Kurssikerta 7

Viimeinen kurssikerta ja aivot solmussa… sekä lopulta yllättävää onnistumisen riemua!

Viimeisen kurssikerran aiheena oli tehdä kartta valitsemastaan kohteesta. Kurssikertaan oli syytä valmistautua etukäteen. Itselläni tämä vaihe jäi puutteelliseksi, koska olin vielä niin kiinni kurssikerta 5:n tehtävissä, etten pystynyt ajattelemaan vielä näin suurta uutta kokonaisuutta. Etsin ja latasin kuitenkin ennakkoon Suomesta yhden karttalehden maastotietokannan ja korkeusmallit, mutta en ollut keksinyt mitään järkevää aihetta mitä vertailisin kartoilla enkä lopulta halunnut tehdä karttaa ko. aineistoista. Mietin useita eri vaihtoehtoja ja päätin tehdä jonkinlaisen väestöä kuvaavan kartan. Löysin hyviä karttoja kyseisistä maista, mutta en tietoa väestöstä oikeassa muodossa. Sen jälkeen taas sain taas miettiä pääni puhki mistä aiheesta teen karttani, varsinkin kun itselläni oli käytettävissä melko rajoitettu aika kyseisen kartan tekemiseen. Valinnanvaraa aiheissa oli niin paljon, kuten myös tietoa internetissä, ja se että osaa sen tiedon sieltä kaivaa vaatiikin välillä jo melkoista salapoliisityötä. Kaiken lisäksi tiedon pitäisi vielä olla tietyssä muodossa. Huoh.

Lopulta päädyin miettimään matkojani maailmalla ja muistelot veivät minut viime kesän reissulle trooppisella Borneon saarella. Unelmani oli nimittäin nähdä siellä orankeja (kuva 1), ei tosin ihan vapaana luonnossa, koska sellaiselle luontoseikkailulle sademetsän syvyyksiin ei matkallamme ollut aikaa, vaan jossakin ns. rehabilitation centressä eli paikassa, jossa orankeja elää kyllä vapaana luonnossa, mutta ne ovat kuitenkin myös tekemisissä ihmisten kanssa.

Kuva 1. Oranki äiti vauvoineen. (lähde: http://www.wildlifeworldwide.com)

Kyseisellä reissulla tosin luonto voitti meidät 1-0 eli orangit kieltäytyivät rehabilitation centren työntekijöiden tarjoamasta “ilmaisesta lounaasta” ja pysyivät sademetsän suojissa. Parempi toki niin, että ruoka löytyy suoraan sademetsästä. Orankien asuinalueita (kuva 2) ajatellessa väistämättä päätyy miettimään luonnontilaisten metsien tilannetta (kuva 3) tai etupäässä niiden pinta-alojen vähenemistä. Malesiassa ja Indonesiassa, jotka jakavat Borneon saaren, kuten myös muualla Kaakkois-Aasiassa, suurin syy sademetsien hakkuisiin on palmuöljyviljelmät. Tästä löytyi sopiva kombo karttojen tekemiseen ja asioiden tutkimiseen!

Kuva 2. Orankien levinneisyysalueet Malesiassa ja Indonesiassa. (lähde: http://bioweb.uwlax.edu/bio203/s2008/ahrens_just/habitat.htm)
Kuva 3. Maailman luonnontilaiset metsät ja palmuöljytehtaiden sijainti.

En ala tässä luennoimaan palmuöljystä sen kummemmin, koska jokainen on varmaan kuullut tuosta nimenomaisesta ainesosasta, jota löytyy lähes puolesta kaikista kaupoissa myytävistä tuotteista ja sitä käytetään myös biodieselin valmistuksessa. Palmuöljyä löytyy muun muassa eineksistä, kekseistä, makeisista, margariineista jne. Palmuöljyn haitallisuudesta sekä ympäristölle että terveydelle kiistellään paljon, mutta varmaa on ainakin se, että orangit ovat huonossa asemassa elinalueidensa supistuessa palmuöljyviljelmien vallatessa lisää tilaa sademetsistä. Otin lähempään tarkasteluun Borneon (kuva 4) ja Sumatran saaret (kuva 5), joilla orangit elävät.

Kuva 4. Borneon saari, joka jakautuu Malesian, Brunein ja Indonesian kesken.

Molemmilla saarilla tarkastelin palmuöljytehtaiden ja luonnontilaisten metsien sijaintia. Borneon saarelta en valitettavasti löytänyt sellaista orankien suojelualueiden karttaa, jonka olisin vielä voinut lisätä yhdeksi karttatasoksi.

Itse asiassa WWF:n sivuilla sanotaan, että yli 50% Borneon orangeista on suojelualueiden ulkopuolella, metsissä, joita johtavat hakkuu-, palmuöljy- ja kaivosyhtiöt. Myöskään suojelualueet eivät ole Borneolla turvassa, koska suojelualueiden rajat eivät ole usein selkeästi merkittyjä ja siitä johtuen niitä on vaikea valvoa. Monissa puistoissa ei ole myöskään tarpeeksi henkilökuntaa tai rahoitusta. Niinpä palmuöljy- ja hakkuuyhtiöt ovat päässeet tunkeutumaan kaikkiin puistoihin.

Kuva 5. Sumatran saari, Indonesia.

Sumatran saarella sijaitsee Indonesia Leyser Ecosystem -suojelualue, joka on merkitty karttaan vaaleammalla vihreän sävyllä. Kyseinen suojelualue on kolme kertaa Yellowstonen kokoinen ja se on viimeinen paikka maapallolla, jossa sumatranorangit, tiikerit, elefantit, sarvikuonot ja malaijinkarhut elävät yhdessä luonnossa. (globalconversavation.org). Ikävä kyllä palmuöljytehtaat tunkeutuvat lähes joka suunnasta suojelualueen reunoille.

Palmuöljybisnes on todella tärkeä tulonlähde Indonesian valtiolle, joka on ylivoimaisesti suurin palmuöljyn tuottaja maailmassa.  Malesia tulee perässä toiseksi suurimpana tuottajamaana ja ero kolmantena olevaan Thaimaahan on valtava, saati sitten siitä seuraaviin maihin. Pahoin pelkään, että Sumatran ja Borneon saarilla, orangit ja muut eläimet sekä sademetsät, häviävät tämän taistelun ihmisten loputonta rahanhimoa ja palmuöljyviljelmiä vastaan. Jos haluat kokea ainutlaatuisen sademetsäseikkailun – Go before it’s too late!

Actualitix -tilastosivuston mukaan kolme suurinta tuottajamaata ovat vuoden 2013 tiedoilla:

1 – Indonesia – Palm oil – Production (Tons) was 26,895,500 Tons in 2013
2 – Malaysia – Palm oil – Production (Tons) was 19,216,500 Tons in 2013
3 – Thailand – Palm oil – Production (Tons) was 1,970,000 Tons in 2013

Halusin tehdä myös kartan palmuöljyn tuotantoon (kuva 6) liittyen ja alkuun löysin kyllä taas paljon tietoa, mutta en aina valitettavasti oikeassa muodossa ja jälleen kerran minulla oli vaikeuksia csv-tiedostojen kanssa. Mutta voi että, mikä riemun tunne olikaan, kun sain lopulta tehtyä haluamani kartan – ja tällä kertaa täysin itsenäisesti! Taisin jopa flossata innostuksissani!  😀 Voin taas vaan painottaa sitä, että kertaus on opintojen äiti ja tekemällä oppii parhaiten. Tämän viikon olen viettänyt niin intensiivisesti QGis:n kanssa, että lopulta siitä on ollut hyötyä ja näitä karttoja oli jopa ilo tehdä!

Kuva 6. Palmuöljyn tuottajamaat v. 2013, tuotanto tonneissa.

Lopuksi vielä pari karttaa, jotka tein luonnontilaisten metsien pinta-alan muutosta kuvaamaan. Ensimmäinen kartta (kuva 7) on Kaakkois-Aasiasta ja toinen (kuva 8) Pohjois- ja Etelä-Amerikasta. Tilastot eivät ole kaunista katsottavaa 🙁

Kuva 7. Luonnontilaisten metsien pinta-alan muutos v. 2000-2016 hehtaareissa.
Kuva 8. Luonnontilaisten metsien pinta-alan muutos v. 2000-2016 hehtaareissa.

Tässäpä tämä viimeinen blogikirjoitus! Kurssi oli ainakin itselleni työläs ja aiheutti ehkä muutamia harmaita hiuksia ja ryppyjä kasvoihin, mutta lopulta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Jännittää vaan hieman, että muistanko enää mitään näistä asioista siinä vaiheessa, kun seuraava GIS-kurssi alkaa…

Tällä kurssikerralla aiheet ja kartat ovat niin erilaisia, ettei toisten kurssilaisten kartoista voi välttämättä saada ahaa-elämyksiä, koska ei ole itse tehnyt niitä samoja karttoja, mutta Amelian kartat Kaliforniasta olivat mielestäni informatiivisia ja kiinnostavia.

Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea kirjoituksiani ja myös minuun viitanneille! 🙂

Ps. Tulipa muuten huono omatunto, kun tätä kirjoittaessani söin samalla Maltesers -suklaapalloja ja päätin vilkaista tuoteselostusta. Mitäpä sieltä löytyikään… no palmuöljyä tietenkin!

 

Lähteet:

Cardwell, Amelia: Viikko 7: Yhdysvaltojen kultainen osavaltio, https://blogs.helsinki.fi/amca/ luettu 2.3.2019.

Intact Forest Landscapes, http://intactforests.org/data.ifl.html, luettu 1.3.2019

Global Forest Watch, http://data.globalforestwatch.org, luettu 1.3.2019

Actualitix. World Atlas – Statistics by country, https://en.actualitix.com/, luettu 1.3.2019

WWF, http://wwf.panda.org/knowledge_hub/endangered_species/great_apes/orangutans/, luettu 1.3.2019.

Global Conservation, http://globalconservation.org/projects/leuser-national-park-indonesia/, luettu 1.3.2019.

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *