Persoonallisuuden ja akateemisen menestyksen välisestä suhteesta

Miten persoonallisuuspiirteet voivat olla yhteydessä akateemiseen suoriutumiseen?

Persoonallisuutta on mitattu hyvin suuren osan psykologiatieteen historiasta. Antiikin kreikan kielessä persoona tarkoitti suurin piirtein samaa kuin naamio, jonka ihminen voi asettaa kasvojensa ylle. Nykyään persoonan ymmärretään kuitenkin olevan verrattain pysyvä osa ihmistä. Erilaisia typologioita persoonanpiirteiden selittämiseksi on ollut lukuisia. Yhdestä persoonallisuusteoriasta on kuitenkin tullut 1900-luvun jälkipuoliskosta lähtien vallitseva, ns. Viiden suuren persoonallisuusmalli, tai lyhyemmin: Big Five -malli (tunnetaan myös lyhenteellä FFM, Five Factor Model). Oman käsittelynsä ansaitsisi, mikä ero on mallilla, teorialla ja frameworkilla. On myös olemassa FFM:stä kehitetty Five Factor Theory.

Ennen kuin käyn itse asiaan, ja esittelen Viisi suurta – itse asiassa jopa erityisen tarkasti – on syytä tähdentää käsitteitä. Oikea suomennos FFM:lle olisi viiden suuren faktorin malli. Tämä ei liene kaikille lukijoille selvä käsite. Faktorin voisi määritellä esim. naapuritermin eli pääkomponentin avulla. Se on jotakin, joka kokoaa ympärilleen tilastollisesti joukon ilmiöitä, käsitteitä tai muuttujia. Faktori voidaan nimetä sisällöllisin perustein vastaamaan kyseiseen joukkoon latautuneita käsitteitä tms (Metsämuuronen, 2005). Mitä tulee FFM:ään, faktorit sisältävät ns. persoonallisuuspiirteitä, joita voidaan kutsua myös nimellä fasetti (analogiana n-tahokkaan jokin tahko). Käytännön arkikielessä persoonallisuuden piirre ja faktori voivat mennä sekaisin. Kun ymmärretään, että kukin viidestä faktorista on ikään kuin yhteisnimitys kyseisen faktorin eri piirteille, tämä väärinymmärrys ei ole niin vakava. Mutta täsmällisesti ottaen käsitteiden välillä on ero.

Esittelen siis seuraavassa kunkin faktorin nimen lihavoituna ja heti sen perään faktorin sisältämät fasetit.

 

Ekstraversio sisältää: Ystävällisyys* – Seurallisuus – assertiivisuus – Aktiivisuuden määrä – jännityksen etsiminen – Iloisuus**

Vrt. NEO: *Lämpö; **Positiiviset tunteet

NEO tulee testin alkuperäisestä nimestä: Neuroticism – Extraversion – Openness

Neuroottisuus: Ahdistus – Suuttumus* – Depressio – Liiallinen itsenstätiedostaminen (Self-consciousness)- Pidäkkeettömyys (immoderation)** – Haavoittuvuus

Vrt. NEO:

*Suuttunut vihamielisyys;

**Impulsiivisuus

Myöntyväisyys:

Luottamus – Moraalisuus* – Altruismi – Yhteistyö** – Vaatimattomuus – Sympatia***

Vrt. NEO:

*Suoruus (eli rehellisyys, mutkattomuus)

**Compliance eli mukautuvaisuus; myöntyvyys; suostuvaisuus

***tender-mindedness eli hellämielisyys

Tunnollisuus:

NEO: Kompetenssi* – Järjestelmällisyys** – Velvollisuudentuntoisuus – Saavutuksiin pyrkiminen*** – Itsekuri – Harkinta, Harkitsevuus****.

Vrt

*Minäpystyvyys (IPIP-NEO)

**Englanniksi: Order (NEO) tai ordeliness (IPIP-NEO)

***Toisessa lähteessä alakategoriaksi tarjottu: Yritteliäisyys

****Deliberation. Vrt. Varovaisuus eli Cautiousness. (IPIP-NEO)

Avoimuus kokemuksille:

NEO PI R -testissä: Fantasia – Estetiikka – Tunteet – Teot (Actions) – Ideat – Arvot

IPIP-NEO -testissä lista on varsin toisessa muodossa (joskin nämäkin nimitykset pohjautuvat NEO:on:

Mielikuvitus – Taiteelliset kiinnostukset – Emotionaalisuus – Seikkailun – ja kokeilunhalu – Taipumus älylliseen ideointiin – Psykologinen liberalismi

___________

Kuva 1. 1800-luvun frenologiaa.

Alunperin Big Five -mallia ei ole tarkoitettu suoraan mittaamaan ihmisen suoriutumista työ- tai opiskeluelämässä. Siitä huolimatta sillä voidaan havaita paitsi olevan yhteyksiä em. suoriutumisen muotoihin, jopa ennustavan akateemista suoriutumista (Poropat 2009).

On siis joka tapauksessa syitä odottaa, että Big Five -ulottuvuuksien pitäisi ennustaa akateemista suoriutumista perustuen siihen teoreettiseen näkemykseen, joka ohjasi mallin kehittämistä alkuun. Teoreettisen perustan mallille tarjosi ns. leksikaalinen hypoteesi  (Allport & Odbert, 1936). Hypoteesin mukaan on olemassa evolutionaarinen etu siinä, että pystyy identifioimaan arvokkaita eroja ihmisten välillä ja niinpä luonnollisten kielten olisi täytynyt kehittyä tavoilla, jotka edesauttavat tätä identifioimista. Seuraus leksikaalisesta hypoteesista on, että mitä arvokkaampi jokin persoonallisuuden ominaisuus on, sitä enemmän luonnollisista kielistä löytyy sanoja kuvaamaan tuota ominaisuutta. Tämä puolestaan viittaisi siihen, että pitäisi olla mahdollista määrittää, mitkä persoonallisuuden ominaisuudet ovat kaikista arvokkaimpia ja tärkeimpiä, kunhan löytää suurimmat joukot persoonallisuutta kuvaavia sanoja, joilla on samankaltaiset merkitykset.

Suoriutumisen (performance) voi ajatella rakentuvan kolmesta elementistä (Blumberg & Pringle, 1982; Traag, van der Valk, van der Velden, de Vries, & Wolbers, 2005):

Kapasiteetti (capacity to perform) (Tiedot, taidot, älykkyys, Kyvyt,..)

Mahdollisuus suoriutua sisältää ulkoiset resurssit ja rajoitteet, esim. sosioekonomiset resurssit

Halu suoriutua (willingness to perform) heijastelee motivaatiota, kulttuurin normeja ja persoonallisuuden (Blumberg & Pringle, 1982). Tuo motivaatio voi näkyä esim. hyvänä osallistumisasteena opinnoissa (attendance), aloitekykyisyytenä, osallisuutena ei-akateemisissa aktiviteeteissa ja asenteissa opiskelua kohtaan.  kaikkien noiden suoriutumisen halun osa-alueiden on osoitettu ennustavan akateemista suoriutumista sen lisäksi, mitä Mentaaliset kyvyt ennustavat (Willingham, Pollack, & Lewis, 2002)..

Big Five -mallin persoonallisuusulottuvuuksien yhteydet em. haluun suoriutua voivat olla toisaalta suorat, toisaalta epäsuorat. Epäsuorat yhteydet kulkisivat tällöin motivaation kautta, mistä on tuloksia. Judge ja Ilies (2002) havaitsivat, että Big Five -ulottuvuuksien mittareilla oli korrelaatioita tilastolliseen ennustusarvoon, joka liittyi tavoiteorientoituneeseen motivaatioon.

Persoonallisuus

 

Akateeminen suoriutuminen                                                  Älykkyys (g)

 

Poropat (2009) halusi tutkia lisäksi tarkemmin persoonallisuuden ja akateemisen suoriutumisen välistä suhdetta, parin eri tekijän moderoivan vaikutuksen kautta: nimittäin opiskelijoiden iän ja akateemisen tason. Jatkan aiheesta seuraavassa postauksessani.

_________

Lähteitä:

Poropat (2009). A Meta-Analysis of the Five-Factor Model of Personality and Academic Performance. Psychological Bulletin, Vol. 135, No. 2, 322–338

Day, E. A., Radosevich, D. J., & Chasteen, C. S. (2003). Construct- and criterion-related validity of four commonly used goal orientation instruments. Contemporary Educational Psychology, 28, 434–464

Gray, E. K., & Watson, D. (2002). General and specific traits of personality and their relation to sleep and academic performance. Journal of Personality, 70, 177–206

Lounsbury, J. W., Huffstetler, B. C., Leong, F. T., & Gibson, L. W. (2005). Sense of identity and collegiate academic achievement. Journal of College Student Development, 46, 501–514.

https://ipip.ori.org/

http://www.personal.psu.edu/%7Ej5j/IPIP/

https://sapa-project.org/blogs/NEOmodel.html

https://bigfive-test.com/result/58a70606a835c400c8b38e84

https://bigfive-test.com/test/en

https://www.123test.com/personality/

(Kts. myös van Thielin yhteys tekoälyyn ja kognitiopsykologian tutkimukseen)

Stewart, H. L., III. (2001). Effect of personality on the appraisal of future
performance: A dissertation. Unpublished doctoral dissertation, University
of Iowa.

___________________

*There are, nonetheless, good reasons to expect that the FFM dimensions should predict academic performance, based on the theoretical position that guided initial development of the model. The theoretical basis for
the FFM was provided by the lexical hypothesis (Allport & Odbert,
1936), the idea that there is an evolutionary advantage in
being able to identify valuable differences between people and that
natural languages will therefore have developed in ways that
would aid this identification (Saucier & Goldberg, 1996). A corollary
of the lexical hypothesis is that the more valued the feature
of personality, the more descriptors for that feature will be found
within natural languages. This in turn implies that it should be
possible to determine which features of personality are most valued
and important by finding the largest groups of personality
descriptors that have similar meanings.