Paikkatiedosta ja paikkatieto-ohjelmista on puhuttu koulussa aina lukiosta lähtien ilman, että niihin on sen suuremmin syvennytty.  Asia on jäänyt taka-alalle, ja käsitteiden todellinen merkitys ja paikkatiedon lukuisat käyttömahdollisuudet osittain hämärän peittoon. Nyt useamman yliopistossa opiskellun kurssin jälkeen paikkatiedon maailma alkaa pikkuhiljaa avautuman minullekin, ja kurssin avauskerta toi jo monta uutta oivallusta. Siinä missä aikaisemmin tyydyttiin vain mainitsemaan jotain paikkatieto-ohjelmista, tänään pääsimme itse käsiksi yhteen niistä, Mapinfoon.

Asioiden näkeminen käytännössä auttaa aina. Ensimmäinen oppi, jonka Mapinfolta sain, liittyy ominaisuustietoon. Aiemmin ominaisuustieto on merkinnyt minulle pääasiassa rasterin tai vektorin väriä tai muotoa. Sekin on kyllä ominaisuustietoa, sillä rasterin väri liittyy siihen, millainen sen kuvaama kohde todellisuudessa on. Vesi kuvautuu kartallakin sinisenä ja asfaltti mustana. Mapinfossa ominaisuustietoa oli kuitenkin koottu myös taulokkomuotoon. Kun kohdetta klikkasi, esiin tuli lisää tietoa siitä. Ominaisuustiedon käsite täydentyi siis huimasti. 

Tylsästä ja turhaltakin tuntuvasta kurssista voi yllättäen olla hyötyä jatkossa. Tämä oli ensimmäisen kurssikertani toinen oivallus, joka liittyy ennen joulua suorittamaani Laskennalliset menetelmät -verkkokurssiin. Vaikka kyseistä kurssia suorittaessani kirosin kvantiilit ja kvartiilivälit alimpaan maanrakoon, oli tiedoista yllätten hyötyä heti seuraavalla kurssilla. Teemakarttoja laatiessa piti nimittäin valita myös aineiston luokittelutapa, jolloin edelliseltä kurssilta tuttu asia ponnahti esiin. Pieni oivallus, mutta ymmärsimpähän ainakin yhden ohjelman tarjoamista luokitteluvaihtoehdoista.

Tutustuimme Mapinfoon kädestä pitäen kohta kohdalta, ensin yksinkertaisen maailmankartan avulla, ja sitten tekemällä omia teemakarttoja. Uuteen ohjelmaan, tässä tapauksessa Mapinfoon, tottuminen vie aina aikansa, joten taktiikkanani oli edetä opettajan ohjeiden mukaan järjestyksessä yrittämättä turhaan sooloilla. Taktiikka toimi varsin hyvin, ja tuloksena syntyi teemakartta legendalla, mittakaavalla ja pohjoisnuolella varustettuna. Kartasta löytyy valtavasti parantamisen varaa, mutta koen tällä kerralla olennaisemmaksi asiaksi tekniikan ja ohjelman käytön oppimisen. Kun ohjelma tulee tutummaksi, jää energiaa keskittyä enemmän myös kartan yksityiskohtiin.

Kuva 1. Teemakartta 0-14 vuotiaiden suhteellisesta määristä kunnittain vuonna 2015.

Teemakarttojen aineiston luokittelua suunnitellessamme käytimme Mapinfon lisäksi histogrammityökalua (Interactive histogram 2016), joka löytyi netistä. Kun aineiston laittaa histogrammiin, näkee miten se on jakautunut, mikä taas auttaa oikean luokittelutavan valitsemisessa. Oman karttani aineistona toimi 0-14-vuotiaiden suhteellinen määrä kunnittain 2015. Teemakarttani aineiston jakauma oli toiseen suuntaan vino, joten päädyin jakamaan aineiston luokkiin kvantiilien avulla.

Pikkuhiljaa teemakartan teko alkoi luonnistua, ja toinen kartta syntyikin jo edellistä sulavammin. Vaikka yksinkertaisen teemakartan laatiminen Mapinfolla jo luonnistuukin, on ohjelmassa vielä valtavasti uutta opittavaa. Kurssin mittaan Mapinfon salat tulevat toivottavasti tutummiksi, ja uskallan ehkä paremmin ryhtyä kokeilemaan työkaluja ja menetelmiä myös itsekseni. Toistaiseksi noudatan kuitenkin tarkasti opettajan ja moodlen ohjeita, etten onnistu tekemään ohjelmalla työlleni mitään, mitä Undo-nappulalla ei voi korjata!

Kuullaan!

Interactivate Histogram (2016), Shodor, Durham (North Carolina). <http://www.shodor.org/interactivate/activities/Histogram/> Luettu 20.1.2016