Opintoihin kiinnittyminen osa 3 – kiinnittymisen hyötyjä

Opintoihin kiinnittymisen laajat hyödyt

Edellisessä postauksessa kävi ilmi, että opintoihin kiinnittyminen on välttämätön ja jopa riittävä mittari opiskelijoiden oppimiselle (kts. esim. Coates, 2005) ja siis de facto akateeminen laatumittari jopa vailla vertaa, mihin esim. NSSE-skaalat Trowlerin (2010) mukaan itse asiassa alunperin suunniteltiin: mittaamaan opiskelijoiden osallistumista akateemisiin ja ei-akateemisiin aktiviteetteihin, jotka johtavat oppimiseen.

Entä mikä suhde on kiinnittymisellä ja rahalla? Ryan (2005) havaitsi, että hallinnollisilla kuluilla oli tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys opintoihin kiinnittymiseen tutkimuksessa, jota rajoitti pieni, ei-satunnaistettu otos, epäjohdonmukaisesti raportoidut rahoitustiedot ja rajallinen määrä kiinnittymistä mittaavia muuttujia. Pike ym. (2006) puolestaan havaitsi erittäin monimutkaisia yhteyksiä oppilaitoksen kulujen ja opintoihin kiinnittymisen välillä. Noihin yhteyksiin vaikuttivat mm., oliko oppilaitos yksityisin vai julkisin varoin rahoitettu, opiskelijoiden ikä ja se, miten kiinnittymistä mitattiin. Voimakkain positiivinen yhteys opintoihin kiinnittymiseen (NSSE:n mittarein) ja opetuksen tehokkuuteen  havaittiin olevan akateemisella ja oppilaitoksen tuella, joita oppilaitoksessa oli tarjolla. Ensinmainittuun kuului esim. kirjasto- ja IT-palvelut ja henkilökunnan työn kehittäminen. Oppilaitoksen tukeen sisältyi mm. yleinen hallinto ja johdon suunnittelu.

Opintojen menestystä aiemmin laajasti kautta yhdysvaltalaisoppilaitosten tutkinut Kuh (2009a) penää sitä, että tutkimuksissa selvitettäisiin hyöty-/kustannussuhdetta, joka sisältyy impaktiltaan suurimpiin kiinnittymistä lisääviin käytänteisiin. Huomioon pitäisi tuolloin ottaa niiden opiskelijoiden, jotka näihin osallistuvat, aiempaa sinnikkäämpi ja sen myötä menestyksekkäämpi opiskeleminen. Se, että opiskelijat pysyvät opinnoissaan, tarkoittaa myös oppilaitokselle  vakaampia tuloja lukukausimaksujen (tai julkisrahoitteisissa kouluissa valtioavustuksien) myötä, mikä on huomioitava marginaalisesti suurempia kuluja arvioitaessa, joita syntyy esim. panostettaessa ensimmäisen vuoden opetukseen konstruktivistisella menetelmällä kuten intensiivinen ns. inquiry-based-menetelmä (perustuu opiskelijoiden opetuksessa esittämien kysymisen taitojen kehittämiseen).

Muita hyviä seurauksia

Edellä esitetty yhteys kiinnittymisen ja opiskelijoiden oppimisen välillä auttaa ymmärtämään myös kiinnittymisen tutkimisen laajoja hyötyjä. Kuten esim. Kuh (2009a) toteaa, kiinnittyminen lisää todennäköisyyttä sille, että opiskelija saavuttaa opiskelu- ja muut henkilökohtaiset tavoitteensa ja laajemminkin nykyajan yhteiskunnassa vaadittuja taitoja. Mutta kiinnittymisen hyödyt ulottuvat muuallekin, kuten Kuh jatkaa: Uskottava, toiminnaksi muutettavissa oleva informaatio siitä, miten opiskelijat käyttävät aikaansa ja mitä asioita ko. oppilaitokset painottavat opiskelijoiden suorituksissa voi tarjota kattavan kuvan  opiskelijoiden opiskelukokemuksista ja toimia samalla vipuvoimana oppilaitoksen kehittymiselle. Hallinnollisesta perspektiivistä katsoen opintoihin kiinnittymisen (ja samalla siis opiskelijoiden oppimistulosten) tutkiminen lisäävät hallinnon vastuullisuutta ja luotettavuutta. Tässä implisiittisenä ehtona lienee, että kiinnittymistutkimukset johtavat oppilaitosten eri osapuolia osallistavaan interaktioon ja yhteistyöhön  -vain silloin lienee mahdollista ko. oppilaitoksen oppia yhteisönä.

Opintoihin kiinnittymiseen panostaminen hyödyttää myös koko yhteiskuntaa. Lizzio ja Wilson (2009) esittävät, että opiskelijoiden osallistuminen oppilaitostensa hallintoon voidaan ymmärtää osana sitä diskurssia, että opiskelu edesauttaa demokratiaa ja kansalaisten osallistamista. Tutkijat jatkavat, että toisin sanoen jos oppilaitokset mielivät opettaa opiskelijoilleen aktiivista kansalaisuutta, on keskeistä, että ne toimivat omassa hallinnossa tämän mallina ja tätä tukien.

Tähän mennessä olen esitellyt Trowleria (2010) mukaillen opintoihin kiinnittymisen teoreettisia piirteitä. Seuraavassa postauksessa esittelen konkreettisia havaintoja, joita eri kiinnittymistutkimukset ovat saaneet selville.

Lähteet:

Coates, H . (2005) The Value of Student Engagement for Higher Education Quality Assurance . Quality in Higher Education . 11 (1), pp . 25–36 .

Kuh, G .D . (2009a) What Student Affairs Professionals Need to Know about Student Engagement . Journal of College Student Development . 50 (6), pp . 683–706 .

Lizzio, A . and Wilson, K . (2009) Student Participation in University Governance: the Role Conceptions and Sense of Efficacy of Student Representatives on Departmental Committees . Studies in Higher Education . 34 (1), pp . 69–84 .

National Survey of Student Engagement (NSSE) (2002) From Promise to Progress: How Colleges and Universities are using Student Engagement results to improve Collegiate Quality. Bloomington, IN: Indiana Center for Postsecondary Research .

Pike, G .R ., Smart, J .C ., Kuh, G .D . and Hayek, J .C . (2006) Educational Expenditures and Student Engagement: When Does Money Matter? Research in Higher Education. 47 (7), pp . 847–872 .

Ryan, J .F . (2005) Institutional Expenditures and Student Engagement: A Role for Financial Resources in Enhancing Student Learning and Development? Research in Higher Education. 46 (2), pp . 235–249 .

Trowler, V. (2010). Student Engagement Literature Review. The Higher Education Academy. <https://www.heacademy.ac.uk/knowledge-hub/studentengagement-literature-review>