Kello 22:58 viimeisen palautuspäivän iltana kirjoitan tätä blogipostausta ja totean, että niin vain jäi viimeinen tehtävä puolitiehen eikä ehtinyt julkaisukuntoon. En myöskään ehtinyt viilata kaikkia karttoja ja blogipostauksia sellaiseen kuntoon kuin olisin halunnut tai seikkailla muiden kurssilaisten blogeissa.
Harmittaa vähän, mutta samalla olen ylpeä siitä, että kurssi on kaikesta huolimatta nyt takanapäin ja viimeiseen tehtävään stiplaamisen vuoksi 86 %:sti hoidettu. Ehkä sillä jo tippuisi kurssisuoritus. Ja katsotaan, ehkä lähipäivinä vielä röyhkeästi julkaisen 8. blogipostauksen, jossa on mukana viimeisen tehtävän kartta. Aineistot on etsitty ja data on tietokantaliitoksia varten hartaudella siivottu, eli sinänsä ollaan jo “puoliksi tehdyn” puolella (tarkoitus oli tehdä visualisointeja erilaisista Itä- ja Länsi-Saksan väestön hyvinvointia kuvaavista mittareista, ja saksalaisten kaupunkien erilaiset am Main, an der Oder-.. jne etuliitteet lyhennellään eri tietokannoissa aivan miten sattuu – raivostuttavaa!).
Osittain syynä tälle viime tipassa säätämiselle on kaikenlainen elämään ja opintoihin liittyvä kiire. Ennen kaikkea uutta opetellessa olen kuitenkin selvästi kokenut olevani epämukavuusalueella ja välillä vähän panikoinutkin, kun olen jäänyt jumiin jossakin. Olen auliisti ja mielelläni sysännyt GIS-kurssin tehtävät tilaisuuden tullen taka-alalle ja pois mielestä, koska tehtävät “vaativat niin kamalan paljon aikaa ja googlaamista” – vaikka ajan kanssa jumit ovat sitten auenneet. Tässä mielessä kurssi on ollut kuormittavampi kuin joku tavallinen kirjatentti: osaan kyllä opiskella uutta tietoa, mutta kokonaan uuden ohjelmiston haltuunotto onkin toinen juttu.
Viimeisenä viikonloppuna tehtäviä tehdessä olen moneen otteeseen taputtanut itseäni selkään – hoksasin ihan itse tehdä tämänkin asian, vaikka alun perin asia tuntui käsittämättömältä. Loppurutistus on auttanut yhdistämään asioita eri kurssikerroilta.
Kurssi on ollut kaikin puolin terveellinen kasvukokemus sekä osaamisen puolesta että henkisesti. Kaiken kaikkiaan hyvä fiilis!
Kurssikerralla 6 laadittiin visualisointeja hasardeista keskittyen erityisesti maanjäristyksiin, tulivuoriin ja meteoriittien maahan iskeytymisiin. Tarkoitus oli laatia visualisointeja, jolla maantieteen opettaja voisi havainnollistaa oppilailleen hasardeja kartalla. Maanjäristykset ja tulivuoret ovat tässä tietysti oiva valinta, sillä niiden esiintyvyyttä visualisoimalla voi havainnollistaa oppilaille, missä litosfäärilaattojen reuna-alueet ovat ja millaisia ilmiöitä niiden liepeillä on. Maantieteen opettaja voisi näyttää oppilailleen visualisointieni rinnalla esimerkiksi kartan litosfäärilaatoista esimerkiksi tämän sivun kautta: https://geology.com/plate-tectonics.shtml
Seurattuani helmikuun 6. päivän Etelä-Turkin ja Syyrian maanjäristystä tiiviisti olisin halunnut havainnollistaa Turkissa Pohjois-Anatolian laatan (eli siis eri laatta kuin jossa 6. päivän järistys tapahtui) rajalla idästä kohti länttä 1900-luvun mittaan kulkeneita 7+ magnitudin maanjäristyksiä, jotka ovat siirtäneet painetta aina kohti Istanbulia. Istanbulissa on tästä syystä korkea riski voimakkaalle maanjäristykselle (https://www.nytimes.com/interactive/2023/02/06/world/turkey-earthquake-faultlines.html, sivulla vierailtu 19.3.2023). Harmillisesti Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen tietokanta ei kuitenkaan toiminut, enkä siten saanut tietokannasta ulos maanjäristystietoja ulos vuosilta 1900-2023. Näin ollen piti siis tyytyä dataan, joka ulottuu vuoteen 2012 saakka.
Laadin kolme karttaa maanjäristysten yleisyydestä. Ensimmäisessä kartassa näkyy 4,5-10 magnitudin järistyksiä sadan vuoden ajalta – eli järistyksiä on todella paljon. Seuraavaan karttaan olen rajannut samalta aikaväliltä huomattavasti vain voimakkaimmat järistykset (6,5-10), jotka voivat jo aiheuttaa huomattavaa tuhoa rakennuksille. Opetuksessa näillä voi kuvata sitä, miten
Kuva 1. 4,5-10 magnitudin järistykset vuosina 1912-2012.Kuva 2. 6,5-10 magnitudin maanjäristykset vuosina 1912-2012.
Muistan lukeneeni jostakin (ehkä Turkin maanjäristystä seuranneen Twitter-doomscrollauksen lomassa) että suurimpien (7+ magnitudien) maanjäristysten esiintyvyyttä voidaan tilastollisesti ennakoida sen perusteella, kuinka paljon alueella esiintyy pieniä maanjäristyksiä. Harmillisesti en löydä lähdettä tähän hätään. Sopivalla visualisoinnilla tätä olisi varsin mielenkiintoista visualisoida, mutta tähän havaitsin taitojeni olevan vielä liian vaillinaiset.
Kolmanteen karttaan yritin saada näkymään maanjäristysten esiintyvyyden suhteessa asutukseen, jotta voisin kuvata sitä, missä maanjäristykset aiheuttavat ihmisille suurinta vaaraa. Tässä tuli haaste: piti löytää aineistoa, jossa olisi väestöntiheys kuvattuna kartalle. Pitkän etsinnän jälkeen löysin NASA:n sivuilta tarkoituksiini sopivaa ilmaiseksi ladattavaa rasteriaineistoa, johon oli kuvattu väestöntiheys. Jostain syystä väestöntiheydet eivät QGIS:ssa kunnolla kuitenkaan näkyneet ja luovutin NASA:n aineiston kanssa – aineistojen koko oli sellainen, että niiden lataaminen ei tapahtunut hetkessä.
Lopulta löytyi Euroopan komissiolta rasteriaineisto ihmisasutuksesta (https://ghsl.jrc.ec.europa.eu/download.php?ds=pop). Pitkän aineistojen läpinäkyvyyden kanssa pläräämisen jälkeen sain asutuksen näkymään taustakartalla valkoisina pisteinä. Kuvana kartta ei toimi kuitenkaan kovin hyvin, koska maanjäristyspisteet peittävät asutuksen alleen. En myöskään saanut asutuspisteitä näkymään karttaselitteessä elegantisti, joten ratkaisin asian niin, että otan sen legendasta pois ja selitän kuvatekstissä.
Karttani jääkin vähän karvalakkiversioksi löytämästäni riskimallista, jolla on visualisoitu se, kuinka paljon maanjäristys aiheuttaa rakennuskannalle tuhoa: https://maps.openquake.org/map/global-seismic-risk-map/#5/30.449/-99.316. Toisaalta lienee vähän turhan kunnianhimoista haaveilla riskimallinnuksen interaktiivisesta visualisoinnista geoinformatiikan menetelmien ensimmäisellä kurssilla.
Kaikesta huolimatta onnittelen itseäni hyvästä ideasta ja sinnikkyydestä väestöntiheysaineiston etsinnässä – ehkä vielä pääsen GIS-opinnoissani taitotasolle, jossa voin olla mukana visualisoimassa linkkaamani kaltaisia mallinnuksia!
Kuva 3. Voimakkaiden maanjäristysten esiintyminen tiheästi asutetuilla alueilla. Tiheimmin asutetut alueet näkyvät valkoisella taustakartassa.
Tämä kurssikerta ei mennyt ihan putkeen. Koin laskutehtävät hankaliksi, minkä seurauksena itseluottamus romahti ja lykkäsin kaiken tekemisen hamaan tulevaisuuteen. Viimeisenä viikonloppuna ennen oppimispäivän palautusta päätin istua alas tehtävien ääreen ja ottaa jokaisen haasteen vastaan ihan rauhallisesti ja käyttää niihin kaiken ajan, mitä vain tarvitsen. Paljastui, että tehtävän vaikeus oli pään sisäistä, eivätkä ne tehtävät sitten niin vaikeita olleetkaan! Aika mieletön onnistumisen tunne!
Alla on linkki tekemääni taulukkoon vastauksistani kurssikerran itsenäistehtäviin. Kaikissa tehtävissä käytettiin pääkaupunkiseudun rakennuksia koskevaa aineistoa, joka sisälsi tietoa niin rakennusten rakennusvuodesta, asukasmääristä, rakennusten tyypistä kuin osoitteista. Rakennukset oli merkitty pistein kartalle. Tätä tietoa käyttämällä tuli sitten selvittää vastauksia erinäisiin kysymyksiin, jotka liittyivät esimerkiksi siihen, kuinka moni ihminen asuu jollakin tietyllä etäisyydellä lentokentästä tai asemasta tai kuinka moneen rakennukseen on tulossa lähiaikoina putkiremontti.
Tehtävien jujuna oli se, että osasi valita rakennuksia kuvaavia pisteitä eri keinoin. Tehtävässä 1 tämä tapahtui rakentamalla “buffereita” esimerkiksi lentokentän kiitoratojen tai asemien ympärille. Tällöin oli yksinkertaista valita rakennuksia “select by location” toimintoa käyttämällä ja tutkia sitten Statistics-panelin avulla rakennusten tai niissä asuvien ihmisten määriä. Field Calculatorin avulla pystyi tekemään laskutoimituksia tietokantaan erillisiksi sarakkeiksi tallennetuilla tiedoilla.
Itsenäistehtävässä 3 valitsin tehtäväkseni visualisoinnin tekemisen putkiremonttia kaipaavista rakennuksista – tosin poikkesin ohjeesta sen verran, että katsoin putkiremonttia kaipaaviksi kämpiksi kaikki vuosina 1965-1980 rakennetut talot (asuntomarkkinoita seuraavana ihmisenä 40 vuotta on käsittääkseni aika hyvä peukalosääntö putkiremontin tarpeelle). Kaksi haastavinta asiaa tehtävän ratkaisussa olivat mielestäni seuraavat:
Rakennusten valinta siten, että iän perusteella valittavat rakennukset täyttävät kaikki kolme ehtoa: i) suurempi kuin 1965, ii) pienempi kuin 1980 ja iii) KATAKER = 39 (kerrostalo). Googlaamalla löytyi lopulta jonkun ystävällisen ihmisen laatima selvennys siitä, miten “Select by expression” toimii ja miten operaattoria “AND” käyttämällä voi valita useita ehtoja samanaikaisesti (https://mapscaping.com/how-to-select-by-expression-in-qgis/, sivulla vierailtu 19.3.2023). Ehkä tämä oli jo kurssilla opeteltukin, mutta kummasti vain vaati itseltä uusintaottelun.
Count points in polygon -toiminnon olemassaolon muistaminen. Mietin pitkään, miten pystyn laskemaan putkiremonttia kaipaavien asuntojen osuuden kaupunginosassa. Tämä operaattori oli ratkaisu – ja tällä kertaa käytön ohjeistus löytyi kurssikerran 3 materiaaleista.
Kuva 1. Vuosina 1965-1980 rakennettujen rakennusten osuus kaupunginosittain
Minusta kartalta huomaa hyvin, että osa kaupunginosista on selvästi rakennettu 1960-1980-luvuilla, tällaisia ovat esimerkiksi Itä-Pasila, Pohjois-Helsingin kaupunginosat Länsi- ja Itä-Pakila, Patola, Pukinmäki ja Maunula, Itä-Helsingistä Keski-Vuosaari, Rastila, Itäkeskus ja Roihupelto sekä Vantaalta Varisto, Martinlaakso ja Myyrmäki.
Liitin karttaan myös kaupunginosien nimet, mutta nyt jälkeenpäin katsottuna nimet näyttävät hieman sotkuisilta eivätkä erotu kartalta kunnolla. Jälleen kerran on vaikeaa sovittaa yhteen informatiivisuutta ja esteettisyyttä.
Tehtäviä tehdessä huomasi, että QGIS ei ole näppärin työväline suurten tietomassojen käsittelyyn. Jo pks_vaki oli tuskastuttavan suuri ja kömpelö laskutoimitusten tekemiseen. Esimerkiksi työikäisten määrän selvittäminen vaati IKAX-nappulan painamista useaan otteeseen – jos tietoa olisi ollut enemmän, tähän olisi mennyt ikä ja terveys!
University of Helsinki
