About Deleted User

Special user account.

Byrokratialla ja hallinnon hitaudella on sittenkin puolensa

 Suomalaiset valittelevat usein virkamieskoneiston hitautta ja byrokratian rattaissa jumittamista. Lainsäädäntö ja tarkat säännökset kuitenkin luovat pohjan sille, että Suomessa eläminen on varmaa ja turvallista.

Suomi nimittäin loistaa Maailmanpankin vertailussa sen suhteen, missä on helpointa yrittää. (http://www.doingbusiness.org/rankings) Suomi on tutkimuksen mukaan maailman 11. paras maa pyörittää bisnestä. Tutkimuksessa on huomioitu esimerkiksi verotus, rajamuodollisuudet, luoton saannin helppous ja sähköverkon kattavuus. Suomalaisen yhteiskunnan valttikortteja ovat korruption vähyys ja hallinnon läpinäkyvyys (Joo, kansainvälisessä vertailussa suomalainen päätöksenteko ja virkamiesten toiminta on luotettavaa, läpinäkyvää ja korruptio on minimaalista).

Ensimmäiseksi listalla ovat kiilanneet Singapore ja Hongkong – Singaporen ehdoton valtti on alhainen verotus, mikä houkuttelee kansainvälisiä yrityksiä. Yrittäminen on Singaporessa myös juridisessa mielessä helppoa ja yleinen mielipideilmasto suhtautuu yrittäjyyteen arvostaen. Hongkong taas on hallinnollisesti Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue, mutta globaalisti katsottuna itsenäinen ja vapaa markkinatalousalue, joka tunnetaan veroparatiisina. Suomi taas on pohjoismainen hyvinvointivaltio, jonka ensisijaiset preferenssit ovat jossain muualla kuin kansainvälisten suuryhtiöiden houkuttelussa.. Sinänsä Suomen sijoitus on siis suhteellisen korkea, kun kilpakumppaneina kerran on veroparatiiseja ja erityishallintoalueita.

Yrityksen perustamisen helppoudessa Suomi ei kuitenkaan pärjää. Suomen sijoitus on pudonnut kymmenen pykälää sitten viime vertailun… Ilmeisesti tässä se byrokratian rautainen verkko hidastaa ja hankaloittaa toimimista hiukan.

Listan hännillä on afrikkalaisia valtioita. Tähän kuitenkin on mahdollisesti luvassa muutosta tulevina vuosina. Stereotypiset mielikuvat Afrikasta – köyhyys, korruptio, nälänhädät ja kurjuus – kannattaakin korjata. Kehittymättömät olosuhteet tarkoittavat toisaalta köyhyyttä, toisaalta lukemattomia mahdollisuuksia innovoida ja luoda uutta. Maanosalla ja sen asukkailla on potentiaalia. Ensi viikolla järjestettävä Think Africa -week pyrkiikin avaamaan Afrikan mahdollisuuksia ja korjaamaan vääristyneitä käsityksiä maanosasta ja sen ihmisistä sekä bisneselämästä. “Sustainable business” ei ole vain korkealentoista idealismia, vaan konkreettista toimintaa, jossa hyvän- ja hynänteko integroituvat.

Otaniemestä Meilahteen ja takaisin

..eli mitä siitä syntyy, kun yliopistorajoja rikotaan ja pakkaa sekoitetaan aivan häikäilemättömästi!

Tiedekunta- ja yliopistorajoja ylittävä BMI Innovation Project on neljän tiedekuntajärjestön innovatiivinen yhteistyörupeama. Kolmeviikkoisen projektin aikana neljästä eri ainejärjestöstä kerätyt opiskelijaryhmät ottavat ratkaistavakseen jonkin yhteistyöyrityksen tarjoaman haasteen. Mukana on lääketieteen opiskelijoita Helsingin yliopistosta sekä Aalto-yliopiston informaatioverkostojen, bioinformaatioteknologian sekä tuotantotalouden opiskelijoita.

Idea yhteistyörupeamaan syntyi kahden kaverin tarpeesta ”tehdä jotain pientä yhdessä”. Toinen näistä kaveruksista, projektin puuhamies Kristian Taipale on 23-vuotias lääketieteen ja kauppatieteen opiskelija. Aktiivinen ainejärjestötoiminta ja kokemus tapahtumien järjestämisestä ajoivat etsimään vastapainoa opintoihin projektitouhuista. Aluksi tarkoituksena oli järjestää bileet, mutta homma lähtikin vähän lapasesta. Lääketieteen ylioppilas ja informaatioverkostoja opiskeleva aaltolainen päätyivätkin yhdistämään voimansa ammatillisessa mielessä ja järjestämään teekkari- ja lääkäriosaamista sekä yliopisto- ja yritysmaailmaa yhdistävän projektin.

BMI Innovation Projectin perusideana on tuoda yhteen lääkisläiset ja teekkarit käytännön työskentelyn merkeissä. Käytännön työskentely tapahtuu tiimeissä, jotka ratkovat yritysten heille antamiaan projekteja. Yhtenä tausta-agendana on kasvattaa ymmärrystä eri ammattiryhmiä kohtaan. Opiskellessa on liian helppo jumiutua hengaamaan ainoastaan omassa tiedekuntakuplassaan. Tällöin vuorovaikutus eri ammattiryhmien välillä jää syntymättä. Teekkarit ja lääkärit tekevät surullisen vähän yhteistyötä keskenään, vaikka kummallakin alalla olisi runsaasti annettavaa toiselle. Yhdistämällä teknistä ja lääketieteellistä osaamista ja erilaisia näkökulmia syntyy paljon enemmän ideoita kuin tarkastelemalla ongelmia ainoastaan yhdestä aspektista – tämä huomattiin jo viimevuotisen projektin aikana.

Tämän vuoden BMI Innovation Projectiin oli helppoa saada mukaan yhteistyökumppaniyrityksiä, sillä viime vuonna mukaan lähteneet firmat tarjosivat innokkaasti projekteja tänäkin vuonna. BMI Innovation Projectin keissit ovat yritysten itse suunnittelemia. Tämä hyödyttää yrityksiä ja toisaalta opiskelijatkin kokevatkin sen mielekkääksi ja motivoivaksi. Viimevuotiset yhteistyöyritykset olivat tyytyväisiä opiskelijoiden aikaansaannoksiin ja ottivat tiimien ratkaisuja osaksi liiketoimintaansa. Esimerkiksi projekti, jossa pyrittiin lisäämään yläasteikäisten kiinnostusta terveyskasvatukseen synnytti vision terveellisiin elämäntapoihin perehdyttävästä pelistä. Lääketietokeskuksen kanssa rakennettiin nettipalvelu paikkaamaan puhelinpalvelun valuvikoja. Opiskelijat tuottavat siis käyttökelpoisia ratkaisuja yritysten ongelmiin. Tämän vuoden BMI Innovation Projectissa on luvassa esimerkiksi pään 3D-kuvantamiseen liittyvä tehtävä. Kyseisessä Planmegan tarjoamassa haasteessa lääketieteellinen ja tekninen osaaminen nivoutuvat selkeästi yhteen – teekkarit osaavat tarkastella kuvantamislaitteiden teknologista pohjaa, kun taas lääkärit osaavat arvioida käyttäjänäkökulmaa.

DSC_4141

Työskentelylauantai Think Companylla

Kristian kehuu poikkitieteellisen, yliopistorajoja ylittävän yhteistyön toimivuutta. Sitä paitsi lääkäri- ja teekkariopiskelijat ovat hänen mukaansa loppujen lopuksi hyvin samankaltaisia. Lääkärit tosin aliarvioivat helposti omaa osaamistaan – kuulostaa ylipäätään yliopistolaisille tyypilliseltä ongelmalta. Omia taitoja pidetään helposti itsestäänselvyytenä. Niiden arvo tajutaan vasta ryhmätyötilanteessa. Teekkarit taas tarttuvat haasteisiin ”kyllä me tähän pystytään!” -asenteella. Toimintakulttuurit kuitenkin ovat hyvin samankaltaisia molemmilla aloilla. Kristian nostaakin esille sen, että olisi mielenkiintoista lähteä laajentamaan projektia erilaisemmalle porukalle. Mikään ei rajoita rikkomasta tiedekuntarajoja vieläkin radikaalimmin. Esimerkiksi teologi-lääkäri-valtsika-teekkari -yhteistyöllä voitaisiin löytää huimia ratkaisuja moniulotteisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Samalla opittaisiin ymmärtämään eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Ja ”loppujen lopuksi opiskelijat ovat tosi fiksuja ja hyviä tekemään, kunhan vain ryhtyvät toimeen!”,
kuten Kristian toteaa.

BMI Innovation Project on osallistujille kolmiviikkoinen puristus. Aikaakin se vie – tämä on karsinut jonkin verran lääkisopiskelijoiden osallistumista. Varsinkin viimeiset illat (ja yöt) vierähtävät intensiivisen työskentelyn parissa. Projektin aikataulut on pyritty järjestämään lääkisopiskelijoiden ehdoilla, sillä kyseisen tiedekunnan akateeminen vapaus on yksi rajatuimmista. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain hyvästä aikatauluttamisesta, kuten Kristian toteaa.

Kristian tosin kahta vaativaa tutkintoa tekevänä ja BMI Innovation Projectin järjestäjänä onkin ehkä yli-inhimillisen tehokas ja taitava ajankäyttäjä. Projektin järjestäminen nimittäin vie aikaa vielä osallistumistakin enemmän. Tapahtuman järjestämisestä saatu kokemus kuitenkin palkitsee, vaikkei se Kristianin lääkisopintoja juuri hyödytäkään. Projektin järkkäily tuo lähinnä vastapainoa opintoihin – yhteistyötä yliopiston kanssa ja esimerkiksi opintopisteiden saamista projektista on harkittu. Palkitsevinta kuitenkin on uusiin ihmisiin tutustuminen ja oman maailmankuvan avartuminen. BMI Innovation Projectin avulla on lisäksi viety lääketieteelliseen tiedekuntaan hiukan uudenlaista asenneilmapiiriä, minkä Kristian nostaakin yhdeksi projektin tärkeimmistä tavoitteista.

BMI Innovation Projectin yhtenä päämääränä on hyödyttää kaikkia osallistujia, niin yrityksiä kuin opiskelijoitakin. Opiskelijat saavat projektin aikana käytännön työkokokemusta. Ja sen lisäksi, että yritykset ovat ottaneet opiskelijoiden ideoita osaksi liiketoimintaansa, myös projektiin osallistuneet ovat onnistuneet ujuttautumaan yrityksien palkkalistoille. Tavoitteena on tehdä projektista jokavuotinen perinne ja mahdollisesti laajentaa osallistujakuntaa – tänä vuonna mukana on teekkareiden ja lääkäreiden lisäksi yksi farmaseutti. Yhtenä visiona on, että tämänkaltaiseen aktiviteettiin osallistumisen jälkeen opiskelijalla olisi vain pieni askel siihen, että tämä alkaisi tehdä täysin omaa juttuaan. Kristian nostaakin esille sen, että olisi hienoa murtaa lääkisläisten ennakkoluuloja yrittäjyydestä. ”Ei meillä ole mitään annettavaa yritysmaailmaan” ja ”ei koske meitä” -tyyliset ajatukset rikotaankin BMI Innovation Projectissa. Yhtenä haaveena olisi myös nähdä, että jokin tiimi jatkaisi yhteistyötä projektin jälkeenkin.

Jollei olisi mukana järjestämässä tapahtumaa, ”kyllä mä lähtisin tähän mukaan!” Kristian toteaa lopuksi. ”Varsinkin olisi siistiä, jos jotain vastaavaa tulisi vielä laajemmallakin pohjalla! Perusidea on todettu toimivaksi ja tällaisia projekteja olisi mahtavaa nähdä muuallakin. Kaikilla on jotain annettavaa.
DSC_4143

Kristian myös nostaa esille ThinkCompanyn roolin tällaisen toiminnan edistämisessä. Jo pelkkä tilan olemassaolo edistää poikkitieteellistä ja uudenlaista ajattelua sekä toimintaa – esimerkiksi BMI Innovation Project jalkautui Vuorikadulle syyskuun lopulla työskentelylauantain merkeissä. Projektin aikaansaannokset esitellään 12.10. messutapahtumassa Design Factorylla. Jos kiinnostaa nähdä, mitä kampusten välinen yhteistyö parhaimmillaan synnyttää, kannattaa mennä tsekkaamaan!

 

Kuka pysäyttäisi ilmastonmuutoksen?

Tänään Helsingin yliopistolla järjestettiin varsin korkean profiilin ilmastokonferenssi Helsinki Climate Forum: Arctic Urgency. Konferenssissa pureuduttiin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin seurauksiin erityisesti arktisella alueella. Arktinen alue – johon myös Suomi kuuluu – sekä sen poliittinen painoarvo tulee muuttumaan seuraavien vuosikymmenten aikana nousevien lämpötilojen vuoksi.

Konferenssin luultavasti tunnetuin nimi, ilmastopaneeli IPCC:n johtaja Rajenda Pachauri nosti esille erityisesti äärimmäiset sääilmiöt ja niistä aiheutuvat uhkat. Tähän mennessä Suomessa on saanut elää suht leppoisasti, mitä nyt elokuussa ukkostaa ja talvella pakkastaa. Jos kuitenkin hiilidioksidipäästöt lisääntyvät ennustetuissa määrin ja ilmasto lämpenee odotuksien mukaisesti, tulvat, merenpinnan nousu, rankkasateet ja hirmumyrskyt uhkaavat myös pohjolaa. Tämä tosin on aika viatonta ja siedettävää verrattuna siihen, miten ilmastonmuutos vaikuttaa maailman köyhimpiin alueisiin – siellä kuivuus aiheuttaa nälänhätiä, konflikteja ja humanitäärisiä kriisejä.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on siis äärimmäisen relevantti ja tärkeä tehtävä. Helsinki Climate Forumin ohjelma sisälsikin puheiden, ilmasto -pecha-kuchan ja paneelikeskusteluiden lisäksi työpajoja, joista yhdessä aiheena oli yrittäjyys ja se, miten yrittäjyys voisi olla lähtökohtana kasvihuoneilmiön pysäyttämisessä. Myös Helsinki Think Company laittoi kortensa kekoon – esittelin Vuorikadun toimintaa ja yliopistolaista yrittäjyyttä ja sen mahdollisuuksia.

Akateeminen tietotaito yhdistettynä innovatiivisuuteen, toimeliaisuuteen ja lievään nuoruuden idealismiin voi parhaimmillaan synnyttää toimivia ratkaisuja globaalien haasteiden ratkaisemiseksi. Ilmastonmuutos on erityisesti nuoren sukupolven ongelma. Minä ja mahdolliset jälkeläiseni näemme ja koemme, mitkä ovat tämän päivän holtittoman kerskakulutuksen ja mässäilevän elämäntyylin konkreettisia seurauksia. Ei riitä, että opiskelijasukupolvi toteaa, että ”jotain pitää tehdä”. On helppoa vaatia hallitukselta ja kansainväliseltä yhteisöltä toimia odottaen, että ”jotain tapahtuu”. Karu totuus on kuitenkin se, kuten joskus aiemminkin olen todennut, että kansainvälinen yhteisö on valitettavan voimaton globaalien kriisien uhatessa. Valtiot ja hallitukset eivät kykene pysäyttämään ilmaston lämpenemistä – sopimusten ratifioinnit ja idealistiset puheet huippukokouksissa eivät riitä, kun tarvitaan konkreettisia toimia.

Konkreettiset toimet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi – mitä ne ovat? Valojen sammuttamista, julkisten kulkuvälineiden valitsemista, jätteiden kierrättämistä, kasvisruoan suosimista? Pienet henkilökohtaiset valinnat ovat tärkeitä, mutta valitettavan pieniä askelia. Yritykset voivat tarjota tässäkin oman panoksensa peliin ja osoittaa, miten maailmaa voidaan parantaa paitsi järjestökentällä, myös liikemaailmassa. Selkein esimerkki lienee cleantech-ala. Helsinki Climate Forumissa toimintaansa olivatkin esittelemässä useat cleantech-toimijat ja esimerkiksi aurinkopaneelivalmistajat. Jalostamalla teknologista ja akateemista osaamista käytäntöön voidaan saavuttaa ympäristöystävällisiä ratkaisuja, joilla hidastetaan ilmaston lämpenemistä. Eikä tarvitse olla insinööri voidakseen perustaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tähtäävän yrityksen – tästä on hyvänä esimerkkinä yksi yrittäjyystyöpajan osallistujista, Tulevaisuusagentuuri. Tulevaisuusagentuuri tarraa 8- ja 9-luokkalaisten TET-jakson (työelämään tutustuminen) ongelmakohtiin. Tällä hetkellä kyseinen työelämään tutustumisjakso tarkoittaa usein käytännössä kahvin keittämistä tai hyllyjen invenvaariota – kaikkea pientä ”turhaa” puuhastelua. Tässä haaskataan monien nuorten aikaa, sillä eikö olisi optimaalista, että TET-jakso hyödyttäisi sekä tettiläistä, yritystä ja ilmastoa? Tulevaisuusagentuuri pyrkiikin luomaan ilmasto-TETin, jolloin 8- ja 9-luokkalaisten työpanos saataisiin hyödyttämään kaikkia.

Parhaimmillaan akateeminen yrittäjyys synnyttääkin ratkaisuja, jotka hyödyttävät niin yrittäjää, asiakasta kuin yhteiskuntaa laajemmaltikin. Ympäristö- ja ilmastoalan yritykset luovat win-win -tilanteita, joissa jokainen osapuoli hyötyy. Järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan tärkeyttä ei tietenkään voi korostaa liikaa. Valitettava tosiseikka on kuitenkin se, että vaikka ympäristöjärjestössä toimiminen keventäisikin harteilla painavaa maailmantuskaa, sillä ei elä. Laskut, vuokra ja ruoka on maksettava, se nyt vain on yksi elämän karuja realititeettejä. On hienoa, jos joku laittaa vaikkapa 20 tuntia viikossa järjestötoimintaan, mutta mitäpä jos voisikin parantaa maailmaa täysipäiväisesti ja elättää itsensä sillä? Cleantech-ala, konsulttipalveluiden tarjoaminen, Tulevaisuusagentuurin kaltaisen toiminnan harjoittaminen – mahdollisuuksia on rajattomasti.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii toimia. Jos sinulla on idea, visio, motivaatiota tai jonkinlaista tietotaitoa ympäristökatastrofin pysäyttämiseksi, tule toki jakamaan se Think Companylle. Kuuntelen ja brainstormaan mielelläni, voin keittää myös kupin (Reilun kaupan) kahvia. Ilmastonmuutos on tragedia, joka koskettaa jääkarhujen lisäksi ihan meitä jokaista. Tehdään asialle jotain, jooko?

Pop Science Cafe

Ensimmäinen Think&Do -klubi-ilta starttasi Pop Science Cafen merkeissä. Illan valmistelu alkoi jo iltapäivällä, kun HuotariCatering saapui valmistelemaan tarjoiluja. Illan menu sisälsi itsetehtyä pizzaa, viinirypäleitä ja limpparia. ThinkCompanyn tiloissa leipominen osoittautui kuitenkin hiukan oletettua haasteellisemmaksi, sillä keittiön varustelutaso soveltuu lähinnä kahvin keittelyyn. Luovat ratkaisut pelastivat (tälläkin kertaa) tilanteen. Mari pyöritteli pizzataikinaa säälittävän pienessä pakastekulhossa. Välillä on pakko tyytyä hätäratkaisuihin.

Yllättävä sponsori ilmestyi kuitenkin kuvioihin vauhdittamaan leipomista! Ajatushautomo Tankin Markus seurasi sivusta epätoivoista taikinanvaivausta ja marssi Anttilaan Plussa-kuponkien kanssa – nyt tiloista löytyy myös ihan oikea taikinakulho!

IMG_0111IMG_0113
HuotariCatering fiilistelee uutta, isompaa kulhoa.

IMG_0116
Katja-host liittyi HuotariCateringin reippaaseen leipomistiimiin jouduttamaan prosessia!

IMG_0117Tuli hyvää tomaatti-mozzarella-pestopizzaa.
Kaikki olivat onnellisia. Kiitokset siis HuotariCateringille ja Ajatushautomo Tankille illan tarjoilujen mahdollistamisesta ja konkreettisista toimenpiteistä!

Illan aikana kuultiin kolme esitystä. Psykologian laitoksen tohtorikoulutettava Eino Partanen kertoi sikiön aivojen kehityksestä. Kieltämättä oli aika mielenkiintoista kuulla, miten paljon jo sikiön aivoista voidaan päätellä (ja varsinkin, että teknologia on kehittynyt näin pitkälle! Laitteilla saadaan selkoa ihmiskehon sisällä sijaitsevan ihmiskehon aivojen kehityksestä, huh.). Kehityshäiriötkin voivat selvitä tässä vaiheessa ja esimerkiksi mahdollinen lukihäiriö voidaan diagnosoida jo ennen syntymää. Sikiön aivot ovat myös äärimmäisen muokkautuvat, ja jo sikiövaiheessa oppiminen on mahdollista.
Erityisesti kuuloaisti on tässä tärkeä tekijä!
“Me kaikki ollaan opittu jotain raskauden aikana”.
Toisaalta Eino kuitenkin teilasi urbaanilegendan klassisen musiikin soittamisen älykkyyttä lisäävistä vaikutuksista.
“Ei ole mitään tutkimusnäyttöä, että ylimääräinen sikiöaikainen koulutus edesauttaisi terveen vauvan kognitiivista kehitystä.”
Harmi. Itsehän pidän erityisesti Beethovenin sinfonioista sekä venäläisistä 1900-luvun säveltäjistä.

Kieliteknologian opiskelija Marjo Sutinen esitteli kieliteknologiaa tieteenalana ja sen soveltamista käytöntöön. Tälle varsin poikkitieteelliselle alalle Marjo päätyi filosofian ja espanjan opintojen jälkeen – kieliteknologia soveltaa nimittäin varsin monenlaisia aloja. Kieliteknologia integroi mutkattomasti kognitiotieteitä kielitieteeseen ja filosofiaan.
Mikä yhdistää seuraavia asioita: Wordin kielenkorjaus, Google Translate, iPhonen siri, sanakirja, joka tunnistaa antamasi sanan taivutetussa muodossa, Stephen Hawkingin robottiääni sekä robottiääni vastaajapalvelussa? – No ne ovat kaikki kieliteknologisia sovelluksia.”
Yksinkertaistaen voisi siis todeta, että kieliteknologia tutkii, miten teknologia saadaan tuottamaan puhetta tai tunnistamaan sitä. Kieliteknologia pyrkii tutkimaan kieltä teknologisesta näkökulmasta – kyseessä on ikäänkuin praktinen ote humanistialaan. Marjo avasi (aluksi niin kovin epämääräisen kuuloista) alaansa konkreettisin esimerkein. Hämmentävää huomata, miten kieliteknologiset sovellukset ovat oikeasti varsin luonnollinen osa jokapäiväistä elämää. Teknologiayhteiskunta ei toimisi ilman kieliteknologiaan perehtyneitä asiantuntijoita.

IMG_0123
Illan kolmas ja viimeinen esitelmä oli Mari Huotarin, illan topchefin, pitämä. Aiheena oli uskonnollinen johtajuus pohjautuen hänen tuoreeseen graduunsa. Vähän harmitti, että jouduin poistumaan ennen tätä. Onneksi Mari on briiffaillut tutkielmaansa aina Think Companylla pyörähtäessään, niin tiedän edes vähän, mistä on kyse. 🙂

Seuraava Think&Do-klubi on torstaina 10.10. eli Think Africa -viikolla. Tuolloin aiheena on “Is Africa the next frontier for sustainable business?”. Tervetuloa, katsotaas mikä cateringpalvelu silloin huolehtii tarjoiluista!

“Moi, kiinnostasko akateemisen osaamisen jalostaminen käytäntöön?”

1236976_10201267536842597_1268001510_n
Katjan kanssa edustimme Helsingin yliopiston avajaiskarnevaaleilla! Ihmisten pommittaminen Think Companyn postikorteilla oli oikein rattoisaa.

“Moi, kiinnostaisko yrittäjyys?”
“Eeeeeehkä…”
“Mitä opiskelet?”
“Afrikan tutkimusta..”
“Ootko harkinnut asiantuntija- tai konsulttipalveluiden tarjoamista? Esimerkiksi vientisektorilla tarvitaan yhä enemmän erityisasiantuntijoita edistämään kaupankäyntiä. Ja yritysten yhteiskuntavastuu on nouseva trendi – tietämyksesi kehitysmaista olisi varmasti jalostettavissa bisnekseksi. Ja hei meillä on Think Africa -viikko lokakuussa, tuu tsekkaamaan!”
“Hei joo, oonkin just valmistumassa ja työllistyminen mietityttää. Tää kuulostaa aika hyvältä!”

Jos saimme edes muutamalle uusia ideoita ja ajatuksia viriämään iltapäivän aikana, niin missio onnistui!

Fukseja, jee!

 

Huomaa kyllä, että uusi lukukausi on alkanut! Keskustakampus on taas paljon eloisampi ja vireämpi paikka. Ja sellaisia vähän pihalla olevan näköisiä ihmisjoukkoja ravaa tuossa Vuorikadulla. Nostalgista seurata sivusta uusien opiskelijoiden töhötystä ja hukassa olemista! Itsehän kuljin kartta kädessä pari ekaa yliopistoviikkoa..

IMG_0097
Think Company onkin viime päivinä erikoistunut vastaanottamaan näitä uusia opiskelijoita. Tutorit ovat tuoneet omia ryhmiään tutustumaan tilaan ja esimerkiksi eilinen oli kyllä melko härdellipäivä! Seinät alkoivat tulla vastaan, kun fuksiryhmiä lappasi ovesta sisään jatkuvalla syötöllä. Vetelin noin parikymmentä esittelypuhetta ja ehdin istahtaa lukemaan sähköpostit vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Mutta olipahan hauska ja aktiivinen päivä! Viimeisille fuksiryhmille aloin kyllä varmaan jo toistaa itseäni ja päässä surisi.

Fuksit yllättivät positiivisesti aktiivisuudellaan ja innostuksellaan! Fuksit olivat aidosti kiinnostuneita yrittäjyydestä ja Think Companysta. Vaikka ensimmäisen vuoden opiskelijalla eivät vielä valmistuminen ja työllistyminen olekaan päällimmäisenä mielessä, monilta löytyi kiinnostavia ja hyviä ideoita oman osaamisen jalostamisesta käytäntöön. Ja oli ilahduttavaa, että myös muiden kampusten väkeä saapui tutustumaan tiloihin. Poikkitieteelliset kohtaamiset ovat antoisia – valtsikakuplassa elävälle maailmantuskailijalle tekee välillä ihan hyvää jutustella kemistien, matemaatikoiden tai ranskan opiskelijoiden kanssa. Oli aika letkeää kuulla tarinoita esimerkiksi kemistiopiskelijoiden yrityksistä. Vähän tosin meni yli oman ymmärryskyvyn se luonnontieteellinen terminologia ja kemiallisten reaktioiden analysointi.

Fukseja otetaan mieluusti vastaan ensi viikollakin. Perjantaina 6.9. ei kuitenkaan kannata yrittää tulla vierailemaan! Tuolloin keittiötä vähän remppaillaan ja Think Company on kiinni. Muina päivinä tervetuloa, täällä on kahvia, keksejä ja kivoja hosteja!

Avoimesta julkisesta tiedosta syntyy bisnestä

Pitäisikö verovaroin tuotetun tiedon olla ilmaista – ja vapaasti kaikkien hyödynnettävissä? Ainakin Helsingin seudulla ollaan väkevästi tätä mieltä. Pääkaupunkiseudun kaupunkien aloitteesta käynnistetty Helsinki Region Infoshare (HRI) -palvelu (www.hri.fi) avaa Helsingin seudun julkisia tietovarantoja maksutta kehen tahansa vapaasti hyödynnettäväksi. On ymmärretty, että digitaalisessa muodossa oleva julkinen tieto on raaka-ainetta, jonka arvo vain kasvaa, mitä enemmän sitä hyödynnetään. Vuonna 2011 avattu HRI-datakatalogi sisältää jo yli tuhat tietoaineistoa, pääkaupunkiseudun kehityksestä kertovista historiallisista ilmakuvista aina excel-tiedostoon, johon on listattu Helsingin kaupunginorkesterin konsertit vuodesta 1882 lähtien.

Kesäkuussa käynnistyi jälleen vuotuinen Apps4Finland-kilpailu. Se palkitsee parhaat kännykkä- ja tietokonesovellukset, joissa on hyödynnetty suomalaista avointa dataa. Vuodesta 2009 alkaen järjestettyyn kilpailuun on osallistunut kaikkiaan 300 kilpailutyötä. Suosituin datalähde on ollut HRI-datakatalogi.

Jos avointen datavarantojen hyödyntäminen muutama vuosi sitten oli idealistista nörtteilyä, on se tänään myös vakavasti otettavaa bisnestä. Vuonna 2012 Apps4Finland-kilpailussa sovellusten voiton vei näkövammaisia kaupunkiympäristössä opastava Blindsquare –mobiilisovellus, joka on käytössä jo 60 maassa. Vuoden 2011 voittajan, Parkman -kännykkäsoftan avulla voi maksaa pysäköintinsä helposti matkapuhelimella.

Kuva sovellusgalleriasta
HRI:n sovellusgalleriasta (http://www.hri.fi/fi/sovellukset) löytyy lukuisia esimerkkejä avoimen datan hyödyntämisestä.

Yksi suosituimpia avoimen datan aineistoja on pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen reitit ja aikataulut. Sitä hyödyntävät kymmenet yksityisten ihmisten ja pienyritysten rakentamat verkko- ja mobiilipalvelut. Parhaista mobiilisovelluksista ollaan myös valmiita maksamaan.

Onko sinulla ajatus siitä, miten julkisia tietovarantoja voisi hyödyntää meidän kaikkien huviksi ja hyödyksi? Ja ehkä tienata samalla rahaa. Osallistu Apps4Finland -kilpailuun. Koodaustaitojen puutekaan ei haittaa: Innosta -sarjaan voi osallistua myös hyvillä ideoilla. Kilpailutöiden deadline on 27.10.2013.

apps4-logo

Samaan aikaan Helsingin kaupunki etsii Hack at Home -ohjelmassaan uusia softaratkaisuja matkailuun, kaupungin päätöksentekoon ja palautteen antamiseen kaupunkilaisilta kaupungille. Ohjelma tarjoaa kehittäjätukea kaupungin esittämien haasteiden ratkojille. Apuna käytetään vastikään avattuja avoimen datan rajapintoja mm. kaupungin päätöksentekojärjestelmään. Uuden Helsinki Loves Developers (dev.hel.fi)–kehittäjäsivuston kautta voi osallistua avointen rajapintojen määrittelyyn ja testaamiseen.

Tervetuloa tutustumaan avoimeen tietoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin tarkemmin 7.10.2013 klo 15-18 ja 10.12. klo 15-18 Vuorikadun kohtaamispaikalla järjestettävässä työpajassa, jonka järjestää HRI–tiimi.

Tanja Lahti
Kirjoittaja on Helsinki Region Infoshare (HRI) –palvelun projektipäällikkö. Helsinki Region Infoshare -palvelussa avataan Helsingin seutua koskevaa tietoa kaikkien saataville. Tietovarannot ovat vapaasti ja maksutta kenen tahansa hyödynnettävissä.

Integroi hyvän- ja hynänteko ja pelasta maailma?

”Somalian nälänhätä tappanut yli 250 000 ihmistä” (Yle Uutiset 2.5.2013)

Joo.

”In 2011, 8.7 million people fell ill with tuberculosis and 1.4 million died from tuberculosis. Over 95% of tuberculosis deaths occur in low- and middle-income countries, and it is among the top three causes of death for women aged 15 to 44. (…) Tuberculosis is curable and preventable. ” (WHO:n raportti)

Niin.

”Malaria surmaa vuosittain ainakin 660 000 ihmistä. Heistä 90 prosenttia on afrikkalaisia, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. (…) Mikäli muutaman euron maksava malariaverkko saataisiin jokaiselle sitä tarvitsevalle lapselle, koko maailman lapsikuolleisuus vähenisi viidenneksellä.” (Keskisuomalainen 25.4.2013)

…Totajoo..

”Syyrian hallitus tappoi keskiviikkona ainakin 1 300 ihmistä kemiallisilla aseilla useissa iskuissa, sanoo syyrialainen oppositiojohtaja George Sabra.”
”Punaiset viivat on ylitetty ajat sitten, ja oikeasti ulkomaailma on voimaton.” (Helsingin Sanomat 23.8.2013)

Ai mikä maailmantuska?

Elämä länsimaisessa teollisuusyhteiskunnassa 2010-luvulla irtaannuttaa helposti siitä faktasta, ettei hyvinvointi ole itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa. Vaikka Suomessakin on toki ongelmia, täällä ei tarvitse pelätä kuolevansa hallituksen järjestämiin pommituksiin tai helposti parannettavissa oleviin tauteihin. Pidän suomalaisen yhteiskunnan haasteita ja murheita loppujen lopuksi aika pieninä murheenkryyneinä – katsokaa, mitä Syyriassa tapahtuu ja asettakaa sitten Suomen kilpailukykyongelman vakavuus oikeaan mittakaavaan.

Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ehkäisemään valtioiden välisiä konflikteja ja edistämään ihmisoikeuksia ja rauhaa. Vuosien aikana on käynyt selväksi, että kyseinen valtiovetoinen kansainvälinen yhteisö on kykenemätön tarjoamaan ratkaisuja globaaleihin kriiseihin. Maailmanrauha on osoittautunut utopistiseksi ja naiiviksi unelmaksi ja helposti parannettavat taudit tappavat edelleen miljoonia ihmisiä kehittymättömissä maissa.

Aamuisin luen Helsingin Sanomia itku kurkussa. Maailmantuska harteillani kasvaa päivä päivältä Syyrian sisällissodan kärjistyessä. Odotan epätoivoisesti kansainvälisen yhteisön interventiota. Valitettavasti olen kuitenkin saanut todeta valtioiden tai valtiovetoisten yhteisöjen olevan kykenemättömiä toimimaan kansainvälisissä kriisitilanteissa. Valtioilla ei ole intressejä pelastaa nälkäänäkeviä lapsia tai puuttua kansanmurhiin, jollei sillä saavuteta taloudellista hyötyä esimerkiksi öljyn tai muun luonnonvaran tuonnin kannalta. Naiivi optimisti-idealisti sisälläni ei kuitenkaan halua uskoa, että valtiot ovat ainoita potentiaalisia toimijoita hyvinvoinnin ja kehityksen turvaamiseen.

Maailman- ja kansainvälisen politiikan tutkimuksessa kiistellään siitä, ketkä ovat pelaajia globaalilla pelikentällä. Perinteinen näkemys siitä, että kansainvälinen politiikka on valtioiden välistä diplomatiaa ja sodankäyntiä, on saanut vastakkaisia näkemyksiä globalisaation ja markkinatalouden myötä. Kansainväliset suuryritykset näyttelevät entistä tärkeämpää roolia erityisesti globaalilla taloussektorilla. Rahan ja tiedon tuomaa arvovaltaa käytetään kuitenkin usein häikäilemättömästi hyväksi kolmannessa maailmassa, missä suuryritykset lobbaavat ja lahjovat surutta valtioiden hallituksia saadakseen lainsäädännön mieleisekseen. Kansainväliset yhtiöt nousevat muutenkin usein esille varsin negatiivisessa valossa. Coca Cola Companyn toimet Intiassa johtivat juomaveden loppumiseen paikallisilta. Shellin häikäilemätön öljyn pumppaaminen Nigeriassa 1990-luvulla tuhosi Niger-joen ympäristön ja ajoi ogoniheimon köyhyyteen. Lääketeollisuuden patenttiratkaisut ja monopolihinnoittelu ovat nostaneet lääkkeiden hinnat sellaiselle tasolle, ettei köyhimmillä ihmisillä ole niihin varaa ja näinpä myös helposti parannettavissa olevat taudit kuten tuberkuloosi tappavat yhä miljoonia ihmisiä kolmannessa maailmassa.

Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita tapoja toimia kansainvälisellä kauppasektorilla. Haluan uskoa siihen, että yksilöt ja yritykset voivat toimia globaalin hyvinvoinnin edistämiseksi. Vuosikymmenten aikana tieteen ja yritysmaailman yhteistyöllä on parannettu maailman elintasoa. Lääketeollisuuden kehitys on kaikista epäkohdistaan huolimatta mahdollistanut ihmisten eliniän pitenemisen ja sen, että useat taudit on saatu katoamaan länsimaista. Reilun kaupan sertifiointijärjestelmään sitoutuneet yritykset pyrkivät toimimaan eettisesti ja oikeudenmukaisesti sekä edistämään asiallisia työoloja. Myös maailmantuskassa rypevä humanisti, kasvatustieteilijä tai valtiotieteiljä voi soveltaa omaa osaamistaan ja tietämystään maailmanparannukseen. Esimerkiksi Martti Ahtisaari laittoi kortensa kekoon maailmanrauhan edistämiseksi perustamalla CMI:n, joka tarjoaa apua rauhanneuvotteluihin (CMI tosin on voittoa tavoittelematon järjestö, ei yritys).

Kun valtiot ovat osoittaneet kyvyttömyytensä, on epätoivon sijaan käännettävä uusi sivu ja etsittävä toisenlaisia toimintamalleja. Muutokset globaalissa järjestelmässä ja markkinatalouden nousu ovat nostaneet yritykset ja järjestöt entistä tärkeämpään asemaan. Valtiot ovat kykenemättömiä turvaamaan rauhaa, mutta ehkä alaan erikoistunut yritys voisi tarjota toimintamalleja konfliktien ehkäisyyn ja pysäyttämiseen? Syyrian sisällissota ja nälänhädät ovat ratkaistavissa – on vain ajateltava ja toimittava uudella tavalla.

En tiedä, saavutetaanko maailmassa koskaan sellaista tilannetta, ettei kenenkään tarvitse pelätä pommituksia tai paeta sortoa. Ihmiset ovat yllättävän innokkaita käyttämään energiaa ja rahaa kehittääkseen entistä tehokkaampia tappamis- ja vahingontekomenetelmiä. Jos kaikki se innovatiivisuus (unohtamatta aikaa ja materiaalisia resursseja..), minkä ihmiskunta on vuosien aikana käyttänyt tuhotakseen toisensa olisi käytetty hiukan paremmin, maailma voisi olla hyvin toisenlainen paikka elää. Maailmantuska ei kuitenkaan kevene kyynisyydellä. Maailman eriarvoisuus riipii rajusti, mutta pienen ihmisen psyyke pysyy paremmin tasapainossa, kun ylläpitää uskoa ihmiskuntaan ja kehitykseen. Veikkaankin, että 2010-luvulla eettinen yrittäjyys nostaa päätään ja hyvän- ja hynänteko integroituvat entistä vahvemmin. Tiiviillä tiede- ja yritysmaailman yhteistyöllä voitaisiin ennaltaehkäistä kriisien eskaloitumista. Maailman muuttuessa toimintatapojenkin on muututtava.

Peace and love, rauhaa ja rakkautta viikonloppuun!

Hostien Kick-off – mitä jäi käteen?

Lähes jokaisella työpaikalla käydään kehityskeskusteluja, brainstormataan ja pidetään visiointi-iltapäiviä, joissa esimies tai konsultti luennoi tuottavuudesta ja työhyvinvoinnista PowerPoint-slidejen tukemana. Niinpä myös Think Companylla kehityskeskustellaan ja visioidaan. Työpaikkamme toimintakulttuuriin eivät kuitenkaan kuulu kuiva pönötys tai kalvosulkeiset. Eilisiltapäivänä starttailimmekin syksyä Demoksen Outi Kuittisen johdolla. Kiitokset vain Outille – oli aika äärimmäisen inspiroiva ja innostava kolmetuntinen! Kick-off sisälsi hostien asiantuntijaluentoja, hyppimistä, piirtämistä, mallinukkena olemista, post-it -lappuja, keskustelua, pullakahvittelua ja valitusvarttia. Kaiken tämän seurauksena host-tiimi lienee nyt entistäkin skarpimpi ja osaavampi ;>

1150806_152483701617445_98190050_n
Think Companyn toiminnan kehittäminen ja yhteisön kasvattaminen olivat luonnollisesti iltapäivän ykkösteemoja. Pohdiskelimme, mitä Helsinki Think Company voi tarjota niin yrittäjyydestä kiinnostuneelle opiskelijalle kuin satunnaiselle ohikulkijallekin. Kartoitimme tilan tarjoamia mahdollisuuksia, mietimme erilaisia tapahtumakonsepteja (tervetuloa vain hostin aamiaiselle!) ja keskustelimme viestintä- ja markkinointikeinoista. Kaikenlaiset kehitysideat ja yhteistyöehdotukset otetaankin 999581_152483508284131_1637846712_nennakkoluulottomasti vastaan! Tapahtumaideoita voi tulla kertomaan paikan päälle tai vaikka laittamalla sähköpostia host-thinkcompany@helsinki.fi.

Ennakkotehtävänä me hostit olimme valmistelleet asiantuntijaluentoja. Erityisesti Tiinan ja Katjan luennot verkostoitumisesta ja 2010-luvun yrittäjyydestä nostivat esille muutaman hyvän pointin. Aloittelevan yrittäjän tärkein ominaisuus on – tättärää, ylläriylläri – olla utelias ja uskoa iteensä. Jos ei itse usko asiaansa, ei sitä tee takuulla kukaan muukaan! Itseluottamus ja usko omaan osaamiseen ovat lähtökohtana sille, että bisnes lähtee pyörimään. Toinen tärkeä taito on verkostoitumiskyky. Verkostoituminen ja kontaktien hankinta onnistuu parhaiten suoralla toiminnalla. Sähköpostin laittaminen on helppoa ja kivutonta, mutta varmin tapa solmia kumppanuuksia on marssia suoraan asianomaisen henkilön puheille. Konkreettisena esimerkkinä Tiina kertoi omista Think Africa -viikon järjestelykokemuksistaan. Alexander Stubbin saaminen mukaan järjestelyihin olisi luultavasti helpompaa, jos Tiina olisi triathlon-tapahtumassa mennyt rohkeasti jututtamaan herraa. Nyt yhteydenotot jäävät avustajan sähköpostikansion pohjalle. Tilaisuuden tullen ei siis kannata epäröidä. Suora kontaktointi vaatii toisinaan mukavuusalueelta poistumista, mutta se on varmin tapa jäädä mieleen ja saada jotain aikaan.

1234374_152483268284155_858603433_n
”Pokkamies”-termi nousi sparrauskeskustelujen hitiksi. Termi on lanseerattu Tieteestä Toimintaa -verkostossa, mutta Think Company otti tästä kopin. Olkaamme siis kaikki pokkamiehiä ja -naisia, poistukaamme mukavuusalueiltamme ja marssikaamme suoraan ministerin puheille! Katjan neuvo ”toimi ensin, ajattele sitten” tukee tätä pokkamiesmentaliteettiä. Liiallinen itsekritiikki ja harkinta aiheuttaa toisinaan menetettyjä mahdollisuuksia. Ennakkoluuloton heittäytyminen voi toki johtaa katastrofeihin, mutta usein sen kaltaisella toiminnalla menestytään ja luodaan uutta. (Ja elämä nyt yleisesti ottaen on hiukan hauskempaa, jos välillä elää fiiliksen mukaan ja antaa lähteä vähän lapasesta.)

Arkeen palailua ja syksyn odottelua

Helsinki Think Companyn ensimmäinen (varsin kofeiininhuuruinen..) viikko kesäloman jälkeen on vähitellen pulkassa. Ihmiset ovat löytäneet paikalle ihailtavan hyvin huolimatta muutaman viikon breikistä! Tälläkin hetkellä tilassa pöhisee varsin kivasti. Aamuinen luento Israelin startup-kulttuurista selkeästi herätti ajatuksia. Ja kunhan lukukausi alkaa, pöhinän määrä kasvaa entisestään. Eilen suunniteltiinkin tutoreiden kanssa uusien opiskelijoiden kontaktointia ja fuksikierroksia – parin viikon päästä Helsinki Think Company pitää oviaan auki erityisesti fukseille 🙂

Olen vannoutunut kesäihminen. Jossain määrin kuitenkin odotan sitä, että syksy pyörähtää kunnolla käyntiin. Sade ja pimenevät illat eivät todellakaan hotsita, mutta syksyn myötä kalenteri täyttyy mielenkiintoisesta tekemisestä.

Syksyn aikana Helsinki Think Company toimii työtilana ja tapahtumanäyttämönä kuten keväälläkin. Yritysinfot, vierailijaluennot ja workshopit täyttävät tapahtumakalenteria. Näiden lisäksi syksyyn on suunnitteilla esimerkiksi ThinkCo-klubi, mitä odotankin erityisen innolla! Klubi-iltojen suunnittelu pyöräytettiin käyntiin kesällä. Luvassa on rentoja yrityshenkisiä illanviettoja opiskelijoille vaihtelevien teemojen ympärillä.

Klubi-iltojen lisäksi erityishuomiota ansaitsee lokakuussa järjestettävä Think Africa -viikko. Kyseisellä viikolla tapahtumat, luennot ja workshopit pyörivät Afrikan ja eettisen yrittämisen ympärillä. Tarjolla on siis mahdollisuuksia löytää ratkaisu harteilla painavan maailmantuskan selättämiseen.