Tällä viikolla tutustuimmme rasteriin, minulle ja monelle muullekin varmasti vähemmän tuttuun tiedostomuotoon. Ensimmäisenä tehtävänä tuli laatia ruututeemakartta vailtsemastani aiheesta.
Kartta 1: Ruotsinkielisten määrä
Kartta esittää ruotsinkielisten määrää jokaisella ruudulla. Vaikka kartta onkin suhteutettu tietysti pinta-alaan – onhan jokainen ruutu saman kokoinen – on tämä esitys silti huono. Ruotsinkielisten osuus väestöstä olisi omasta mielestäni informatiivisempi kuin tämä pelkkä määrä alueella: totta kai tiheiten asutulla alueella on eniten ruotsinkielisiä, onhan siellä eniten ihmisiäkin. Samoin pohdiskelee myös Taika, joka onkin tehnyt hienoja karttoja muunkielisten osuudesta alueella (Jaakkola, 2024). Ehkä itsekin vielä palaan tämän projektin pariin ja teen sellaisen kartan… En tiedä, miksi minulla on aina kiire kaiken kanssa.
Sampo on käyttänyt muunkielisistä tehdyssä kartassaan natural breakseja (Väätäjä, 2024). Hänellä onkin kartassa esitettynä suhteellinen osuus, kuten Taikallakin, joten niitä ei voi verrata minun (hieman ontuvaan) esitykseeni. Mielestäni natural breaks on ihan looginen: se korostaa varianssia luokkien välillä, ei luokkien sisällä. Itse päädyin valitsemaan myös natural breaksin, mutta muokkasin sitä hieman tehdäkseni luvuista miellyttävämpiä muokkaamatta niitä kuitenkaan kovin paljoa. Mielestäni lopputulos on ihan hyvä.
Venla tuo esiin hyvän pointin punavihervärisokeista, ja onkin tehnyt karttansa sinisen eri sävyissä. Pidän tämän ajatuksen mielessä tulevissa kartoissa (Punkka, 2024).
Kartta ei mielestäni ole kuitenkaan aivan yhtä miellyttävän näköinen kuin muut tekemäni tai näkemäni teemakartat: ruudut menevät maa-alueiden yli, ja tämähän kaiken lisäksi myös pilaa sen ajatuksen, että jokainen ruutu on saman kokoinen. Tai tottakai ruutu on saman kokonen, mutta jos puolet ruudun alueesta on vesialuetta, ei siellä edes voi asua porukkaa.
Tehtävä 2: rasterikuvan tuominen QGISiin
Tällä viikolla testattiin jälleen kärsivällisyyttä: tällä kertaa odottamisen muodossa. Hyvät uutiset ovat, että QGIS ei kaatunut. Huonot ovat, että se pyöritti jokaista hieman raskaampaa toimintoa useamman minuutin. Tällä kertaa, tosin, sain kaiken onnistumaan ensimmäisellä yrityksellä, joten sain omia hermojani kuitenkin hieman säästettyä.
Peruskarttalehden korkeuskäyrien vertaaminen omatekemääni jää nyt hieman myöhemmäksi.
Rinnevarjostuksen tekeminen oli mukavaa ja lopputuloksesta tuli hieno. Päädyin kaksinkertaiseen liiotteluun, koska siinä rinteet näkyvät, mutteivat kuitenkaan näytä vielä jyrkiltä. Auringon tulosuunnan pidin sellaisenaan, jotta tulkinta olisi mahdollisimman yksinkertaista: ilmeisesti luoteesta tulevan valon muodostamat varjot näyttävät eniten mäiltä, eivätkä kuopilta.
Sitten oli manuaalisen piirtämisen vuoro, ja se olikin yllättävän rentouttavaa. Näin alkuun piirsin vain tiet ja talot, koska siinä vierähtikin jo hetki, mutta tähän tehtävään palaan varmasti. Kerrankin jokin tehtävä laski sykettä, eikä nostanut sitä. Piirtelinkin sitten kaikki tiet, ja tästä tehtävästä jäi hyvä mieli. Oli aivan loogista, että rakennukset ovat pisteitä ja tiet viivoja. Peltoja en tehnyt, mutta ne olisivat tietysti alueita.
Lähteet:
Punkka, V., 4. viikko – Ruututeemakarttoja ja yllättävän väkirikas Pornaisten kunta, 24.2.2024, viitattu 26.2.2024 https://blogs.helsinki.fi/vpunkka/2024/02/24/4-viikko-ruututeemakarttoja-ja-yllattavan-vakirikas-pornaisten-kunta/
Väätäjä, S., Neljäs kurssikerta (6.2.2024), 6.2.2024, viitattu 26.2.2024, https://blogs.helsinki.fi/vsampo/