Hankkeessa tutkitaan Helsingissä puhuttavan suomen kielen monimuotoisuutta ja sen suhdetta alueen muihin kieliin. Tutkimus keskittyy Itä-Helsinkiin. Tutkimuskohteena ovat eri-ikäiset ja alueella eri aikoja asuneet kielenpuhujat. Kiinnostuksen kohteena ovat sekä eritaustaisten suomea äidinkielenään että suomea toisena kielenä puhuvien käyttämät kielimuodot ja keskinäinen vuorovaikutus. Tutkimuksessa analysoidaan suomen kielen vaihtelua erilaisiin kielenpiirteisiin ja -ilmiöihin keskittyen sekä tapoja, joilla kielellisessä vuorovaikutuksessa voidaan ilmaista erilaisia sosiaalisia identiteettejä, esimerkiksi kuulumista johonkin etniseen tai sosiaaliseen ryhmään tai samaistumista jonkin murteen puhujiin. Tutkimuskohteena ovat myös kielelliset asenteet ja kielitietoisuus.

Erilaisten tutkimusotteiden dialogi on hankkeessa keskeistä. Tutkimuksessa yhdistetään sosiolingvistiikan, keskustelunanalyysin ja etnografian menetelmiä. Tutkimusaineistoina käytetään kenttämuistiinpanoja, nauhoitettuja haastatteluja, ääni- ja videonauhoitettuja vuorovaikutustilanteita sekä lomakekyselyjä ja kuuntelutestejä.

Hankkeeseen kuuluu seitsemän osatutkimusta, jotka esitellään tarkemmin alla. Lisäksi hankkeen puitteissa on tehty pro gradu -tutkimuksia. Hankkeeseen liittyvät julkaisut on koottu Julkaisut-välilehdelle.

 

Mia Halonen:
Kuudesluokkalaisten kielelliset käytänteet ja asenteet

Sähköposti: etunimi.m.sukunimi@jyu.fi

Tutkimuksen fokuksessa ovat kuudesluokkalaisten kielelliset käytänteet ja asenteet monikielisissä lähiökouluissa Helsingissä. Aineisto koostuu etnografisista havaintomuistiinpanoista ja kielitaito- (suomi L1 ja L2) ja asennetehtävistä vuosilta 2006 ja 2009.

Tutkimuksen kontekstina on koulu. Kehys on sosiokulttuurinen: ”kielen tuottamista” tutkijalle tarkastellaan sosiaalisena tilanteena. Keskiössä on se, miten ja millaisilla semioottisilla resursseilla toimintaa rakennetaan. Tutkimusmetodeina käytetään erilaisia kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä: esim. keskustelu-, diskurssi- , sisällön- ja osallistumiskehikkoanalyysia.

Tärkeitä teoreettisia käsitteitä ovat “performanssi” ja “esitys/esittäminen”; kaikkea toimintaa tarkastellaan ei vain vuorovaikutuksellisena vaan myös “esityksinä yleisö(i)lle”. Kaikki oppilaiden kielellinen tuotos on paitsi osaamisen näyttämistä myös itsen identifiointia ja asemointia. Laaja aineisto tarjoaa mahdollisuuden tarkastella, miten oppilaat itse katsovat itseään ja esittävät itsensä kielen käyttäjinä, jotka pystyvät yhtä aikaa ottamaan huomioon olettamansa odotukset ja osoittamaan omia asenteitaan. Oppilaiden kielelliset käytänteet ovat näitä eri motivaatioita kuvastavia ja rakentavia kompleksisia kokonaisuuksia, eivät pelkkiä “kuvia kielitaidosta”.

 

Hanna Lappalainen:
Raamattupiirin jäsenten kielellinen vaihtelu ja kielitietoisuus

Sähköposti: etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Tutkimuksessa tarkastellaan Itä-Helsingissä toimivan naisten raamattupiirin jäsenten kielenkäyttöä ja kielitietoisuutta. Tutkimuksen kohteena ovat yksikön 3. persoonan pronominien käyttö (hän vs. se) sekä erilaiset itseen viittaamisen keinot, erityisesti ns. nollapersoonan ja yksikön 1. persoonan työnjako. Aineisto on kerätty etnografisen kenttätyön aikana, mutta kielellinen analyysi perustuu ensisijaisesti piirin jäsenten ääni- ja videotallenteisiin, joita on kerätty haastattelemalla osallistujia sekä videoimalla heidän keskustelujaan raamattupiirin kahvihetkissä. Tutkimuksessa hyödynnetään sekä sosiolingvistisen variaationtutkimuksen että keskustelunanalyysin näkökulmia.
Samaa aineistoa on tarkasteltu myös muista näkökulmista ja yhdessä muun haastatteluaineiston kanssa, jota on kerätty tämän hankkeen sekä Nimimaiseman muutos -hankkeen yhteydessä. Näissä Terhi Ainialan (ja osin Jani Vuolteenahon) kanssa tehdyissä tutkimuksissa on tarkasteltu mm. tutkittavien käsityksiä siitä, mitä nimiä he käyttävät puhuessaan Helsingistä (esim. Hesa, Stadi) sekä siitä, miten saman kaupunginosan eri osa-alueilla asuvat haastateltavat jakavat omaa asuinaluettaan uuteen ja vanhaan puoleen. Näissä nimistöntutkimukseen ja humanistiseen maantieteeseenkin liittyvissä osatutkimuksissa nimien käyttöä ja spatiaalisia sosialisaatioita on tarkasteltu identiteetin rakentamisen ja kategorisoinnin näkökulmasta.

 

Heini Lehtonen:
Nuorten kielelliset resurssit ja tyylit monietnisessä Helsingissä

Sähköposti: etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Tutkimuksen kohteena on nuorten kieli ja vuorovaikutus monietnisissä lähiöissä. Keskiössä on rekisteriytyminen: prosessit, jossa (kielelliset) merkit saavat sellaista merkitystä, että ne aletaan liittää stereotyyppisiin sosiaalisiin toimijoihin, heidän ominaisuuksiinsa tai sosiaalisiin suhteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten kielellisten merkkien erilaisia indeksisiä merkityksiä hyödynnetään vuorovaikutuksessa, miten nuoret asemoivat itsensä ja toisensa suhteessa vuorovaikutuksessa rakentuviin sosiaalisiin kategorisointeihin, ja sitä, miten kielelliset resurssit osoitetaan “omaksi” tai “toisen” ääneksi. Tutkimuksen aineiston on kerätty etnografisin metodein pääasiassa yhden kouluvuoden aikana kahdesta helsinkiläisestä yläkoulusta, joissa puhutaan yhteensä pariakymmentä eri ensikieltä. Aineisto koostuu kenttäpäiväkirjasta, 38 nuoren nauhoitetuista yksilö-, pari- tai ryhmähaastatteluista, useista sekä välituntien että oppituntien ääni- ja videonauhoituksista sekä niin sanotuista retrospektiivisistä haastatteluista. Tutkimuksen teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat ovat vuorovaikutussosiolingvistisiä.

 

Liisa Raevaara:
Nuorten kielelliset käytänteet Itä-Helsingissä

Sähköposti: etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Tutkimuksessa tarkastellaan vuorovaikutuskäytänteitä sekä kielellisiä resursseja, joita nuoret käyttävät osoittaakseen erilaisia sosiaalisia kategorisointeja meneillään olevan vuorovaikutuksen kannalta merkityksellisiksi, sekä selvitetään monikerroksisia indeksisiä merkityksiä, joita näillä kategorisoinneilla aktivoidaan. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan muutamia kielellisiä keinoja, joilla nuoret viittaavat itseensä keskusteluissaan – erityisesti vaihtelua persoonapronominin mä sekä slangisanan meitsi välillä. Tutkimuksen pääaineisto on kerätty itähelsinkiläisellä nuorisotalolla. Tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat 13–18-vuotiaita, pääasiassa poikia, ja heidän kielelliset ja etniset taustansa ovat monenlaisia. Aineisto koostuu etnografisista muistiinpanoista ja ääninauhoituksista. Tutkimus on keskustelunanalyyttinen, mutta tarkastelussa pyritään huomioimaan myös sosiolingvistiikan näkökulmia ja kysymyksiä.

 

Anu Rouhikoski:
Kielellinen variaatio asiakaspalvelutilanteissa

Sähköposti: etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Väitöskirjatutkimuksessa analysoidaan kielen variaatiota asiakaspalvelutyössä. Aineistona on kahdessa helsinkiläisessä Kelan toimistossa videoituja asiointitilanteita. Tutkimus tarkastelee yhtäältä äänne- ja muotopiirteitä, kuten A-loppuisia vokaaliyhtymiä (esim. kelakorttia ~ kelakorttii), ja toisaalta syntaktisia ja pragmaattisia ilmiöitä, tarkemmin sanottuna virkailijoiden direktiivisiä ilmauksia (pyyntöjä, ohjeita, neuvoja, suosituksia jne.). Tutkimus edustaa vuorovaikutussosiolingvistiikkaa, mutta siinä hyödynnetään myös keskustelunanalyysin ja pragmatiikan näkökulmia.

 

Johanna Vaattovaara:
Helsinki suomalaisten kielitietoisuudessa ja kieliasenteissa

Sähköposti: etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Osahankkeessa selvitetään, millä tavoin suomalaisten kulttuuriset mielikuvat, arvot ja mahdolliset arvomuutokset heijastuvat ”Helsinkiä” koskeviin mielikuviin ja asenteisiin kielellisten ilmiöiden tai kielitietoisuuden ja kieliasenteiden kannalta. Tutkimus lähestyy kielellistä variaatiota ennen muuta semioottisena systeeminä ja paikkoja jälkistrukturalistiseen tapaan merkityksenantoina, mm. diskursiivisesti tuotettuina paikkoina (ei ensisijaisesti fyysisenä t. maantieteellisenä alueena). Millaiset kielenilmiöt rakentavat kuvaa Helsingistä tai pääkaupunkiseudusta paikkana (indeksoivat helsinkiläisyyttä tai pääkaupunkiseutua)? Tutkimuksessa hyödynnetään erityyppisiä sekä kvantitatiivisen että laadullisen asennetutkimuksen menetelmiä.