Ensikosketus QGisin syövereihin

Hei vain te kaikki tätä lukevat tahot! Tänään on vuorossa ensimmäinen kirjoitus ensimmäisellä tunnilla tehdystä harjoitteesta!

Tosiaan alun kurssin tekniseen suoritukseen liittyvän alkuhässäkän tietokoneilla alkoi ruksuttamaan itse kullakin QGis –ohjelmiston versio 2.18 ja risat jonka syövereihin uppouduttiin täysin uuden maailman pariin! En ollut tosiaan itse käyttänyt aiemmin kertaakaan minkäänlaisia GIS-ohjelmistoja ennen tuota uraauurtavaa hetkeä jolloin tyhjä valkoinen kuutio yläpalkkeineen ilmestyi komeilemaan näytölle – Google Earth –ohjelmistoa tuskin ihan lasketaan sellaiseksi ohjelmistoksi mikäli nyt jotain kokemusta karttaan liittyvistä ohjelmistoista pitää hakemalla hakea. Lämminhenkisessä tunnelmassa opettajamme Artun huomassa alkoikin koropleettikarttojen väkerrys olemassa olevasta aineistoista. Tasoperiaatteen tuntevalle immeiselle QGis avautuu ymmärrettävästi, eikä muidenkaan toimintojen oppimiseen mene kauaa aikaa ainakaan ohjeistusta seuraamalla. Lähinnä vain tiettyjä temppuja vaativat pikkujutut – taulukkoaineistojen liittäminen keskenään ja taulukkoaineistojen muokattavaksi tekeminen – voivat vaatia enemmän vaivaa tyhjästä aloittaneelta mutta onneksi näitäkin hetkiä varten oli kurssilla käytettävissä kirjattua ohjeistusta. Tässä välissä joudun sanomaan muutaman kiitollisen sanan opettajan ohjeistuksesta: kurssikansiosta löytyvät kurssikerran ohjeet on laadittu huolellisesti ja yksityiskohtia silmällä pitäen – ohjeita seuraamalla kun olisi periaatteessa suorittaa karttaharjoituksen opettajattakin! Näin itsenäistä työskentelyä suosivana koen sen miellyttävä kädenojennuksena ja ainakin omalta osalta oppi tuntuu menevän perille parhaiten tekstiohjeita seuraamalla.

Kun aineistopaketti oli ladattu QGis – ohjelmistoon olikin aika saada selville Itämeren rantavaltioitten mereen laskemat typpipitoisuudet. Aineistonahan toimi HELCOM:in data-aineisto josta Selin Marita on varsin ryydittävästi kirjoitellutkin järjestön taustoista kiinnostuneille. Mutta todettakoon se tässä vielä lyhyesti Seliniä laitaten: “HELCOM on Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio, joka on laatinut toimintaohjelman Itämeren tilan parantamiseksi“.
Ennakko-oletuksista huolimatta taulukkodatan havainnointi visualisoitavassa muodossa ei ollutkaan niin raskas prosessi kuin uskoisi. Omalta osalta visualisointiprosessi jäi hieman kesken kurssikerralla joten jatkoin koropleetinkartan tekemistä omissa oloissa kotosalla. Työn loppuunsaattaminen kotona ei tuottanut ongelmia, varsinkaan kun ohjelmistoa sai vihdoinkin tutkia omassa rauhassa omalla ajalla. Itse asiassa ohjelmiston tutkiminen omalla kotikoneella oli varsin kivaa touhua perjantai-illan ratoksi – esimerkiksi tulostustyökalun karttakuvanskaalaus tuli ikään kuin vahingossa opittua valikoita ja lukuarvoja kokeilemalla. Ruokottaman pitkäksi venynyt legenda selite saatiin tiivistettyä järkevän kokoiseksi muutamilla klikkauksilla ”Komponentin omaisuudet” – välilehdestä laittamalla automaattisen päivityksen pois päältä. Tämän tehtyään pystyikin lopulta napsimaan haluttuja selitteitä pois näkyvistä siistimmän ja hallitumman legendan aikaansaamiseksi. Ohessa olevan maininnat ovat vain pieniä esimerkkejä monista oivalluksista joita harjoituksia tehdessä tuli tehtyä – kykeneväisyydentunne QGis:in käytön osalta kasvoi kertaheitolla harjoitteluun käytetyn ajan myötä. Lähinnä on vain pidettävä huolta että muistaa visualisointiin liittyvät monet toimenpiteet jatkossakin – hieman kyllä tosiaan mietityttää alustavasti kuinka tuon nippelinappelitiedon saa pidettyä päässä pitempien aikakausien päähän.

Joka tapauksessa, pitemmittä puheitta, voidaan siirtyä tarkastelemaan saatua lopputulosta edellä mainitun ajatuksia herättävän prosessin myötä. Omasta mielestä valmiiksi saatua teemakarttaa kelpaa ihailla – jopa suhteelliset päästöarvot on saatu visualisoitua arvoja indikoivan sävytyksen säestämänä:

Kuva 1. Valmis kartta Itämeren nitrogeenipäästöistä maittain (HELCOM-2015), prosenttia. Puolan kehtaisi hävetä tässä karttaesityksessä!

Valmiista teemakartasta voidaan huomata mihin koropleettikartan toimivuus perustuu: lyhyelläkin vilkaisulla katsoja pystyy havaitsemaan ääripäiden saastuttajat helppolukuisesti aikakuluttamattomalla tavalla (vrt. tilastollisen numerointien vertailu helposti aikaa vievää). Ensivilkaisulla on nähtävissä kuinka tummanpunaisena hohkaavan Puolan asema ei ole tälläkään kartalla liiaksi imarteleva, mutta sen sijaan kaikeksi yllätykseksi(?) eteläisen naapurimme Viro loistaa vaaleimpana pienintä osuuttaan Itämeren typpipitoisuusosuuksissa: hästi tehtüd eestipoisid, wstydź się Rzeczpospolita Polska!  Toki maitten suuruusluokissa on eroja jotka selittävät typpiosuuksien suurta eroa mutta täyttä synninpäästöä Puolalle huikeasta 33,72 prosentin osuudesta ei voida silti antaa.
Ääripään tarkastelun myötä voidaankin sitten huomata että muut maat asettuvat kivasti näitten maitten välimaastoon. Huomattakoon että Suomen ja sitä paljon pienemmän Latvian suhteellisen läheiset päästöosuudet (8,05 % ja 9,51 %) aiheuttavat jokseenkin hämmennyksensekaisia tunnelmia. Sen sijaan Ruotsin Suomea suurempi osuus on vielä jokseenkin anteeksi annettavissa. Puolaa lukuun ottamatta eteläinen ja lounainen Itämeren rantasektori näyttää hyvältä typpipäästöjen osalta ottaessa huomioon että tällä sektorilla asuukin jo paljon harvaan asuttua Pohjolaa enemmän väkeä. Näin ollen teemakartasta saatavasta yleiskatsauksesta voidaankin sanoa että suhteellisesti suurien typpipäästöt voidaan paikantaa Itämeren kaakkoiseteläiselle sektorille – vaikuttaakin siltä että entisen Neuvostoliiton perimä kummittelee läpikotaisin edelleen näitten maitten päällä, oli kyseessä sitten päästöjen hillitseminen tai vaikkapa yleinen elintaso. Voisi siis sanoa että useamman vuosikymmenen takaisesta tilanteesta huolimatta rautaesiripun jäänteet on edelleen pitkälti hahmoteltavissa Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden halki kulkevaksi!

Näin lopuksi voidaan vielä todeta että teemakartan loihtiminen onnistui odotettua kivuttomammin ja teknisesti nätimmin kuin olisi ennen toteutusta osannut odottaa. Taulukoitten lukuarvot on saatu onnistuneesti kaunistettua kartografisesti informatiiviseksi ja tarpeeksi yksinkertaistetuksi kokonaisuudeksi joka yltää vähintääkin perustason visuaaliseksi teemakarttaesitykseksi. Selkeällä värimaailmalla katsoja pystyy selvittämään Itämeren ”revevöittäjäpaholaiset” vaivattomasti eikä paikkaa epäröinnille jää helposti. Visuaalisena esityksenä teemakartta aloittaa tyylipuhtaasti alkavan kurssin maantieteen metodien parissa.

Tässä vielä aivan lopuksi karttaesitys toisenlaisesta aineistosta. Suomen kieltä opinnoissani(kin) sivunneena päätin lopulta tehdä tämän toisen karttaesityksen suomen kielen puhujamääristä valtakunnassamme. Tältäpä se näyttää visualisoituna:

Kuva 2. Lopuksi vielä karttaesitys suomen kielen yleisyydestä valtakunnassamme! Pystytkö hahmottelemaan kartan perusteella ruotsinkielisimmät rannikkoalueet? Utealiaimmille tiedoksi että nuo harmaalla merkityt luvut kielivät absoluuttisista puhujamääristä.

Blogi palailee uusien aihepiirien pariin myöhimmiten!

Viittaukset:
Selin Marita, Ensimmäinen kurssikerta: typen päästöt Itämeren alueella,  https://blogs.helsinki.fi/selkala/, luettu 26.2.2018