Opintoihin kiinnittyminen – mitä se voi koskea

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, Trowler (2010) erottelee opintoihin kiinnittymisen kahdella kysymyksellä:

1. Engagement with what – eli mihin kiinnittyminen kohdistuu, mitä se koskee.

2. Engagement for what – eli mitä tarkoitusta varten kiinnittyä opintoihin.

Käyn lähemmin kiinni tähän kaksijakoiseen lähestymistapaan tässä postauksessani.

1. Engagement with what

Ensimmäinen erittely koskee siis opintoihin kiinnittymisen kohteita (targets). Trowler luettelee esimerkkinä oppimisprosessit kuten ns. action learning -ryhmät (metodille ei nähtävästi ole vakiintunutta suomennosta). Action learning perustuu Reg Revansin kehittämään metodiin, jossa ideana on ratkaista todellisia ongelmia monipuolisessa ryhmässä siten, että käsiteltävä asia voidaan muuttaa toiminnaksi ja vieläpä tehdä oppimisesta innostavaa.

Toinen Trowlerin esittelemä opintoihin kiinnittymisen käyttökohde on opetuksen suunnittelu. Yleensä kyseessä ovat olleet ko. artikkelin kirjoittamiseen mennessä pienimuotoiset tutkimukset, joissa on selvitelty tiettyä opetuksen tai oppimisen interventiota – kohderyhmänään tietty opiskelijaryhmä. Esimerkkinä tästä toimii opiskelijoiden saaminen mukaan kehittämään arviointikriteerejä oppimisessa. Toisaalta opintoihin kiinnittymistä on saatettu tutkia itsenäisesti suurimuotoisissa tutkimuksissa, ja niistä saatua dataa on hyödynnetty oppilaitoksissa opetuksen suunnittelussa – aiheena esim. opiskelijoiden yhteistyö vs. passiivinen tapa kiinnittyä verkkokursseissa.

Trowler esittelee muitakin käyttökohteita opintoihin kiinnittymiselle – mm. opintojen ulkopuolisen toiminnan. Sen on havaittu eri tutkimuksissa, riippuen tilanteesta, niin hyödyttävän kuin estävänkin varsinaisia oppimistavoitteita. Esimerkkinä anti-neoliberaali sosiaalinen liikehdintä Buenos Airesin yliopiston opiskelijoilla. On myös pohdittu esim. X- ja Y-sukupolvien eroja kyvyssä kiinnittyä aktiivisesti vs. passiivisesti (voisi kaiketi sanoa myös: mekaanisesti) opintoihinsa (Kts. esim. Krause, 2005).   Tärkeä tutkimusaihe tässä kohtaa on myös työnteon yhdistäminen opintoihin, josta on vaihtelevia tuloksia.

2. Engagement for what

Tämän analyysin kategorian voisi suomentaa esim. niin, että eritellään syitä kiinnittyä opintoihin. Tähän on Trowlerin (2010) mukaan tarjoiltu tutkimuksessa laajasti erilaisia perspektiivejä. Nämä Trowlerin luettelemat aiheet ovat sinällään selkeitä:

Oppimista parantava opintoihin kiinnittyminen – Suurin osa student engagement -kirjallisuudesta käsitteli suoraan tai välillisesti oppimisen parantamista. Esim. Coatesin (2005) mukaan: “Opintoihin kiinnittymisen käsite perustuu konstruktivistiseen oletukseen että oppimiseen vaikuttaa, miten yksilö osallistuu koulutuksen kannalta tarkoituksenmukaisiin toimintoihin.”

Grahamin ym. (2007) mukaan ajatus siitä, että oppimista voi parantaa opintoihin kiinnittymisen avulla, ei ole uusi:

Idea siitä, että opiskelijoiden täytyy olla aktiivisesti kiinnittyneinä oppimisprosessiin, jotta se on tehokas, ei ole uusi. Aktiivisen oppimisen juuret ulottuvat kirjallisuudessa aina John Dewey’yn saakka. Monipuolinen opetusalan tutkimus on osoittanut, että akateemiseen menestykseen vaikuttaa positiivisesti aktiivisen osallistumisen määrä oppimisprosessissa.*

Trowler esittelee muita syitä opintoihin kiinnittymiselle:

Kiinnittyminen opiskelujen läpäisyasteen parantamiseksi,

Kiinnittyminen, josta on hyötyä oppilaitokselle – esim. taloudellista tai mainehyötyä. Tähän liittyen opintoihin kiinnittymisen tutkimukset antavat selkoa myös opetuksen laadusta: oppimistuloksien parantaminen on Trowlerin siteeraaman Johnstonen (1993) mukaan verraton keino parantaa oppilaitoksen tuottavuutta.

Taloudelliset seikat ovat luku sinänsä, ja palannen aiheeseen myöhemmin. Tässä kohtaa riittänee pari huomiota. Ensinnäkin anglosaksisessa korkeakoulumaailmassa, josta student engagement – tutkimus suurelti kumpuaa, rahoitusmalli on tyypillisesti asiakaslähtöinen, joskin julkisiakin yliopistoja on. Toisaalta aihepiiri on laaja, ja esim. Kuh (2009) peräänkuulutti tarvetta tutkia lisää laadukkaan opintoihin kiinnittymisen parantamistoimien hyöty-/kustannussuhdetta.

Viimeisenä Trowlerin (2010) esittelemistä student engagementin syistä tuon esiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden syyn. Krausen (2005) mukaan jotkin opiskelijat – esim. sosio-ekonomisesti vaikeassa asemassa olevat tai ulkomaiset opiskelijat näkevät kielteisessä valossa kiinnittymisensä yliopistoon. Krausen mukaan ulkomaiset opiskelijat ovat hyvä esimerkki ilmiöstä: he saavat korkeita pistemääriä opintoihin kiinnittymisen tyypillillä mittareilla. He viettävät enemmän aikaa kampuksella ja tunneilla kuin heidän kantaväestöön kuuluvat toverinsa. He osallistuvat verkkopohjaiseen paljon enemmän kuin kantaväestön opiskelijat ja käyttävät verrattain vähän aikaa työntekoon. Kaikesta tästä huolimatta heillä on vaikeuksia kiinnittyä opintoihin ja oppia ja kokevat ylitsepursuavana kaiken työmäärän, joita heillä on.

Tämä löydös korostaa tarvetta sille, että opintoihin kiinnittymistä mitataan monipuolisesti – sisällyttäen käsitteeseen eri perspektiivejä. Joillekin kiinnittyminen tai sen vastakohta vieraantuminen opinnoista tarkoittaa kamppailua, jossa opetusmenetelmät ja -kulttuuri, saati opetuskieli ovat vieraita. Suomessa aihe on yhä ajankohtaisempi, sillä ulkomaisia opiskelijoita on sekä AMK:issa että yliopistoissa yhä enemmän.

*The idea that students must be actively engaged in the learning process in order for it to be effective is not new. The roots for active learning reach back in the literature to John Dewey… A diverse body of educational research has shown that academic
achievement is positively influenced by the amount of active participation in the learning process.

Lähteet:

Graham, C.R., Tripp, T.R., Seawright, L. & Joeckel, G.L., (2007). Empowering or Compelling Reluctant Participators Using Audience Response Systems. Active Learning in Higher Education. 8 (3), pp. 233–258.

Krause, K. (2005). Understanding and Promoting Student Engagement in University Learning Communities. Paper presented as keynote address: Engaged, Inert or Otherwise Occupied?: Deconstructing the 21st Century Undergraduate Student at the James Cook University Symposium ‘Sharing Scholarship in Learning and Teaching: Engaging Students’. James Cook University, Townsville/Cairns, Queensland, Australia, 21–22 September.

Trowler, V. (2010). Student Engagement Literature Review. The Higher Education Academy. <https://www.heacademy.ac.uk/knowledge-hub/studentengagement-literature-review>

 

Opintoihin kiinnittymisen haasteet – Student Engagement

On aika päivittää blogiani. Kerron tässä postauksessa, millaisia asioita  olen tutkiskellut viime kevään ja kuluvan kesän. Olen näet kiinnostunut pohtimaan opintoihin kiinnittymistä ja sen ongelmia.

Student engagement suomennetaan yleensä opintoihin kiinnittymiseksi, ja käytän tässä postauksessa sitä ilmausta. Tekstini tarkoituksena on selvittää tätä kirjavaa aihetta samalla kertaa itselleni ja kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Opintoihin kiinnittyminen on sekä yksilön eli opiskelijan ja yhteisön  eli kouluorganisaation asia. Laajemmin se on myös yhteiskunnalle tärkeä aihe. Alkuperäiskielellä student engagement ei ole selkeästi määritelty, kuten Trowler (2010) kirjoittaa kirjallisuuskatsauksessaan. Opintoihin kiinnittymistä oli hänen mukaansa kirjoittamisajankohtaan mennessä käsitelty yli 1000 artikkelissa. Seurailen hänen ehdottamaansa erittelyä, miten määritellä kiinnittyminen.

Tässä hänen tarjoamansa määritelmä:

 

“Opintoihin kiinnittymisellä tarkoitetaan ajan, panostuksen ja muiden olennaisten resurssien, joita sekä opiskelijat että heidän kouluorganisaationsa kohdentavat koulutyöhön, välistä vuorovaikutusta. Tuon vuorovaikutuksen tarkoituksena on optimoida opiskelijan kokemus opiskelustaan, parantaa oppimistuloksia, tukea yleensäkin opiskelijoiden ja heidän suoriutumisensa kehittymistä sekä samalla parantaa organisaation mainetta.”*

Organisaation näkökulmasta kyse on siitä, miten auttaa opiskelijoita menestymään opinnoissaan ja oppimaan opetussuunnitelman määräämiä asioita. Voidaan myös sanoa, että tällöin opiskelu on tarkoituksenmukaista. Kouluorganisaatioissa on eroja siinä, miten he tukevat opiskelijoita tässä. Koulujen on aktiivisesti kehitettävä pedagogiikkaansa ja kulttuuriaan siihen suuntaan, että opintoihin kiinnittyminen helpottuu. Ilmaiseksi tai itsestään tämä ei tapahdu.

Mutta mitä muuta opiskeluun kuuluu kuin pedagogiikkaa ja opintoja? Vaikka fokus onkin opintojen ja oppimisen edistämisessä, myös muita asioita liittyy opintoihin kiinnittymiseen. Ehkä tässä kohtaa auttaa miettiä, mikä olisi opintoihin kiinnittymisen vastakohta. Trowler siteeraa Mannia (2001), jonka mukaan tuo vastakohta olisi vieraantuminen (alienation). Mannin mukaan opintoihin kiinnittyminen contra vieraantuminen olisi parempi “dyadi” kuvaamaan opiskelijan suhdetta opintoihinsa verrattuna pinta-, strateginen- vs. syväoppiminen -kolmijakoon, sillä niin pinta- kuin strateginenkin oppiminen ovat seurausta vieraantumisesta sekä opiskelun sisältöön että oppimisprosessiin.  Krause (2005) puolestaan käyttää fysiikan käsitettä inertia (eli hitaus) opintoihin kiinnittymisen vastakohtana, ja toisaalta puhuu myös apatiasta. On tärkeää joka tapauksessa erotella opiskelijan toiminnassa ulkoisia ja sisäisiä aspekteja, mm. näin:

Behavioraalinen eli käyttäytymisessä ilmenevä kiinnittyminen – mukautumista ulkoisen toiminnan normeihin kuten tunneille ja niiden aktiviteetteihin osallistuminen

Tunnetason kiinnittyminen – sisältäen kiinnostumisen, ilon ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen

Kognitiivinen kiinnittyminen – opiskelija on tällöin nimenomaan kiinnostunut oppimaan, jopa varsinaisten opiskelutavoitteiden ohi, haastaen mielellään itseään

Trowlerin (2010) mukaan kullakin noista ulottuvuuksista voi olla positiivinen ja negatiivinen napa, viitaten etenkin opiskelun tuottavuuteen vs. tuottavuusongelmiin.

Suomessa opintoihin kiinnittymistä on tutkinut etenkin Korhonen ym. (2017, 2019). Peruskysymys, josta on hyvä lähteä liikkeelle, on miettiä ensimmäistä opiskeluvuotta uudessa oppilaitoksessa. Korhosen ym. (2017) tutkimuksen mukaan tuo kiinnittyminen yhteisöön saavuttaa tietyn korkeimman tason ensimmäisen opiskeluvuoden aikana ja lähtee sen jälkeen laskuun. Korhonen ym. siis tutki asiaa kaikista Suomen yliopisto-opiskelijoista kootun otoksen avulla. He lähestyivät opintoihin kiinnittymistä siitä lähtökohdasta, että se on yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta. Tämä on mielestäni järkevä lähtökohta. On syytä nähdä myös yksilön itsensä rooli. Tällöin auttaa miettiä opiskelijoiden omia motiiveja ja toisaalta heidän ominaisuuksiaan.

Trowler erottelee opintoihin kiinnittymisen kahdella kysymyksellä:

1. Engagement with what – eli mihin kiinnittyminen kohdistuu, mitä se koskee.

2. Engagement for what – eli mitä tarkoitusta varten kiinnittyä opintoihin.

Käyn lähemmin kiinni tähän kaksijakoiseen lähestymistapaan seuraavassa postauksessani.

*”Student engagement is concerned with the interaction between the time, effort and other relevant resources invested by both students and their institutions intended to optimise the student experience and enhance the learning outcomes and development of students and the performance, and reputation of the institution.”

Lähteet:

Korhonen, V., Inkinen, M., Mattsson, M. & Toom, A. (2017). “Student
engagement and the transition from the first to second year in higher
education,” Teoksessa E. Kyndt, ym. (toim.). Higher Education Transitions: Theory and Research (London: Routledge), 113–134.

Korhonen, V., Mattsson, M., Inkinen, M. & Toom, A. (2019). Understanding the Multidimensional Nature of Student Engagement During the First Year of Higher Education. Front. Psychol. 10:1056.

Krause, K. (2005) Understanding and Promoting Student Engagement in University Learning Communities. Paper presented as keynote address: Engaged, Inert or Otherwise Occupied?: Deconstructing the 21st Century Undergraduate Student at the James Cook University Symposium ‘Sharing Scholarship in Learning and Teaching: Engaging Students’. James Cook University, Townsville/Cairns, Queensland, Australia, 21–22 September.

Mann, S.J. (2001) Alternative Perspectives on the Student Experience: Alienation and Engagement. Studies in Higher Education. 26 (1), 7–19.

Trowler, V. (2010). Student Engagement Literature Review. The Higher Education Academy. <https://www.heacademy.ac.uk/knowledge-hub/studentengagement-literature-review>