Loppukaneetti

PAK-blogini on virallisen kurssin osalta valmis. Ajatuksenani on tosin jatkaa tällä alustalla viimeisen blogikirjoitukseni aiheiden pohdiskelua omalla ajallani kevään mittaan.

Kiitokset opettaja Arttu Paarlahdelle ja kaikille, joiden kanssa tein yhteistyötä kurssin aikana! Kalle Haatasen sanoin “Oli ilo”.

Viimeisen kurssikerran blogi

Viimeisellä kurssikerralla saimme käytännössä vapaat kädet valita mieleinen aihe, joka esittää kartalla. Tutkiskelin opettaja Paarlahden antamia linkkejä hyvän aikaa, varsinkin Google Docsissa ollutta GIS Data Repositories -tietokantaa. Totesin sen hyväksi jatkoa ajatellen kaikille maantieteen uralle tähtääville. Päädyin kuitenkin jo melko alkuvaiheessa valitsemaan teemakseni sadannan ja makeanveden resurssit Euroopan alueella. Nimittäin tämä liittyy kandidaatin tutkielmaani, jossa esittelen Euroopan alueella keskeisiä kaukoyhteyksiä (ns. teleconnections) ja niiden yhteyttä sadantaan. Löysin tarvittavan tilastoaineiston karttojani varten Eurostatin sivuilta. Käytin paikkatietokarttana Natural Earthin 1:50 miljoonaa (Cultural Vectors) -karttaa, jonka rajasin Eurooppaan. Eurostatin tuottama data Excel-taulukossa vaikutti heti laadukkaasti laaditulta. Tietokantaliitosvaiheessa tuli tiettyjä ongelmia, mutta lopulta sain laadittua järkevän näköisiä karttoja. Eniten keskittymistä vaatii itse asiassa koko vesitalouden kokonaisuuden hahmottaminen. Kannustankin blogini lukijoita pohtimaan, millainen yhteys kolmen karttani kaikilla muuttujilla on toisiinsa – sadanta, evapotranspiraatio, uusiutuvat makeanveden resurssit. Tarvittaessa kokonaisuuden hahmottamista helpottaa Eurostatin taulukon tutkiminen, ja laitankin sen linkiksi alle.

Kuva 1. kertoo  kartoistani tarkimmin sadannasta. Kartasta nähdään, että Ruotsissa ja Norjassa sataa enemmän kuin Suomessa, jossa puolestaan sataa suunnilleen saman verran kuin suurin piirtein saman kokoisessa Saksassa. Tässä vaiheessa todettakoon, että en näissä kartoissa noudata koropleettikarttojen perussääntöä – tunnusluku tulisi ilmoittaa suhteellisina arvoina; suhdelukuna. Esim. väkimäärään tai tässä tapauksessa pinta-alaan suhteutettuna. Etsin Eurostatin lukuisista tilastoista pinta-alatietoa, mutta en löytänyt. Oppia ikä kaikki – seuraaviin karttoihin kaivan tarvittavat pinta-alatiedot. Käydessäni läpi Eurostatia huomasin, että sieltä löytyi monenlaisia valmiita karttoja. Näemmä osassa niistä rikottiin myös tuota koropleettikarttojen “kultaista sääntöä”. Allaolevien karttojeni ratkaisussa on kuitenkin helppo pysyä jyvällä ainakin Kuvan 2. esittämissä tiedoissa – Sadanta vs. Todellinen evapotranspiraatio. Nähdään, että Ranskassa, Espanjassa ja Turkissa on sekä voimakasta sadantaa että voimakasta evapotranspiraatiota. Kolmannessa kartassa tutkin makeanveden resursseja ja naapurimaista tulevaa valumaa. Pohjoismaat pärjäävät hyvin tässä vertailussa. Muistetaan tosin, että tämä kartan esitystapa ei tee oikeutta Tanskalle. Päätin tehdä vielä neljännen kartan (Kuva 4.), jossa toteutuu oikeaoppinen suhteuttaminen – eli makeanveden resurssit / väestö. Nähdään, että osassa Euroopan maita makeanveden resurssit ovat niukahkot. On helppo kuvitella, että kuivina kesinä vedenkäytössä on oltava säästeliäs esim. Espanjassa ja Turkissa.

Kuva 1. Sadanta Euroopan alueella.

 

Kuva 2. Sadanta ja todellinen evapotranspiraatio Euroopan alueella.

Kuva 3. Uusiutuvat makeanveden resurssit ja naapurimaista tuleva valuma Euroopan maissa.

Kuva 4. Makeanveden resurssit (kuutiometreinä) suhteutettuna väkilukuun. Pitkän ajan keskiarvo. Islanti ja Norja erottuvat aivan omissa kategorioissaan. Vertaa esim. Ranskan, Espanjan ja Turkin sijoittumista tässä vertailussa kuviin 2 ja 3.

 

Mikäli Suomen sadannassa 1900-luvun alusta alkaen tapahtuneet muutokset kiinnostavat, suosittelen lukemaan Irannezhadin ym. (2014) artikkelin: Irannezhad_et_al-2014-International_Journal_of_Climatology tai LuK-tutkielmani: Miten sadanta on muuttunut Suomessa v2

Irannezhad (2014) esittelee artikkelissaan myös esim. Viron, Ruotsin ja Turkin sadannassa tapahtuneita muutoksia. Sadannan muutokset ovat keskeisimpiä ilmastonmuutoksen seurauksia. Ylläolevat kartat kertovat osaltaan, millaisia resursseja ja toisaalta haasteita Euroopan mailla saattaa olla edessään ilmaston edelleen lämmetessä. Pitkän ajan ennustehan on, että Pohjoismaissa sadanta kasvaa ja Välimeren maissa vähenee. Jotta ilmiön kokonaisuus hahmottuisi, pitää kuitenkin ottaa huomioon monia ilmakehän ilmiöitä. Tutkin kandidaatintutkielmassani niihin liittyen kaukoyhteyksiä: toistuvia ja pysyviä ilmanpaineen ja ilmavirtojen kierron anomalioita.

Luin kurssin viimeistä blogikirjoitustani varten Anna Haukan blogia. Oli mielenkiintoista lukea tietoa maailman kasvihuonekaasupäästöistä hiilidioksidi- eli CO2-ekvivalentteina. On hyvä, että hän tarttui näin ansiokkaasti tärkeään aiheeseen, joka on vallitsevan käsityksen mukaan vahvasti yhteydessä ilmastonmuutokseen. Muutenkin olen erittäin ilahtunut siitä, että Helsingin maantieteen laitos on selvästi lisännyt ilmastonmuutosta käsittelevää tutkimustaan. Todennäköisesti kasvaneet CO2-päästöt aiheuttavat muutoksia myös sadannassa, tai ainakin sen jakautumisessa, mitä puolestaan omat karttani kuvaavat.

On aika päättää tämä kurssi, mutta samaan hengenvetoon todeta, että ilmastonmuutoksen tutkiminen jatkuu omalta osaltanikin. The world won’t wait.

Kiitos opettaja Arttu Paarlahdelle ja kaikille, joiden kanssa oli ilo tehdä yhteistyötä kurssin aikana.

Peace out. ¡Adios! Tschüß!

Lähteet:

Haukka, A. (2017). Matkalla ympäri maailman… laukussa pelkkiä karttoja vaan – Kurssiblogi // Anna Haukka https://blogs.helsinki.fi/ahaukka/ Haettu 16.3.2017

Irannezhad, M., H. Marttila, B. Kløve (2014). Long-term variations and trends in precipitation in Finland. International Journal of Climatology 34: 3139–3153.

Natural Earth (2017). http://www.naturalearthdata.com/downloads/50m-cultural-vectors/ Haettu 3.3.2017

European Commission (2017). Eurostat. http://ec.europa.eu/eurostat/web/products-datasets/-/ten00001 Haettu 2.3.2017

http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=ten00001&plugin=1 Haettu 2.3.2017

Kuudennen kurssikerran blogi

Maanjäristyksiä ja tulivuoria – oivallista opettajan matskua

Tällä kerralla harjoittelimme GPS-paikantimen käyttöä ja GPS-polun piirtämistä kartalle. Myöhemmin harjoittelimme kunnon hasardimaantieteen hengessä tulivuorten ja maanjäristysten sijoittamista kartalle. Tässä analyysin tulokset:

Kuva 1. Tulivuoret ja Maanjäristykset vuodesta 2002, jotka vähintään 6 Richterin asteikolla. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Ensimmäisessä kartassani (Kuva 1.) näkyy kaikki vähintään 6 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002. Lisäksi kartalla näkyy maapallon tulivuoret. Tuon magnitudin maanjäristyksiä on sattunut runsaasti vuodesta 2002 alkaen, ja niiden määrä on aika hyvin balanssissa tulivuorten määrän kanssa. Niinpä ensimmäinen karttani on suhteellisen hyvin havainnollistava kuvatessaan varsinkin Tyynenmeren ns. tulirengasta ja järistysherkkiä alueita. Valitettavasti törmäsin ensimmäisen kartan kohdalla tiedostonsiirtongelmiin. En ymmärrä, miksi sopivan kokoisten karttojen tuominen blogiin tuottaa aina välillä ongelmia. Onneksi seuraavat tämänkertaiset karttani sain siirrettyä ongelmitta. Yllätyin jopa, että niitä voi klikata, jolloin pääsee katsomaan niitä erillisessä ikkunassa. Hyvä näin, vaikka en ymmärräkään blogialustan toisinaan eriskummallista logiikkaa.

Kuva 2. Vähintään 7,5 Richterin maanjäristykset vuodesta 1950 alkaen & vähintään 7 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002 alkaen. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Kakkoskarttani (Kuva 2.) vaatii jonkin verran muita kahta enemmän paneutumista. Siinä on kaikki suurimmat maanjäristykset, käytännössä siis 7,5 – 10 Richterin välillä, vuodesta 1950 alkaen. Tämä toimii hyvänä katsauksena nuoremmille ja vanhemmille oppilaille siitä, miten paljon, tai siis oikeastaan vähän suuria maanjäristyksiä tulee. Kun tarkastelussa on koko maapallo, on mielekästä valita tarkasteluväliksi jopa yli puoli vuosisataa, jotta havaintopisteitä kertyy kylliksi. Karttani sisältää myös vähintään 7 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002. Kuten kartasta näkyy, noiden kahden eri kategorian maanjäristysten määrä on likimain samoissa lukemissa. Tämä ei ole sattumaa, vaan tähän tähtäsin. Jos opettaisin oppilaille tämän kartan avulla, kiinnittäisin huomiota siihen, miten iso ero 7 ja 7,5 Richterin järistyksillä on. Tosiasiassa 7,5 Richteriä on jo erittäin vaarallinen maanjäristys, etenkin jos se tapahtuu mantereisella mannerlaatalla tai mereisellä matalassa syvyydessä. Onneksi 7,5 Richterin järistykset ovat myös paljon harvinaisempia. Tietty kartassani täytyy hoksata se, että vähintään 7 Richterin “pallukat” kuvaavat vuodesta 2002 lähtien myös kaikkein suurimpia järistyksiä.

Tästä päästään aasinsiltaa pitkin viimeiseen maanjäristyskarttaani (Kuva 3.). Halusin kuvata sillä sitä, miten paljon sattuu “pieniä” eli 5 – 6 Richterin järistyksiä yhden ainoan vuoden aikana. Laitoin samalle kartalle myös tulivuoret, mikä jälleen kuvaa hyvin järistysherkkien alueiden ja tulivuorten sijainnin välistä “kohtalonyhteyttä”. 4 – 6 Richterin järistyksiä sattuu muuten näemmä yhden vuoden aikana jo reilusti yli 10 000, eli niiden kuvaaminen kartalla olisi jo epähavainnollista. Viimeistä karttaani varten hoksasin uuden toiminnon Map Infosta. Nimittäin sen, että myös esim. pisteitä kuvaavan tason voi tehdä osin läpinäkyväksi. Tästä on etua karttaani katsoessa: maanjäristyksiä kuvaavien vihreiden pisteiden alta pilkistää tulivuoria kuvaavat kolmiot. Tämä helpottaa etenkin Aasiaa tarkastellessa – siellähän on paljon tulivuoria, ja siellä tapahtuu kerrassaan valtavasti pienempiä maanjäristyksiä.

Kuva 3. Tulivuoret. Maanjäristykset vuonna 2016, jotka ovat 5 – 6 Richterin asteikolla. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Mielestäni laatimani kartat sopisivat siis hyvin havainnollistamaan klassisimpia hasardimaantieteen aiheita: maanjäristyksiä & tulivuoria. Opetusta täydentämään kaipaisin karttoja tulivuoren purkauksista. Toisaalta kaipaisin alueellisempaa tarkastelua esim. em. tulirenkaasta. Tässä hyvä esimerkki:

http://allnewspipeline.com/Ring_Of_Fire.php (All News Pipeline; Kts. sivun kartta). Tässä puolestaan “I, Scientistin” interaktiivinen kartta, joka kuvaa suuria tulivuorenpurkauksia viimeisten 2000 vuoden ajalta: http://iscientist.co.uk/2015/05/is-the-eruption-of-chiles-calbuco-volcano-a-surprise/

Lukiolaisille varsinkin on tarpeen opettaa myös itse mannerlaatoista. Tosin tällä kerralla itse laatimamme kartathan kuvaavat mannerlaattojen reunoja epäsuorasti. Tarpeeseen tulee lisäksi mannerlaattojen reunojen kuvaamiseen keskittyvät kartat. Niitä saattaa olla oppikirjoissakin, mutta internet tulee avuksi. Tässä NASA:n Earth Observatoryn esimerkki: http://earthobservatory.nasa.gov/Features/Tectonics/ 

Nähtävästi tuonkin sivuston tekijöillä on muuten ollut vastaavia ongelmia riittävän ison karttatiedoston tuomisessa sivustolleen!

Lähteet: NCEDC (2014), Northern California Earthquake Data Center. UC Berkeley Seismological Laboratory. Dataset. doi:10.7932/NCEDC.

All News Pipeline (2017).

I, Scientist (2013).

NASA Earth Observatory (2000).