Kurssikerta 6. Koordinaatteja Kumpulassa, hasardeja maailmalla

 

Kurssikerta alkoi jälleen epäonnisesti, sillä tulin kipeäksi, enkä päässyt oman ryhmäni tunnille. Tutkiskelin Moodlesta löytyviä ohjeita, ja tulin siihen tulokseen, etten voi tehdä kaikkia tehtäviä itsenäisesti. Tieni vei siis jälleen torstain iltaryhmään, jossa heti alkutöiksemme lähdimme keräämään GPS-paikantimilla ainestoa lähiympäristön suojateistä.

Laitteena GPS oli minulle uusi tuttavuus. Laite oli onneksi oikein kätevä ja hyvin helppokäyttöinen. GPS laskee sijaintinsa suoraan avaruudessa maata kiertävistä satelliiteista. Satelliitit lähettävät signaaleja, joiden lähtö ja tuloaikojen perusteella laite laskee sijainnilleen koordinaatit x-, y- ja z-akseleilla. Jotta sijainti saataisiin määritettyä tarkasti tarvitaan useampia satelliitteja (MLL). Huolimatta suuresta etäisyydestä jossain yläpuolella pörrääviin satelliitteihin, laiteen paikanmääritystarkkuus oli kokoajan varsin hyvä, 3-5 metriä. Huomasimme kuitenkin, että etenkin korkeuskoordinaatti oli välillä jotain aivan muuta kuin todellisuudessa. Onneksi se ei kuitenkaan meidän tehtäväämme haitannut.

Luokassa siirsimme koordinaatit Mapinfoon, ja tarkastelimme niitä pikaisesti. Lisäksi harjoittelimme geokoodausta osoitteiden avulla. Osoitteet ovat tarkkoja koordinaatteja hieman arkipäiväisempi ja yleisesti kaikkien ymmärtämä sijainninmääritystapa, jota voi käyttää myös paikkatieto-ohjelmissa. Oma keskittymiseni oli kuitenkin enemmän jo seuraavissa tehtävissä, sillä olin suuresti aliarvioinut jaksamiseni kipeänä olon jälkeen ja halusin nopeasti selviytyä tunnin pakollisista tehtävistä.

Kuten aikaisemmista postauksistakin ehkä on käynyt ilmi, ei yhteistyö Mapinfon kanssa toimi vielä aina ihan toivotulla tavalla. Suurimpana ongelmana ovat ongelmanratkaisutaitoni, jotka ovat Mapinfon kanssa varsin heikot. Jos onnistun klikkailemaan kaiken niin kuin pitää, ja ymmärrän ohjeet oikein, kartat ja tietokannat käyttäytyvät kuten haluan. Jos jokin kuitenkin menee väärin, olen helposti pulassa. Tehtävän monimutkaisuuden ja välivaiheiden määrän voi myös katsoa korreloivan positiivisesti kohdattujen ongelmien määrän kanssa. Vaikeammat ja soveltavammat tehtävät siis todella haastavat osaamistani, mutta ehkä niistä myös oppii enemmän.

Kohtaamani ongelmat ovatkin opettaneet, että jos perusasiat eivät ole kunnossa, ei mikään monimutkaisempikaan toimi. Objekteja ei siis voi luoda kartalle, jos cosmetic layer ei ole päällä, eikä tietokantaan ilmesty prosenttilukuja, jos lauseke on unohtunut kertoa sadalla. Myös ohjelmaan tuotavat excel-tietokannat on syytä käydä läpi huolella. Nykyään yritänkin ensin itse etsiä ongelman lähdettä eli tarkistan perusasiat, ja kysyn opettajalta vasta sitten. Jokainen ratkaistu ongelma antaa lisää työkaluja toimia tulevaisuudessa, joten ongelmienkin ratkaisu toivottavasti helpottuu kokoajan.

Tällä taktiikalla etenin, ja sainkin luotua neljä onnistunutta kartta. Enkä kysynyt kertaakaan Artulta! Jos jokin ei toiminut, syy löytyi aina exceliin tuomastani aineistosta, jota muokkaamalla ongelmakin sitten ratkesi. Tarkoituksena oli havainnollistaa kartan avulla maanjäristyksien, tulivuorenpurkausten ja meteoriittien törmäyspaikkojen sijainteja luomalla kartalle pisteitä tietokannan koordinaattien perusteella. Mielestäni onnistuin varsin hyvin ottaen huomioon sen, ettei näin kipeänä olisi varmaan kouluun edes saanut tulla…

Kuva 2. Kartta yli 8.2 Richterin maanjäristyksistä vuodesta 1980

Kuva 2. Kartta yli 8.2 Richterin maanjäristyksistä vuodesta 1980

Yllä olevassa kartassa näkyy yli 8.2 Richterin maanjäristykset vuodesta 1980 eteenpäin. Kuten arvata saattaa, niitä ei ole kovin paljoa. Richterin asteikko on logaritminen siten, että yhden asteen kasvu tarkoittaa voimakkuuden kasvamista kymmenkertaiseksi. Pieniä järistyksiä tapahtuu usein ja suuria harvoin, joten yli 8.2 Richterin järistykset ovat harvassa. Vilkaisin netissä nopeasti myös yli 8.0 Richterin järistyksiä, ja niitä näyttikin olleen kaksikertaa enemmän.

Toinen asia sitten on se, mitä tuhoja järistys aiheuttaa. Tuhojen määrään vaikuttaa nimittäin järistyksen voimakkuuden lisäksi mm. kellonaika ja rakennustapa. Hieman yli vuosi sitten tapahtunut ja paljon huomiota saanut Nepalin maanjäristyskään ei tähän karttaa pääse, koska sen voimakkuus jäi alle 8 Richterin asteikolla. Tuhot olivat Nepalissa kuitenkin suuria, koska alue on hyvin tiheään asuttu ja esimerkiksi rakennusten maanjäristyskestävyyteen ei oltu panostettu tarpeeksi.

 

Kuva 3. Vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret

Kuva 3. Vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret

 

Tulivuorenpurkauksia esittävässä kartassa näkyykin sitten huomattavasti enemmän kohteita. Määrän ohella huomio kohdistuu myös purkautuneiden tulivuorten sijaintiin. Eniten tulivuoria on purkautunut litosfäärilaattojen reunakohdissa, etenkin Tyynenmeren laatan alityöntövyöhykkeillä eli ns. Tyynenmeren tulirenkaan alueella. Alityntövyöhykkeellä laatan vettynyt reuna sulaa ja pyrkii kevyempänä ylös muodostaen tulivuoria. Tulivuoria on myös ns. hot spot pisteiden päällä litosfäärilaattojen keskiosissa ja laattojen erkanemis- sekä törmäysvyöhykkeillä. Aktiivisimmin näyttävät kuitenkin purkautuvan alityöntövyöhykkeiden tulivuoret.

Kartat ovat mielestäni ihan okei. Ainakaan mitään ylimääräistä kikkailua ei ole, ja asia tulee selväksi. Luettavuus onkin mielestäni hyvällä tasolla. Kartat oli tarkoitus laatia sellaisiksi, että ne soveltuisivat opetuskäyttöön, joten selkeys on ehdottomasti plussaa. Lisäksi olisin tietysti voinut laatia toisen kartan voimakkuudeltaan pienemmistä maanjäristyksistä. Näin oppilaat olisivat karttoja katsomalla voineet havaita suurempien järistysten olevan paljon harvinaisempia. Tulivuori- ja maanjäristyskarttojen tarkastelu samassa yhteydessä olisi myös tärkeää, jotta oppilaat ymmärtäisivät asioilla olevan yhteyksiä toisiinsa. Toki olisi myös mahdollista esittää asiat samassa kartassa, mutta silloin kartan luettavuuteen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota selkeyden säilyttämiseksi.

Opetuksen kannalta olisi myös ollut hyvä esittää maapallo siten, ettei Tyynivaltameri katkea keskeltä. Silloin Tyynenmeren litosfääritaatan reunoja kiertävä tulirengas tulee nimittäin paremmin esille. Myös Tuomas Pätäri kirjoittaa blogissaan, että Tyynenmeren tulirenkaan hallitsevuuden takia maanjäristys- ja tulivuorikartat voidaan perustellusti esittää hieman totutusta poiketen leikkaamalla maapallo Euroopan ja Afrikan kohdalta. Mielestäni ei muutenkaan olisi pahitteeksi esittää opetustilanteissa välillä myös erilailla leikattuja maailmankarttoja. Suomessa on totuttu näkemään maailmankartta eurooppakeskeisenä, mutta se on vain yksi tapa. Aasiassa voi törmätä maailmankarttaan, jossa Kiina on keskellä. Oppilaiden on hyvä ymmärtää, että kartta heijastaa tekijänsä taustoja ja ajatuksia.

Tämänkertainen PAK-tunti oli aiheiltaan oiken mielenkiintoinen. Muutama tuttuni on harrastanut geokätköilyä, ja olen heiltä kuullut GPS:ssän käytöstä. Oli siis erityisen mukavaa päästä kokeilemaan laitetta itse käytännössä. Nykyään tosin kätköily onnistuu jo puhelimen GPS:ssänkin avulla, joten erilliselle GPS:ssälle ei minulla taida vielä olla tarvetta. Jospa ensi kerralla olisin myös terveenä, niin olisi enemmän energiaa keskittyä karttoihinkin.

Lähteet:

Maanmittauslaitos (MLL), Paikannussateliittijärjestelmät

<http://www.fgi.fi/fgi/fi/teemat/paikannussatelliittij%C3%A4rjestelm%C3%A4t> Luettu 26.2.2016

T. Pätäri, Karttoja kouluille, 2016

<https://blogs.helsinki.fi/ttpatari/2016/02/24/karttoja-kouluille/> Luettu 26.2.2016

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *