Tällä viikolla suuntasimme PAK-kurssilla huomiomme karttojen taustalla piileviin tietokantoihin. Niitä ei usein tulekaan mietittyä, joten harjoitusta todella tarvittiin. En päässyt oman ryhmäni tunnille, joten reippaana päätin mennä kirjastoon tekemään tehtäviä itsekseni. Yritys kuitenkin kariutui nopeasti, koska en onnistunut yhdistämään itse tuomaani ja Mapinfoon jo valmiiksi tuotua tietokantaa. Suosiolla hylkäsin ajatuksen itsenäisestä työskentelystä, ja päätin mennä suorittamaan kurssikertani iltaryhmään.

Opettajan ohjeita seuraten harjoitukset onnistuivatkin jo paremmin, ja kirjastossa tehdystä itsenäisopiskelusta oli jopa vähän hyötyä. Harjoituksia tehdessä pystyi nimittäin paremmin luottamaan omiin taitoihinsa, kun samoja asioita oli jo kerran tehnyt. Myös uuden tiedon tuominen Mapinfoon Excelin kautta oli osittain tuttua, sillä olin jo edellisellä kerralla tuonut tiedostoja Sotkanetistä.

Ensimmäinen opetus: Kaikki ylimääräinen harjoittelu on aina hyvästä.

Harjoitustyönä syntyikin tietokanta, johon oli tuotu tietoa useammasta eri tietokannasta. Kun useista tietokannoista tuo tietoa yhteen, myös tietokannan käyttömahdollisuudet lisääntyvät. Omassa harjoitustietokannssamme oli muun muassa tietoa Afrikan konflikteista, öljylähteistä ja timanttikaivoksista. Tietokannan avulla olisi voinut esimerkiksi tehdä kartan öljylähteiden ja konfliktien välisistä sijaintisuhteista. Kartasta olisi ehkä voinut nähdä, onko öljyvarantojen lähellä poikkeuksellisen paljon konflikteja, josta taas olisi voinut päätellä, aiheuttavatko öljyvarannot kiistaa ja konflikteja Afrikassa.

Jos työstämäämme Afrikka-tietokantaan olisi tuotu vielä lisää tietoa, myös uudellaisten karttojen tekeminen olisi ollut mahdollista. Tästä kirjoittaa myös Anna Hakala blogitekstissään (3. Kurssikerta). Hän ehdottaa esimerkiksi maaperän laadun ja timanttikaivosten sijainnin tarkastelua. Tietokantaan olisi silloin täytynyt lisätä tietoa maaperän laadusta, mutta lopputuloksesta olisi voinut tarkastella näiden riippuvuutta toisistaan

Afrikka-tietokannan työstämiseen ja hyödyntämiseen ei kuitenkaan jäännyt aikaa, sillä lähdimme tekemään teemakarttaa tulvaindeksin ja järvisyyden suhteesta Suomessa. Karttaa varten piti yhditää eri tietokantoja ja laskea ohjelmalla uusia arvoja tietokannassa jo valmiiksi olleista arvoista. Vaiheet olivat pitkälti samoja kuin Afrikka-tietokantaa työstäessämme, mutta nyt edettiin pääosin itsenäisesti työskennellen. Kartan tekeminen sujuikin lopulta varsin pikaisesti, vaikka opettajan ohjeitakin tarvittiin. Välivaiheita oli varmasti ainakin sata, mutta lopputuloksen näkeminen omin silmin karttana palkitsee aina.

Toinen opetus: MHQ/MNQ=Table->Update colum*(toimenpide (vol. 1000)+JOIN)+ Calculate=Value>OK=keskiylivirtaama/keskialivirtaama=tulvatiedot_suomi+järvisyys.xls+create thematic map*(toimenpide vol.800)≠ERROR=tulvatiedot_teemakartta

Kuva 1. Kartta Suomen valuma-alueiden tulvaindeksistä eli keskiyli- ja keskialivirtaaman suhteesta sekä järvisyydestä(%)

Jos tarkastelee kartassa näkyviä valuma-alueita, voi huomata, etteivät valuma-alueet noudata valtioiden rajoja, ja että alueiden koot vaihtelevat hyvin paljon. Lapissa ja Järvi-Suomessa on useita suuria valuma-alueita, kun taas rannikon valuma-alueet ovat huomattavasti pienempiä ja kapeita. Tulvaindeksi näyttää olevan rannikon pienillä alueilla muuta maata suurempi, josta voi päätellä koolla ja tulaindeksillä olevan mahdollisesti yhteys toisiinsa. Valuma-alueen muoto vaikuttaa yhdessä muun muassa maaperän laadun kanssa alueen tulvaherkkyyteen. Pienellä valuma-alueella vesi kerääntyy jokeen nopeammin kuin suurella, joten tulvaherkkyys nousee. Valuma-alueen pyöreä muoto lisää tulvimisherkkyyttä entisestään, minkä voi kartassa huomata esimerkiksi joillakin Lounais-Suomen valuma-alueilla.

Myös järvisyyden ja tulvaindeksin välillä näyttää kartan mukaan olevan yhteyttä. Keski-Suomen järvisillä valuma-alueilla tulvaindeksi on pieni, kun taas rannikon vähemmän järvisillä alueilla indeksi on suurempi. Jasmiina Myllys kirjoittaa samasta haivainnnosta ja sen taustoista blogissaan (3. kurssikerta -Tietotulva tietokannoista)

”Järvisyyden ja tulvaindeksin välillä vaikuttaisi olevan selvä yhteys: mitä järvisempi alue, sitä pienempi tulvaindeksi. Järvet toimivat veden varastoina, joten jos alueella on paljon järviä, vettä ei yhtä lailla keräänny jokiin ja jokien virtaamat pysyvät alhaisempina. Rannikon pienillä valuma-alueilla järvisyyden ja tulvaindeksin välillä korrelaatio on selkeää, mutta Pohjois-Suomen suurilla valuma-alueilla tulvaindeksi ei ole suuri vähäisestä järvisyydestä huolimatta.”

Luulen, että syy rannikon ja Pohjois-Suomen vähäjärvisten alueiden indeksieroihin on juuri valuma-alueen koko ja muoto. Pohjois-Suomessa valuma-alueet ovat suuria, jolloin vesi valuu jokeen hitaasti ja kaukaa. Rannikolla pienille valuma-alueille kehittyy tulvia pienen koon ja mahdollisten muiden tekijöiden vuoksi helpommin. Esimerkiksi tasaiset pinnanmuodot, voivat vaikuttaa tulvaherkkyyteen Pohjanmaalla, sillä virtausnopeus on pieni. Jääpadot voivat lisätä tulvia entisestään.

Tekniseltä toteutukseltaan kartta on ehkä onnistunein tähän astisista kartoistani. Valmis teemakartta on siis kaksimuuttujainen kuten edelliselläkin kerralla, mutta nyt lopputulokseen vaikuttivat myös tekemämme tietokannan muokkaustoimenpiteet. Muuten prosessi oli sama.

Valitsin sinisen värimaailman vesiteeman mukaan. Värit ja teema pitää mielestäni pyrkiä sovittamaan yhteen, sillä väärät värit kartassa synnyttävät helposti mielikuvia. Jos metsäisyyttä kuvaa vihreällä, väri tukee tulkintaa. Jos väri olisi punainen, väri voisi synnyttää mielikuvia jostakin dramaattisemmasta. Nämä ovat kuitenkin makuasioita, ja tärkeintä onkin, että värit on selitetty legendassa ja sävyt ovat tulkittavissa siitä. Omassa kartassani parantemisen varaa olisi juuri liian pienissä sävyeroissa, sillä nyt niiden tulkitseminen on turhan hankalaa. Seuraavaa karttaa tehdessä pitää panostaa tähän seikkaan erityisesti, sillä se on ollut puutteenna monissa viimekertoijen kartoissani.

Kun kartassa on kaksi eri muuttujaa, kartanteossa on myös tuplasti haasteita. Etenkin rannikoiden pienten valuma-alueiden järvisyyttä kuvaavat diagrammit vaativat karttaa tehdessä huomiota. Diagrammit eivät saanet olla liian suuria, eivätkä pieniä, sillä kummassakin tapauksessa kartan luettavuus olisi kärsinyt. Mielestäni onnistuin kuitenkin löytämään varsin hyvän kokosuhteen, sillä pientenkin alueiden diagrammit erottuvat. Tulkintaa tosin auttaa se, että järvisyyden muutokset eivät ole kovin paikallisia. Siten järvisyyttä tulee tarkastelleeksi enemmän suur-alueittain kuin valuma-alueittain.

Luokkajakojen suhteen mietin karttaa tehdessä monia vaihtoehtoja. Nykyinen luokkajako toimii mielestäni varsin hyvin, sillä erot on havaittavissa selvästi. Luokkia on siis tarpeeksi, ettei kartasta tulisi liian pelkistetty, muttei liikaa, jolloin karttaa olisi vaikea tulkita. Mielestäni kyseinen luokkajako myös kuvasi todellisuutta parhaiten, osa vaihtoehdoista olisi vääristänyt totuutta paljonkin esimerkiksi juuri liian pienen luokkamääränsä takia.

Kolmas opetus: Joka ikisen kurssikerran kartta-analyysi sisältää samat asiat.

Kokonaisuudessaan kurssikerta oli ihan mukava. Etenkin valuma-alue- ja vesiteemasta pidin tulevana luonnonmaantieteilijänä (ehkä) paljon. Tietokantojen käsittely oli varsin teoreettista puuhaa, mutta kun usko meinaa loppua, pitää miettiä lopputulosta. Kartat on aina kivoja!

Heips ja seuraavaan kertaan 🙂

Lähteet:

Hakala Anna, 3.kurssikerta

<https://blogs.helsinki.fi/hakanna/2016/02/03/3-kurssikerta/> Luettu 4.2.2016

Myllys Jasmiina

<https://blogs.helsinki.fi/myllyjas/2016/02/03/3-kurssikerta-tietotulva-tietokannoista/> Luettu 4.2.2016