Helsingin yliopisto
Kurssikerta 6
Kuudennella kurssikerralla keräsimme aineistoa pienissä ryhmässä maastossa Epicollect 5 -sovelluksen avulla. Ulkoillessa valokuvasimme Kumpulan kampuksen lähettyvillä olevia itse valitsemia kohteita, joiden turvallisuutta ja käytettävyyttä pohdittiin sovelluksen valmiiden kysymysten avulla. Aineisto oli pistemuotoista, joka ladattiin moodlesta QGIS-ohjelmaan csv-muodossa. Tehtävä oli mukavaa vaihtelua perinteisen luokkahuoneopetuksen rinnalle, mikä onkin tärkeää oppilaiden motivaation lisäämiseksi. Tuottamaamme karttaa kurssikerralta en ollut huomannut tallentaa, joten siirryn tässä kohtaa kurssikerran itsenäisiin tehtäviin luonnonhasardeista. Tehtävä oli itselleni tähän astisista mielenkiintoisin, sillä olen erityisen kiinnostunut luonnon- ja hasardimaantieteestä sekä tavoitteeni on täydentää aiempaan tutkintooni maantieteen aineenopettajan pätevyys.
T1: Maanjäristykset maailmankartalla
Ensimmäisessä kartassa tein todellakin tarkemman kurssiohjeen mukaan, sillä tuntuu etten muista ohjelman käytöstä melkein mitään 2 kk kurssin päättymisestä. Sain aineiston ladattua onnistuneesti ja muokattua excelissä halutunlaiseksi ohjeen mukaan. Yrittäessäni liittää csv-aineiston QGIS:n (tämän sentään muistin tapahtuvan ison pilkun näköisestä kuvakkeesta), rivien tiedot menivät jotenkin vääriin sarakkeisiin pilkottuina. Googlasin tähän apua ja sain ohjeeksi valita custom delimiters: semicolon ja field optionsista separator is comma. Näillä keinoilla sain näkymään pisteet kartalle, helpotuksen huokaus! Pari päivää piti muistella, miten sain pisteitä lajiteltua maanjäristysten magnitudin mukaan. Aamuyön tunteina yhtäkkiä muistin, että se löytyi symbology välilehden ylävalikosta. Muokkasin pisteet tähdiksi, jotta kartta olisi havainnollisempi. Valmiissa kartassa tässä blogissa tähdet näyttävät tosin aika pieniltä, mutta en enää jälkikäteen jaksanut niitä muuttaa. Jostain syystä en myöskään saanut valmiiseen karttaan liitettyä mittakaavaa. Kuvassa 1 siis esitän yli 8 magnitudin maanjäristykset aikavälillä 1980-2012. Kartta ei ole ihmeellinen, mutta näin pitkän ajan jälkeen olen tyytyväinen lopputulokseen.
Maantieteen petuksen kannalta kartta on varsin yksinkertainen. Kartalla voisi havainnollistaa, että suuria maanjäristyksiä tapahtuu pitkälläkin aikavälillä verrattain harvoin. Koska tämä kartta ei sisällä esimerkiksi tietoja mannerlaattojen saumoista, hyödyntäisin tätä karttaa esimerkiksi maanjäristyksiin ensimmäisen kerran tutustuessa opettajan ja oppilaiden välisen opetusdialogin herättäjänä. Lisäksi kartan avulla voitaisiin käydä läpi, missä päin maailmaa suurimpia maanjäristyksiä tapahtuu.
T2: Meteoriitin iskut maailmankartalla
Toisessa kartassa tarkastelin meteoriitiniskuja maapallolla. Tämä kartta on hyvin samankaltainen kuin edellinen kartta, mutta jälleen tässä välissä on kulunut yli kuukausi ja yksi vauva syntynyt perheeseemme. Tämän kartan tekemisessä tärkeää oli muokata ladattu excel tiedosto oikeanlaiseen muotoon ennen QGIS lataamista. Kartan tekeminen oli siis ennemmin excelin käytön harjoittelua kuin niinkään uuden oppimista QGIS ohjelman kanssa.
Kartassa 2 olen visualisoinut kaikki meteoriitiniskut 1800-luvun lopulta 2010-luvulle. Viisainta olisi ollut suodattaa aineistoa esimerkiksi pelkästään 2000-luvulle, kuten Ala-Heikkilä (2024) oli blogissaan tehnyt. Lisäksi Ala-Heikkilän (2024) tavoin meteoriitin massan ilmaiseminen kilogrammoina olisi tehnyt kartan lukemisesta helpompaa. Lisäksi legendassa näkyvät karttamerkkien värikoodit ovat nyt hyvin pieniä, joista lukijan on hyvin vaikea saada selvää. Näitä hienosäätojä en kuitenkaan tehnyt, sillä viikon ikäinen vauva pitää aikani hyvin rajallisena ja tavoitteeni on tällä hetkellä saada vain kurssi suoritettua loppuun.
Kartasta 2 voidaan havaita, että meteoriitiniskuja on eniten rekisteröity Yhdysvalloissa, Keski-Euroopassa ja Australian eteläosissa. Syynä ei kuitenkaan välttämättä ole niinkään meteoriittien iskeytyminen vain näihin kohteisiin, vaan alueet ovat tiheään asuttuja, jolloin niistä on enemmän mitattua dataa. Opetuksessa voitaisiinkin oppilaiden kanssa pohtia yhdessä, miksi juuri kyseisillä alueilla meteoriitteja on havaittu eniten ja miksi esimerkiksi Etelämantereella, Venäjän Siperiassa tai Amazonin sademetsässä havaintoja ei ole lähes lainkaan. Opetuksessa voitaisiin kiinnittää myös huomiota, että suurin osa meteoriiteista on melko pieniä eli suurien meteoriittien iskeytyminen maapallolle on melko harvinaista.
T3: Tulivuoret ja maanjäristykset maailmankartalla
Karttaan 3 metkitsin maapallon tulivuoret ja voimakkuudeltaan yli 3 magnitudin maanjäristykset. Kartan tekemisessä piti ensin muokata NOAA-sivustolta ladatut tulivuori- ja maanjäristystiedostot tsv-muodosta csv-muotoon ja muokata niitä excelissä. Muutoin kartan tekeminen sujui samalla tavoin kuin kaksi edellistä. Samankaltaisen, huomattavasti selkeämmän, kartan oli tehnyt Jaakkola (2024) blogissaan. Hänen maanjäristysdatansa oli suurempi ja kartasta näki selvästi niiden sijoittumisen mannerlaattojen reuna-aluille. Omassa kartassani ei esimerkiksi näy käytännössä ollenkaan Atlantin keskiselänne tai monet muutkaan valtamerten alle jäävät mannerlaattojen sauma-aluieden maanjäristykset.
Maantiedon opetuksessa voitaisiin tarkastella, miten tulivuorten sijainti ja maanjäristyskeskukset sijoittuvat toisiinsa nähden. Kartasta tekisi opetuken kannalta vielä paremman, kun siihen lisäisi mannerlaattojen rajat. Tätä en kuitenkaan osannut tehdä.
Lähteet:
Ala-Heikkilä, V. (22.2.2024). Viikko 6: Pistekartat ja interpolointi. Veeran blogi (Maa-202). [Blogipostaus.] Viitattu 12.5.2024. https://blogs.helsinki.fi/veeraala/2024/02/22/viikko-6-pistekartat-ja-interpolointi/
Jaakkola, T. (22.2.2024). Viikko 6: Happihyppely ja sen tulokset sekä opetuskarttoja vaikka en opettajaksi haluakaan. Taikamatkalla GIS-velhoksi. [Blogipostaus.] Viitattu 13.5.2024. https://blogs.helsinki.fi/jztaika/2024/02/22/happihyppely-ja-sen-tulokset-seka-opetuskarttoja-vaikka-en-opettajaksi-haluakaan/