Neljännellä kurssikerralla keskityimme piste- ja ruutuaineistoihin. Pääsimme tekemään ruututeemakarttoja, tutkailemaan laserkeilausta sekä digitoimaan seuraavaa kurssikertaa varten. Lisäksi yhdistimme rinnevalovarjostekuvia.
Laserkeilaus ja luento-osuus
Laserkeilaus on kiinnostanut minua niin pitkään, kun olen siitä tiennyt. En toki ole kunnolla tiennyt, miten se toimii, mutta konseptina se on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa. Laserkeilauksen periaatteista ei tullut minulle uutta tietoa tällä kurssikerralla, mutta oli todella mielenkiintoista kuulla, mihin kaikkeen laserkeilausta on käytetty. Kiinnostuin kurssikerran pohjalta tutkailemaan lisää sitä, minkälaisia arkeologisia kohteita on löydetty laserkeilauksen avulla. Myös Physicumin aulan laserkeilauskuva oli yllättävän hieno.
Harjoituskerran ”luento-osuudessa” Arttu kertoi myös ruututietokannoista sekä niiden hyvistä ja huonoista puolista. Järkytyin kuullessani ruututietokantojen olevan yleensä niin kalliita, jopa lähes 10 000 euroa! Toisaalta ymmärrän, ettei laadukkaan aineiston tekeminen halpaa ole, vaikka ilmaisiin aineistoihin tottuneena tällainen hinta tietysti yllättää.
Ruututeemakartta
Ruutujen kanssa pääsimme itsekin tekemisiin. Tällä kertaa käsittelimme pääkaupunkiseudun väestöä koskevaa aineistoa ja teimme siitä ruututeemakartan. Tämänkin teemakartan tekemisessä konkretisoitui se, kuinka helposti kartan saa näyttämään informaation väärin. Teimme aluksi ruututeemakartan pääkaupunkiseudulla asuvien ruotsinkielisten absoluuttisesta määrästä ruuduittain. Sen mukaan ruotsinkielisiä on määrällisesti eniten Helsingin keskustan alueella. Tämä on kyllä totta, mutta kartan katsoja saa aivan väärän kuvan siitä, miten ruotsinkieliset ovat keskittyneet asumaan pääkaupunkiseudulla. Teimme tämän jälkeen paremmin tilannetta kuvaavan ruututeemakartan, joka näytti ruotsinkielisten osuuden pääkaupunkiseudun väestöstä (kuva 1). Siitä näkee paremmin alueet, jossa asuu suhteessa paljon ruotsinkielisiä, kun ottaa huomioon alueen absoluuttisen väkimäärän.
Näin jälkikäteen katsottuna en ole kovinkaan tyytyväinen karttani ulkoasuun, vaikka se esittääkin tiedon jokseenkin luettavasti. Väriskaalan valitseminen kartalle oli yllättävän vaikeaa, ja sen kyllä huomaa lopputuloksestakin. En tajunnut myöskään tuoda esimerkiksi kuntarajoja näkyviin, mikä hieman harmittaa. Rosa Elomaa toteaa blogissaan halunneensa tuoda kuntarajat näkyviin, jotta ruotsinkielisten osuutta olisi mahdollista tarkastella kunnittain. Elomaan idea on mielestäni hyvä, sillä kunnittain tarkastelu tuo aineistoon lisää syvyyttä ja tulkintamahdollisuuksia. Lisäksi kuntarajat parantaisivat kartan luettavuutta.
Ruututeemakartta tiedon esittämisen muotona vaikuttaa kohtuullisen toimivalta, vaikkei se kaikenlaisiin aineistoihin sovikaan. Ruututeemakartan tekemisessä kannattaa mielestäni ottaa huomioon se, minkä kokoiset ruudut näyttävät kyseisen aineiston faktat mahdollisimman selkeästi, jottei väärinymmärryksiä syntyisi. Ruututeemakartalla absoluuttisten arvojen esittäminen ei välttämättä ole aina hyvä idea, sillä lopputulkinta voi olla hyvinkin virheellinen, kuten todettiin ruotsinkielisten määrän tarkastelussa. Ruututeemakartta voisi kuitenkin toimia esimerkiksi silloin, jos halutaan tutkia vaikkapa tietyn kasvin esiintymistä jonkin alueen sisällä ja alueen kasvuolosuhteissa ei ole kovinkaan suurta hajontaa. Näin saataisiin jokseenkin totuudenmukainen kuva siitä, minne kyseiset kasvit ovat asettuneet.
Lähteet
Elomaa, R. (14.2.2024). Viikko 4 – ruututeemakarttoja ja rasteriaineistoja. Rosan geoinfo blogi.
URL: https://blogs.helsinki.fi/elomrosa/