1. Kurssikerta

Ensimmäisellä kurssikerralla tutustuttiin QGIS-ohjelmaan ja kerrattiin paikkatiedon rakentumista sekä rasteri- ja vektorimuotoisten paikkatietoaineistojen ominaisuuksia. Teoriaosuuden jälkeen tutustuimme tarkemmin MAA-104 kurssilta jokseenkin tuttuun QGIS-ohjelmaan, jonka käyttämiseen sai oikein hyviä ja käytännöllisiä vinkkejä opettajalta. Omalle kotikoneelleni olin ladannut ohjelmasta version 3.28 Firenze.

 

Tehtävä 1.

Harjoitusryhmässä jokaisen oli tarkoitus tutustua annetun aineiston perusteella Itämeren valtioiden typpipäästöihin QGIS-ohjelmalla. Tarkoituksena oli luoda visuaalisesti ymmärrettävä koropleettikartta, joka tehtiin harjoituksen vuoksi varsin opettajajohtoisesti. Tämä oli hyödyllistä, sillä pelkästään kirjallista ohjetta noudattamalla minulla olisi varmasti mennyt moninkertainen aika kartan tekemiseen. Ongelmia koropleettikartan tekemisessä ei juuri ollut, mutta legendan otsikon rivitys kahdelle riville on edelleenkin minulle täysi mysteeri. Huomasin Pietu Nuortimon blogista, että hän oli kuitenki onnistunut tässä rivittämisessä, joten minunkin on mahdollista oppia kyseinen konsti.

Olen lopputulokseen kuitenkin tyytyväinen, valtioiden rajojen värin muuttaminen kaunisti karttaa (kuva 1). Punainen väri pomppaa aggressiivisesti esiin, mikä toisaalta paljastaa kartantekijän asenteellisuuden: Puola suurimpana päästöjen aiheuttajana erottuu selkeästi. Kartan ulkoasussa häiritsee ainakin se, että muut merialueet kuin Itämeri näkyvät kartassa valkoisella, mutta taitoni eivät riittäneet niiden värin muuttamiseen.

Saksan osuus päästöistä hämmensi aluksi, sillä suurena maatalousmaana olisin kuvitellut päästöjen olevan suuremmat. Suhteellisen pieni Itämeri-rantaviiva saattaa selittää suhdeluvun. Muista Itämeren valtiosta poiketen Virolla on suhteessa pienimmät päästöt, minkä syihin olisi kiinnostavaa tutustua syvemminkin.

 

Tehtävä 2. 

Toinen tehtävä tuotti heti hankaluuksia, kun yritin operoida aineistojen kanssa itse kotona. Sain ladattua QGIS:iin aineiston, mutta en millään meinannut tajuta, miten saisin tarkasteltavan aineiston näkymään kunnittain. Lopulta “Properties”-kohta pelasti minut ja tutustuin alle 15-vuotiaiden määrään kunnittain Suomessa. Säädin väriasteikkoa hieman erottuvuuden vuoksi, ja kartta näyttää mielestäni aika selkeältä, vaikka luokkia onkin melko paljon (kuva 2). Luokkia oisi selkeyden vuoksi voinut laittaa vähemmänkin, mutta toisaalta vaihteluväli olisi kasvanut tässä melko suureksi suhteessa siihen, kuinka suuri on aineistossa ilmenevä maksimiarvo (30,8%).

 

Lähteet:

Nuortamo, P. (2024). Ensimmäinen kurssikerta. Viitattu 22.1.2024. https://blogs.helsinki.fi/pietunuo/