3. kurssikerta

Kolmannella harjoituskerralla harjoittelimme tietokantaliitoksien tekemistä ensin ohjatusti ja sitten itsenäisesti. Ohjatussa harjoituksessa liitimme Afrikan valtiot käsittävään tietokantaan lisää sarakkeita, kuten tiedot timanttivaroista, väestömäärästä, konfliktien määrästä, öljykentistä sekä siitä, kuinka monena vuonna kussakin valtiossa on esiintynyt konflikteja. Lisäksi yhdistimme pohjakartan kohteet niin, että jokaisella valtiolla oli attribuuttitaulukossa vain yksi rivi, mikä helpotti muiden tehtävien kanssa operoimista. Nämä tehtiin QGIS-ohjelman aggregate-työkalua käyttämällä.

 

Harjoitus 1.

Kuvan 1 kartasta voi nähdä, että timanttivarojen ja öljykenttien alueilla on esiintynyt konfikteja, mutta toisaalta niitä esiintyy paljon muuallakin. Tutkailimme harjoituskerralla konfliktien ilmenemisvuosia ja yritimme löytää riippuvuussuhteita luonnonvarojen konfliktien välillä, mutta silmämääräisesti tällainen on hankalaa. Jos olisimme tutkineet tarkemmin luonnonvarojen löytämisvuosia ja konfliktien ilmenemisvuosia, voisi korrelaation löytyminen olla todennäköisempää kuin pelkästään luonnonvarojen ja konfliktien sijaintia tarkastelemalla. Julia Olenius mainitsee blogissaan, että erityisesti luonnonvarojen löytämisen jälkeisten vuosien tarkastelu voisi olla hedelmällistä riippuvuussuhteiden löytämiseksi.

 

Kuva 1. Afrikan luonnonvarojen ja konfliktien esiintyminen

 

Harjoitus 2.

Toinen harjoitus tehtiin itsenäisesti ja siinä tarkasteltiin Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyttä. Laskimme alueiden tulvaindeksit ja yhdistimme ne valuma-alueen attribuuttitauluun, minkä pohjalta loimme koropleettikartan (kuva 2) tulvaherkkyydestä.  Kartan perusteella voisi sanoa rannikkoalueiden olevan tulvaherkimpiä, mikä voi johtua pienistä korkeuseroista (esim. tasainen ja alava Pohjanmaa). Toisaalta näillä alueilla on myös suuria Itämeren eri osiin laskevia jokia, jotka voivat näkyä suuren tulvaindeksin osatekijöinä. Järvisten alueiden kuten Järvi-Suomen tulvaindeksi on pieni, sillä valuma-alueen järvet tasaavat virtaamaa ja vähentävät tulvaherkkyyttä.

 

Kuva 2. Valuma-alueiden tulvaherkkyys Suomessa

Lisäksi oli tarkoitus havainnollistaa valuma-alueiden järvisyyttä diagrammien avuilla. Aloin tekemään ystäväni Julia Oleniuksen kanssa yksinkertaisempaa versiota, mutta vahingossa laskimme itse järvisyysprosentin ja maa-alueiden osuuden, minkä pohjalta oli helppo luoda ympyrädiagrammit kartalle. Nämä kuvaavat osuutta mielestäni ymmärrettävämmin kuin pelkkä historammi. Ympyrädiagrammit vahvistavat hypoteesini järvisyyden vaikutuksesta tulvaherkkyyteen, sillä mitä suurempi järvien osuus on pinta-alasta, sitä pienempi tulvaindeksi (kuva 3).

Kuva 3. Valuma-alueiden järvisyys ympyrädiagrammeina esitettynä

Lähteet:

Olenius, Julia (2024). Julian GIS-blogi. Timantteja ja tulvia (3. kurssikerta). https://blogs.helsinki.fi/jolenius/. Viitattu 5.2.2024.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *