University of Helsinki
Kurssikerta numero neljä jätti positiiviset fiilikset! Kerta kerralta pysyn opetuksessa paremmin mukana ja silloin kun jokin nappula tai vaihe menee tehtävästä ohi, löydän oikeat painikkeet ihan itsenäisesti niin, että saan nopeasti kirittyä muun ryhmän kiinni. Tietysti vielä on aika paljon matkaa siihen, että tuosta vain rakentelisi kauniita ja informatiivisia visualisointeja ilman, että joutuu tuijottelemaan tutoriaaleja tuntikausia – QGIS:n opettelu nettivideoiden avulla on välillä aika työlästä ja siihen saa helposti upotettua tunteja. Luotan siihen, että kyllä ne taidot vielä karttuvat. Oppimispäiväkirjaa kun tarkastelee, niin jo neljässä viikossa näyttäisi tapahtuneen kehitystä.
Tällä kertaa kurssilla laadittiin ruututeemakarttoja. Ruututeemakartoilla voi havainnollistaa jonkin ilmiön alueellista jakautumista kartalla siten, että ilmiötä, vaikkapa eläkeläisten määrää tai tehtyjä lajihavaintoja, havainnollistetaan täsmälleen samankokoisilla ruuduilla. Kun ruudut ovat samankokoisia, voidaan niillä esittää myös absoluuttisia arvoja (eli vaikkapa että eläkeläisiä asuu 79 kappaletta jonkin tietyn ruudun sisällä) siten, että visualisoinnin mielekkyys säilyy ennallaan yhä edelleen. Ruutujen ollessa keskenään samankokoisia voidaan niiden sisältämiä tietoja mielekkäästi myös vertailla toisiinsa: kartta esittää, miten esimerkin eläkeläiset ovat jollakin tietyllä alueella jakautuneet. Toisaalta ruudukko ei huomioi väestöntiheyttä, joten väestörakenteen tarkastelu ei tämän kartan pohjalta onnistu kovin hyvin. Tätä pohtii blogissan myös Tuukka (https://blogs.helsinki.fi/mcheiska/2023/02/12/neljas-harjoituskerta/, viitattu 26.2.2023). Ehkä parhaiten absoluuttiset arvot toimisivat luonnontieteellisten havaintojen, kuten jonkin tietyn lajin tai vaikka salamahavaintojen, esittämisessä, sillä niitä ei yleensä tutkita ”suhteessa johonkin”.
Mielestäni on mukavaa huomata, että olen ollut jo aivan ensimmäisellä kurssikerralla asian ytimessä pohtiessani, milloin on OK käyttää absoluuttisia arvoja ja milloin taas absoluuttiset arvot kartalla kuvattuna johtavat katsojaansa vähän harhaan. Tuolloin pohdin sitä, voitaisiinko kunkin maan päästöjä Itämereen kuvata absoluuttisina arvoina, jos tarkoituksena on tarkastella, mistä Itämereen tulee eniten typpipäästöjä ja millaisista määristä on tuolloin kyse. Olen edelleen sitä mieltä, että kuvaamassani tilanteessa absoluuttisten arvojen esittäminen on hyväksyttävää. Toki tilanteet, joissa absoluuttisten arvojen esittäminen on järkevää, ovat harvassa, joten siinä mielessä valitsemalla suhteelliset arvot kartalleen minimoi riskin harhaanjohtavasta visualisoinnista.
Ruututeemakartta ei mielestäni ole visuaalisesti selkeä tai väistämättä myöskään kovin intuitiivinen: lukijalle pitää todennäköisesti selittää kuvatekstissä, miten karttaa luetaan. Tässä mielessä koropleetti- tai pistekartta hahmottuu asiaa tuntemattomalle lukijalle intuitiivisemmin. Ei liene ihme, että esimerkiksi mediassa näkyy ruututeemakarttoja suhteellisen harvoin.
Kuvaan kartallani ruotsinkielisten osuutta väestöstä pääkaupunkiseudun kunnissa. Pääosin ruotsinkielisten osuus näyttäisi olevan 0-20 %:n pinnassa valtaosassa pääkaupunkiseutua, mutta tummemman vihreän eri sävyillä näkyy myös ruotsinkielisten ”keskittymiä”. Olettaisin, että keskittymiä syntyy, kun samaa kielivähemmistöä edustavat ihmiset alkavat kerääntyä samoille asuinseuduille – ehkä aikuiset lapset haluavat asua vanhempiaan lähellä ja ruotsinkielisessä koulussa tutustuneet ystävykset muuttavat samalle alueelle. Tästä syntyy myös itseään ruokkiva kierre: kun alueella on paljon saman kieliryhmän edustajia, seuraavat palvelut perästä, kuten ruotsinkieliset koulut, päiväkodit ja vanhainkodit. Tästä seuraa, että taas uudet ihmiset muuttavat alueelle näiden palveluiden piiriin päästäkseen.
Kartasta ei ilmene kovin hyvin, missä kaupunginosissa ruudut sijaitsevat, mikä heikentää kartan informaatioarvoa. Toisaalta kaupunginosien nimien lisääminen kartalle todennäköisesti sotkisi karttaa entisestään. Tässäkin koropleettikartta voittaa ruututeemakartan.
Karttani on periaatteessa suhteellisen hyvin onnistunut, mutta legendaan on sattunut nolo moka! Asteikon selitystekstin mukaan ruotsinkielisten osuus ei millään alueella pääkaupunkiseudulla ylittäisi yhtä prosenttia, vaikka tarkoitus on tietenkin ollut ilmaista, että asteikko menee 20 %:n välein. Kartalta pitää luultavasti tarkistaa myös tarkistaa, miten oikein olen laskenut ruotsinkielisten osuuden – esimerkiksi Mikko (https://blogs.helsinki.fi/mcheiska/2023/02/12/neljas-harjoituskerta/, viitattu 26.3.2023) samaa ilmiötä kuvaava kartta näyttää aivan erilaiselta kuin omani. Pitänee fiksailla nämä asiat, jos vain ehdin – harmi vain, että en tullut tallentaneeksi projektia vaan ainoastaan kuvan. Muistanpa siis jatkossa, että koko projekti on syytä tallentaa… Onneksi kertaus on opintojen äiti, eli kartan laatiminen toiseen kertaan on hyvää harjoitusta.
LÄHTEET:
Tuukan blogi: https://blogs.helsinki.fi/mcheiska/2023/02/12/neljas-harjoituskerta/, viitattu 26.2.2023
Mikon blogi: https://blogs.helsinki.fi/mcheiska/2023/02/12/neljas-harjoituskerta/, viitattu 26.3.2023
