Kuudennen kurssikerran blogi

Maanjäristyksiä ja tulivuoria – oivallista opettajan matskua

Tällä kerralla harjoittelimme GPS-paikantimen käyttöä ja GPS-polun piirtämistä kartalle. Myöhemmin harjoittelimme kunnon hasardimaantieteen hengessä tulivuorten ja maanjäristysten sijoittamista kartalle. Tässä analyysin tulokset:

Kuva 1. Tulivuoret ja Maanjäristykset vuodesta 2002, jotka vähintään 6 Richterin asteikolla. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Ensimmäisessä kartassani (Kuva 1.) näkyy kaikki vähintään 6 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002. Lisäksi kartalla näkyy maapallon tulivuoret. Tuon magnitudin maanjäristyksiä on sattunut runsaasti vuodesta 2002 alkaen, ja niiden määrä on aika hyvin balanssissa tulivuorten määrän kanssa. Niinpä ensimmäinen karttani on suhteellisen hyvin havainnollistava kuvatessaan varsinkin Tyynenmeren ns. tulirengasta ja järistysherkkiä alueita. Valitettavasti törmäsin ensimmäisen kartan kohdalla tiedostonsiirtongelmiin. En ymmärrä, miksi sopivan kokoisten karttojen tuominen blogiin tuottaa aina välillä ongelmia. Onneksi seuraavat tämänkertaiset karttani sain siirrettyä ongelmitta. Yllätyin jopa, että niitä voi klikata, jolloin pääsee katsomaan niitä erillisessä ikkunassa. Hyvä näin, vaikka en ymmärräkään blogialustan toisinaan eriskummallista logiikkaa.

Kuva 2. Vähintään 7,5 Richterin maanjäristykset vuodesta 1950 alkaen & vähintään 7 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002 alkaen. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Kakkoskarttani (Kuva 2.) vaatii jonkin verran muita kahta enemmän paneutumista. Siinä on kaikki suurimmat maanjäristykset, käytännössä siis 7,5 – 10 Richterin välillä, vuodesta 1950 alkaen. Tämä toimii hyvänä katsauksena nuoremmille ja vanhemmille oppilaille siitä, miten paljon, tai siis oikeastaan vähän suuria maanjäristyksiä tulee. Kun tarkastelussa on koko maapallo, on mielekästä valita tarkasteluväliksi jopa yli puoli vuosisataa, jotta havaintopisteitä kertyy kylliksi. Karttani sisältää myös vähintään 7 Richterin maanjäristykset vuodesta 2002. Kuten kartasta näkyy, noiden kahden eri kategorian maanjäristysten määrä on likimain samoissa lukemissa. Tämä ei ole sattumaa, vaan tähän tähtäsin. Jos opettaisin oppilaille tämän kartan avulla, kiinnittäisin huomiota siihen, miten iso ero 7 ja 7,5 Richterin järistyksillä on. Tosiasiassa 7,5 Richteriä on jo erittäin vaarallinen maanjäristys, etenkin jos se tapahtuu mantereisella mannerlaatalla tai mereisellä matalassa syvyydessä. Onneksi 7,5 Richterin järistykset ovat myös paljon harvinaisempia. Tietty kartassani täytyy hoksata se, että vähintään 7 Richterin “pallukat” kuvaavat vuodesta 2002 lähtien myös kaikkein suurimpia järistyksiä.

Tästä päästään aasinsiltaa pitkin viimeiseen maanjäristyskarttaani (Kuva 3.). Halusin kuvata sillä sitä, miten paljon sattuu “pieniä” eli 5 – 6 Richterin järistyksiä yhden ainoan vuoden aikana. Laitoin samalle kartalle myös tulivuoret, mikä jälleen kuvaa hyvin järistysherkkien alueiden ja tulivuorten sijainnin välistä “kohtalonyhteyttä”. 4 – 6 Richterin järistyksiä sattuu muuten näemmä yhden vuoden aikana jo reilusti yli 10 000, eli niiden kuvaaminen kartalla olisi jo epähavainnollista. Viimeistä karttaani varten hoksasin uuden toiminnon Map Infosta. Nimittäin sen, että myös esim. pisteitä kuvaavan tason voi tehdä osin läpinäkyväksi. Tästä on etua karttaani katsoessa: maanjäristyksiä kuvaavien vihreiden pisteiden alta pilkistää tulivuoria kuvaavat kolmiot. Tämä helpottaa etenkin Aasiaa tarkastellessa – siellähän on paljon tulivuoria, ja siellä tapahtuu kerrassaan valtavasti pienempiä maanjäristyksiä.

Kuva 3. Tulivuoret. Maanjäristykset vuonna 2016, jotka ovat 5 – 6 Richterin asteikolla. Lähde: NCEDC (2014), UC Berkeley Seismological Laboratory.

 

Mielestäni laatimani kartat sopisivat siis hyvin havainnollistamaan klassisimpia hasardimaantieteen aiheita: maanjäristyksiä & tulivuoria. Opetusta täydentämään kaipaisin karttoja tulivuoren purkauksista. Toisaalta kaipaisin alueellisempaa tarkastelua esim. em. tulirenkaasta. Tässä hyvä esimerkki:

http://allnewspipeline.com/Ring_Of_Fire.php (All News Pipeline; Kts. sivun kartta). Tässä puolestaan “I, Scientistin” interaktiivinen kartta, joka kuvaa suuria tulivuorenpurkauksia viimeisten 2000 vuoden ajalta: http://iscientist.co.uk/2015/05/is-the-eruption-of-chiles-calbuco-volcano-a-surprise/

Lukiolaisille varsinkin on tarpeen opettaa myös itse mannerlaatoista. Tosin tällä kerralla itse laatimamme kartathan kuvaavat mannerlaattojen reunoja epäsuorasti. Tarpeeseen tulee lisäksi mannerlaattojen reunojen kuvaamiseen keskittyvät kartat. Niitä saattaa olla oppikirjoissakin, mutta internet tulee avuksi. Tässä NASA:n Earth Observatoryn esimerkki: http://earthobservatory.nasa.gov/Features/Tectonics/ 

Nähtävästi tuonkin sivuston tekijöillä on muuten ollut vastaavia ongelmia riittävän ison karttatiedoston tuomisessa sivustolleen!

Lähteet: NCEDC (2014), Northern California Earthquake Data Center. UC Berkeley Seismological Laboratory. Dataset. doi:10.7932/NCEDC.

All News Pipeline (2017).

I, Scientist (2013).

NASA Earth Observatory (2000).

Author: Hannu Pesonen

Maantieteen pariin palaaja vuosien tauon jälkeen!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *