Ihmisen kokemuksien mittaaminen osa 1: Itsemääräämisteorian näkemyksiä

Tässä ja tulevissa postauksissani esittelen, miten ihmistieteissä on vastattu haasteeseen, kuinka tutkia ihmistä validisti ja autenttisesti. Myöhemmin saamme tietää lisää siitä, miten psykologia on ikään kuin hiipinyt pedagogiikan tueksi tutkimuskentällä. Aloitan esittelemällä Decin & Ryanin teoriaa, jonka pohjalla on ihmisten kokemusten tutkiminen.

On vanha kysymys, miten mitata tieteessä luotettavasti . Fysiikasta tiedän arkijärjelle hieman vaikean havainnon, että tutkittava ilmiö voi muuttua, kun sitä mitataan. (Ns. observer effect, suomeksi esim. tarkkailijavaikutus) Tästä on esimerkkejä niin arkisessa kuin hiukkasfysiikankin maailmassa. Ihmistieteissä analogiana asialle tulee mieleeni ns. Hawthorne-efekti, jossa koehenkilöt toimivat (esim. vastaavat) sen mukaan, minkä kokevat ko. tilanteessa sosiaalisesti suotavaksi. Deci ja Ryan (2008) pohtivat kirjoituksessaan itsemääräämisteoriaansa (Self-Determination Theory eli SDT, tunnetaan myös nimellä itseohjautuvuusteoria), ja miten ihmisten kokemukset ovat se, mikä lähimmin määrittelee ihmisen toimintaa. Nuo kokemukset syntyvät risteyskohdassa, jossa risteää ärsykkeet ja kontekstit sekä toisaalta ihmisten psykologiset tarpeet.

Deci ja Ryan (2008) jatkavat, että psykologinen kokemus ei ole sama asia kuin itseraportit (self-reports). Nimittäin heidän mukaansa itseraportointikin on ihmisen käyttäytymistä (behaviour), jota pitää tutkia sitä määrittävien seikkojen valossa. Joskin itseraportointi voi olla hyödyllistä ihmisten kokemusten ja toiminnan tutkimisessa, itseraportteihin voi vaikuttaa myös ihmisten motiivit: liittyen ihmisen havaitsemaan sosiaaliseen kontekstiin ja hänen tulkintaansa siitä, mitä häneltä kysytään. Mikä tärkeämpää: ihmisten kokemukset ovat usein rikkaampia kuin mitä he voivat kertoa niistä, mikä tekee fenomenologiasta – kokemusten tutkimisesta – erilaista kuin itseraportoinnin psykologia.

Deci ja Ryan (2008) tarjoavat apuun ns. hypoteettisia interventiivisiä konstrukteja, joita voidaan tutkia niin itseraportoinnin kuin observoinnin avulla. Esimerkkinä sisäsyntyinen motivaatio (intrinsic motivation, puheessa voi myös kuulla käytettävän termiä sisäinen motivaatio). He määrittelevät sen toiminnaksi, jota tehdään sen synnyttämän synnynnäisen tarpeentyydytyksen takia ja jota arvioidaan ihmisen omaehtoista toimintaa  seuraamalla ja kokemuksellisuuden osalta ihmisen sisäisenä kokemien toiminnan motiivin sijainnin (internal locus of causality) sekä kiinnostuksen tunteiden kautta. Itsemäärämisteoria sisältää lisäksi konstrukteja, jotka luotaavat ihmisen psykologisia perustarpeita siten, kun ne muovaavat eksplisiittisiä ja implisiittisiä merkityksiä, ts. funktionaalista tärkeyttä, jota ihmiset liittävät elämäntapahtumiin. Tutkijoiden mukaan SDT formalisoi periaatteet, joiden kautta ihminen organisoi ja selittää omaansa ja muiden toimintaa. Lisäksi SDT formalisoi mikä suhde vallitsee erilaisten motiivien, syiden ja intentioiden sekä niistä seuraavan toiminnan välillä. Deci ja Ryan fokusoivat siis nimenomaan psykologisten periaatteiden tutkimiseen, vaikka tunnustavat myös muiden, kuten biologian merkityksen.

SDT ei ole Decin & Ryanin mukaan pelkästään teoria ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista vaan myös laajemmin ihmisluonnosta. Nimittäin ymmärtääkseen subjektiivista kokemusta täytyy spesifioida itsen luonne ja sen integratiiviset taipumukset sekä psykologiset perustarpeet, jotka liittävät suurempaa painoarvoa tietyille tapahtumille vs. muille tapahtumille. Psykologiset perustarpeet ovat heidän mukaansa se, mikä yhdistää muuten irrallisten tapahtumien merkityksen ihmiselle koherentiksi. Seuraavassa postauksessa esittelen nuo kolme ihmisen perustarvetta. Decin ja Ryanin teoria on muuttunut yhä monivivahteikkaammaksi. Esittelen siitä kummunneita miniteorioita lyhyesti, erityisesti kiinnittäen huomiota siihen, miten ihmisen motivaatio voi elää hänen integroidessaan ulkoisia motivaattoreita omaan ajatteluunsa.

Kirjallisuutta

Ryan, R.M. & Deci, E.L. (2008). Self-Determination Theory and the Role of Basic Psychological Needs in Personality and the Organization of Behavior. Teoksessa O.P. John, R.W. Robins ja L.A. Pervin (toim.). Handbook of Personality – Theory and Research, 3rd ed.. New York: the Guildford Press