Neljäs kurssikerta lähti käytiin edellistä paremmin, ja pääsin paikalle oikeaan aikaan. Aiheena olivat piste- ja ruutuaineistot, joista jälkimmäiseen pääsimme tutustumaan syvällisemmin.
Ruutuaineisto koostuu ruuduista, joihin jokaiseen sisältyy tietoa esimerkiksi ruudun väkiluvusta. Koska ruudut ovat saman kokoisia, niiden arvot ovat vertailukelposia myös absoluuttisia arvoja käytäessä. Jos esimerkiksi asukastiheyttä tarkasteltaisiin 1km x 1km ruutujen avulla, jokaisen ruudun absoluuttinen väkiluku suhteutuisi ruudun kokoon automaattisesti (asukkaita/1km²). Suhteellisia arvoja ei siis tarvitsisi käyttää. Tämä onkin ruutuaineston käytössä erityisen hyvä puoli. Ruutuaineston pohjalla ei myöskään täydy olla muuta aluejakoa, koska ruudukko itse muodostaa oman aluejakonsa.
Toisaalta, koska ruudukko ei ole kovin luonnollinen tai eikä tietoa yleensä automaattisesti kerätä ruuduittain, voi syntyä myös haasteita. Edellisellä kurssilla (TAK) sivusimme ruutuainestoja tutkiessamme valitsemiemme kuntien väntiheyttä. Jo tällöin huomasimme ruutuaineston sisältävän jonkin verran virheitä. Tietokannan mukaan esimerkiksi keskellä järveä saattoi asua kymmeniä ihmisiä, vaikkei alueella ollut edes saaria. Virheet saattoivat johtua esimerkiksi laskenta tavoista tai alueen ajallisista muutoksista. Tämän kertaisessa harjoituksessa ruutujen saamat arvot pohjautuivat OpenSreetMapin pistemäiseen tietoon. Ohjelma laski luodun ruudukon ruuduille arvot sen mukaan, kuinka monta pistettä ruudussa sijaitsi. Tilanne on siis hieman erilainen kuin aikaisemmalla kurssilla, mutta pieni kriittisyys aineistoja kohtaan on aina kannattavaa.
Teoreettisen osuuden jälkeen pääsimme harjoittelemaan asiaa käytännössä. Muokkasimme hieman tietokantoja kuten edelliselläkin kurssikerralla, ja käytimme ensimmäistä kertaa OpenStreetMap:in karttaa. Kertaus ja samojen vaiheiden toistaminen selvästi auttaa, sillä Mapinfo alkaa tuntumaan yhä luonnollisemmalta karttojentekovälineeltä, ja yhä useampia vaiheita osaa tehdä jo itsenäisesti. Ongelmilta ei kuitenkaan täysin vältytty, sillä ohjelma jumiutui pahemman kerran säätäessäni prismaattisen 3D-kartan asetuksia. Onneksi kyseessä oli vain ylimääräinen kokeilukartta, eikä mitään tärkeämpää. Pääsimme siis nopeasti itse kokeilemaan karttojen tekoa ruutuaineston avulla, ja tuhoutuneen 3D-kartan lisäksi sain aikaiseksi kartan ruotsinkielisten määrän jakautumisesta pääkaupunkiseudulla 2012. Karttoja on kaksi, mutta ainoa ero niiden välillä on käytetty ruutukoko, ylemmässä on 250x250m ruudukko ja alemmassa 500x500m ruudukko. Löytyykö eroavaisuuksia?
Kuva 1. Ruotsinkielisten jakautuminen 250x250m ruudukon avulla esitettynä.
Kuva 2. Sama asia esitettynä 500x500m ruudukossa.
Itse yllätyin, miten paljon erilainen alempi kartta on, vaikka ruutujen sivut suurenivat vain 250 metrillä. Ylempää ja tarkempaa karttaa (Kuva 1) katsoessa voi ruotsinkielisten nähdä keskittyvän Helsingin keskustaan ja pääväylien varrelle sekä Kauniasiin. Pienempiä keskittymiä on rannikon tuntumassa sekä Espoon että Helsingin puolella. Alemmassa kartassa (Kuva 2) suurempien kekittymien määrä näyttää taas olevan pienempi, ja suurimpaan luokkaan kuuluu vain Helsingin keskustan lähellä olevia ruutuja. Ruutujen suuremman koon vuoksi myös tyhjää tilaa eli arvon nolla saaneita ruutuja on vähemmän, jonka takia ruotsinkielisiä näyttää olevan laajemmalla alueella. Tuomas Pätäri kirjoittaa myös blogitekstissään (Rakennusvuosia ruuduittain) pääkaupunkiseudun reuna-alueista ja hyvin pieniä arvoja saaneista ruuduista. Hän oivaltaa, että haja-asutusalueilla ruutujen arvot alkavat edustamaan yhä enemmän yksittäisten kohteiden arvoja. Minun kartassani tämä tarkoittaa siis sitä, että osa karttojen pohjoisosien tummansinistä ruuduista edustaa lähinnä yksittäisten ruotsinkielisten perheiden tai henkilöiden asuinpaikkoja.
Kumpi ruutukoko sitten olisi parempi? Mielestäni kummallakin kartalla on etunsa. Ylemmässä kartassa, jossa ruutukoko on pienempi, on tietysti myös enemmän tietoa. Siitä näkee tarkemmin, miten ruotsinkieliset alueella jakautuvat, ja sen takia se on myös todenmukaisempi. Alemmassa kartassa suuri ruutukoko hävittää jonkin verran tietoa, mutta toisaalta luettavuus on paljon parempi.
Ruutujen koon lisäksi lopullisessa karttassa näkyy valittu luokkajako. Luokkajakoa muuttamalla esitettävän asian saa näyttämään kartalla hyvinkin erilaiselta. Onkin tärkeää valita mahdollisimman paljon todellisuutta esille tuova luokkajako, jotta kartta näyttäisi tilanteen oikean laidan, eikä johdattelisi lukijaa harhaan. Itse valitsin luokkajaoksi Natural breaken, koska se toi aineiston erot sopivasti näkyviin. Riippuu kuitenkin aineistosta ja sen jakaumasta, mikä luokkajako kannattaa valita. Pätäri kirjoittaa teksissään valinneensa keinotekoiset luokkavälit, koska hänen aineistossaan luokkarajat oli selkein asettaa vuosikymmenten vaihtumiskohtiin. Vuosilukuja sisältävän aineiston kanssa voisi siis menetällä esimerkiksi näin.
Jos tekisin kurssikerralla tekemäni kartan uudestaan, muuttaisin luultavasti ainakin muutamia asioita. Lisäisin taustalle taustakartan, sillä valkoinen tausta ei näytä kovin hyvältä, jonka lisäksi laittaisin mahdollisesti tieverkon näkyviin. Toimenpiteden avulla kartasta tulisi visuaalisesti kauniimpi, ja paikkoja kuten kaupunkien keskusta-alueita voisi tunnistaa paremmin. Keskusta-alueiden erottuessa voisikin paremmin päätellä, keskittyvätkö ruotsikieliset enemmän juuri kyseisille alueille. Ruutukooksi valitsisin luultavasti 250m ruudut etenkin, jos karttaa pystyisi tarkastelemaan läheltä ja suuressa koossa. Lisäksi zoomaisin karttaa hieman lähemmäs, sillä tyhjää aluetta kartan ympärillä on paljon. Luokkajakoon ja väreihin (vihdoinkin!) olenkin tyytyväinen.
Kokonaisuudessaan kurssikerta oli oikein mukava. Oli kiva tutustua uudenlaiseen teemakarttatyyppiin, sillä aikaisemmilla kerroilla olemme tavalla tai toisella aina käsitelleet kaksimuuttujaisia teemakarttoja. Ja koska Mapinfon käsittelykin alkaa pikkuhiljaa luonnistumaan, niin mikäpäs tässä. Kartat ovat kivoja edelleen!
Lähteet:
T. Pätäri 2015, Rakennusvuosia ruuduittain, GIS tarinoita PAKkastalveen
<https://blogs.helsinki.fi/ttpatari/2016/02/10/rakennusvuosia-ruuduittain/>
