Kuva 1. kertoo  kartoistani tarkimmin sadannasta. Kartasta nähdään, että Ruotsissa ja Norjassa sataa enemmän kuin Suomessa, jossa puolestaan sataa suunnilleen saman verran kuin suurin piirtein saman kokoisessa Saksassa. Tässä vaiheessa todettakoon, että en näissä kartoissa noudata koropleettikarttojen perussääntöä – tunnusluku tulisi ilmoittaa suhteellisina arvoina; suhdelukuna. Esim. väkimäärään tai tässä tapauksessa pinta-alaan suhteutettuna. Etsin Eurostatin lukuisista tilastoista pinta-alatietoa, mutta en löytänyt. Oppia ikä kaikki – seuraaviin karttoihin kaivan tarvittavat pinta-alatiedot. Käydessäni läpi Eurostatia huomasin, että sieltä löytyi monenlaisia valmiita karttoja. Näemmä osassa niistä rikottiin myös tuota koropleettikarttojen “kultaista sääntöä”. Allaolevien karttojeni ratkaisussa on kuitenkin helppo pysyä jyvällä ainakin Kuvan 2. esittämissä tiedoissa – Sadanta vs. Todellinen evapotranspiraatio. Nähdään, että Ranskassa, Espanjassa ja Turkissa on sekä voimakasta sadantaa että voimakasta evapotranspiraatiota. Kolmannessa kartassa tutkin makeanveden resursseja ja naapurimaista tulevaa valumaa. Pohjoismaat pärjäävät hyvin tässä vertailussa. Muistetaan tosin, että tämä kartan esitystapa ei tee oikeutta Tanskalle. Päätin tehdä vielä neljännen kartan (Kuva 4.), jossa toteutuu oikeaoppinen suhteuttaminen – eli makeanveden resurssit / väestö. Nähdään, että osassa Euroopan maita makeanveden resurssit ovat niukahkot. On helppo kuvitella, että kuivina kesinä vedenkäytössä on oltava säästeliäs esim. Espanjassa ja Turkissa.

Kuva 1. Sadanta Euroopan alueella.

 

Kuva 2. Sadanta ja todellinen evapotranspiraatio Euroopan alueella.

Kuva 3. Uusiutuvat makeanveden resurssit ja naapurimaista tuleva valuma Euroopan maissa.

Kuva 4. Makeanveden resurssit (kuutiometreinä) suhteutettuna väkilukuun. Pitkän ajan keskiarvo. Islanti ja Norja erottuvat aivan omissa kategorioissaan. Vertaa esim. Ranskan, Espanjan ja Turkin sijoittumista tässä vertailussa kuviin 2 ja 3.

 

Mikäli Suomen sadannassa 1900-luvun alusta alkaen tapahtuneet muutokset kiinnostavat, suosittelen lukemaan Irannezhadin ym. (2014) artikkelin: Irannezhad_et_al-2014-International_Journal_of_Climatology tai LuK-tutkielmani: Miten sadanta on muuttunut Suomessa v2

Irannezhad (2014) esittelee artikkelissaan myös esim. Viron, Ruotsin ja Turkin sadannassa tapahtuneita muutoksia. Sadannan muutokset ovat keskeisimpiä ilmastonmuutoksen seurauksia. Ylläolevat kartat kertovat osaltaan, millaisia resursseja ja toisaalta haasteita Euroopan mailla saattaa olla edessään ilmaston edelleen lämmetessä. Pitkän ajan ennustehan on, että Pohjoismaissa sadanta kasvaa ja Välimeren maissa vähenee. Jotta ilmiön kokonaisuus hahmottuisi, pitää kuitenkin ottaa huomioon monia ilmakehän ilmiöitä. Tutkin kandidaatintutkielmassani niihin liittyen kaukoyhteyksiä: toistuvia ja pysyviä ilmanpaineen ja ilmavirtojen kierron anomalioita.

Luin kurssin viimeistä blogikirjoitustani varten Anna Haukan blogia. Oli mielenkiintoista lukea tietoa maailman kasvihuonekaasupäästöistä hiilidioksidi- eli CO2-ekvivalentteina. On hyvä, että hän tarttui näin ansiokkaasti tärkeään aiheeseen, joka on vallitsevan käsityksen mukaan vahvasti yhteydessä ilmastonmuutokseen. Muutenkin olen erittäin ilahtunut siitä, että Helsingin maantieteen laitos on selvästi lisännyt ilmastonmuutosta käsittelevää tutkimustaan. Todennäköisesti kasvaneet CO2-päästöt aiheuttavat muutoksia myös sadannassa, tai ainakin sen jakautumisessa, mitä puolestaan omat karttani kuvaavat.

On aika päättää tämä kurssi, mutta samaan hengenvetoon todeta, että ilmastonmuutoksen tutkiminen jatkuu omalta osaltanikin. The world won’t wait.

Kiitos opettaja Arttu Paarlahdelle ja kaikille, joiden kanssa oli ilo tehdä yhteistyötä kurssin aikana.

Peace out. ¡Adios! Tschüß!

Lähteet:

Haukka, A. (2017). Matkalla ympäri maailman… laukussa pelkkiä karttoja vaan – Kurssiblogi // Anna Haukka https://blogs.helsinki.fi/ahaukka/ Haettu 16.3.2017

Irannezhad, M., H. Marttila, B. Kløve (2014). Long-term variations and trends in precipitation in Finland. International Journal of Climatology 34: 3139–3153.

Natural Earth (2017). http://www.naturalearthdata.com/downloads/50m-cultural-vectors/ Haettu 3.3.2017

European Commission (2017). Eurostat. http://ec.europa.eu/eurostat/web/products-datasets/-/ten00001 Haettu 2.3.2017

http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=ten00001&plugin=1 Haettu 2.3.2017

Kuudennen kurssikerran blogi

Maanjäristyksiä ja tulivuoria – oivallista opettajan matskua

Tällä kerralla harjoittelimme GPS-paikantimen käyttöä ja GPS-polun piirtämistä kartalle. Myöhemmin harjoittelimme kunnon hasardimaantieteen hengessä tulivuorten ja maanjäristysten sijoittamista kartalle. Tässä analyysin tulokset:

Kuva 1. Tulivuoret ja Maanjäristykset vuodesta 2002, jotka vähintään 6 Richterin asteikolla. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Ensimmäisessä kartassani (Kuva 1.) näkyy kaikki vähintään 6 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002. Lisäksi kartalla näkyy maapallon tulivuoret. Tuon magnitudin maanjäristyksiä on sattunut runsaasti vuodesta 2002 alkaen, ja niiden määrä on aika hyvin balanssissa tulivuorten määrän kanssa. Niinpä ensimmäinen karttani on suhteellisen hyvin havainnollistava kuvatessaan varsinkin Tyynenmeren ns. tulirengasta ja järistysherkkiä alueita. Valitettavasti törmäsin ensimmäisen kartan kohdalla tiedostonsiirtongelmiin. En ymmärrä, miksi sopivan kokoisten karttojen tuominen blogiin tuottaa aina välillä ongelmia. Onneksi seuraavat tämänkertaiset karttani sain siirrettyä ongelmitta. Yllätyin jopa, että niitä voi klikata, jolloin pääsee katsomaan niitä erillisessä ikkunassa. Hyvä näin, vaikka en ymmärräkään blogialustan toisinaan eriskummallista logiikkaa.

Kuva 2. Vähintään 7,5 Richterin maanjäristykset vuodesta 1950 alkaen & vähintään 7 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002 alkaen. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Kakkoskarttani (Kuva 2.) vaatii jonkin verran muita kahta enemmän paneutumista. Siinä on kaikki suurimmat maanjäristykset, käytännössä siis 7,5 – 10 Richterin välillä, vuodesta 1950 alkaen. Tämä toimii hyvänä katsauksena nuoremmille ja vanhemmille oppilaille siitä, miten paljon, tai siis oikeastaan vähän suuria maanjäristyksiä tulee. Kun tarkastelussa on koko maapallo, on mielekästä valita tarkasteluväliksi jopa yli puoli vuosisataa, jotta havaintopisteitä kertyy kylliksi. Karttani sisältää myös vähintään 7 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002. Kuten kartasta näkyy, noiden kahden eri kategorian maanjäristysten määrä on likimain samoissa lukemissa. Tämä ei ole sattumaa, vaan tähän tähtäsin. Jos opettaisin oppilaille tämän kartan avulla, kiinnittäisin huomiota siihen, miten iso ero 7 ja 7,5 Richterin järistyksillä on. Tosiasiassa 7,5 Richteriä on jo erittäin vaarallinen maanjäristys, etenkin jos se tapahtuu mantereisella mannerlaatalla tai mereisellä matalassa syvyydessä. Onneksi 7,5 Richterin järistykset ovat myös paljon harvinaisempia. Tietty kartassani täytyy hoksata se, että vähintään 7 Richterin “pallukat” kuvaavat vuodesta 2002 lähtien myös kaikkein suurimpia järistyksiä.

Tästä päästään aasinsiltaa pitkin viimeiseen maanjäristyskarttaani (Kuva 3.). Halusin kuvata sillä sitä, miten paljon sattuu “pieniä” eli 5 – 6 Richterin järistyksiä yhden ainoan vuoden aikana. Laitoin samalle kartalle myös tulivuoret, mikä jälleen kuvaa hyvin järistysherkkien alueiden ja tulivuorten sijainnin välistä “kohtalonyhteyttä”. 4 – 6 Richterin järistyksiä sattuu muuten näemmä yhden vuoden aikana jo reilusti yli 10 000, eli niiden kuvaaminen kartalla olisi jo epähavainnollista. Viimeistä karttaani varten hoksasin uuden toiminnon Map Infosta. Nimittäin sen, että myös esim. pisteitä kuvaavan tason voi tehdä osin läpinäkyväksi. Tästä on etua karttaani katsoessa: maanjäristyksiä kuvaavien vihreiden pisteiden alta pilkistää tulivuoria kuvaavat kolmiot. Tämä helpottaa etenkin Aasiaa tarkastellessa – siellähän on paljon tulivuoria, ja siellä tapahtuu kerrassaan valtavasti pienempiä maanjäristyksiä.

Kuva 3. Tulivuoret. Maanjäristykset vuonna 2016, jotka ovat 5 – 6 Richterin asteikolla. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Mielestäni laatimani kartat sopisivat siis hyvin havainnollistamaan klassisimpia hasardimaantieteen aiheita: maanjäristyksiä & tulivuoria. Opetusta täydentämään kaipaisin karttoja tulivuoren purkauksista. Toisaalta kaipaisin alueellisempaa tarkastelua esim. em. tulirenkaasta. Tässä hyvä esimerkki:

http://allnewspipeline.com/Ring_Of_Fire.php (All News Pipeline; Kts. sivun kartta). Tässä puolestaan “I, Scientistin” interaktiivinen kartta, joka kuvaa suuria tulivuorenpurkauksia viimeisten 2000 vuoden ajalta: http://iscientist.co.uk/2015/05/is-the-eruption-of-chiles-calbuco-volcano-a-surprise/

Lukiolaisille varsinkin on tarpeen opettaa myös itse mannerlaatoista. Tosin tällä kerralla itse laatimamme kartathan kuvaavat mannerlaattojen reunoja epäsuorasti. Tarpeeseen tulee lisäksi mannerlaattojen reunojen kuvaamiseen keskittyvät kartat. Niitä saattaa olla oppikirjoissakin, mutta internet tulee avuksi. Tässä NASA:n Earth Observatoryn esimerkki: http://earthobservatory.nasa.gov/Features/Tectonics/ 

Nähtävästi tuonkin sivuston tekijöillä on muuten ollut vastaavia ongelmia riittävän ison karttatiedoston tuomisessa sivustolleen!

Lähteet: NCEDC (2014), Northern California Earthquake Data Center. UC Berkeley Seismological Laboratory. Dataset. doi:10.7932/NCEDC.

All News Pipeline (2017).

I, Scientist (2013).

NASA Earth Observatory (2000).

Viidennen kurssikerran blogi

Tällä kurssikerralla oli oikein tuhdisti tekemistä. Puran asiat tänne blogiini pala palalta. Kartan tarjoilin jo alkuun “makupalana”.

Käsittelimme itse asiassa tieteessä hyvin tärkeää kysymystä – inklusiivisyys vs. eksklusiivisyys. Tämä on eri tieteissä tuttu ns. Vennin diagrammeista. Puskurivyöhykkeethän eli bufferit ovat eräänlaisia Vennin diagrammeja, joissa ympyrät tai muut bufferit mahdollisesti risteävät toisten bufferien kanssa. Tällöin ollaan A u B – eli A ja B -unionin tilanteessa. Jos taas ilmiö löytyy vain jommasta kummasta bufferista tms., ollaan A v B -tilanteessa. Sovelluskohteiden miettimisessä vain mielikuvitus on rajana – buffereita voidaan käyttää hyvin monipuolisesti.

Tällä kerralla kertasimme kautta linjan MapInfon käyttöä. Tärkeää oli ensinnäkin yrittää kunnolla ja keskittyä ja toisaalta osata myös kysyä vetoapua muilta. Sanoisin, että yhteistyöllä osasimme kokonaisuutena MapInfon käyttöä jo hyvin. Kukin osasi aina jotakin. Huomasin, että Selection queryjen tekemisessä tarvitsen vielä harjoitusta. Sinänsä valintakriteerien laatiminen – esim. työikäisen väestön laskenta – ei tuottanut pulmia. Usein ongelmana on kiirehtiminen, jolloin ei ehdi hahmottaa monimutkaisia tietokantoja. Tämä näkyi myös bufferien laatimisessa, jossa piti samalla hahmottaa, millaisista väestö- ja toisaalta talomääristä pk-seudulla puhutaan. Paikkatietoaineistot ovat ainakin tähän mennessä olleet riittävän kattavia esim. bufferianalyyseihin. Tosin ihmettelin juna-asematehtävässä, missä olivat kaikki asemat Oulunkylän eteläpuolella. Bufferianalyysi edellyttää sekä kokonaistilanteen hahmottamista että (yleensä) myös manuaalista työtä eli digitointia. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä manuaalinen työ voi aina tuottaa epätarkkuutta. Tilanne on vastaava pisteiden ja viivojen digitoinnissa. Viivojen kanssa epätarkkuudet syntyvät vierekkäisten alueiden rajoilla, jonne voi syntyä erilaisia ylimääräisiä säikeitä. Yleensäkin alueiden rajoilla joutuu olemaan tarkkana – mitkä pisteet kuuluvat mihinkin alueeseen. Kaiken kaikkiaan analyysin rajoitteet taitavat olla kunkin käyttäjän korvien välissä, jos välttämättä sielläkään. Karttojen visuaalinen ilme on tietty oma lukunsa, mutta karttojahan voi parannella Corel Draw:lla tarvittaessa, eli en näe siinäkään ongelmaa.

 

Kuva 1. Uima-altaiden määrä pääkaupunkiseudulla.

Tällä kerralla selvitimme lisäksi mm. lentomelualueen vaikutusta ympäröiviin asuinalueisiin. Itsenäistehtävänä tein Uima-altaiden ja saunojen määrää ja osuutta kartoittavan tehtävän. Kts. Kuva 1. ja PAK-Viitoskerran tuloksia painamalla allaolevaa linkkiä – sen avulla saa ladattua tiedoston. Html-muodossa en saanut tuotua tiedostoa blogiini. Kuten kuvasta 1 näkyy, kaikkein uima-allasrikkain alue pääkaupunkiseudulla on Lauttasaari.

PAK-Viitoskerran tuloksia:

PAK-Viitoskerran tuloksia

Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvin mieleenpainuva kerta, jolloin todella sai kääriä hihat. Kiitos Taigalle ja kumppaneille yhteistyöstä!