University of Helsinki
Kuudes kurrsikerta oli luonteeltaan entistäkin toiminnallisempi. Totutusta poiketen aineistoa ei enää kerättykään pelkästään latauslinkkien takaa, vaan ennen kaikkea nousevan talviauringon värjäämästä Helsingistä, kenttätöiden merkeissä. Aineistosta harjoiteltiin kurssikerralla tekemään visualisointeja interpoloimalla eri sijainneissa keräämäämme pistemuotoista dataa. Totutusta poikkeavaa oli myös se, että interpolointi saatiin jopa onnistumaan, ja tulokseksi kartta Kumpulan alueen koetusta turvallisuudesta.
Myös kuudes blogitehtävä keskittyi pistemuotoiseen aineistoon. Aiheena olivat luonnonriskit (rajattuna tulivuoriin, maanjäristyksiin ja meteoriitteihin), sekä niiden jakautuminen eri puolille maailmaa.
Pisteaineistoa etsittiin itse internetistä, minkä johdosta tehtävän toteutukseen olikin kohtuullisen vapaat kädet. Lopputavoitteena oli kolmen kartan sarja, jonka ehkäpä tärkeimpänä yksityiskohtana oli kartoille määritelty käyttötarkoitus: Ideana oli astua hetkeksi opettajan saappaisiin ja tuottaa karttoja, joista voisi oppia jotain niiden kuvaamien ilmiöiden toimintaperiaatteista.
Päädyin tarkastelemaan karttasarjallani tuliperäistä toimintaa ja maanjäristyksiä. Ajatuksenani oli, opettamisen näkökulma mielessä pitäen, havainnollistaa ennen kaikkea ilmiöiden syntyedellytyksiä. Niinpä otin myös mannerlaattojen rajat osaksi tarkastelua, jotta voitaisiin huomata niiden selkeä yhteys tuliperäisiin hasardeihin. Kahdella ensimmäisellä kartalla tarkastellaan vulkanismia ja maanjäristyksiä erikseen, kun taas kolmas kartta tuo mukaan aiheen riskinäkökulman, ottamalla huomioon globaalin väestön jakautumisen suhteessa hasardialttiisiin alueisiin.
Kartta 1.
Ensimmäinen kartta suhteuttaa tuliperäisen toiminnan mannerlaattojen rajoihin. Kuten oletettua, korrelaatio on ilmiselvää. Valitsin myös kartalle erikseen tuhoisimpia tulivuorenpurkauksia painottamaan juuri ilmiön riskinäkökulmaa. Kartan opettavaisuuden kannalta vaihdoin viimeistelyvaiheessa myös karttaprojektion ainakin omasta mielestäni hieman kuvaavampaan (Eckert III, epsg 54013). Itsekritiikkinä tietokantaa olisi voitu hieman karsia: riskinäkökulman kannalta olisi ehkä parempi kuvata vain aktiiviset vulkaaniset alueet.
Kartta 2.
Toinen kartta tuo hyvin samaan tyyliin maanjäristykset mukaan tarkasteluun. Ensimmäisestä kartasta oppineena karsin tietokantaa, ja päädyin poistamaan alle 7 magnitudin maanjäristykset. Heikompien järistysten kuvaaminen olisi tukkinut karttaa, eikä juurikaan toisi lisäarvoa riskinäkökulmaan. Päätin myös kuvata järistysten määrää valtioittain. jälkeenpäin ajateltuna absoluuttisten arvojen kuvaamisen sijasta olisi maanjäristysten määrät voinut suhteuttaa vaikkapa maiden pinta-aloihin: Tässä versiossa suuret valtiot, kuten Venäjä ja USA, antavat hieman epätarkaa vaikutelmaa ilmiön todellisesta jakautumisesta.
Kartta 3.
Kolmas kartta näyttää huomattavan erilaiselta edletäjiinsä nähden. Päätin havainnollistaa riskinäkökulmaa ihmisten kannalta, tarkastelemalla globaalien asutuskeskittymien sijaintia jo edellisissä kartoissa riskialttiiksi todettuihin mannerlaattojen reuna-alueisiin nähden.
Ensiajatuksenani oli tuttuun ja turvalliseen tapaan laskea vain maiden asukastiheydet ja ilmaista ne koropleettikarttana. Edellisen kartan itsekritiikki tuoreena mielessä päätin kuitenkin ottaa hieman yksityiskohtaisemman näkökulman ihmisten jakautumiseen, ja samalla hyödyntää kurssin viimeisimpiä oppeja. Niinpä toteutin kartan interpoloimalla suhteellisen kookkaan, yli 7000:nen kaupungin pisteaineiston asukasmäärien perusteella. Prosessi oli oletetustikin hyvin raskas, mutta piinaavan odottelun ja usean toivonmenetyksen jälkeen lopputuloksena oli kuin olikin yllättävän selkeä esitys. Kuten oletettua voidaan kartalta huomata lukuisia väestönkeskittymiä riskialttiilta alueilta, merkittävimpänä tietysti Kaakkois-Aasia.
Jo omaakin epävarmuutta lievittääkseni piti tulosta kuitenkin vielä verrata muihin aihetta kuvaaviin karttoihin. Oheisen linkin takaa löytämäni verrokin perusteella interpolointi esittää tiedon kuitenkin yllättävän todenmukaisesti.
Kuva 1. Oman jäljen vertailua samasta aiheesta eri menetelmin tehtyyn esitykseen. Linkki kuvaan: https://www.joyofdata.de/blog/interactive-heatmaps-with-google-maps-api/
Ainoa omaan silmään pistävä yksityiskohta on itse karttaprojektio: työskentelyvaiheen WGS84 oli ainut vaihtoehto, jonka kanssa interpoloinnin tuloksena syntynyt rasteri suostui kunnolla yhteistyöhön.
Kuudes blogitehtävä oli kokonaisuutena ehkäpä mielenkiintoisin tähän mennessä. Hieman itsenäisempi työskentely on toki haasteellista, mutta myös palkitsevuus on aivan eri tasolla kuin ohjeiden noudattamisessa. Lopputuloksena olen karttasarjaani tyytyväinen, toki pieniä parannuksia olisi aina mahdollista tehdä.
Lähteet:
Kaikkien karttojen pohjakartat, valtiorajat sekä viimeisen kartan kaupunkitietokanta: https://www.naturalearthdata.com/downloads/
Tuliperäinen toiminta: https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5
Maanjäristykset: https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/
Taulukko 1
Kartta 1. Pääkaupunkiseutu ja potentiaaliset putkiremontit.
Kartta 1, Eläkeläiset pääkaupunkiseudulla, ruutukoko 500x500m
Kartta 2, 2000x2000m ja 500x500m ruutujen yhdistelmä
Kuva 1. Korkeuskäyrät ovat huomattavasti pehmeämpiä karttalehdellä (oikealla).
Kuva 2. Karttalehdellä näkymätön keidassuo paljastuu selkeästi itse tuotetuilla korkeuskäyrillä (vasemmalla).
Tulvaindeksikartta.