Kolmas kerta toden sanoo: QGisia vol. 3 tulvimisindeksien, afrikkalaisen netinkäytön ja konfliktien merkeissä

Hei kaikille sinne kotisohville jotka löytävät täältä itsensä jälleen kerran tuttuun tapaan jo kolmatta kertaa sitten tuon bloggaamisen aloittamisen. Niin on tosiaan käynyt että kurssi on lipunut lähemmäs puolimatkan krouvia ja kurssiakaan ei ole enää jäljellä neljää kertaa kummemmin.  Tänään täällä olisi taas tarkoitus avautua uusista opituista kikkakolmosista QGisin parissa.

Tällä kertaa sukelletaankin sitten Afrikan maisemiin, tai siis ainakin afrikkalaisten karttojen maailmaan. Kurssin antina olikin karttojen datan ryhmittelyä kätevämmässä muodossa – onhan se nyt melko epäkäytännöllistä jos joka ikinen merenpinnan yläpuolelle ylettyvä kumpare luetaan omana rivinä valtion tiedoissa ja olis tarve tiiviimmälle esitysmuodolle. Opettajamme Artun johdolla sitten tehtiin datan yksinkertaistamistoimenpiteitä ja toisaalta liittelimme internetin käyttäjätietoja olemassa olevaan dataan jotta pystyimme luomaan kivoja karttoja käyttäjämääristä. Näitä tilastoja tarkastellessa muuten huomattiin että mielikuvat sosiaalisen median käytöstä Afrikassa eivät voi olla ainakaan kaukaa tempaistu mikäli on uskominen lähteenä olleisiin vuoden 2017 tilastoihin. Esimerkkejä voidaan löytää esimerkiksi läntisen Afrikan valtioista kuten Ghanasta ja Nigeriasta joissa naamakirjalaisia on yllättävänkin vähän suhteessa väkilukuun – liki 14 prosenttia Ghanassa ja 8 prosenttia Nigeriassakin. Tässä kohdin on vielä muistutettava että Suomessa 44 prosenttia on löytänyt tiensä Facebookin uumeniin joten tähän lukuun verrattuna kävijämäärät noilla seuduilla tuntuvat kovin pieniltä. Mitäpä tähän toteamaan: ilmeisesti paikallisia ei sosiaalinen media hetkauta ainakaan näissä läntisen Afrikan valtioissa ja toisaalta, kylläpä suomalaiset ovatkin sitten sosiaalisesta mediasta hullua kansaa!

Lisää seikkaperäisiä lukuja Afrikasta internetin valossa on pyöräytelty esimerkiksi tässä mainiossa Marita Selinin kirjoituksessa.: https://blogs.helsinki.fi/selkala/2018/01/29/afrikan-konfliktit-ja-suomen-vesistoalueet-eli-kolmas-kurssikerta/
Kannattaa käydä vilkaisemassa!

Sitten onkin taas aika syvemmälle pohdiskelulle.  Afrikan tilastollinen tarkastelu ei jäänyt vain paikallisten nettikäyttäjien ihmettelyyn vaan pian kuvioihin astuivat myös erilaisia tietoja kaivoksista, konflikteista ja öljykentistä. Pitää kyllä myöntää että tällainen kolmikko tilastoina herättää aluksi hetken kummastusta mutta pian pystyykin havaitsemaan jonkinlaista korrelaatiota näitten tekijöitten välillä. Niin varmaan sitten onkin että siellä missä on resursseja, on myös sosiaalisia ongelmia, tai tällaisen kuvan näistä tilastoista saa itselleen piirrettyä. Tietoa konflikteista, timanttikaivoksista ja öljylähteistä vuosi-, sijainti- ja tuottavuustietoineen voidaankin käyttää päättelyyn siitä missä on alkanut ongelmia resurssien löytämisen myötä. Nostan surulliseksi esimerkiksi Etelä-Sudanin joka julistautui itsenäiseksi verrattain äsken vieden mukanaan suurimman osan tiedetyistä alueen öljyvaroista (ja siten tuotoista) jotka ennen itsenäistymistä kuuluivat yhtenäiselle hajoamattomalle Sudanille. Sittemmin maiden on ilmennyt levottomuuksia ja rajakiistoja öljylähteitten hallinnasta: esimerkiksi Abyein öljyvaroiltaan tuottoisasta alueesta kiistellään edelleenkin tätä kirjoitettaessa. Ongelmia vaikuttaisi olevan tietojen valossa muuallakin ja vaikuttaa siltä että Liberiassa näyttäisi olleen jonkinlaista kahakkaa timanteista vuosien aikana.

Ja matka jatkuu takaisin pohjoisille leveyspiirille. Kun Afrikan tilastoja ollaan tarpeeksi säädelty niin onkin vuorossa vähän kotoisampia pohdiskeluja tulvavesistöjen äärellä. Hieman kotityöksikin jääneenä tehtävänä oli havainnollistaa tulvimisindeksiä valuma-aluekartalla. Ohjeistuksen avustuksella ja muutamia QGissin kaatumiskertojen jälkeen saatiinkin aikaan jotain tämännäköistä:

Kuva 1. Valmistunut kartta tulvimisindeksistä ja järvisyysprosentista. Tulvimisindeksikartasta näkyy sellainenkin seikka, että Pohojammaan lakeuret tuppaavat kovin tulvimahan varsinki keväisi.

Mikään ei ole niin mukavaa tunnetta aiheuttava kun nähdä konkreettinen työ omien silmien alla valmiina! Tästä kartasta voikin yhdellä silmäyksellä nähdä varsin kätevästi tulvimisherkimmät alueet ja toisaalta myös valuma-alueen järvisyysasteenkin prosentteina. Pitää myöntää että ilman numeraalisia arvoja sinertävät järvisyyspylväät näyttävät kovin vaikeasti tulkittavilta joten QGisiltä olisi toivonut mahdollisuutta tämän tiedon visualisoimiseen histogrammia asetuksia asetettaessa. Muutoin kartasta voidaankin helposti nähdä että monet länsirannikon joet ovat turkasen täynnä vedestä ja saattavat silloin tällöin valutella vesiänsä vähän laajemmallekin kovemman sadannan tai sulamisen jälkeen. Pohjoisen Suomen alueellakin näyttäisi olevan muutama tulvimiseen herkempi valuma-aluelöytyvän. Ei sovi unohtaa joukosta etelärannikon valuma-alueitakaan jotka liittyvät punaisen eri sävyissä tulvimisindeksiltään suurien valuma-alueitten joukkoon. Muun Suomen osaksi ja onneksi koituu postglasiaaliset järvet ja vesialtaat jotka toimivat tehtäväänsä täyttävinä  varasäiliöinä suurempina virtaama-ajankohtina. Mielestäni kartan värisävytys ja tyylitys on varsin onnistunut, legenda kätevän kokoinen ja kaikki muut tarvittava karttahärpäke helposti saatavilla. Eipä tästä paljoa muuta pysty sanomaan muuta kuin että pieniä heikkouksia lukuun ottamatta varsin mallikelpoinen esitys tyylitellystä kartasta! Saa nähdä muuttuvatko Pohjanmaan tulvimisindeksi vieläkin punaisemmiksi tulevaisuudessa ilmastonmuutoksellisten märkien talvisateitten ja maannousun aiheuttaman kallistuman pienenemisen myötä. Hei, mahtaakohan tulevaisuudessa tulla ajansaatossa tilannetta jossa Pohjanmaan joet alkaisivatkin virtaamaan aivan toiseen suuntaan? Olisi kiva tietää meneekö siihen aikaa ja tapahtuu mitään sellaista koskaan.

Ja näin ollaan taas päästy tekstin loppuun. Tämä julkaisu on sinetöimistä vaille valmis lopetettavaksi. Maantieteellisten ilmiöitten pariin QGisin seurassa palaillaan taas myöhemmin – blogi ilmoittelenee itsestään jälleen viikon päässä verbaalisen tiedoksiannon merkeissä.

Viitattu: Marita Selin, Afrikan konfliktit ja Suomen vesistöalueiden tulvimisriski eli kolmas kurssikerta, https://blogs.helsinki.fi/selkala/2018/01/29/afrikan-konfliktit-ja-suomen-vesistoalueet-eli-kolmas-kurssikerta/, Julkaistu 29.1.2018, viitattu 4.2.

Abyei-artikkeli englanninkielisessä Wikipediassa, https://en.wikipedia.org/wiki/Abyei, viitattu 4.2.

Ensikosketus QGisin syövereihin

Hei vain te kaikki tätä lukevat tahot! Tänään on vuorossa ensimmäinen kirjoitus ensimmäisellä tunnilla tehdystä harjoitteesta!

Tosiaan alun kurssin tekniseen suoritukseen liittyvän alkuhässäkän tietokoneilla alkoi ruksuttamaan itse kullakin QGis –ohjelmiston versio 2.18 ja risat jonka syövereihin uppouduttiin täysin uuden maailman pariin! En ollut tosiaan itse käyttänyt aiemmin kertaakaan minkäänlaisia GIS-ohjelmistoja ennen tuota uraauurtavaa hetkeä jolloin tyhjä valkoinen kuutio yläpalkkeineen ilmestyi komeilemaan näytölle – Google Earth –ohjelmistoa tuskin ihan lasketaan sellaiseksi ohjelmistoksi mikäli nyt jotain kokemusta karttaan liittyvistä ohjelmistoista pitää hakemalla hakea. Lämminhenkisessä tunnelmassa opettajamme Artun huomassa alkoikin koropleettikarttojen väkerrys olemassa olevasta aineistoista. Tasoperiaatteen tuntevalle immeiselle QGis avautuu ymmärrettävästi, eikä muidenkaan toimintojen oppimiseen mene kauaa aikaa ainakaan ohjeistusta seuraamalla. Lähinnä vain tiettyjä temppuja vaativat pikkujutut – taulukkoaineistojen liittäminen keskenään ja taulukkoaineistojen muokattavaksi tekeminen – voivat vaatia enemmän vaivaa tyhjästä aloittaneelta mutta onneksi näitäkin hetkiä varten oli kurssilla käytettävissä kirjattua ohjeistusta. Tässä välissä joudun sanomaan muutaman kiitollisen sanan opettajan ohjeistuksesta: kurssikansiosta löytyvät kurssikerran ohjeet on laadittu huolellisesti ja yksityiskohtia silmällä pitäen – ohjeita seuraamalla kun olisi periaatteessa suorittaa karttaharjoituksen opettajattakin! Näin itsenäistä työskentelyä suosivana koen sen miellyttävä kädenojennuksena ja ainakin omalta osalta oppi tuntuu menevän perille parhaiten tekstiohjeita seuraamalla.

Kun aineistopaketti oli ladattu QGis – ohjelmistoon olikin aika saada selville Itämeren rantavaltioitten mereen laskemat typpipitoisuudet. Aineistonahan toimi HELCOM:in data-aineisto josta Selin Marita on varsin ryydittävästi kirjoitellutkin järjestön taustoista kiinnostuneille. Mutta todettakoon se tässä vielä lyhyesti Seliniä laitaten: “HELCOM on Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio, joka on laatinut toimintaohjelman Itämeren tilan parantamiseksi“.
Ennakko-oletuksista huolimatta taulukkodatan havainnointi visualisoitavassa muodossa ei ollutkaan niin raskas prosessi kuin uskoisi. Omalta osalta visualisointiprosessi jäi hieman kesken kurssikerralla joten jatkoin koropleetinkartan tekemistä omissa oloissa kotosalla. Työn loppuunsaattaminen kotona ei tuottanut ongelmia, varsinkaan kun ohjelmistoa sai vihdoinkin tutkia omassa rauhassa omalla ajalla. Itse asiassa ohjelmiston tutkiminen omalla kotikoneella oli varsin kivaa touhua perjantai-illan ratoksi – esimerkiksi tulostustyökalun karttakuvanskaalaus tuli ikään kuin vahingossa opittua valikoita ja lukuarvoja kokeilemalla. Ruokottaman pitkäksi venynyt legenda selite saatiin tiivistettyä järkevän kokoiseksi muutamilla klikkauksilla ”Komponentin omaisuudet” – välilehdestä laittamalla automaattisen päivityksen pois päältä. Tämän tehtyään pystyikin lopulta napsimaan haluttuja selitteitä pois näkyvistä siistimmän ja hallitumman legendan aikaansaamiseksi. Ohessa olevan maininnat ovat vain pieniä esimerkkejä monista oivalluksista joita harjoituksia tehdessä tuli tehtyä – kykeneväisyydentunne QGis:in käytön osalta kasvoi kertaheitolla harjoitteluun käytetyn ajan myötä. Lähinnä on vain pidettävä huolta että muistaa visualisointiin liittyvät monet toimenpiteet jatkossakin – hieman kyllä tosiaan mietityttää alustavasti kuinka tuon nippelinappelitiedon saa pidettyä päässä pitempien aikakausien päähän.

Joka tapauksessa, pitemmittä puheitta, voidaan siirtyä tarkastelemaan saatua lopputulosta edellä mainitun ajatuksia herättävän prosessin myötä. Omasta mielestä valmiiksi saatua teemakarttaa kelpaa ihailla – jopa suhteelliset päästöarvot on saatu visualisoitua arvoja indikoivan sävytyksen säestämänä:

Kuva 1. Valmis kartta Itämeren nitrogeenipäästöistä maittain (HELCOM-2015), prosenttia. Puolan kehtaisi hävetä tässä karttaesityksessä!

Valmiista teemakartasta voidaan huomata mihin koropleettikartan toimivuus perustuu: lyhyelläkin vilkaisulla katsoja pystyy havaitsemaan ääripäiden saastuttajat helppolukuisesti aikakuluttamattomalla tavalla (vrt. tilastollisen numerointien vertailu helposti aikaa vievää). Ensivilkaisulla on nähtävissä kuinka tummanpunaisena hohkaavan Puolan asema ei ole tälläkään kartalla liiaksi imarteleva, mutta sen sijaan kaikeksi yllätykseksi(?) eteläisen naapurimme Viro loistaa vaaleimpana pienintä osuuttaan Itämeren typpipitoisuusosuuksissa: hästi tehtüd eestipoisid, wstydź się Rzeczpospolita Polska!  Toki maitten suuruusluokissa on eroja jotka selittävät typpiosuuksien suurta eroa mutta täyttä synninpäästöä Puolalle huikeasta 33,72 prosentin osuudesta ei voida silti antaa.
Ääripään tarkastelun myötä voidaankin sitten huomata että muut maat asettuvat kivasti näitten maitten välimaastoon. Huomattakoon että Suomen ja sitä paljon pienemmän Latvian suhteellisen läheiset päästöosuudet (8,05 % ja 9,51 %) aiheuttavat jokseenkin hämmennyksensekaisia tunnelmia. Sen sijaan Ruotsin Suomea suurempi osuus on vielä jokseenkin anteeksi annettavissa. Puolaa lukuun ottamatta eteläinen ja lounainen Itämeren rantasektori näyttää hyvältä typpipäästöjen osalta ottaessa huomioon että tällä sektorilla asuukin jo paljon harvaan asuttua Pohjolaa enemmän väkeä. Näin ollen teemakartasta saatavasta yleiskatsauksesta voidaankin sanoa että suhteellisesti suurien typpipäästöt voidaan paikantaa Itämeren kaakkoiseteläiselle sektorille – vaikuttaakin siltä että entisen Neuvostoliiton perimä kummittelee läpikotaisin edelleen näitten maitten päällä, oli kyseessä sitten päästöjen hillitseminen tai vaikkapa yleinen elintaso. Voisi siis sanoa että useamman vuosikymmenen takaisesta tilanteesta huolimatta rautaesiripun jäänteet on edelleen pitkälti hahmoteltavissa Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden halki kulkevaksi!

Näin lopuksi voidaan vielä todeta että teemakartan loihtiminen onnistui odotettua kivuttomammin ja teknisesti nätimmin kuin olisi ennen toteutusta osannut odottaa. Taulukoitten lukuarvot on saatu onnistuneesti kaunistettua kartografisesti informatiiviseksi ja tarpeeksi yksinkertaistetuksi kokonaisuudeksi joka yltää vähintääkin perustason visuaaliseksi teemakarttaesitykseksi. Selkeällä värimaailmalla katsoja pystyy selvittämään Itämeren ”revevöittäjäpaholaiset” vaivattomasti eikä paikkaa epäröinnille jää helposti. Visuaalisena esityksenä teemakartta aloittaa tyylipuhtaasti alkavan kurssin maantieteen metodien parissa.

Tässä vielä aivan lopuksi karttaesitys toisenlaisesta aineistosta. Suomen kieltä opinnoissani(kin) sivunneena päätin lopulta tehdä tämän toisen karttaesityksen suomen kielen puhujamääristä valtakunnassamme. Tältäpä se näyttää visualisoituna:

Kuva 2. Lopuksi vielä karttaesitys suomen kielen yleisyydestä valtakunnassamme! Pystytkö hahmottelemaan kartan perusteella ruotsinkielisimmät rannikkoalueet? Utealiaimmille tiedoksi että nuo harmaalla merkityt luvut kielivät absoluuttisista puhujamääristä.

Blogi palailee uusien aihepiirien pariin myöhimmiten!

Viittaukset:
Selin Marita, Ensimmäinen kurssikerta: typen päästöt Itämeren alueella,  https://blogs.helsinki.fi/selkala/, luettu 26.2.2018