Toisen kurssikerran blogi

Toisella kurssikerralla harjoittelimme teemakarttojen tekoa. Siirryimme ns. seuraavalle levelille – useamman kuin yhden teeman kuvaamiseen kartalla. Tutkittavana alueena oli suuren osan kerrasta Lappi. Tutkimme mm. saamen- ja muunkielisten osuutta Lapin väestöstä. Oman teemakartan tekemiseen annettiin täysin vapaat kädet. Kävin läpi erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin seuraavaan karttaan. Kurssikerran hengessä päätin kokeilla jotain itselleni uutta ja pilkkoa Suomen. Tutkin eteläisen Suomen osalta palvelualojen osuutta elinkeinoista ja toisaalta korkea-asteen tutkinnon osuutta väestöstä. (Kuva 1.)Kuten kuvasta 1. näkyy, rajasin Suomen siten, että Oulu ja sen olettamani vaikutusalue ei kuulu rajaukseeni. Oulu lienee tärkeä elinkeinokeskus koko pohjoiselle Suomelle, joten halusin rajata sen johonkin toiseen tarkasteluun. Kieltämättä tällainen pilkkominen voi näyttää hieman erikoislaatuiselta. Sen etuna on kuitenkin, että voi melko helposti erottaa yksittäisiä kuntia teeman tarkastelussa – ne ovat kyllin suuria. Kuvasta 1 erottuu esim. hyvin kaupunkiemme palvelualavaltaisuus. Erityisesti Helsingin seutu erottuu laajana palvelualakeskeisenä alueena, kuten myös mm. Kuopion seutu. Korkea-asteen koulutuksen saaneet keskittyvät kaupunkeihimme – käytännössä kaikki eteläisen Suomen kaupungit erottuvat korkea-asteen koulutuksen osuutensa mukaan – niissä se on tekemäni jaottelun korkeimmassa kategoriassa: 26 – 58 prosenttia väestöstä. Edelleen Helsingin seudun alueet erottuvat suomalaisittain laajana palveluvaltaisena, korkean koulutuksen saaneiden alueena. Myös Hämeenlinnan seutu ja ehkä yllättäen Kuopion seutu erottuvat tästä samasta syystä. Luokittelu ei ole helppoa, ja kuten tälle kerralle kuuluvassa artikkelissa luimme (josta alempana lisää) – yhdistelmäteemakartan teossa on oma hintansa: täytyy karsia informaatiota, jotta kartasta tulee luettava. Valitsemani luokittelu 3 x 3 tuottaa jopa yhdeksän eri koulutuksen ja elinkeinojen kombinaatiota. Siis aivan riittävästi ihmisen hahmotuskyvylle. Tällaisenaan karttani on nähdäkseni sopivan informatiivinen. Mietin myös teemaksi “Vähintään keski-asteen tutkinnon osuutta väestöstä”. Jos siitä teemasta olisi pitänyt muodostaa kolme eri kategoriaa, tulos olisi ollut karttana hieman lattea: Yli puolella väestöstä on vähintään keskiasteen koulutus.

Tällä kerralla törmäsin tiettyihin ongelmiin MapInfon kanssa. Huomasin, että sekä Lapista että eteläisestä Suomesta tekemiäni Selection-karttoja ei pystynyt tallentaa mitenkään. Jos tämä on ongelma, johon ei ole ratkaisua, harmi juttu. Varaudun tallentamaan ja “exportoimaan” layout-ikkunan tulosteet jatkossa.

Toisella kurssikerralla oli siis luettavana Leonowiczin (2006) artikkeli “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”. Artikkelinsa lähtökohtana hän kuvaa ongelmaa, joka yhden muuttujan koropleettikartoissa yleensä syntyy – ihmisen on vaikea havainnoida vertaillen kahta eri karttaa, vaikka niiden teemat nivoutuvaisivatkin yhteen. Ratkaisuksi Leonowicz tarjoaa kahden muuttujan koropleettikarttaa. Leonowiczin mukaan se parantaa kyseisten ilmiöiden tarkastelua. Valittujen muuttujien välillä on tosin oltava tällöin satunnainen yhteys (casual relationship) tai joissain tapauksissa molemmat muuttujat voivat olla itsenäisiä – esim. syntymien ja kuolemien määrä jossakin valtiossa. Tällöin muuttujia on siltikin mielekästä tarkastella yhtä aikaa kartalla.

Kuten artikkelissa todetaan, haasteena on tehdä kahden muuttujan kartoista helposti luettavia. Molemmissa muuttujissa saisi olla korkeintaan kolme luokkaa. Yhteensä tämä tarkoittaa 3 x 3 eli 9 eri kategoriaa. Se on vielä lukijan tavoitettavissa – sen sijaan 4 x 4 luokkaa tarkoittaisi jo 16 eri kategoriaa eli liikaa useimmille kartan lukijoille. Tämä havaittiin Leonowiczin mukaan jo 1970-luvulla. Tutkija on myös itse tutkinut asiaa ja havainnut, että huolellisella kartan suunnittelulla kahden muuttujan kartat esittävät ilmiöt hyödyllisellä tavalla. Artikkelissa esitellään metodi, jossa kahden muuttujan karttojen legendat ovat kaksiulotteisia koordinaatistoja, joissa muuttujat ovat omilla akseleillaan. Näin kaikki erilaiset luokkavaihtoehdot ovat nähtävissä. Tällainen legenda poikkeaa selvästi klassisesta karttalegendasta. Se myös edellyttää, että lukija ymmärtää tavan, jolla se on laadittu. Englanniksi puhutaan scattergram-kuviosta, suomeksi käsittääkseni hajontakuvio.

Kuten PAK-kurssimme Vilja Jokinen ja Sari Aroalho kuvaavat blogeissaan, kahden muuttujan koropleettikarttaa voi olla vaikea hahmottaa käsitteenä. Joidenkin helppojen esimerkkien kautta asia avautuu – todennäköisesti parhaiten suoraan karttoja katsomalla. Tämän huomasin myös blogini tämänkertaista karttaa laatiessani. Uskon, että loppujen lopuksi on kyse vain mielikuvituksesta – MapInfolla ja/tai ArcMapilla saa todennäköisesti toteutettua kaikki ne ideat, joita päähän pälkähtää myös kahta muuttujaa koskien!

Lähteet:

Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. GEOGRAFIJA, 42, (1), 33-37.

https://blogs.helsinki.fi/jokinenv/

https://blogs.helsinki.fi/aroalho/

Author: Hannu Pesonen

Maantieteen pariin palaaja vuosien tauon jälkeen!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *