Tutustuin näin alkavan viikon kunniaksi Anna Leonowiczin kirjoittamaan artikkeliin (Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship, 2006). Artkkeli kertoo kaksimuuttujaisista teemakartoista, mutta esittelee hieman erilaisen karttatyypin kuin mitä tunnilla olimme aikaisemmin käsitelleet. Artikkelin kartassa ei ollut esimerkiksi ympyrä- tai pylväsdiagrammeja, vaan kumpikin muuttuja on esitetty väripinnoin.
Artikkelissaan Leonowicz käsittelee päällekkäisten teemakarttojen mennetelmää yleensä, mutta nostaa myös esiin tärkeimmät niihin liittyvät ongelmat. Artikkelin alussa kerrotaan kaksimuuttujaisen kartan legendasta, joka tässä tapauksessa on kaksi-akselinen koordinaatisto. Kun siihen asettaa oikeille kohdilleen kartassa esiintyviä pisteitä, voi mahdollisen korrelaation nähdä helposti. Artikkelin mukaan ongelmana kyseisenlaisissa kartoissa on kuitenkin se, ettei esimerkiksi juuri legendaa osata lukea. Kaksimuuttujaisten karttojen on myös todettu olevan vähemmän vaikuttavia ja luettavuuden heikko. Kehittyneiden menetelmien, huolellisen suunnittelun ja lukijan näkökulman huomioinnin avulla myös tällaisista kartoista voidaan kuitenkin saada toimivia. Artikkelin mukaan onnistuneesta päällekkäisiä teemoja esittävästä kartasta onkin helpompi lukea muuttujien välistä korrelaatiota kuin tavallisista teemakartoista. Alueelliset erot taas on helpompi lukea tavallisesta yhden muuttujan teemakartasta.
Artikkeli oli varsin mielenkiintoinen, ja toi esille monta minulle tuntematonta asiaa. Etenkin artikkelissa esitetty lengendatyyppi oli uusi ja kiinnostava tuttavuus. Hyvän kuvan avulla legendan ideakin tuli selväksi, vaikken aikaisemmin kyseisenlaisa legendaa ollutkaan nähnyt. Artikkelissa esitelty legendatyyppi koskee siis ymmärtääkseni vain niitä kaksimuuttujaisia teemakarttoja, joissa muuttujat on ilmaistu kartassa väri- tai rasteripinnoin. Legenda on kuin kaksi-akselinen koordinaatisto, jossa kartassa esitettävät muuttujat ovat omilla akseleillaan. Koordinaatiston taustalle asetetut värit ovat samat kuin kartassa, ja menevät päällekkäin samalla tavoin, joten kartan alueita voi tulkita legendan avulla. Näin pystyy havaitsemaan esimerkiksi mahdollisen korrelaation muuttujien välillä. Ydinajatus sekä kartassa että legendassa on siis se, että muuttujien tiettyjen arvojen ja niille osoitettujen värien mennessä päällekäin, syntyy uusi sävy. Se taas kertoo arvojen olevan tietynlaiset. Asiaa on kuitenkin hyvin vaikeaa selittää sanoin.
Joka tapauksessa legenda on mielestäni erittäin hyvä kyseiselle karttatyypille. Siitä käy ilmi värien selitykset sekä se, miten värit käyttäytyvät mennessään päällekäin. Lisäksi legenda auttaa mielestäni mahdollisen korrelaation havaitsemisessa. Jos toisen muuttujan arvo jossakin pisteessä on pieni ja toisen suuri, kohdassa on tietyn väristä ja arvojen muuttuessa myös väri muuttuu. Kun useamman pisteen arvot asettaa legendaan, korrelaatio on helppo tulkita. Kuten artikkelikin esittää, ongelmana voi kuitenkin olla legendan tulkinta. On varmasti suuri joukko ihmisiä, jotka eivät osaisi tulkita legendaa oikein.
Kokonaisuudessaan kaksimuuttujaiset teemakartat ovat minusta kuitenkin hyvä tapa esittää muuttujien välisiä suhteita alueella. Olen ehdottomasti samoilla linjoilla artikkelissa esitellyn tutkimustuloksen kanssa. Päällekkäisistä teemakartoista on helppo lukea asioiden välisiä suhteita, mutta alueellisia eroja on helpompi lukea tavanomaisesta teemakartasta. Mielestäni uudenlainen ja harvinaisempi monimuuttujainen kartta on myös tavallista karttaa kiinnostavampi. On kuitenkin mahdollista, että mielenkiintoni karttoja kohtaan vaikuttaa, ja jaksan syventyä monimutkaisemmankin kartan tulkintaan pidemmäksi aikaa kuin joku toinen ehkä tekisi. Monimuuttujainen kartta asettaakin mielestäni hieman vaatimuksia kohdeyleisöä ja julkaisupaikkaa kohtaan. Jos kyseisenlainen kartta olisi esimerkiksi tavallisessa sanomalehdessä, saattaisi moni sivuuttaa kartan turhan vaativana ymmärtää. Suurelle yleisölle asiaa esitettäessä olisikin ehkä järkevämpää esittää asia tavallisilla teemakartoilla ja sanallisesti. Ammattimaisemmalle kohderyhmälle taas voisi kaksimuuttujaisen kartan ehkä tehdäkin.
Kuten artikkelinkin mukaan myös omasta mielestäni päällekkäisten teemakarttojen haasteita voi oleellisesti pienentää kiinnittämällä runsaasti huomiota suunnitteluun. Värien tulee olla sopusoinnussa keskenään, mutta sävyjen silti erottua toisistaan kunnolla. Myös värien päällekäisyyteen pitää kiinnittää huomiota, jotta päällekkäisyyden seurauksena syntyvät sävyt on helppo tulkita. Sininen ja keltainen ovat esimerkkejä väreistä, joiden yhdistelmää kannattaisi vältellä. Kun ne menevät päällekkäin syntyy vihreää, jota lukija ei yleensä luonnostaan tulkitse päällekkäisyydeksi vaan omaksi värikseen. Tällöin tulkinta vaikeutuu. Myös lukija ja kohderyhmä pitää siis erityisesti ottaa huomioon karttaa tehdessä. Tärkeää on myös osata lopettaa, jos kahden muuttujan liittäminen samaan teemakarttaan tuottaa liikaa ongelmia. Tavallinen kartta on aina parempi kuin huonosti toteutettu kaksimuuttujainen tekele.
Monien haasteidensa takia kahden muuttaja teemakartat vaativatkin tekijältään erityistä tarkkuutta ja osaamista. Myös ohjelmalla on kuitenkin suuri rooli. Omissa harjoituksissani käytämäni Mapinfo vaikuttaa ainakin opiskelujen tässä vaiheessa liian kömpelöltä, joten itse en vielä lähtisi tekemään päällekkäisiä värejä käyttävää teemakarttaa. Erityisesti värisävyjen tarkempi säätäminen pitäisi olla mahdollista. En kuitenkaan näe mitään esteitä sille, että ammattitaitoiset ihmiset kyseisen tyyppisiä karttoja voisivat laatia. Huolellisesti toteutettuina ne tuovat kiinnostavan lisänsä karttojen maailmaan.
Sellaista tänään.
Annan Leonowicz, Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship, 2006 <https://moodle.helsinki.fi/pluginfile.php/1188202/mod_resource/content/0/KK2/Geog_033_037_spalvotas.pdf>