Opintoihin kiinnittymisen haasteet – Student Engagement

On aika päivittää blogiani. Kerron tässä postauksessa, millaisia asioita  olen tutkiskellut viime kevään ja kuluvan kesän. Olen näet kiinnostunut pohtimaan opintoihin kiinnittymistä ja sen ongelmia.

Student engagement suomennetaan yleensä opintoihin kiinnittymiseksi, ja käytän tässä postauksessa sitä ilmausta. Tekstini tarkoituksena on selvittää tätä kirjavaa aihetta samalla kertaa itselleni ja kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Opintoihin kiinnittyminen on sekä yksilön eli opiskelijan ja yhteisön  eli kouluorganisaation asia. Laajemmin se on myös yhteiskunnalle tärkeä aihe. Alkuperäiskielellä student engagement ei ole selkeästi määritelty, kuten Trowler (2010) kirjoittaa kirjallisuuskatsauksessaan. Opintoihin kiinnittymistä oli hänen mukaansa kirjoittamisajankohtaan mennessä käsitelty yli 1000 artikkelissa. Seurailen hänen ehdottamaansa erittelyä, miten määritellä kiinnittyminen.

Tässä hänen tarjoamansa määritelmä:

 

“Opintoihin kiinnittymisellä tarkoitetaan ajan, panostuksen ja muiden olennaisten resurssien, joita sekä opiskelijat että heidän kouluorganisaationsa kohdentavat koulutyöhön, välistä vuorovaikutusta. Tuon vuorovaikutuksen tarkoituksena on optimoida opiskelijan kokemus opiskelustaan, parantaa oppimistuloksia, tukea yleensäkin opiskelijoiden ja heidän suoriutumisensa kehittymistä sekä samalla parantaa organisaation mainetta.”*

Organisaation näkökulmasta kyse on siitä, miten auttaa opiskelijoita menestymään opinnoissaan ja oppimaan opetussuunnitelman määräämiä asioita. Voidaan myös sanoa, että tällöin opiskelu on tarkoituksenmukaista. Kouluorganisaatioissa on eroja siinä, miten he tukevat opiskelijoita tässä. Koulujen on aktiivisesti kehitettävä pedagogiikkaansa ja kulttuuriaan siihen suuntaan, että opintoihin kiinnittyminen helpottuu. Ilmaiseksi tai itsestään tämä ei tapahdu.

Mutta mitä muuta opiskeluun kuuluu kuin pedagogiikkaa ja opintoja? Vaikka fokus onkin opintojen ja oppimisen edistämisessä, myös muita asioita liittyy opintoihin kiinnittymiseen. Ehkä tässä kohtaa auttaa miettiä, mikä olisi opintoihin kiinnittymisen vastakohta. Trowler siteeraa Mannia (2001), jonka mukaan tuo vastakohta olisi vieraantuminen (alienation). Mannin mukaan opintoihin kiinnittyminen contra vieraantuminen olisi parempi “dyadi” kuvaamaan opiskelijan suhdetta opintoihinsa verrattuna pinta-, strateginen- vs. syväoppiminen -kolmijakoon, sillä niin pinta- kuin strateginenkin oppiminen ovat seurausta vieraantumisesta sekä opiskelun sisältöön että oppimisprosessiin.  Krause (2005) puolestaan käyttää fysiikan käsitettä inertia (eli hitaus) opintoihin kiinnittymisen vastakohtana, ja toisaalta puhuu myös apatiasta. On tärkeää joka tapauksessa erotella opiskelijan toiminnassa ulkoisia ja sisäisiä aspekteja, mm. näin:

Behavioraalinen eli käyttäytymisessä ilmenevä kiinnittyminen – mukautumista ulkoisen toiminnan normeihin kuten tunneille ja niiden aktiviteetteihin osallistuminen

Tunnetason kiinnittyminen – sisältäen kiinnostumisen, ilon ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen

Kognitiivinen kiinnittyminen – opiskelija on tällöin nimenomaan kiinnostunut oppimaan, jopa varsinaisten opiskelutavoitteiden ohi, haastaen mielellään itseään

Trowlerin (2010) mukaan kullakin noista ulottuvuuksista voi olla positiivinen ja negatiivinen napa, viitaten etenkin opiskelun tuottavuuteen vs. tuottavuusongelmiin.

Suomessa opintoihin kiinnittymistä on tutkinut etenkin Korhonen ym. (2017, 2019). Peruskysymys, josta on hyvä lähteä liikkeelle, on miettiä ensimmäistä opiskeluvuotta uudessa oppilaitoksessa. Korhosen ym. (2017) tutkimuksen mukaan tuo kiinnittyminen yhteisöön saavuttaa tietyn korkeimman tason ensimmäisen opiskeluvuoden aikana ja lähtee sen jälkeen laskuun. Korhonen ym. siis tutki asiaa kaikista Suomen yliopisto-opiskelijoista kootun otoksen avulla. He lähestyivät opintoihin kiinnittymistä siitä lähtökohdasta, että se on yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta. Tämä on mielestäni järkevä lähtökohta. On syytä nähdä myös yksilön itsensä rooli. Tällöin auttaa miettiä opiskelijoiden omia motiiveja ja toisaalta heidän ominaisuuksiaan.

Trowler erottelee opintoihin kiinnittymisen kahdella kysymyksellä:

1. Engagement with what – eli mihin kiinnittyminen kohdistuu, mitä se koskee.

2. Engagement for what – eli mitä tarkoitusta varten kiinnittyä opintoihin.

Käyn lähemmin kiinni tähän kaksijakoiseen lähestymistapaan seuraavassa postauksessani.

*”Student engagement is concerned with the interaction between the time, effort and other relevant resources invested by both students and their institutions intended to optimise the student experience and enhance the learning outcomes and development of students and the performance, and reputation of the institution.”

Lähteet:

Korhonen, V., Inkinen, M., Mattsson, M. & Toom, A. (2017). “Student
engagement and the transition from the first to second year in higher
education,” Teoksessa E. Kyndt, ym. (toim.). Higher Education Transitions: Theory and Research (London: Routledge), 113–134.

Korhonen, V., Mattsson, M., Inkinen, M. & Toom, A. (2019). Understanding the Multidimensional Nature of Student Engagement During the First Year of Higher Education. Front. Psychol. 10:1056.

Krause, K. (2005) Understanding and Promoting Student Engagement in University Learning Communities. Paper presented as keynote address: Engaged, Inert or Otherwise Occupied?: Deconstructing the 21st Century Undergraduate Student at the James Cook University Symposium ‘Sharing Scholarship in Learning and Teaching: Engaging Students’. James Cook University, Townsville/Cairns, Queensland, Australia, 21–22 September.

Mann, S.J. (2001) Alternative Perspectives on the Student Experience: Alienation and Engagement. Studies in Higher Education. 26 (1), 7–19.

Trowler, V. (2010). Student Engagement Literature Review. The Higher Education Academy. <https://www.heacademy.ac.uk/knowledge-hub/studentengagement-literature-review>

 

Author: Hannu Pesonen

Maantieteen pariin palaaja vuosien tauon jälkeen!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *