Kurssikerta 6 (17.2.2015)

Kuudes kurssikerta alkoi hieman erikoisemmin. Lähdimme tunniksi ulos keräämään paikkatietoa valitsemistamme kohteista, minkä jälkeen loimme tiedoista taulukon ja sijoitimme pisteet kartalla. Oli todella virkistävää tehdä asioita käytännössä ulkona. Se auttoi hahmottamaan millaista paikkatiedon hankkiminen saattaa joskus olla. Harjoittelimme MapInfolla muidenkin paikkatietopisteiden lisäämistä kartalle.

Teimme kurssikerralla kolme erilaista karttaa, joiden tuli olla opetustarkoitukseen kelpaavaa. Aiheena olivat luonnonhasardit ja näistä meille annettiin kolme valittavaksi; maanjäristykset, tulivuoret ja meteoriittien putoamispaikat. Itse käytin maanjäristys- ja tulivuoriaineistoja karttojeni valmistukseen.

Ensimmäinen kartta (kuva 1) kuvastaa 1964 jälkeen purkautuneiden tulivuorien sijaintia ja tyyppiä. Kilpitulivuoret jätin kartasta kokonaan pois, sillä ne olisivat suurella määrällään peittäneet muut tulivuorityypit alleen. Kartasta pystyy siis teoriassa näkemään hiljattain aktiivisesti toimineiden tulivuorityyppien sijaintia ja mahdollisesti päättelemään miksi näin on. Erottelin karttaan kuitenkin vain kilpitulivuoret, merenalaiset tulivuoret ja kalderat, sekä lisäsin loput tulivuorityypit luokkaan ”muut”, sillä niitä oli joko vain muutama kappale tai en osannut suomentaa tulivuorityyppiä, sillä ymmärrykseni erityyppisistä tulivuorista ei Googlesta huolimatta yltänyt sille tasolle, että pystyisin päättelemään nimistä jotain. Karttaa pitäisi parannella ennen kuin sitä voisi käyttää opetuskäytössä. Tulisi ainakin lisätä muutama tulivuorityyppi lisää listaan, juuri ne joita en saanut suomennettua. Ehkä olisi myös parempi näyttää tulivuoria maailmankartan lisäksi maanosakartoilla, jolloin tulivuoret erottuisivat selkeämmin eivätkä sijoittuisi toistensa päälle. Ajatuksena erityyppisten tulivuorien sijaintien määritys on mielestäni ihan kiva, enkä ole kovin usein sellaista karttaa nähnytkään ainakaan käyttämissäni oppikirjoissa, mutta toteutus vähän ontuu.

Tulivuoret_1964_eteenpäin_ei_kerrostulivuoria

Kuva 1. 1964-luvun jälkeen purkautuneet tulivuoret tyypeittäin. (Lähde: National Oceanic and Atmospheric Administration)

Toinen kartta (kuva 2) on taas hyvin tyypillisen opetuskartan näköinen teemaltaan. Lisäsin karttaan aineistoiksi vuoden 1964 jälkeen tapahtuneiden yli 6 magnitudin maanjäristyksien pistetiedot punaisella pisteellä ja saman vuoden jälkeen purkautuneiden keilatulivuorten sijaintipisteet keltaisella kolmiolla. Kartta on hyvin tyypillinen, koska sillä pystytään havainnollistamaan tulivuorten ja maanjäristysalueiden sijainnin selvää suhdetta.

Useissa oppikirjoissa on tällainen kartta ja hakupalveluistakin löytyy useita. Otin yhden kartan (kuva 3) esimerkiksi samanteemaisista kartoista. Tässä kartassa ei ole tarkemmin selitetty mitä tulivuoria merkityt pisteet ovat tai kuinka suuria merkityt maanjäristykset ovat. Toivoisin itse ainakin kartalta hieman enemmän informaatiota: miten kartantekijä on määritellyt aktiivisen tulivuoren sekä mikä on merkittyjen maanjäristysten voimakkuus ja tapahtuma-aikaväli.

Lisäsin omaan karttaani (kuva 2) vain kerrostulivuoret, koska halusin havainnollistaa myös tämän tyypin sijaintia, sillä jätin ne edellisestä kartasta (kuva 1) pois. Kerrostulivuoret ovat myös aggressiivisemmasta tulivuorityyppipäästä ja ovat sijoittuneet hyvin säännönmukaisesti litosfäärilaattojen törmäysvyöhykkeille, jossa havaittavia maanjäristyksiäkin eniten tapahtuu.

Kerrostulivuoret ja 6M maanjäristykset

Kuva 2. 1964-luvun jälkeen järisseet yli 6 magnitudin maanjäristykset ja purkautuneet kerrostulivuoret.(Lähteet: Northern California Earthquake Data Center ja National Oceanic and Atmospheric Administration)

volcanic-world-map

Kuva 3. Hiljattaiset maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset.(Lähde: Planetolog.com)

Kolmanteen karttaan (kuva 4) valitsin aineistoksi jälleen vuoden 1964 jälkeen tapahtuneita tällä kertaa yli 8 magnitudin maanjäristyksiä. Kuten kartasta jo huomaakin on yli 8 M maanjäristyksiä tapahtunut paljon vähemmän, joten pisteitäkin on vähemmän. Olisi ehkä pitänyt valita pidempi aikaväli, jotta pisteitä olisi tullut enemmän ja kartta vaikuttanut mielenkiintoisemmalta, mutta halusin jatkaa samalla vuositeemalla kuin aiemmissa kartoissa vertailtavuuden vuoksi. Vaikka kartassa on hyvin vähän pisteitä voi siitä silti huomata muutaman alueen, jossa suuria maanjäristyksiä on tapahtunut hyvinkin paljon. Esimerkiksi Japanin alueella on noin 50 vuodessa tapahtunut 5 suurta maanjäristystä. Salmisen Tiia oli tehnyt samantapaisen kartan yli 8 magnitudin maanjäristyksistä blogiinsa, mutta oli jaotellut 8 ja yli 9 magnitudin maanjäristykset eri värein, mikä toimi mielestäni hyvin ja havainnollisti suurten maanjäristysten jakaumaa.

yli_8M_maanjäristykset_1964-
Kuva 4. Yli 8 magnitudin maanjäristykset vuodesta 1964.(Lähde: Northern California Earthquake Data Center)

Kaikkia valmistamiani karttoja tulisi jokseenkin hienosäätää ja muokata ennen kuin niitä voisi käyttää opetuksessa. Myös karttojen ideoita olisi voinut miettiä vähän mielikuvituksellisemmin. Sorrun aika helposti näihin tuttuihin karttatyyppeihin, joita olen ennenkin nähnyt, enkä keksi uudentyyppisiä esitysmuotoja ilmiöille. Joonas Alanko oli keksinyt hyvän ainakin itselleni uudenkaltaisen tavan maanjäristysten esittämiseen. Hän käytti karttansa aineistona 1994 – 2015 vuosina tapahtuneiden yli 4 magnitudin maanjäristysten hyposentrumien syvyyslukemia. Mielestäni kartta oli ajatukseltaan hyvin mielenkiintoinen.

Lähteet:

Planetolog. Resent earthquakes and volcanic eruptions. <http://planetolog.com/map-world-detail.php?type=TEC&id=1> Viitattu 18.2.2015.

Alanko, J. (2015). Pak kerta 6. <https://blogs.helsinki.fi/jbalanko/> Luettu 21.2.2015.

Salminen, T. (2015). Kurssikerta 6: Suojateitä ja maanjäristyksiä kartalle.<https://blogs.helsinki.fi/tiisalmi/> Luettu 21.2.2015.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *