Oisko se nyt niiku siinä? – Viimeisiä QGis-päivittelyjä ja yleistä ynnäilyä

Tervehdys tasapuolisesti kaikille jotka ovat seurailleet blogia (jos teitä on vielä jäljellä tässä vaihetta kurssia). Seitsemäs kerta todella sitten koitti lopultakin ja kurssiväsymys alkaa painamaan mieltä. Tuntuu melko uskomattomalta että tammikuun tuimasta pimeydestä on päädytty valkenevaan alkukevääseen vaikka tämänhetkisen sään puolesta sitä ei niin uskoisikaan. Alussa se niin tuntui pitkältä ajalta bloggailla kaiken tämän aikaan mutta pitää myöntää että kyllähän tämä tässä meni yllättävän nopeasti.

Mitäs sitten touhuiltiinkaan tällä seitsemännellä kerralla? Uhkapelimaailmasta tutulta retoriikalla tätä kertaa voisi luonnehtia eräänlaiseksi jokeriksi – opettajamme Arttu kun oli sitä mieltä että meidän on korkea aika hallita QGisiä sen vertaa että pystymme ihan itse haalimaan aineistoa esiteltäväksi. Tarkoituksenmukaista olisi julkaista sitten karttaesitys sen aineiston pohjalta minkä on sattunut haalimaan käsiinsä. Myönnän hihkaiseeni kuultuani että vihdoinkin luovuudelle annettaisiin tilaa mutta pian tämä innonpuuska muuttuikin toivottomuudeksi siitä mitä nyt sitten oikeastaan tekisi – tähän mennessä kaikki oli annettu valmiiksi muotinmukaisesti ja nyt olisi siis haalittava itselleen jonkinlainen aineisto.

Aikani murehdittua päätin ensi alkajaisiksi löytää kartta-aineiston johon visualisoida lopputulosta – pientä haastetta lisätäkseni päädyin etsimään vapaasti käytettävissä olevaa pohjakarttaa Suomesta, koska tiesin kuitenkin että Suomesta löytyisi itselleni sitä kaikista mielenkiintoisinta aineistoa lähdin mitä tahansa sitten tekemään. Aluksi tuntuikin että kyseessä olisi mahdottomuus mutta aikansa netin syövereitä kaiveltua alkoi tarttumaan tarvittavaa aineistoa. Lopulta päädyinkin latailemaan eräältä ulkomaiselta nettisivustolta vapaasti kouluprojektien parissa käytettävää maakuntakarttaa josta kyllä löytyi tiettyjä heikkouksia. Gadm.org -nimiseltä sivustolta löytyi nimittäin varsin kelpo pohjakartta myöhemmille räpellyksille joita alkaisi tekemään maakuntajaon pohjalta. Joitakin heikkouksiakin aineistossa on: 1) se ei ole aivan tuoreinta hallinnollisten rajojen aineistoa ja näin ollen muutamat hallinnolliset rajat ovat ehtineet muuttua sitten aineistolle ajankohtaisesta tilanteesta. 2) Lisäksi Päijät-Hämeen maakunta on viipaloitu varsin käsittämättömästi kolmeen osaan ikään kuin ne olisivat omia alueitansa. Myös Uudenmaan maakunta voidaa löytää tähän tyyliin jaettuna kahtia mutta toisin kuin Päijät-Hämeen tapauksessa tämän jaon takana on ollut aikaisempi hallinnollinene jako Uuteenmaahan ja Itä-Uuteenmaahan. 3) Lisäksi aineisto ei ole ehkä kaikista tarkinta mahdollista aineistoa mutta tämä pystyttäneen antamaan anteeksi kun koko maata koskevissa karttaesityksissä ei pikku yksityiskohtaisuuksia muutenkaan näkyisi. Lähemmässä tarkastelussa epätarkkuus voidaan kuitenkin nähdä melko helposti.

Jaarittelua voisi jatkaa pitempääkin mutta tässä vaiheessa on hyvä jakaa linkki kyseiseen aineistoon. Se on vapaasti käytettävissä ei-kaupallisiin projekteihin jota omani varsin hyvin koulutyönä edustaa. Jos on tarvetta Suomen hallinnollisille rajoille pystyy niitä löytämään kaikilla hallinnollisilla tasoillta tästä aineistosta: (http://biogeo.ucdavis.edu/data/gadm2.8/gdb/FIN_adm_gdb.zip). Ollos hyvä!

Kun kartta oli saatu tulille olikin aika fiksailla merkittävimpiä virheitä. Aivan aluksi Päijät-Häme oli saatava yhdeksi kokonaisuudeksi – Afrikka-tehtävän taustoilta (kolmas päiväkirjamerkintä valottanee tätä enemmän) tämä kuitenkin hoitui helposti vanhaa verestäen. Sama piti tehdä myös Uudellemaalle ja Itä-Uudellemaalle sillä Itä-Uusimaa lakkasi olemasta nyt joitakin vuosia takaperin. Kun kriittisimmät asiat oli saatu korjattua oli aineisto on melko käyttökelpoinen tähän hetkeen muutamia pikku yksityiskohtia lukuunottamatta jotka voitaneen antaa anteeksi kroosisesta aikapulasta johtuen – tarkkasilmäisimmät kyllä tietävät mitä tarkoitan. Koska kartta olisi ollut varsin tylsä sellaisenaan hain edellisiltä kurssikerroilta tuttuja vektoriaineistoja piristämään kartan ulkoasua – kaikki kartassa näkyvät vesistöt ovat näitten kertojen antia. Tämän jälkeen aloin hakemaan erilaisista lähteistä itselleni mielenkiintoista aineistoa. Aikani haettua löysin Tilastokeskuksen tietokannoista väestöllistä ainestoa mielenkiintoisissa määrin ja päätinkin tehdä tämänkertaisen karttani väestöennusteesta vuodelle 2023. Koska tehtävänantona oli laatia kartta tai karttasarja, jossa esitetään vähintään kaksi muuttujaa, ajattelin että olisi kiva tutkia luontaisen väestönlisäyksen osuutta kaikesta väestönlisäyksestä maakuntatasoilla. Ja tässä on nyt alla itse lopputulos tästä selvittelystä:

Kuva 1. Vuoden 2023 väestöennuste luonnollisen väestölisäyksen osuudesta kaikkeen väestölisäykseeen maakunnittain. Tässä ennusteessa kuuluu vaikerointia maamme sydänseutujemme alueelta ja paikoittain luvut ovatkin varsin hurjannäköisiä ensisilmäyksellä!

Kartasta (Kuva 1) näkyy melko selkeästi värikoodauksella maakuntien tilanne ennusteessa kun tarkastelussa on luontaisen väestölisäyksen osuus kaikesta väestölisäyksestä, joka sisältää syntyvien ja kuolevien ihmisten lisäksi alueelle muuttavat ja sieltä lähtevät ihmiset. Miinusarvoiset luvut taas ilmaisevat negatiivista väestönkasvua. Prosenttiluvun taustalta löytyvä kaava on siis muotoa:

(elävänä syntyneet+kuolleet)/((elävä syntyneet+kuolleet)+(tulomuutto-lähtömuutto))=luontaisen väestölisäyksen prosentuaalinen osuus kaikesta väestölisäyksestä

Kieltämättä jotkin luvuista näyttävät hurjan suurilta – sääliksi käy esimerkiksi Pohjois-Savoa jossa kokonaisväestötappion suuruusluokka näkyy selvästi saadussa suhdeluvussa. Monin paikoin sydän-Suomessa miinusarvoiset suhdeluvut ovatkin yleinen näky väestöennusteessa vuodelle 2023. Hieman yllättäen myös Varsinais-Suomessakin on mollivoittoinen tilanne – ei heti uskoisikaan tälläistä yleensä hyvinvoivista rannikkoalueista (vääräleuat voivatkin aloittaa vitsailun Turusta, hehheh). Etelässä, kaakossa, idässä, pohjoisessa ja lännessä tilanne vaikuttaakin jokseekin positiivisemmalta.
Joka tapauksessa olen tyytyväinen tekemääni karttaan: visuaalisesti se on miellyttävää katsottavaa kaikkine tietoineen. Erityisesti maakuntakohtaiset luvut ovat hyvä lisäys karttaesitykseen ja pidän tätä oivallusta kartan osalta eräänä parhaimpana osana. Pohjakarttaan lisätyt vesistöalueet tuovat mukavaa visuaalista tunnelmaa karttaesitykseen. Lisäksi kaikki tarvettavat omainaisuudet karttaselitteestä karttakompanssiin on onnistuneesti liitetty kartan yhteyteen. Voisiko tästä nyt jotain enemmänkin vielä sanoa?

Kun pakollinen osuus tämänkertaisesta tehtävänannosta oli saatu tehtyä tuli minulle lopulta mieleen toinenkin idea jonka toteuttaminen tuntui varsin kutsuvalta idealta. Lentokoneista ja lentokoneista yleisestikin kiinnostuneena ajattelin että varmaan Finavialla on jotain kivoja taulukoita visualisoitavaksi. Pian löytyikin varsin mukava taulukko (https://www.finavia.fi/sites/default/files/documents/Passengers%20by%20Airport-fi_0.pdf) Finavian lentokenttien matkustajaliikenteestä lentokentittäin vuonna 2017. Haaste kutsui niin mukaansa tempaisevalta että pyöräytin viikonloppuna vapaa-aikaa löytäneenä toisenkin kartan samaan pohjakarttaan perustuen. Koska halusin ilmaista lentomatkustajaliikennettä maakuntatasolla muodostui pieneksi lisähaasteeksi lentokenttien lentokenttäpohjaiset matkustajaluvut jotka piti järjestellä taulukko-ohjelmassa siten, että kaikkien saman maakunnan lentokenttien matkustajat muodostivat oman yhteenynnätyn maakuntapohjaisen sarakkeen. Monelta osin tämä hoitui helposti sillä useimmissa tapauksissa maakunnista löytyi vain yksi kansallisen tai kansainvälisen lentoliikenteen lentokenttä. Kuitenkin esimerkiksi Lapissa tilanne oli sellainen että alueelta löytyi neljä tai useampikin lentokenttä joitten tietoja jouduin ynnäilemään keskenään selvittääkseni maakuntapohjaisia lukuja. Ynnäilyt sujuivat tarkistuslaskutoimituksia myöten hyvin ja valmista karttaa saatiin lopulta tulille:

Kuva 2. Finavian tilastoimien lentokenttien kokonaismatkustajamäärän jakautuminen maakunnittain vuonna 2017, prosenttia. Huomaa ettei kaikissa maakunnissa ole edes lentokenttää jota Finavia tilastoisi!

Tästä kartasta (kuva 2) voidaan siis nyt nähdä prosentuaalinen osuus kaikista lentomatkustajista maakunnittain. Vähääkään väestöllisistä tekijöistä perillä olevalle ei lienekkään suuri yllätys miksi Uusimaa koreilee kärjessä 83 prosentin osuudella lentoliikenteen matkustajista – EFHK:ssa eli tuttuvallisemmin Helsinki-Vantaassa on imuvoimaa ihan jo siksi että se sijaitsee pääkaupungin kupeessa. Helsinki-Vantaalta on kattavimmat reititykset kohteisiin ympäri maailmaa joten ihan jo siksi lienee itsestäänselvyys miksi prosenttiluku onkin niin korkea.  Muutoin Uudellamaalla ei olekkaan lentokenttiä jotka olisivat samantyyppisesti imemässä lentomatkustajaliikennettä. Ero seuraavaan on hurja: jos Uusimaa imee 83 prosenttia kaikista lentomatkustajista imee Lappi vain 5,5 prosenttia. Muuta maata korkeampi prosenttiluku selittyy Lapin turismilla ja ihan jo sillä että etäisyys alkaa olemaa kotimaan etäisyyksissä sen verran suuri että lentäminen tuntuukin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tämä jälkimmäinen syy pätee myös Pohjois-Pohjanmaan osalta porskuttaessaan Lapin perässä 4,45 prosentin osuudella. Loput maakunnat joutuvatkin tyytymään vain jämäosiin lentomatkustajista, ja muutamien maakuntien osalta jopa lentoliikenteen olemassaolemattomuuteenkin. Alhaisia lukuja selittää varmaan lentämisen kalleus kotimaan sisällä – aikoinaan muistan tarkastaneeni Finnairin sivuilta Helsingin ja Jyväskylän välisen menopaluun maksaneen 110 euroa! Tämä on melko suolainen hinta ottaen huomioon että esimerkiksi jo junallakin pääsee puoleen hintaan taittamaan tämänkin välin, puhumattakaan Onnibussin kaltaisista varttisatasen hintatarjouksista. Lisäksi maankuntien välisille lennoille ei ole yksinkertaisesti niin paljoa kysyntää että sitä kannattaisi ylläpitää laajamittaisesti, yleensä kaikki liikenne on maakunnista Helsinkiin tai jopa ulkomaille muttei kuitenkaan maakuntien välillä. Nämä faktat huomioon ottaen valmiiksi saatu kartta näyttääkin varsin realistiselta kuvaukselta matkustajaliikenteestä siivillä. Tämäkin kartta on varsin onnistunut tekele ja siihen pätee monet huomiot joita jo mainitsen väestölisäykseen liittyvän kartan yhteydessä. Ytimekkäästi siis todeten: kelpo kartta ilman suuria moitteita.

Otsikkoon viittailen voisikin tässä kohtaa kirjoitusta pohtimaan että olisikohan se nyt tässä. Että höpinät on höpisty ja blogia laitettaisiin teloille. En tosiaan tiedä onko tämä viimeinen blogikirjoitus – saattaa olla että lisäilen myöhemmin jonkunlaista sisältöä tämän kirjoituksen jälkeen. Mitä se sitten on saa aika näyttää – periaatteessa olen avoin ihan minkäläisen sisällön julkaisemiseen hyvän maun rajoissa. Tätä on ollut ihan kiva kirjoittaa nämä viikot vaikka bloggaaminen ja karttojen säätäminen viekin melko paljon aikaa. Jatko jätettäköön avoimeksi – katsotaan mihin elämäntilanne johdattaa tämän blogin kanssa!

Jos haluatte muuten käydä vilkaisemassa minkälaisia muitakin karttoja on laadittu seitsemännellä kerralla niin esimerkiksi Marita Selinin blogissa on varsin hyvää vertailupohjaa sille mitä tässä blogiss on esitelty. Marita selittää varsin loistavasti karttansa valmistumisprosessia josta saa jonkunlaista hajua minkälaista vaivaa karttojen eteen on nähtävä:, monet vaiheet ovat tuttuja myös itselleni; https://blogs.helsinki.fi/selkala/2018/02/26/seitsemas-kurssikerta/
Erityismaininta annettakoon vielä Kim-Henrikin erinomaiselle postaukselle toisenlaisesta karttaprosessista joka kannattaa käydä vilkaisemassa – ihastelinkin jo itse Kim-Henrikin aikaansaannoksia ja kartanvalmistusprosessia! https://blogs.helsinki.fi/helanne/2018/02/27/harjoituskerta-7-viimeista-viedaan/

Viitattu:

Global Administrative Areas, QGis-pohjakarttapaketti kouluprojekteihin; http://biogeo.ucdavis.edu/data/gadm2.8/gdb/FIN_adm_gdb.zip, luettu 5.3.

Tilastokeskus StatFin-tilastotietokanta, Väestöennustetilastot 2023, oikeilla muuttujilla ladattavissa osoitteesta http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaenn/statfin_vaenn_pxt_004.px/table/tableViewLayout2/?rxid=7bea91d3-1bf7-4e7a-9489-9f8c42e8fc91, luettu 5.3.

Finavia Passengers 2017 PDF-taulukko, taulukointi matkustajista Finavian lentokentillä vuonna 2017; https://www.finavia.fi/sites/default/files/documents/Passengers%20by%20Airport-fi_0.pdf, luettu 5.3.

Marita Selin, Seitsemäs kurssikerta; https://blogs.helsinki.fi/selkala/2018/02/26/seitsemas-kurssikerta/, luettu 5.3.

Kim-Erik Helanne, Harjoituskerta 7 – Viimeistä viedään; https://blogs.helsinki.fi/helanne/2018/02/27/harjoituskerta-7-viimeista-viedaan/, luettu 5.3.

 

Mielipiteitä Kumpulan kunnailta ja QGisin käyntiä kuudetta kertaa

Hei vain kaikille siellä jotka edelleen seurailevat tämän opintoblogin etenemistä!  Kuudes kerta on käsillä ja jotain pitäisi saada kerrottua siitä joten eiköhän aleta taas hommiin ja kertailla millaisissa merkeissä sitä onkaan oltu viimeisimmällä kurssikerralla.

Tosiaan kuten jo viime blogitekstissäni jo vihjailinkin niin heti aivan aluksi kurssiopettajamme Arttu passitti koko konkkaronkan ulkoilmaan reippailemaan! Tehtävänä oli kerätä dataa epicollect5 -nimisellä kännykkäsovelluksella tämänkertaista tehtävää varten. Reilun tunnin ajanhan sitä jaksoikin sompailla ympäri Kumpulaa, harmi vain että päiväksi sattui tulemaan varsin kirpakas pakkaspäivä mikä rajoitti datankeruun mielekkyyttä. Urhoollisimmat kurssilaiset ehtivät aina Viikin kampukselle asti, mutta omalta osalta rajoitin datankeruuta lähiympäristöön varsinkin kun siinä sen ympärillä oli niin mainiosti mielipiteenarvoisia kohteita. Puhde alkoikin kääntymään yöllisen pimeän puolelle kun kierros oli saatu lopulta tehdyksi. Luokkahuoneeseen saavuttuamme tutkailimme sitten tekemäämme ja keräämäämme paikan turvallisuuden ja miellekkyyden data-aineistoa. Pienen visualisointiharjoituksen jälkeen (josta minulla ei ole kuitenkaan valitettavasti kuva-aineistoa, voi surkeutta!) aloimmekin miettimään yhdessä tapoja joilla voisi kerätä vastaavankaltaista mielipideaineistoa kotikoneelta käsin jos säätyyppi sattuisikin olemaan sellainen ettei vastaavan kaltainen kävelykierros kaupungilla säästä johtuen innostaisikaan arvioimaan paikan ominaisuuksia siellä fyysisesti vieraillen. Kurssiopettajamme Arttu oli mainiosti ideoinut että tälläisissä tilanteissahan oivana työkaluna toimivat Google Mapsin Street View -näkymät.
Tässä kohdin menikin mukava pieni hetki Googlen API keyn hankkimiseksi mutta ohjeita tunnollisesti seuraamalla QGisiin sai kyllä lisättyä Street View -katunäkymän joilla pystyi tarkkailemaan maisemaa Googlen katukuvien avustuksella. Street Viewistä tuttu oranssi reippailijaukkeli ilmestyi pienen taistelun jälkeen QGisin valikkoon ja pääsimme tekemään kaupallisuusasteen arviota “streetviewätyn” kaupungin keskustan kaduille arviointiasteikolla 1-5. Valitsin alueekseni Temppeliaukion kirkon korttelit Etu-Töölöstä josta löytyi tehtävää varten ties mitä mukavaa kivijalkaliikettä kaupallisuuasteen arvioimiseen. Pisteitten merkitseminen ja kaupallisuuasteen arvioiminen katukuvaan onnistuikin oikein mainiosti aina prosessia huipentavaa interpolointia myöten yliopistokampuksella luokassa  – omalta osaltani kävi kuitenkin niin kurjasti etten myöhemmin sitten kotona omalla ajalla ja omalla koneella pystynyt enää toistamaan harjoitusta QGisissä ilmenevien pikkuongelmien johdosta. Kotona harjoituksen toistaminen tuntui kaatuvan nimenomaan interpolointiin – tietämättömien iloksi Meri Suppulan blogissa on muuten varsin ytimekkäästi kiteytetty mitä se semmoinen interpolointi oikeen on, käykääpä lukemassa se täältä (https://blogs.helsinki.fi/merisupp/2018/02/23/6-kurssikerta-mielenkiintoista-hasardidataa/). Mutuillen siitä voisi lyhyesti todeta että interpoloinnissa luodaan uusia arvoja vanhojen tunnettujen arvojen väliltä. Monta tuntia ottaneista yrityksistä huolimatta interpoloinnin myötä syntyvää karttaa ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt kotona merkitsemieni pisteitten taakse. Jos joku osaa auttaa ongelman ratkaisemisessa niin olen mielelläni kuulolla asian tiimoilta – tuntuu vähän erikoiselta että sama toiminto toimii kyllä luokassa muttei enää koulussa!

Tunnilla tehtyjen harjoitusten jälkeen olikin aika siirtyä uusien aineistojen pariin. Saamamme ohjeistuksen mukaisesti oli meidän määrä tuottaa erilaisia karttoja kurssiaineiston ja -ohjeistuksen pohjalta. Tarkoituksena olisi tehdä alunperin kolme mutta opettajamme Artun sallimana yksi tai useampi, karttaa hasardeista joita varten oli annettu loistavia datankeruusivustoja ja maailmankartta johon saisi noita data-paketteja visualisoitua. Lisäksi vielä neuvottiin että lopputuloksen tulisi olla havainnollinen ja opetuksellinen. Esimerkkinä hyvästä lopputuloksesta voitanee pitää tätä vaatimattoman kuvahaun jälkeen löytynyttä esimerkkiä maailman tulivuorista. Jotain tällaista pitäisi siis varmaan saada aikaan:
(lähde: https://www.tes.com/lessons/xnUurYTGYroIzA/plate-tectonics)

Tuumasta toimeen! Vaikka tuossa on nyt esimerkkinä tulivuorikartta niin aloin sen pohjalta muotoilemaan hyvää karttaesitystä maanjäristyksistä ennen kuin tulivuoret pääsisivät vuoroon. Ensimmäiseksi kartaksi aloin muotoilemaan maanjäristyskarttaa maailmalla esiintyneistä yli 6.0 magnitudin maanjäristyksistä, osittain siksi että tämän kartan kokoaminen alkoi jo luokassa. Aikaväliksi tapahtuneille maanjäristyksille valikoitui vuodet 2004-2017 koska vuodessa 2004 nyt oli vain jotain särmää mikä sai sen valitsemaan aikaisimmaksi vuodeksi. Maanjäristystietoahan saa kätevästi visualisointiin esimerkiksi tältä muuan sivustolta: http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html

Kuva 1. Maanjäristyskartta vuosien 2004 ja 2017 välillä tapahtuneista yli 6.0 magnitudin maanjäristyksistä.

Ja komia karttahan siitä tulikin. Kartta osoittaa selkeästi tunnettuja maanjäristyksiä väriskaalan avustuksella. Kartasta voikin melko hyvin hahmotella joitakin litosfäärilaattojen reunoja vaikka täydellisyyteen se ei pääsekkään. Mielestäni kartta on ihan onnistunut, kuvaten selkeästi suurimpia yli 6.0 magnitudin maanjäristyksiä. Tälläisenään kartta on mielestäni melko hyvin sovellettavissa opetukseen kun halutaan tarkastella vain maanjäristyksiä ja niitten voimakkuutta. Esitys jää kuitenkin ehkä kaipaamaan litosfäärilaattojen saumakohtia joihin maanjäritykset useinmiten liittyvät. Karttaselitteen maanjäristysasteikko on saatu jaettua järkevän kokoiseksi, vaikka tasa tai puolilukuihin perustuvat magnitudiluvut voisivatkin toimia paremmin muistettavuuden kannalta. Pääpiirteittäin kartta ajaa kuitenkin asiaansa varsin mallikelpoisesti.

Jatkaen ensimmäisen kartan siivittämällä tiellä jatkoin hasardikarttojen väsäämistä. Aineistoksi valikoitui tulivuorien purkaukset joka onkin luonteva jatke seismologian alustamalla tiellä. Data-aineistoa tulivuorten purkauksien visualisointiin saa muun muuassa täältä: https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5

Kuva 2. Tulivuorenpurkaukset viimeisen noin 500 vuoden ajalta. Litosfäärilaattojen reuna-alueet erottuvat tältäkin kartalta jossain määrin, mutta ennenkaikkea se tuo ilmi myös ns. kuumia pisteitä litosfäärilaattojen sisäosista.

Tämä karttaesitys on edelleen osa onnistuneitten karttojen kaartia, joskin heikkouksena voitaisiin pitää sitä ettei väriskaalan oranssit sävyt erotu toisistaan kunnolla. Tälle en kuitenkaan löytänyt mitään keinoa jotta asiaa saisi jokseenkin järkevästi korjattua. Kartta kuitenkin havainnoillistaa mainiosti mielenkiintoisia tulivuorivyöhykkeitä joita harjaantunut silmä voikin jo hahmotella mukailevan joiltain osiltaan maanjäristyskarttaesityksen pisteitä. Tästä kartasta käy ilmi hyvin myös niin sanotut kuumat spotit jonka johdosta esimerkiksi Havaijin saariryhmä tulee ansaitusti esitytetyksi vulkaanisesti aktiivisena alueena. Tämä esitys toiminee perustasoisesti vulkanismista opetettaessa – kaikki tarvittavat peruselementit on koottu hyvin yhteen tässä kartassa. Tuskin se nyt kovin epäymmärrettäväkään voi olla!

Lopulta päädyin hakemaan netistä lisätietoa ja mahdollista lisäaineistoa edellä olevien karttojen seuraksi. Minua edelleen harmitti litosfäärilaattojen uupuminen karttaesityksistä joten tein kaikkeni löytääkseni aineistoa näitten tärkeäksi kokemieni rajojen esittämiseen. Pienen googlailun päätteeksi päädyinkin löytämään varsin hyvätasoista tavaraa näistä rajoista tämän sivuston kautta (https://nordpil.com/resources/tectonic-plates-gis-data/) jossa olikin tarjolla verrattain vapaasti käytettävissä olevaa laattatektoniikkagrafikkaa muitten esitysten tueksi. Tästä innostuneena teinkin lopulta aiemmat karttaesitykset kokoavan esityksen johon on merkattu myös litosfäärilaattojen reunat. Näin ollen palat niin sanotusti loksahtelivat paikoilleen ja kaipaamani rajat saatiin vihdoinkin visualisoitua.

Kuva 3. Tunnetut maanjäristykset (v. 1964-nykyaika), maanjäristykset (v. 2004-2017) ja litosfäärilaatat. Kaipaamani laatat on saatu lopulta visualisoitua tässä hasardien yhteisessä kartassa.

Lopultakin! Litosfäärilaatat on vihdoin näkyvissä. Jotta kartan aikahaarukalle saataisiin edes jotain tolkkua olen pyrkinyt saamaan hasardeja jotka ovat tapahtuneet jokseenkin samalla aikavälillä, rajoittaen näin tulivuorenpurkaukset vuodesta 1964 eteenpäin purkautuneisiin. Olisihan se nyt vähän hölmöä jos tulivuorenpurkauksia näkyisi usemman sadan vuoden ajalta mutta maanjäristyksistä on visualisoitu vain viimeisimmät 13 vuotta. Nyt tapahtumat on saatu rajattua edes jotenkuten tähän päivään! Rajauksen tuomana etuna huomasin että jättäessäni näkyviin vain tuoreimmat tulivuorenpurkaukset on karttaesitys paljon selkeämpi. Näin ollen punaiset pisteet erottuvat karttataustasta todella hyvin. Sen sijaan maanjäristykset joutuivat tyytyvään väriskaalanvaihtoon jotta karttatausta litosfäärilaattoineen tulisi paremmin esille. Toki harmaan eri sävytkin toimivat magditudies visualisoimiseen joskin antaa kenties turhan ankeita vivahteita kartan värimaailmaan. Joka tapauksessa erottuvuus on kuitenkin kaikista tärkeintä – nyt kartasta voi löytää selkeästi tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset ja laattojen saumat yhdellä kertaa! Voisi jopa todeta että tämä on kenties paras kaikista tehdyistä karttaesityksistä jota käyttäisin opetuksessa – se yksinkertaisesti summaa niin hienosti monet asiat kerralla yhteen!

Oijoi, alkaisikohan se olemaan nyt siinä? Monta tuntiahan tätä on nyt kasattu yhteen joten eiköhän ole taas aika laitella pillejä pussiin. Blogi palailee nyt ainakin vielä kerran QGisin maailmaan seuraavalla kerralla josta kehkeytyneekin kirjoittelusaagamme päätösosa – noh, katsotaan mitä nyt tehdään sitten myöhemmin. Toivon kaikille mukavaa viikkoa ja jaksamista omien touhujensa parissa.

Lähteet ja viittaukset:
Meri Suppula, 6. kurssikerta – Mielenkiintoista hasardidataa, https://blogs.helsinki.fi/merisupp/2018/02/23/6-kurssikerta-mielenkiintoista-hasardidataa/, luettu 26.2.2018

North California Earthquake Center Data Center, ANSS Composite Catalog Search https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5, luettu 19.2.2018

National Centers of Environmental Information – Volcano Location Database Search (tulivuoridata) http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html, luettu 26.2.2018

Litosfäärilaatat QGisiin: https://nordpil.com/resources/tectonic-plates-gis-data/, luettu 26.2.2018
Kuvahaussa löytynyt esimerkkikartta maailman tulivuorista: https://www.tes.com/lessons/xnUurYTGYroIzA/plate-tectonics, luettu 26.2.2018

Pornaisista Yhtenäiskoululle – viidettä kertaa QGisin tykönä

Viidettä kertaa rupattelujen parissa ja kurssista on jäljellä vielä muutama kerta jäljellä. Kuulemma ensi kerralla mennäänkin sitten reippailemaan ulos, mutta pysytään vielä tässä kerrassa ennen kuin rynnätään vielä mihinkään. Toivottavasti blogista perillä olevat ovat viettäneet varsin mukavan viikon omilta osiltaan – niin on tehty myös täällä, joskin melko kiireisissä merkeissä.

Viidennellä nelituntisellamme tosiaan ei tehty paljoakaan mitään visuaalisia esityksiä vaan paneuduttiin selvittämään tietoa QGisiin ladattujen erilaisten aineistojen pohjalta. Osassa tapauksissa olisi periaatteessa jokin taulukkolaskentaohjelmista (Excel, LibreOffice Calc) rittänyt vallan mainiosti, mutta sitten oli paljon myös sellaista aineistoa jota varten oli osattava käyttää QGisin työkaluja saadakseen nyt mitään irti aineistosta. Opettajamme Artun seurassa teimmekin näitä harjoituksia eteenpäin jälleen hyvässä opastuksessa. Kun viime kerralta kesken jääneet Pornaisten tiet ja talot oli saatu merkittyä ja bufferoitua, olikin aika jatkaa kohti lentävämpiä aineistoja. Lentokoneista ja toiminnasta kiinnostuneena tehtävänannotkin olivatkin minulle varsin miellyttäviä – tämän kirjoituksen ohessa varmaan nähdäänkin eräitä hetkiä aineiston parissa puurtamisesta kuvakaappauksien muodoissa (noh, jälkikäteen ajateltuna ei minulla tainnutkaan olla kuin tuo yksi kuvakaappaus). Kun lentometelit olivat selvitetty Helsinki-Malmin ja Helsinki-Vantaan osalta, jatkui loputtomalta tuntuva uurtaminen kouluaineiston parissa kun tehtävänä olikin selvittää eräitä mielenkiintoisia faktoja helsinkiläisen Yhtenäiskoulun oppilaista tällä haavaa ja tulevaisuudessa.  Eipä siinä mitään, kaikki saatiin tehtyä, joskin on myönnettävä että muutamat ärräpää tuli päästeltyä tietojen selvittämiseen liittyvän suuritöisyyden johdosta. Lopussa kaikki olikin kuitenkin selvitetty ja tehtävänannot urhoollisesti läpikahlattu. Kirjoituksen ohessa on vielä lopuksi näitä selvitettyjä tietoja erilaisista tehtävänannoista!

Tässä vaiheessa voisi olla hyvä paikka vielä kerrata mitä kaikkea onkaan tullut oppineeksi. Reflektoivan pohdiskelun sytykkeenä toimikoot muutamat pikku toimet QGisissä joitten hallitseminen on osoittautunut varsin hyödyllisiksi taidoiksi opintojen parissa.  Tämänhetkisen paikkatieto-osaamiseni perusteella voisin sanoa että hallitsen hyvin esimerkiksi QGisin aineistoliitoksen tietokantojen välillä – onhan tuota nyt tultu tehtyä melko moneen väliin kurssin aikana. Nostaisin tämän melkein jopa tärkeimmäksi taidoksi tähän mennessä koetun perusteella – joka oppitunti on ollut aina tarvetta jos nyt jonkunmoiselle aineistoliitokselle aineistojen välillä. Aineistojen liitokseen liittyvät pikkuyksityiskohdat ovat pääosin onneksi hallussa. Aineiston visualisoiminen ja siihen liittyvät pikkuasiat ovat nekin jo melko hyvin hallussa enkä usko että törmäisin suuriin vaikeuksiin jos minut repäistäisiin tästä paikalta visualisoimaan jotain QGisiin syötettyä aineistoa. Tältä osin olemme jo varsin hyvin kouliutuneet kurssin aikana – kiitos vain opettajallemme joka jaksaa opastaa eteenpäin esimerkillisellä mallillaan. Uusien sarakkeitten luonti olemassa olevasta tietokannasta tai vaikkapa bufferivyöhykkeitten luominen tieaineistossa eivät tuota suuria murheenkyyneleitä. Tietysti on myös paljon sellaista mitä on tullut tehtyä opettajaa seuraten mutta joka on syystä tai toisesta jäänyt vähemmälle sisäistämiselle. Omalta osalta saattaisikin tarvita lisää tutustumista ruudukon luomiseen. Toisaalta monet työkalut ”Geoprosessing Tools” nimisen alavalikon yhteydessä tuntuvat edelleen saavan aikaan yleistä hämmennystä niitten käytettävyydestä ja käyttötarkoituksista vaikka muistan käyttäneeni näitäkin työkaluja aina silloin tällöin. Kenties olisikin hyvä idea uhrata lisäaikaa näitten työkalujen sisäistämiseen.

Joka tapauksessa, haluan nostaa erään asian pinnalle hyvänä esimerkkinä ongelmakohdasta. Pidän QGisin käytön suurena ongelmana jatkuvaa pienten vaiheitten muistamista – jos jokin pieni asia unohtuu tai jää tarkastamatta, voi edessä olla turhauttava uudelleenaloitus projektin parissa. Sitten kun näitä pikkuasioita on useampaa muistettavaa sorttia, voi siinä mennä helposti muutaman pikkutoimen sisäistäminen heikommin ja aikaansaada harmaita hiuksia myöhemmin projektien parissa. Omalta osaltani tämä konkretisoitui varsin hyvin yrittäessäni muodostaa bufferivyöhykettä lentokenttien ympärille selvittääkseni asukaslukua tietyn etäisyyden päässä. Jos kaksi tasoa oli määritetty eri projektioihin QGisissä tuli bufferivyöhykkeestä usein sellainen, mitä nyt ei olisi ainakaan halunnut saada tehdyksi. Piirsin aluksi Malmin lentokentän kiitotiet uuteen tasoon jonka projektio nyt jäi tarkastamatta vastaako se muiden tasojen käyttämää projektiota. Bufferivyöhykettä luodessa vahinko kävikin ilmi varsin nopeasti kun QGis alkoi piirtää suunnattoman suurta bufferivyöhykettä lentokentän ympärille – kaukaallekin zoomattuna vaikutti siltä, ettei bufferizonella ole rajoja ja tuohon vyöhykkeeseen mahtuu helposti 10000 kilometriä asukkaita sisäänsä sen sijaan, että QGis piirtäisi nätin vyöhykkeen kilometrin päähän kiitoteistä. Kävikin ilmi että uutta vektoritasoa luodessa on muistettava tarkistaa se projektio, mihinkä taso luodaan. Omalta osaltani tuo oli jäänyt huolimattomuuttani tekemättä ja kiitotien rajat oli kaiken vaivan jälkeen piirrettävä sitten uudelleen tasolle jonka projektioasetukset olivat sopusoinnussa muitten tasojen projektioasetusten kanssa. Ärsytti. Ja työ oli taas aloitettava yhtä vaihetta aiemmin…monet hetket ovatkin menneet pieleen tämänkaltaisten sinänsä pienien mutta lopulta kriittisiksi muodostuvien kömmähdyksien johdosta. Voi kunpa sitä muistaisi helpommin tarkistaa ja ottaa selvää näistä pikkuasioista ettei tarvitsisi huolehtia liikaa turhautumisesta harmaantuvista hiuksista mitä nyt koskaan tekee QGisissä!

Ohessa on tietysti vain muutamia mainintoja hallitsemisen ja hallitsemattomuuden paikoista – paljon on opittu ja moni asia vaatii enempää hiomista jotta omia kykyjään voisi edes jotenkin luonnehtia erinomaiseksi QGisissä. On varmasti nyt jotakin vahvuuksia ja heikkouksia jota en muistanut mainita esimerkkejä lueteltaessa mutta pääpiirteittäin uskoisin maininneeni jo varsin hyvin paikkatieto-osaamiseen liittyviä asianhaaroja ja niitten piirteitä. Itse viimekertaisesta harjoituksesta en keksi paljoa kehuttavaa tai motkotettavaa, hommat sai kyllä tehtyä vaikka olivatkin usein suuritöisiä. Ja niin kuin aina ennenkin, päästiin monista ongelmakohdista ylitse luovuudella. Mikäli sarakkeen lukuja ei saatu nyt syystä tai toisesta summattua QGisissä, pystyi taulukon usein helposti kopioimaan taulukointiohjelmaan ja selvittämään summan sitä kautta – itse asiassa tämä kikka osoittautuikin varsin toimivaksi varasuunnitelmaksi, mikäli aineisto päästeli murahteluja QGisin puolella ja taulukko oli siirrettävissä Exceliin tai LibreOffice Calculatoriin. Tämä on nyt yksi esimerkki siitä miten tärkeätä on pitää mieli avoimena lähdettäessä ratkaisemaan ongelmakohtia – jos kangistuu liikaa, ei välttämättä huomaakaan miten helposti se on korjattavissa!

Lopuksi ohessa on eräitä viime harjoituskerralla kysyttyjä lukuja. Muutamista ongelmista huolimatta kaikki saatiin onneksi lopulta selvitettyä ilman suurempaa draamaa. Kuten Helanteen Kim-Henrik on sen osuvasti blogissaan todennut, on nuo vastauksissani ilmaistut luvut paikoittain erilaisia mitä muilla kurssilaisilla saattaa olla blogeissaan. Hän onkin ihan hyvin tuuminut että se saattaa johtua hieman erikokoisista rajauksista ja siitä, ettei rajaukset nyt luonnollisestikaan voi olla yksi-yhteen eri ihmisten välillä. Hieno havainto Kim-Henrik!

Kysymys Vastaus
Helsinki-Malmi (EFHF)
Kuinka monta asukasta asuu kahden kilometrin säteellä Helsinki-Malmin (EFHF) lentoaseman kiitoteistä sen meluhaittoineen? 57534 asukasta asuu kahden kilometrin säteellä Helsinki-Malmista
Kuinka monta asukasta asuu kilometrin säteellä Helsinki-Malmin (EFHF) lentoaseman kiitoteistä sen meluhaittoineen? 8840 asukasta asuu kilometrin säteellä Helsinki-Malmista
Helsinki-Vantaa (EFHK)
Kuinka monta asukasta asuu kahden kilometrin säteellä Helsinki-Vantaan (EFHK) lentoaseman kiitoteistä? 10297 asukasta asuu kahden kilometrin säteellä Helsinki-Vantaasta
Kuinka monta rakennusta sijaitsee, ja kuinka asukasta asuu alueella, josta kantautuu vähintään 65 desibelin meluhaitta Helsinki-Vantaan (EFHK) lentoliikennetoiminnasta johtuen? 65 desibelin haitta koskee 10 rakennusta ja 29 asukasta Helsinki-Vantaan (EFHK) ympäristössä.
Kuinka monta asukasta asuu alueella, jossa esiintyy vähintään 55 desibelin meluhaitta Helsinki-Vantaan (EFHK) lentoliikennetoiminnasta johtuen? Vähintään 55 desibelin haitta koskee 655 asukasta Helsinki-Vantaa (EFHK) ympäristössä.
Kuinka monen ihmisen elämää vähintään 60 desibelin lentomelu haittaisi Tikkurilassa ja sen lähiympäristössä (7 kilometriä pitkä ja 1 kilometrin leveä vyöhyke kiitotien 33:n päästä mitattuna) mikäli saapuva lentoliikenne ohjattaisiin laskeutumaan poikkeuksellisesta suunnasta kiitotielle 33? Kiitotien 33:n käyttö laskeutumiskiitotienä tietäisi lentomeluhaittoja 12477 asukkaalle 7×1 kilometriä kokoisella alueella kiitotien 33 alkupäästä mitattuna. (Käytännössä kiitotien 33 käyttöä laskukiitotienä rajoittaa myös siltä puuttuva ILS- mittarilähestymisjärjestelmä, josta johtuen se on vaikeasti lentokoneella lähestyttävä huonon sään aikaan. Lisätietoa ILS:tä muun muassa täällä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Instrument_Landing_System)
 Asemat
a. Kuinka monta asukasta asuu kartan alueella alle 500m päässä lähimmästä juna-, tai metroasemasta? 265201 asukasta asuu alle 500 metrin päässä metro- tai juna-asemasta
b. Kuinka monta prosenttia kaikista alueen asukkaista asuu alle 500m päässä asemasta? 25,4 % kaikista asukaista asuu alle 500 metrin päässä metro- tai juna-asemasta
c. Kuinka monta prosenttia a-kohdan ihmisistä oli työikäisiä? 71,1 % asukaista on 16-64 vuotta vanhoja työikäisiä asukkaita jotka asuvat 500 metrin päässä metro- tai junaasemasta
Taajamat
Kuinka monta prosenttia asukkaista asuu taajamissa? 58,8 % asukaista asuu taajamissa
Kuinka monta kouluikäistä asuu taajamien ulkopuolella? Kuinka monta prosenttia luku on kaikista kouluikäisistä? 37083 kouluikäistä (7-16-vuotias) asuu taajamien ulkopuolella. Kouluikäisiä on kaikkiaan 198609.
Kuinka monella alueella ulkomaalaisten osuus on yli 10%, entä 20% tai 30%? Taajamia joissa yli 10 prosenttia asukkaista ulkomaalaisia: 39 kpl
Taajamia joissa yli 20 prosenttia asukkaista ulkomaalaisia: 11 kpl
Taajamia joissa yli 30 prosenttia asukkaista ulkomaalaisia: 7 kpl
Koulut (Yhteinäiskoulu)
Kuinka paljon Helsingin Yhtenäiskouluun on tulossa uusia koulutiensä aloittavia oppilaita aineiston keruuhetkestä seuraavana vuonna, sen omasta koulupiiristä? 14 lasta Yhtenäiskoulun piiristä on siirtymässä oppivelvollisuuden pariin keruuhetkestä seuraavana vuonna (ts. tarkkailusta seuraavana vuonna täyttämässä 7 vuotta)
Kuinka suurta määrää yläasteikäisiä oppilaita Helsingin yhtenäiskoulun pitää varautua opettamaan seuraavana vuonna (oma koulupiiri)? 62 oppilasta Yhteinäiskoulun piiristä ovat luokilla 7-9 katsannasta seuraavana vuonna (tarkasteluhetkellä luokilla 6-8)
Kuinka suuren osuuden koulupiirin alueella asuvista asukkaista muodostavat kouluikäiset lapset ja nuoret (ala-aste ja ylä-aste)? 159/1894:sta eli 8,3 % väestöstä Yhtenäiskoulun piiristä on joko ala- tai ylä-asteikäisiä tarkasteluhetken aikana (7-15-vuotias), 154/1894:sta eli 8,1 % väestöstä mikäli tarkastelussa on seuraavan vuoden tilanne tarkasteluhetkestä nähden (6-14-vuotiaat)
Kuinka monta muunkielistä kouluikäistä alueella asuu, jos oletetaan että muunkielisissä perheissä lasten ja aikuisten suhde on sama kuin edellisessä kohdassa laskettu? 14,10 kouluikäistä lasta (7-15) tai 13,65 kouluikäistä lasta (6-14) mikäli oletetaan muunkielisten kouluikäisyysprosentin olevan sama muun väestön kanssa .

 

Huhhuh, vieläkö kaikki ovat kartalla missä mennään? Oli meinaas melkoisen pitkä blogipostaus tässä. Tosiaan, blogi palailee jutustelun pariin taas myöhemmin! Koittakaa jaksaa taas hetken ennen uutta kirjoitusta!

Kuva 1. Olihan se lopulta yksi kuvakin saatava mukaan. Bufferivyöhykkeitten selvittely on tuottanut tulosta ja nyt on aika tiirailla kuinka moni asuu Helsinki-Malmista kahden kilometrin säteellä! Pieni virhe voidaan kuitenkin keksiä mikäli tarkastelussa on tämänhetkinen vuoden 2018 lentomelutilanne: 09/27 itä-länsisuuntainen kiitotie on ollut jo vuoden päivät poissa käytöstä eikä lentomelun pitäisi häiritä niin suurissa määrin bufferivyöhykkeen idänpuoleisempia asukkaita!

Viittaukset:
Wikipedia-artikkeli ILS-mittarilähestymisjärjestelmästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Instrument_Landing_System, luettu 25.2.

Kim-Henrik Helanne, GIS 5 –  Vaikeuksien kautta vähitellen kohti….(https://blogs.helsinki.fi/helanne/2018/02/15/gis-5-vaikeuksien-kautta-vahitellen-kohti/), luettu 25.2.

Neljättä kertaa oppia QGisin parissa: ruotsinkielisiä ja muunkielisiä ruudukoilla esitettyinä

Hellurei vain kaikille tästä blogista kartalla oleville lukijoille! Viikko on jälleen vierähtänyt ja matka kurssin temmellyksessä jatkuu uusiin maailmoihin. Kurssi alkaakin olemaan pikkuhiljaa illanlaskun puolella tekemisen osalta ja eipä varmaa kauaa enää nokka tuhise kun tämäkin suoritus on saatu pois hoidettua ajan kanssa.

Tämän viikon antina meillä olikin vektori- ja rasterimuotoiset aineistot QGisissä ja niitten hallitseminen ohjelmiston syövereissä. Eipä tuo varsinaisesti taaskaan vaikealta tuntunut mutta monta kohtaa pitää ottaa huomioon julkaisukelpoisen kartan julkaisemiseksi. Lisäksi jo opitut ominaisuudet alkavat sujumaan melko ongelmitta ja se tärkein – sisäistäminen selkäpiihin – on alkanut tuottaa tulosta QGisin hallitsemiseksi nyt kun näitä on jo tehty useamman viikon ajan.  Tutustuimme aineistoon pääkaupunkiseudusta ja tarkoituksenamme oli visualisoida jokin aineistoon liittyvistä tietokannoista järkevällä tavalla. Opettajamme Artun hellävaraisessa ohjauksessa aloimmekin sitten tutkia kuinka aineistoon pystyy luomaan ruudukon – tämä tulisi tarpeeseen myöhemmin kun alkaisimme tehdä lopullista karttaesitystä valitusta karttamuuttujasta. Useitten tietokantaliitosten ja – kikkailuitten päätteeksi alkoikin harjoittelun työ näkymään käytännössä. Lukuisista vaihtoehtoisista ruudukolla visualisoitavista pystysuuntaisista sarakkeista valitsin opettajamme antaman kielellisen esimerkin myötä muunkielisen väestön osuuden visualisoimisen pääkaupunkiseudulla.  Kuitenkin, ennen kuin päästään tämän kartan kimppuun on minun vielä esiteltävä tässä kohdin opettajan kanssa tehtyä karttaa. Ylpeyttäni ruotsillani enemmissä tai vähemmissä määrin ymmärrettävästi mumisten: Och här är en karta!

Kuva 1. Kartasta voidaankin päätellä ettei pääkaupunkiseudun Ankkalammikolla ole juurikaan tunkua ruotsinkielisistä puhujista – vaan mitä tuo läntisen Vantaan punaisuus onkaan olevinaan? Merkittävimmät ankkalampeutumat on visualisoitu helakanpunaisissa väreissä, kellertävämpi väri kuvaa vähäistä ruotsinkielisten osuutta!

Ooh, spännande! Olen varsin tyytyväinen aikaansaatuun 1×1 kilometriä kanttiinsa –ruudukkoon ja valmistuneen kartan visuaaliseen ilmeeseen. Karttakompassia ja -legendaa myöten lopputulos näyttää yksinkertaisesti selkeältä ja hyvältä. Lopputulos on jopa niin onnistunut että mikäli en tietäisi karttaa omakseni, voisin luulla visualisointia jopa joksikin virallisemmaksikin kartaksi – onhan esimerkiksi ylioppilastutkinnon maantieteen kokeessa tai yliopistojen pääsykokeissakin ollut vastaavanlaisia visualisointeja tehtävien kuvituksina.  Edellä olevasta kartasta voi lähes vaivatta löytää joitakin ruotsinkielisimpiä alueita pääkaupunkiseudulta. Nähdään, että suurelta osin äidinkielekseen ruotsin kielen ilmoittaneita ihmisiä asuu lähinnä aivan rannikon tuntumassa Helsingin ja Espoon rannikoilla (joka on muuten vaikuttaa varsin luontaiselta esiintymisalueelta stereotypioissa muutoinkin purjeveneittensä seurassa viihtyvälle kansanosalle). Sitten siellä täältä pitkin pääkaupunkiseutua voidaan löytää neliökilometrineliöitä joissa on havaittavissa ainakin heikkoa ruotsinkielisyyden esiintyvyyttä paikallisen asukkaitten keskuudessa. Lisäksi kaikeksi yllätykseksi löydetään varsinainen ruotsinkielisten massakeskittymäneliö rannikosta etäämmällä joka yksinäisenä punertaa tummanpunaisena jossain tuolla Vantaan Martinlaakson ja Vantaankosken tienoilla – Vantaata kuin ei millään ensimmäisenä mieltäisi tavalliseksi asuinalueeksi muutoin mielikuvissa kultahammasrannikolla viihtyvälle väestönosalle!

Tässä kohdin on varmaan ihan hyvä mainita että mitään suuriahan määriä ruotsinkielistä porukka ei ole missään päin pääkaupunkiseutua havaittavissa vaikka tiettyjä asukaskeskittymiä pystytäänkin havaitsemaan: suurimmillaankin ruotsinkielisten osuus yltää 56 äidinkieliseen ruotsin kielen puhujaan neliökilometriruutua kohden. Se tuntuu melko pieneltä luvulta kun ottaa huomioon, että useimmissa neliökilometriruuduissa asuu keskimäärin useampi sata, kenties jopa useampi tuhat ihmistä samalla alalla. Lisäksi kuten Senni Luodon blogissa se hyvin todetaan, on absoluuttisilla arvoilla pelaaminen varsin arveluttavaa mikäli näille ei anneta vertailupohjaa kuten vastaavat suomenkieliset asukkaat. Näin ollen pääkaupunkiseudun asukastilastoista tietämättömälle kartta ei välttämättä aukea niin kauhean hyvin kuin vaikkapa henkilölle joka on jo perillä tietyistä tilastoluvuista pääkaupunkiseudun asumisesta. Tietäen tästä vaillinaisuudesta kroonisesta aikapulasta kärsiävänä annoin itselleni kuitenkin synninpäästön ja katsoin läpi sormien tätä informatiivisesti jokseenkin vaillinaista esitystapaa kummankin kartan osalta. Kuten sanotaan, sellaista se tuppaa olemaan jos on monta rautaa tulessa…

Aivan vihoviimeiseksi vielä summataan, kuinka monelta osin ruotsinkielistä väestöä asuu varakkaammalla asuinalueilla – ainakin tämän karttaesityksen valossa vaikuttaa siltä, ettei raha muodostu ongelmaksi tiettyjen pääkaupunkiseudulla asuvien ruotsinkielisten osalta. Monet suomenkielisten stereotypioista tunnetut alueet kuten Lauttasaari, Helsinginniemi, Westend, Munkkiniemi ja Kauniainen kun tuntuvat vetävän kartalla puoleensa ruotsia äidinkielenään puhuvaa harvalukuista väestöä kuin vaikkapa sokeri muurahaista! Pappa betalar vaikuttanee siis näiltä osin todelliselta ilmiöltä, mikäli on suinkaan mahdollista uskoa omaa tietämystä asuinalueitten asuntojen hintatasoista  – tai mikäli on mahdollista uskoa omaan kartantulkintataitoon!

Pitkäksi venyneitten hölinöitten jälkeen opettajan seurassa tehdystä kartasta onkin jo varsin korkea aika siirtyä uusille vesille uuden aineiston pariin. Opettajamme Artun siivittämän esimerkin myötä sain kuin sainkin kikkailtua vaihtoehtoisen karttaesityksen eri aineistolla. Kuten tuossa alussa jo lupailinkin niin tein toisen karttaesityksen muunkielisestä väestöstä. – se nyt vain tuntui luonnolliselta jatkumolta tuohon ruotsinkielisyyttä esittävän kartan jatkeeksi. Pitkän häröilyn ja kokeilemisen jälkeen palat alkoivatkin loksahtelemaan paikoilleen ja kartta muodostumaan valmiin näköiseksi. Edellisen kartan ruudukkoon tyytyväisenä (ja kykenemättömänä luomaa pienempää ruudukkoa kotikoneen mennessä jatkuvasti tukkoon kyseenomaisesta prosessista, nyyh) päätin jatkaa tutulla kilometriruudukolla vaikkei kenties tarjoakkaan spatiaalisesti tarkinta tietoa asukkaitten kielijakaumasta. Halusin kuitenkin säilyttää helpon vertailtavuuden aiempaan karttaesitykseen joten jo siitäkin syystä kilometriruudukko jatkoi riemunkulkuaan seuraavassakin karttaesityksessä:

Kuva 2. Mitä ilmeisemmin monissa lähiöissä raikaa ns. muunkielistä puheensorinaa mikäli on tähän karttaan uskominen. Kartasta voi erottaa monia radanvarsilähiöitä joitten ympäriltä muunkielistä väestöä onkin paremmin löydettävissä. Hauskana yksityiskohtana tarkkasilmäisimmät eivät voi olla ohittamatta Otaniemen muunkielistä opiskelijakeskittymää!

Tässä karttaesityksessä ei tule juurikaan suuria yllätyksiä mikäli on vähääkään perillä muunkielisten (kuten maahanmuuttajien ja vaihto-opiskelijoitten) sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla. Monellekkaan ei liene suuri yllätys että monet radanvarsilähiöt vetävät kiintopisteinä muunkielistä porukkaa – edullisempi asumisen hinta ja hyvät kulkuyhteydet ovat varmasti monelle muunkieliselle(kin) sellainen valtti johon ei voi olla tarttumatta. Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Espoon metsät kellertävät karttaesityksessä muunkielisten poissaoloa. Raideliikenteessä näyttäisikin siis olevan jonkinlaista taikaa. Vertailtaessa karttoja huomataan että karttaselitteessä ilmoitetut määrät muunmaalaisia neliökilometria kohden ovat ruotsinkielisyyskarttaa isompia – ruotsinkielisyyskartassa skaala vaihtelee nollan ja 56:n välillä kun vastaavasti tässä muunkielisyyttä kuvaavassa karttaesityksessä skaala onkin saatu kasvatettua nollan ja 206:n asukkaan välille. Muutenkin vaikuttaa pintapuolisesti silmäiltynä että muunkielistä porukkaa olisi enemmän pk-seudulla – ainakin punertavia ruutuja löytyy enemmän muunkielisyyttä mittaavasta kartasta. Punaisista ruuduista voidaan päätellä että ainakin jonkin tason eriytymistä olisi tapahtunut muunkielisen väestön asutuksessa – muutoinhan punertavatkin ruudut olisivat lähemmäpä oranssin ja keltaisen sävyjä kauttaltaan pääkaupunkiseutua. Tämän kartan valossa puheet pääkaupunkiseudun maahanmuuttajalähiöistä pitävät siis ainakin joiltakin osin paikkaansa. Lopuksi vielä huomataan, että muilta osin karttaesitys ei yllätä; suomella vaikuttaisi olevan edelleen valta-asema suurimmilta osin pääkaupunkiseutua.

Loppupäätelmien paikka. Jos jotain valittuja sanoja pitäisi vielä sanoa toteutumista jotain summattua, niin ruututeemakartasta näkee varsin helppolukuisesti, lyhyellä silmänräpäyksellä tiedonannon kannalta oleellisimpia tietoja. Edellä olevan kahden esityksen perusteella ruututeemakarttaa voisi pitääkin eräänlaisena toimivana kompromissiesityksenä yleistävyydestä ja spatiaalisesta tarkkuudesta joissa on molempien tekijöitten osalta tultu melko lähelle tekijöiden puoliväliä, toisin kuin vaikkapa pisteteemakartassa, jossa spatiaalinen tarkkuus menee helposti yleistävyyden ja helppolukuisuuden edelle.

Huhhuh, olipa siinä paljon sanoja ja tulkintaa!

Blogi palailee jossain lähitulevaisuudessa QGisin oppimisen pariin joten näiltä osin toivottelen tässä kohdin hyviä jatkoja itse kullekkin aikaansa tekstiin upottaneelle! Seikkailut QGisissä vielä jatkuvat!

Viitattu: Senni Luoto, Kurssikerta 4; Ruudukoita ja vieraskielisten jakautumisen tarkastelua PK-seudulla (https://blogs.helsinki.fi/luotosen/2018/02/07/kurssikerta-4-ruudukoita-ja-vieraskielisten-jakautumisen-tarkastelua-pk-seudulla/, luettu 17.2.

Kolmas kerta toden sanoo: QGisia vol. 3 tulvimisindeksien, afrikkalaisen netinkäytön ja konfliktien merkeissä

Hei kaikille sinne kotisohville jotka löytävät täältä itsensä jälleen kerran tuttuun tapaan jo kolmatta kertaa sitten tuon bloggaamisen aloittamisen. Niin on tosiaan käynyt että kurssi on lipunut lähemmäs puolimatkan krouvia ja kurssiakaan ei ole enää jäljellä neljää kertaa kummemmin.  Tänään täällä olisi taas tarkoitus avautua uusista opituista kikkakolmosista QGisin parissa.

Tällä kertaa sukelletaankin sitten Afrikan maisemiin, tai siis ainakin afrikkalaisten karttojen maailmaan. Kurssin antina olikin karttojen datan ryhmittelyä kätevämmässä muodossa – onhan se nyt melko epäkäytännöllistä jos joka ikinen merenpinnan yläpuolelle ylettyvä kumpare luetaan omana rivinä valtion tiedoissa ja olis tarve tiiviimmälle esitysmuodolle. Opettajamme Artun johdolla sitten tehtiin datan yksinkertaistamistoimenpiteitä ja toisaalta liittelimme internetin käyttäjätietoja olemassa olevaan dataan jotta pystyimme luomaan kivoja karttoja käyttäjämääristä. Näitä tilastoja tarkastellessa muuten huomattiin että mielikuvat sosiaalisen median käytöstä Afrikassa eivät voi olla ainakaan kaukaa tempaistu mikäli on uskominen lähteenä olleisiin vuoden 2017 tilastoihin. Esimerkkejä voidaan löytää esimerkiksi läntisen Afrikan valtioista kuten Ghanasta ja Nigeriasta joissa naamakirjalaisia on yllättävänkin vähän suhteessa väkilukuun – liki 14 prosenttia Ghanassa ja 8 prosenttia Nigeriassakin. Tässä kohdin on vielä muistutettava että Suomessa 44 prosenttia on löytänyt tiensä Facebookin uumeniin joten tähän lukuun verrattuna kävijämäärät noilla seuduilla tuntuvat kovin pieniltä. Mitäpä tähän toteamaan: ilmeisesti paikallisia ei sosiaalinen media hetkauta ainakaan näissä läntisen Afrikan valtioissa ja toisaalta, kylläpä suomalaiset ovatkin sitten sosiaalisesta mediasta hullua kansaa!

Lisää seikkaperäisiä lukuja Afrikasta internetin valossa on pyöräytelty esimerkiksi tässä mainiossa Marita Selinin kirjoituksessa.: https://blogs.helsinki.fi/selkala/2018/01/29/afrikan-konfliktit-ja-suomen-vesistoalueet-eli-kolmas-kurssikerta/
Kannattaa käydä vilkaisemassa!

Sitten onkin taas aika syvemmälle pohdiskelulle.  Afrikan tilastollinen tarkastelu ei jäänyt vain paikallisten nettikäyttäjien ihmettelyyn vaan pian kuvioihin astuivat myös erilaisia tietoja kaivoksista, konflikteista ja öljykentistä. Pitää kyllä myöntää että tällainen kolmikko tilastoina herättää aluksi hetken kummastusta mutta pian pystyykin havaitsemaan jonkinlaista korrelaatiota näitten tekijöitten välillä. Niin varmaan sitten onkin että siellä missä on resursseja, on myös sosiaalisia ongelmia, tai tällaisen kuvan näistä tilastoista saa itselleen piirrettyä. Tietoa konflikteista, timanttikaivoksista ja öljylähteistä vuosi-, sijainti- ja tuottavuustietoineen voidaankin käyttää päättelyyn siitä missä on alkanut ongelmia resurssien löytämisen myötä. Nostan surulliseksi esimerkiksi Etelä-Sudanin joka julistautui itsenäiseksi verrattain äsken vieden mukanaan suurimman osan tiedetyistä alueen öljyvaroista (ja siten tuotoista) jotka ennen itsenäistymistä kuuluivat yhtenäiselle hajoamattomalle Sudanille. Sittemmin maiden on ilmennyt levottomuuksia ja rajakiistoja öljylähteitten hallinnasta: esimerkiksi Abyein öljyvaroiltaan tuottoisasta alueesta kiistellään edelleenkin tätä kirjoitettaessa. Ongelmia vaikuttaisi olevan tietojen valossa muuallakin ja vaikuttaa siltä että Liberiassa näyttäisi olleen jonkinlaista kahakkaa timanteista vuosien aikana.

Ja matka jatkuu takaisin pohjoisille leveyspiirille. Kun Afrikan tilastoja ollaan tarpeeksi säädelty niin onkin vuorossa vähän kotoisampia pohdiskeluja tulvavesistöjen äärellä. Hieman kotityöksikin jääneenä tehtävänä oli havainnollistaa tulvimisindeksiä valuma-aluekartalla. Ohjeistuksen avustuksella ja muutamia QGissin kaatumiskertojen jälkeen saatiinkin aikaan jotain tämännäköistä:

Kuva 1. Valmistunut kartta tulvimisindeksistä ja järvisyysprosentista. Tulvimisindeksikartasta näkyy sellainenkin seikka, että Pohojammaan lakeuret tuppaavat kovin tulvimahan varsinki keväisi.

Mikään ei ole niin mukavaa tunnetta aiheuttava kun nähdä konkreettinen työ omien silmien alla valmiina! Tästä kartasta voikin yhdellä silmäyksellä nähdä varsin kätevästi tulvimisherkimmät alueet ja toisaalta myös valuma-alueen järvisyysasteenkin prosentteina. Pitää myöntää että ilman numeraalisia arvoja sinertävät järvisyyspylväät näyttävät kovin vaikeasti tulkittavilta joten QGisiltä olisi toivonut mahdollisuutta tämän tiedon visualisoimiseen histogrammia asetuksia asetettaessa. Muutoin kartasta voidaankin helposti nähdä että monet länsirannikon joet ovat turkasen täynnä vedestä ja saattavat silloin tällöin valutella vesiänsä vähän laajemmallekin kovemman sadannan tai sulamisen jälkeen. Pohjoisen Suomen alueellakin näyttäisi olevan muutama tulvimiseen herkempi valuma-aluelöytyvän. Ei sovi unohtaa joukosta etelärannikon valuma-alueitakaan jotka liittyvät punaisen eri sävyissä tulvimisindeksiltään suurien valuma-alueitten joukkoon. Muun Suomen osaksi ja onneksi koituu postglasiaaliset järvet ja vesialtaat jotka toimivat tehtäväänsä täyttävinä  varasäiliöinä suurempina virtaama-ajankohtina. Mielestäni kartan värisävytys ja tyylitys on varsin onnistunut, legenda kätevän kokoinen ja kaikki muut tarvittava karttahärpäke helposti saatavilla. Eipä tästä paljoa muuta pysty sanomaan muuta kuin että pieniä heikkouksia lukuun ottamatta varsin mallikelpoinen esitys tyylitellystä kartasta! Saa nähdä muuttuvatko Pohjanmaan tulvimisindeksi vieläkin punaisemmiksi tulevaisuudessa ilmastonmuutoksellisten märkien talvisateitten ja maannousun aiheuttaman kallistuman pienenemisen myötä. Hei, mahtaakohan tulevaisuudessa tulla ajansaatossa tilannetta jossa Pohjanmaan joet alkaisivatkin virtaamaan aivan toiseen suuntaan? Olisi kiva tietää meneekö siihen aikaa ja tapahtuu mitään sellaista koskaan.

Ja näin ollaan taas päästy tekstin loppuun. Tämä julkaisu on sinetöimistä vaille valmis lopetettavaksi. Maantieteellisten ilmiöitten pariin QGisin seurassa palaillaan taas myöhemmin – blogi ilmoittelenee itsestään jälleen viikon päässä verbaalisen tiedoksiannon merkeissä.

Viitattu: Marita Selin, Afrikan konfliktit ja Suomen vesistöalueiden tulvimisriski eli kolmas kurssikerta, https://blogs.helsinki.fi/selkala/2018/01/29/afrikan-konfliktit-ja-suomen-vesistoalueet-eli-kolmas-kurssikerta/, Julkaistu 29.1.2018, viitattu 4.2.

Abyei-artikkeli englanninkielisessä Wikipediassa, https://en.wikipedia.org/wiki/Abyei, viitattu 4.2.

Projektioita ja vääristymiä: toisen oppitunnin antia QGisin seurassa

Hei vaan taas kaikille blogista vihiä saaneille. Taas on nytkähtänyt yksi kurssikerta eteenpäin tätä kurssia eteenpäin ja aika postailla meidän kaikkien iloksi kuulumisia, oppimisia ja lopputuloksia! Toivottavasti kaikilla on asiat rullailleet eteenpäin mallikkaissa merkeissä. Sen pitemmittä hölötyksittä käydään itse asiaan!

Tosiaan, toisen kurssikerran anniksi koitui projektioitten ihmeellinen maailma ja se kuinka näitä projektioita valikoimalla voidaan päätyä visuaalisesti hyvinkin erilaisiin esityksiin. Jos aihe ei ole liiaksi tuttu  projektioitten vaikutuksesta visuaaliseen esitykseen voi käydä alustavasti silmäilemässä esimerkiksi tällä jo kouluopinnoistani tutulla sivustolla (http://kartograph.org/showcase/projections/#ortho) josta näkee kätevästi klikkailemalla valikossa olevien projektiovaihtoehtojen välillä kuinka meille kaikille tuttu karttapallomme venyy ja vanuu erilaisissa karttaesityksissä. Löydätkö omaa suosikkiasi sivustolla esitettyjen projektioitten joukosta?

Vielä muutama sana projektioista ja niitten vääristymistä yleisesti ennen kuin matka jatkuu harjoitusfiilisten pariin. On sanottu että kartat joita käytämme vaikuttavat vahvasti näkemyksiimme maailmasta (tätä on sivuttu muun muuassa tässä mainiossa Roope Heinosen kirjoituksessa syvempine pohdiskeluineen https://blogs.helsinki.fi/hcroope/2018/01/25/22-01-2018/). Näin varmaan onkin kun vertaillaan esimerkiksi ärsyttävyyksiin asti ylikäytettyä Mercatorin projektiota ja vaikkapa ainakin Euroopassa vähemmälle käytölle jäänyttä Gall-Petersin projektiota.  Nopeasti mattimeikäläisittäin ajateltuna projektiovalinnoillahan ei uskoisi olevan suurtakaan merkitystä arkipäiväisessä elämässä mutta pitemmän päälle syitä käyttötarkoitukseltaan sopivamman projektion valitsemiseen alkaa kuitenkin löytyä. Mainio esimerkki tästä on jo edellä mainittu (edelleen ärsyttävyyksiin asti yleinen) Mercatorin projektio ja sen vaikutus maailmankuvaan. Voisi jopa sanoa että juuri Mercatorin projektiolla on ollut osansa siihen, miten länsimaissa hahmotetaan maailmaa: päiväntasaajan läheiset alueet saadaan näyttämään pienemmiltä (ja siten todellisuutta merkityksettömiltäkin?) ja länsimäiset, pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsevat alueet paisuvat kertaheitolla todellista kokoaan (ja merkittävyyttäkin?) suuremmiksi – Grönlannin koko lähentelee jo Afrikkaakin. Koska ihmismielellä on taipumus yhdistellä pinta-aloja ja merkittävyyksiä keskenään niin käytännössä tämä ilmenee tavoissamme jäsentää maailman suhteita: Mercatorissa monet kriisinhallinta-alueet saadaan näyttämään vähäpätöisemmiltä ja esimerkiksi Venäjä saadaan näyttämään kovin erilaiselta projektioitten välillä – suurelta tai suuremmalta. Mercatorin projektiota onkin arvosteltu pitkälti siitä kuinka se korostaa kielteisessä mielessä esimerkiksi Afrikkaa, joka saattaakin jäädä helposti mattimeikäläisen mielikuvissa etäiseksi, piskuiseksi maaläntiksi siellä jossain päiväntasaajan seuduilla. Lopuksi voidaankin kysyä knoppina: osaatko jo arvata kumpi esimerkkeinä esitellyistä esitystavoista, Mercator tai Gall-Peters, on muuten yllättäen suositumpi useissa Afrikan valtioissa esityksenä maailmasta?

Muutaman painavamman sanan jälkeen projektioista maailmanmittakaavassa voidaankin palata tässä vaiheessa takaisin kotikutoisempiin mittaluokkiin Suomen kartoille ja taulukoille. Vaikka pienemmissä mittakaavoissa liikutaankin, niin muutamien yksinkertaisen etäisyys- ja pinta-alaharjoitusten jälkeen kävi ilmi että pienikin muutos projektisointitavoissa vaikuttaa esimerkiksi saataviin pinta-aloihin ja etäisyyksiin – ja ennen kaikkea annettujen lukuarvojen luotettavuuteen! Taulukon lukuohjeena sanottakoon vielä selvennykseksi että taulukkoon on koottu ensiksi ETRS89/ETRS-TM35-projektion tietoja ylle ja tämän jälkeen alla olevia, vertailuun otettuja projektioita on verrattu niihin:

[Taulukko 1. Projektoitten omaisuuksia ja vääristymiä suhteessa toisiinsa]

Mitattu pinta-ala (km^2) Mitattu etäisyys Hattuvaara-Vaskiluoto (km) Projektiossa mitatun etäisyyden erotus  ETRS89 / ETRS-TM35:stä (km)
Pinta-ala prosenttia suurempi kuin ETRS89 / ETRS-TM35
ETRS89 / ETRS-TM35, Universe Transverse Mercator 5 364 525 933 514
KKJ Finland 2, Transverse Mercator 5 371 279 224 515 0 0,13 %
New Beijing / Gauss-Gruger CM 111E, Gauss-Gruger 4 527 850 726 545 11 638 11 123 84304 %
Sphere_Van_der_ Grinten_I, Van der Grinter 23 664 669 501 945 431 341,13 %
Sphere_Winkel_I, Winkel 10 424 650 530 823 308,403 94,33 %
WGS 84 / NSIDC Sea Ice Polar Stereographic South, Stereograaffinfinen projektio 5 306 698 940 625 9 015 8500,407 98822,05 %

Ja mitä huomataankaan? Projektion antamat lukuarvot voivat vaihdella monessa mittaluokassa – jäävuoren huippuna toimivat WGS84/NSIDC Sea Ice Polar Stereographic South –projektion antamat käsittämättömät suuret lukuarvot. Sirompiakin vaihteluita toki löytyy ja esimerkiksi KKJ Finland 2 –projektion mukaiset lukuarvot eivät eroa kauheasti ETRS89/ETRS-TM35:n antamista arvoista. Muutoin muut projektiot asettuvatkin sitten mukavasti näitten kahden ääripään välille. Kuten jo Reetta Lehto kurssiltamme sen lyhytmuotoisesti kiteyttää, on helppo ymmärtää lopulta miksi Euroopan komissio suosittelee käytettävän vain yhtä projektiota pinta-aloja käsittelevän datan yhteydessä. Niin Reetta, voisiko tuota nyt paremminkaan ytimekkäästi loppuen lopuksi sanoakaan?

Taulukoinnin ja hetken ihmettelyn jälkeen päästäänkin sitten ihastelemaan erilaisia karttoja. Itse visualisointityö ei ollut raskas mutta melko monivaiheinen ja vaatii pikkuasioitten muistamista. Kuitenkin muutaman toistamisen jälkeen tietyt rutiinit alkoivat jo muodostua tutuiksi ohjelman parissa. Tällä kertaa päästiinkin sitten visualisoimaan Lambertin ja Mercartorin projektion eroja. Ennen varsinaisia karttoja tässä on muistutuksena esitys Suomen vuoden 2015 kunnista Lambertin projektiossa esitettynä:

Kuva 1. Suomen kunnat, Lambertin projektio

Täytyy myöntää että Euroopan Unionin valitsema käyttöönsä valitsema projektio on varsin silmää miellyttävä näkemys Suomineidosta! Mutta kuinka sitten muut projektiot vääristelevät pinta-aloja? Asiasta päätettiin ottaa selvää ja alla olevasta kartasta voi ihailla lopputulosta. Kaiken lisäksi visualisoinnista tuli vieläpä varsin silmiä hivelevä:

[mercartollinen]

Kuva 2. Komean pinta-aloja havainnoillistavan värityksen saattelemana saammekin ihastella Suomen muotoja Mercartorin projektiossa! Suuret luvut legendassa esittävät pinta-alaeroja Lambertin ja Mercartorin projektioitten välillä.

Todetaan että Mercatorin projektio läväytti näkyville varsin mielenkiintoisia lukuja nähtäväksi! Lappi tosiaan näyttää kyllä tosiaan suhteellisen kookkaalta mercatorillisissa karttaesityksissä suhteessa Lambertin projektion vastaaviin. En kuitenkaan tyytynyt herra Mercatorin avokätisesti tarjoamiin pinta-alavääristymiin vaan lähdin hakemaan vielä jotain vieläkin dramaattisempaa. Pienen projektiovalikkosurffailun ja ohjelman uudelleenkäynnistelyn jälkeen löysin sitten lopulta hakemani. Hyvät naiset ja herrat, saanen esitellä: stereografinen projektio!

Kuva 3. Nonnii, nyt päästiin asiaan pinta-alavääristymissä. Voisiko projektioitten (pinta-ala)vääristymiä esittää paljoa dramaattisemmin?

Jos Mercatorin visualisoinnin arvot eivät saaneet vakuuttumaan niin tämä pistää kyllä kylmäksi. Taulukosta tuttuun tapaan numerot vilisevät villisti suurissa luvuissa!  Tämän projektion karttaesityskin saa Suomen näyttämään jouluaaton uunissa paisuneelta Suomi-piparilta. Lukuarvotkin suhteessa Lambertin projektioon ovat kyllä epäilyttävän suuria uskottaviksi prosenttiarvoiksi. Noh, kenties tästä löytyikin pinta-alavääristymisen kuningas.

Siin tää nyt on! Rupattelut on rupateltu tältä erää ja QGissiin käytön makuun päässyt blogi palailee taas jossain vaiheessa uusien aiheitten myötä jutunjuureen taas seuraavalla kerralla. Älkää antako liikaa valtaa Mercatorin projektiolle – maailma on täynnä muitakin projektisoinnin arvoisia projektioita!

Viitattu:
Roope Heinonen, 22-01-2018 Vääristynyt todellisuus, https://blogs.helsinki.fi/hcroope/2018/01/25/22-01-2018/ Viitattu 3.2.2018

Reetta Lehto, Kurssikerta 2., 28.1. https://blogs.helsinki.fi/rexlehto/2018/01/28/kurssikerta-2/ Viitattu 29.1.2018