Kurssikerta 2 – Karttaprojektiot

Toisen kurssikerran teemana oli tutkia erilaisten karttaprojektioiden vaikutusta kartoilla kuvattujen alueiden muotoon, etäisyyksiin sekä pinta-aloihin. Ilmiöön tutustuttiin aluksi suorittamalla muutamia etäisyyden mittauksia ja niiden tulosten vertailuja eri projektioiden välillä. Suomea ainakin pinta-alojen kannalta dramaatisimmin vääristäväksi projektioksi löydettiinkin tuttu Mercatorin projektio.

Perjantaiaamun haastavampi osuus alkoi, kun projektioiden aiheuttamia pinta-alavääristymiä alettiin visualisoimaan. Tarkoituksena olisi siis muodostaa karttaesitys, josta selviää kuinka paljon pinta-ala vääristyy eri karttaprojektioiden välillä, ja miten vääristymät poikkeavat eri puolilla Suomea. Valitsin tarkastelun kohteiksi Mercatorin projektion (Sphere Mercator, epsg 53004) sekä YK:nkin tunnuksesta tutun oikeakeskipituisen tasoprojektion (North Pole azimuthal equidistant, epsg 102016). Molempien karttojen pinta-alojen vertailupohjana toimii Lambertin oikeapintainen tasoprojektio (ETRS LAEA, epsg 3035).

Kartta 1. Vertailussa Mercator ja Lambertin oikeapintainen projektio.

Ensimmäisestä kartasta huomataan välittömästi, että pinta-alaerot kasvavat kohti pohjoista. Pinta-alojen vääristymät ovat myöskin todella suuria. Molemmat havainnot selittyvät luonnollisesti sillä, että Mercatorin lieriöprojektio “sivuaa” päiväntasaajaa, josta Suomi on suhteellisen kaukana ja siksi pinta-alaltaan suhteettoman suuri.

Kartta 2. Oikeakeskipituisen tasoprojektion tuottamat pinta-alaerot.

Toinen kartta on lähes täydellinen vastakohta ensimmäiselle. Tämä pätee sekä suurimpien ja pienimpien vääristymisen jakautumisen osalta, että pinta-alaerojen koon kannalta. Pinta-alan vääristymät ovat nyt vain muutamien prosenttejen luokkaa, mikä johtuu oikeapituisesta tasoprojektiosta, mutta myös Suomen pohjoisesta sijainnista.

Kokonaisuutena toinen kurssikerta oli kohtuullisen menestykseskäs. QGIS alkaa jo vaikuttamaan hieman lähestyttävämmältä, ainakin edellisiin kokemuksiin verrattuna.

Leave a Reply