TJ 0

Hiljaisuuden rikkovat jouluradio ja viherseinän kastelujärjestelmän hurina. Avantolaisiakaan ei enää näy. Ihan korkea aika siirtyä lomille siis. (paitsi että Tiina on kyllä täällä vielä huomenna pitämässä paikkaa pystyssä, no worries.)

Viimeisen työpäivän kunniaksi postailen tämän täysin turhan postauksen, millä ei ole muuta tarkoitusta kuin toivottaa hyvää joulua, ratkiriemukasta lomaa, onnistuneita UV-bileitä ja supersiistiä ensi vuotta!

Kiittimoi!

Pikkujoulut!

IMG_0190Pikkujouluiltiin perjantaina! Tarjoilut olivat kohdillaan ja viiniä riitti santsattavaksi asti.
IMG_0183

IMG_0187

Juhlapuheilta ei tälläkään kertaa säästytty.
Host-tiimi viihdyttikin pikkujouluvieraita spontaanilla kiitospuheellaan. Päätimme demokraattisesti Katjan kanssa, että Tiina saa luvan aloittaa. Onneksi Tiina oli miettinyt etukäteen fiksua sanottavaa, niin Katjan kanssa pääsimme helpolla. Ja kun puhe kerran pääsi alkuun, niin loppua ei meinannutkaan ihan heti tulla.. Katjan sanoin “Kunhan joku muu aloittaa, niin voin kyllä jatkaa puhumista vaikka loppuillan.”

IMG_0195

Jouluradion lisäksi pikkujouluissa kuultiin myös elävää musiikkia. Illan kulttuuritarjonnasta vastasi Seikkailukollektiivi, ja Katri, Leena ja Niilo olivat aivan yhtä ihastuttavia ja valloittavia kuin aina. Sääli tosiaan, että jazz-laulamisen sijaan Leena ja Katri työllistävät itsensä aivan muiden projektien parissa. 😀

..Mutta oli kyllä oikein mainio ilta ja loistava lopetus tälle vuodelle! Kiitos vaan kaikille osallistuneille.
IMG_0193

Viimeisiä työvuoroja viedään, tämän viikon perjantaina alkaa tammikuun puoliväliin kestävä joululoma. Vuodenvaihteessa uusi tiimi alkaakin pyörittää Think Companya, kun karkaamme Tiinan ja Katjan kanssa maailmalle. Vähän uusia haasteita elämään!

Hyvinvointivaltio kriisissä?

Nuorisotyöttömyys on huipussaan. Eläkepommi uhkaa. Kestävyysvaje on selätettävä ja valtionvelan kasvu pysäytettävä. Homekoulut täytyy kunnostaa, sosiaali- ja terveyspalvelut on turvattava. Millä rahalla?

Politiikka polarisoituu. Syrjäytyminen on vakava uhka pohjoismaisen hyvinvointivaltion stabiliteetille. Tuloerot kasvavat. Alueellinen segregaatio on karu fakta ainakin Helsingissä. Asuako Kontulassa vai Eirassa, kasvattaako lapsensa Itiksessä vai Pakilassa?

Samalla, kun yhdet menestyvät, ongelmat kasaantuvat toisille. Päihteiden, mielenterveysongelmien, asunnottomuuden, kesken jääneiden koulujen ja työttömyyden sekametelisopassa tulevaisuus näyttää toivottomalta – mihin ongelmaan tulisi puuttua ensimmäisenä? Ja mitä tapahtuukaan, jos ongelmat kärjistyvät entisestään? Miten tyytymättömyys ja turhautuminen kanavoidaan? Onko odotettavissa radikalismia ja rasismia, mellakoita ja mielenosoituksia?

Entä muu maailma? Mitä tehdä Syyrian sodalle, pakolaisleireille, ilmastonmuutokselle ja eurooppalaisen radikaalin oikeistopopulismin nousulle?

Think&Do Club presents: Uusia ratkaisuja hyvinvoinnin haasteisiin

Think&Do Club

Torstai-iltana 24.10. kello 17-19 ratkotaan hyvinvointiyhteiskunnan haasteita. Tule siis kuuntelemaan, millaisia ratkaisuja Mainio Social Uni Camp, HY:n ja LähiTapiolan Hyvä yhteiskunta Master Class -ohjelma ja Aallon Innovatiivinen kaupunki ovat keksineet hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi. Klubin “hyvinvointiverstaalla” pääset myös itse osallistumaan ratkaisujen ideointiin – tuo työpajaan jalostettavaksi oma ideasi tai osallistu opiskelijoiden ideoiden jatkotyöstämiseen.

Mukana hyvinvoinnin haasteita ratkomassa:

Anu Pylkkänen: Master Class -mentori; johtaja, edunvalvonta ja vastuullinen yritystoiminta, LähiTapiola
Maija Majamäki: Hyvä työ – Uudet työntekemisen mallit ja nuorten aktivoiminen
Heikki Luoto: Keko-kodit – Uudet asumisen muodot, palvelut ja yhteisöllisyys
Tuurnala Paula: Innovatiivinen kaupunki – Kestävää urbaania kehitystä
Antti Tarvainen, Nora Stenius, Gonzalo Pestana: Mainio Settlements – Hyvinvoinnin ja koulutuksen vientiä Suomesta pakolaisleireille

Tapahtuma löytyy myös Facebookista: https://www.facebook.com/events/448175398636889/. Nähdään torstaina ja pelastetaan hyvinvointivaltio!

Paistaa se aurinko Viikkiinkin!

Kun markkinoinnin opiskelija Konsta Pohjamo ja metsäekonomiaa sekä markkinointia opiskeleva Atte Koskivaara kävivät ensimmäistä kertaa Think Companylla huhti-toukokuun tienoilla, olivat yrityssuunnitelmat vielä alkutekijöissään. Juteltiin tuolloin Viikin maa- ja metsätaloustieteellisessä opiskelevien poikien kanssa heidän visioistaan:

”No meitä vähän kiinnostais ehkä alottaa sellanen puisiin aurinkolaseihin liittyvä bisnes…”.

Muutama viikko sitten Konsta saapui Vuorikadulle ihan supertyylikkäät, puiset aurinkolasit päässään. Mukana oli laatikollinen aurinkolaseja – ensimmäiset tilaukset olivat lähdössä toimitukseen. Näköjään bisnesidea oli sitten ottanut tuulta alleen ihan kivasti!

Konstan ja Aten yritys PÖLLÖT myy bambusta tehtyjä aurinkolaseja eli ”Pöllöjä”. Myynti keskittyy lähinnä verkkokauppaan, mutta yritys on nousujohteisen kehityskulkunsa aikana saanut sovittua jo jälleenmyyntisoppareitakin. Taival onkin ollut yllättävän ruusuinen ja vauhdikas. Konsta ja Atte kertovat kokeneensa lähinnä ”Jipii, hurraa” -tyylisiä hetkiä – isommat epäonnistumiset ovat jääneet välistä. Yksi Pöllöjen jälleenmyyjistä myi juuri aurinkolaseja Koreaan asti. Näköjään maailmanvalloitus on siis hyvässä vauhdissa, vaikka tällä hetkellä toiminnan tarkoituksena onkin saada Pöllöt kaunistamaan suomalaisten kasvoja.

luupöllö2

Aikaa on valitettavasti rajallinen määrä käytettävissä. Tämän myös Pöllöjen pyörittäjät ovat havainneet. Varsinkin nyt, kun yrityksellä menee lujaa, jäävät luennot toisinaan välistä. Yliopiston puolelta on kuitenkin suhtauduttu melko neutraalisti poikien bisnekseen. Yrityksen pyörittäminen onkin nyt ensimmäisten kuukausien aikana opettanut aikataulujen sumplimista ja tehokasta ajankäyttöä.

”Joitain vuosia sitten yrittäjyys olisi voinut jo sanana tuntua hämmentävältä ja haastavalta. Nyt käytännön kokemuksen kautta olemme kuitenkin havainneet, että yrittäjänä on mahdollista toteuttaa ja haastaa itseään erittäin monipuolisesti.”
Konsta ja Atte korostavat rohkeuden merkitystä. Halu toteuttaa itseään omalla, uniikilla tavalla on heille tärkeää. Lisäksi esille nousee se, että vaikka asioiden kanssa tuleekin olla tarkkana, liian spesifiin hienosäätöön ei kannata ryhtyä. Innovatiivisuus katoaa ja asioiden eteneminen hidastuu, jos pilkkua viilataan liian pitkään. Toisinaan siis kannattaa omaksua ”go with the flow” -asenne ja ottaa rohkeasti askelia eteenpäin.

Think Companya Pöllöt ovat käyttäneet työtilana ja muutama tapahtumakin on tullut tsekattua. Ylipäätään he suosittelevat paikan päällä pyörähtämistä, jos yrittäjyys kiinnostaa edes vähän. Sparraus ja inspiroiva ympäristö potkaisevat eteenpäin yrityssuunnitelmien parissa.

Hostin terveiset tilan käyttäjille

Tällä kertaa tiistaiaamupäivä meni keittiötä siivoillessa. Siivouspuuhat herättivät monenlaisia ajatuksia. Erityisesti inspiraatiota tarjosi jääkaappi. En laita “ennen-jälkeen” -kuvia, koska voisitte järkyttyä.

Kun tiloja työntekoon käytät
ja jääkaappia eväilläsi täytät –
nimilapulla merkkaa tuorejuustorasia
muutoin on yhteistä omaisuutta tuokin asia.

Äläkä turhaan Supermarkettiin ravaa,
saatika uutta maitopurkkia avaa –
kannattaa avatut tölkit juoda ensin pois,
tällöin jääkaappimme hiukan tilavampi ois.
Jos kuitenkin uuden purkin avaat,
toivottavasti siihen avauspäivämäärän tavaat.

Kun kahvia työnteon lomassa juot,
kai tyhjän mukin tiskikoneeseen tuot?
Lusikat ja lautaset voit samalla koneeseen laittaa
– kas, kun kamala siivo työntekoa haittaa.
Teehän kuitenkin ensin tarkistus pikainen,
ettei puhtaiden astioiden sekaan sujahda likainen!

Valitettavasti äitisi ei siivoa tätä tilaa,
mutta hostin fiiliksen ylimääräinen siivoilu pilaa.

😀

Pannariperjantai!

1209299_627845227259509_1735400362_n
No mutta onhan Think Company nyt maailman siistein duunipaikka! Tulin töihin ja vastassa oli uunituoretta pannukakkua. Katja oli ollut tuottoisa oman työvuoronsa aikana 🙂

IMG_0125IMG_0124 “Tultiin tänne ihan vaan brainstormaamaan, kun meillä on vähän yrittäjyysvisioita! Ei oo ennen käyty täällä, mutta tiedettiin tilan olemassaolosta ja päätettiin tulla tsekkaamaan millanen paikka tää on.”

Ihan hyvä ajoitus tulla tsekkaamaan tilat ja pitämään palaveria, kun vastassa on kaksi pellillistä pannukakkua sekä pannarin kaveriksi hilloa ja sokeria. Ja itseäni odottaa oikein rattoisa junamatka kotiin Pohjois-Pohjanmaalle, kun sieppaan kaikki ylijäämäpannarit matkaevääksi!

Byrokratialla ja hallinnon hitaudella on sittenkin puolensa

 Suomalaiset valittelevat usein virkamieskoneiston hitautta ja byrokratian rattaissa jumittamista. Lainsäädäntö ja tarkat säännökset kuitenkin luovat pohjan sille, että Suomessa eläminen on varmaa ja turvallista.

Suomi nimittäin loistaa Maailmanpankin vertailussa sen suhteen, missä on helpointa yrittää. (http://www.doingbusiness.org/rankings) Suomi on tutkimuksen mukaan maailman 11. paras maa pyörittää bisnestä. Tutkimuksessa on huomioitu esimerkiksi verotus, rajamuodollisuudet, luoton saannin helppous ja sähköverkon kattavuus. Suomalaisen yhteiskunnan valttikortteja ovat korruption vähyys ja hallinnon läpinäkyvyys (Joo, kansainvälisessä vertailussa suomalainen päätöksenteko ja virkamiesten toiminta on luotettavaa, läpinäkyvää ja korruptio on minimaalista).

Ensimmäiseksi listalla ovat kiilanneet Singapore ja Hongkong – Singaporen ehdoton valtti on alhainen verotus, mikä houkuttelee kansainvälisiä yrityksiä. Yrittäminen on Singaporessa myös juridisessa mielessä helppoa ja yleinen mielipideilmasto suhtautuu yrittäjyyteen arvostaen. Hongkong taas on hallinnollisesti Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue, mutta globaalisti katsottuna itsenäinen ja vapaa markkinatalousalue, joka tunnetaan veroparatiisina. Suomi taas on pohjoismainen hyvinvointivaltio, jonka ensisijaiset preferenssit ovat jossain muualla kuin kansainvälisten suuryhtiöiden houkuttelussa.. Sinänsä Suomen sijoitus on siis suhteellisen korkea, kun kilpakumppaneina kerran on veroparatiiseja ja erityishallintoalueita.

Yrityksen perustamisen helppoudessa Suomi ei kuitenkaan pärjää. Suomen sijoitus on pudonnut kymmenen pykälää sitten viime vertailun… Ilmeisesti tässä se byrokratian rautainen verkko hidastaa ja hankaloittaa toimimista hiukan.

Listan hännillä on afrikkalaisia valtioita. Tähän kuitenkin on mahdollisesti luvassa muutosta tulevina vuosina. Stereotypiset mielikuvat Afrikasta – köyhyys, korruptio, nälänhädät ja kurjuus – kannattaakin korjata. Kehittymättömät olosuhteet tarkoittavat toisaalta köyhyyttä, toisaalta lukemattomia mahdollisuuksia innovoida ja luoda uutta. Maanosalla ja sen asukkailla on potentiaalia. Ensi viikolla järjestettävä Think Africa -week pyrkiikin avaamaan Afrikan mahdollisuuksia ja korjaamaan vääristyneitä käsityksiä maanosasta ja sen ihmisistä sekä bisneselämästä. “Sustainable business” ei ole vain korkealentoista idealismia, vaan konkreettista toimintaa, jossa hyvän- ja hynänteko integroituvat.

Otaniemestä Meilahteen ja takaisin

..eli mitä siitä syntyy, kun yliopistorajoja rikotaan ja pakkaa sekoitetaan aivan häikäilemättömästi!

Tiedekunta- ja yliopistorajoja ylittävä BMI Innovation Project on neljän tiedekuntajärjestön innovatiivinen yhteistyörupeama. Kolmeviikkoisen projektin aikana neljästä eri ainejärjestöstä kerätyt opiskelijaryhmät ottavat ratkaistavakseen jonkin yhteistyöyrityksen tarjoaman haasteen. Mukana on lääketieteen opiskelijoita Helsingin yliopistosta sekä Aalto-yliopiston informaatioverkostojen, bioinformaatioteknologian sekä tuotantotalouden opiskelijoita.

Idea yhteistyörupeamaan syntyi kahden kaverin tarpeesta ”tehdä jotain pientä yhdessä”. Toinen näistä kaveruksista, projektin puuhamies Kristian Taipale on 23-vuotias lääketieteen ja kauppatieteen opiskelija. Aktiivinen ainejärjestötoiminta ja kokemus tapahtumien järjestämisestä ajoivat etsimään vastapainoa opintoihin projektitouhuista. Aluksi tarkoituksena oli järjestää bileet, mutta homma lähtikin vähän lapasesta. Lääketieteen ylioppilas ja informaatioverkostoja opiskeleva aaltolainen päätyivätkin yhdistämään voimansa ammatillisessa mielessä ja järjestämään teekkari- ja lääkäriosaamista sekä yliopisto- ja yritysmaailmaa yhdistävän projektin.

BMI Innovation Projectin perusideana on tuoda yhteen lääkisläiset ja teekkarit käytännön työskentelyn merkeissä. Käytännön työskentely tapahtuu tiimeissä, jotka ratkovat yritysten heille antamiaan projekteja. Yhtenä tausta-agendana on kasvattaa ymmärrystä eri ammattiryhmiä kohtaan. Opiskellessa on liian helppo jumiutua hengaamaan ainoastaan omassa tiedekuntakuplassaan. Tällöin vuorovaikutus eri ammattiryhmien välillä jää syntymättä. Teekkarit ja lääkärit tekevät surullisen vähän yhteistyötä keskenään, vaikka kummallakin alalla olisi runsaasti annettavaa toiselle. Yhdistämällä teknistä ja lääketieteellistä osaamista ja erilaisia näkökulmia syntyy paljon enemmän ideoita kuin tarkastelemalla ongelmia ainoastaan yhdestä aspektista – tämä huomattiin jo viimevuotisen projektin aikana.

Tämän vuoden BMI Innovation Projectiin oli helppoa saada mukaan yhteistyökumppaniyrityksiä, sillä viime vuonna mukaan lähteneet firmat tarjosivat innokkaasti projekteja tänäkin vuonna. BMI Innovation Projectin keissit ovat yritysten itse suunnittelemia. Tämä hyödyttää yrityksiä ja toisaalta opiskelijatkin kokevatkin sen mielekkääksi ja motivoivaksi. Viimevuotiset yhteistyöyritykset olivat tyytyväisiä opiskelijoiden aikaansaannoksiin ja ottivat tiimien ratkaisuja osaksi liiketoimintaansa. Esimerkiksi projekti, jossa pyrittiin lisäämään yläasteikäisten kiinnostusta terveyskasvatukseen synnytti vision terveellisiin elämäntapoihin perehdyttävästä pelistä. Lääketietokeskuksen kanssa rakennettiin nettipalvelu paikkaamaan puhelinpalvelun valuvikoja. Opiskelijat tuottavat siis käyttökelpoisia ratkaisuja yritysten ongelmiin. Tämän vuoden BMI Innovation Projectissa on luvassa esimerkiksi pään 3D-kuvantamiseen liittyvä tehtävä. Kyseisessä Planmegan tarjoamassa haasteessa lääketieteellinen ja tekninen osaaminen nivoutuvat selkeästi yhteen – teekkarit osaavat tarkastella kuvantamislaitteiden teknologista pohjaa, kun taas lääkärit osaavat arvioida käyttäjänäkökulmaa.

DSC_4141

Työskentelylauantai Think Companylla

Kristian kehuu poikkitieteellisen, yliopistorajoja ylittävän yhteistyön toimivuutta. Sitä paitsi lääkäri- ja teekkariopiskelijat ovat hänen mukaansa loppujen lopuksi hyvin samankaltaisia. Lääkärit tosin aliarvioivat helposti omaa osaamistaan – kuulostaa ylipäätään yliopistolaisille tyypilliseltä ongelmalta. Omia taitoja pidetään helposti itsestäänselvyytenä. Niiden arvo tajutaan vasta ryhmätyötilanteessa. Teekkarit taas tarttuvat haasteisiin ”kyllä me tähän pystytään!” -asenteella. Toimintakulttuurit kuitenkin ovat hyvin samankaltaisia molemmilla aloilla. Kristian nostaakin esille sen, että olisi mielenkiintoista lähteä laajentamaan projektia erilaisemmalle porukalle. Mikään ei rajoita rikkomasta tiedekuntarajoja vieläkin radikaalimmin. Esimerkiksi teologi-lääkäri-valtsika-teekkari -yhteistyöllä voitaisiin löytää huimia ratkaisuja moniulotteisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Samalla opittaisiin ymmärtämään eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Ja ”loppujen lopuksi opiskelijat ovat tosi fiksuja ja hyviä tekemään, kunhan vain ryhtyvät toimeen!”,
kuten Kristian toteaa.

BMI Innovation Project on osallistujille kolmiviikkoinen puristus. Aikaakin se vie – tämä on karsinut jonkin verran lääkisopiskelijoiden osallistumista. Varsinkin viimeiset illat (ja yöt) vierähtävät intensiivisen työskentelyn parissa. Projektin aikataulut on pyritty järjestämään lääkisopiskelijoiden ehdoilla, sillä kyseisen tiedekunnan akateeminen vapaus on yksi rajatuimmista. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain hyvästä aikatauluttamisesta, kuten Kristian toteaa.

Kristian tosin kahta vaativaa tutkintoa tekevänä ja BMI Innovation Projectin järjestäjänä onkin ehkä yli-inhimillisen tehokas ja taitava ajankäyttäjä. Projektin järjestäminen nimittäin vie aikaa vielä osallistumistakin enemmän. Tapahtuman järjestämisestä saatu kokemus kuitenkin palkitsee, vaikkei se Kristianin lääkisopintoja juuri hyödytäkään. Projektin järkkäily tuo lähinnä vastapainoa opintoihin – yhteistyötä yliopiston kanssa ja esimerkiksi opintopisteiden saamista projektista on harkittu. Palkitsevinta kuitenkin on uusiin ihmisiin tutustuminen ja oman maailmankuvan avartuminen. BMI Innovation Projectin avulla on lisäksi viety lääketieteelliseen tiedekuntaan hiukan uudenlaista asenneilmapiiriä, minkä Kristian nostaakin yhdeksi projektin tärkeimmistä tavoitteista.

BMI Innovation Projectin yhtenä päämääränä on hyödyttää kaikkia osallistujia, niin yrityksiä kuin opiskelijoitakin. Opiskelijat saavat projektin aikana käytännön työkokokemusta. Ja sen lisäksi, että yritykset ovat ottaneet opiskelijoiden ideoita osaksi liiketoimintaansa, myös projektiin osallistuneet ovat onnistuneet ujuttautumaan yrityksien palkkalistoille. Tavoitteena on tehdä projektista jokavuotinen perinne ja mahdollisesti laajentaa osallistujakuntaa – tänä vuonna mukana on teekkareiden ja lääkäreiden lisäksi yksi farmaseutti. Yhtenä visiona on, että tämänkaltaiseen aktiviteettiin osallistumisen jälkeen opiskelijalla olisi vain pieni askel siihen, että tämä alkaisi tehdä täysin omaa juttuaan. Kristian nostaakin esille sen, että olisi hienoa murtaa lääkisläisten ennakkoluuloja yrittäjyydestä. ”Ei meillä ole mitään annettavaa yritysmaailmaan” ja ”ei koske meitä” -tyyliset ajatukset rikotaankin BMI Innovation Projectissa. Yhtenä haaveena olisi myös nähdä, että jokin tiimi jatkaisi yhteistyötä projektin jälkeenkin.

Jollei olisi mukana järjestämässä tapahtumaa, ”kyllä mä lähtisin tähän mukaan!” Kristian toteaa lopuksi. ”Varsinkin olisi siistiä, jos jotain vastaavaa tulisi vielä laajemmallakin pohjalla! Perusidea on todettu toimivaksi ja tällaisia projekteja olisi mahtavaa nähdä muuallakin. Kaikilla on jotain annettavaa.
DSC_4143

Kristian myös nostaa esille ThinkCompanyn roolin tällaisen toiminnan edistämisessä. Jo pelkkä tilan olemassaolo edistää poikkitieteellistä ja uudenlaista ajattelua sekä toimintaa – esimerkiksi BMI Innovation Project jalkautui Vuorikadulle syyskuun lopulla työskentelylauantain merkeissä. Projektin aikaansaannokset esitellään 12.10. messutapahtumassa Design Factorylla. Jos kiinnostaa nähdä, mitä kampusten välinen yhteistyö parhaimmillaan synnyttää, kannattaa mennä tsekkaamaan!

 

Kuka pysäyttäisi ilmastonmuutoksen?

Tänään Helsingin yliopistolla järjestettiin varsin korkean profiilin ilmastokonferenssi Helsinki Climate Forum: Arctic Urgency. Konferenssissa pureuduttiin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin seurauksiin erityisesti arktisella alueella. Arktinen alue – johon myös Suomi kuuluu – sekä sen poliittinen painoarvo tulee muuttumaan seuraavien vuosikymmenten aikana nousevien lämpötilojen vuoksi.

Konferenssin luultavasti tunnetuin nimi, ilmastopaneeli IPCC:n johtaja Rajenda Pachauri nosti esille erityisesti äärimmäiset sääilmiöt ja niistä aiheutuvat uhkat. Tähän mennessä Suomessa on saanut elää suht leppoisasti, mitä nyt elokuussa ukkostaa ja talvella pakkastaa. Jos kuitenkin hiilidioksidipäästöt lisääntyvät ennustetuissa määrin ja ilmasto lämpenee odotuksien mukaisesti, tulvat, merenpinnan nousu, rankkasateet ja hirmumyrskyt uhkaavat myös pohjolaa. Tämä tosin on aika viatonta ja siedettävää verrattuna siihen, miten ilmastonmuutos vaikuttaa maailman köyhimpiin alueisiin – siellä kuivuus aiheuttaa nälänhätiä, konflikteja ja humanitäärisiä kriisejä.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on siis äärimmäisen relevantti ja tärkeä tehtävä. Helsinki Climate Forumin ohjelma sisälsikin puheiden, ilmasto -pecha-kuchan ja paneelikeskusteluiden lisäksi työpajoja, joista yhdessä aiheena oli yrittäjyys ja se, miten yrittäjyys voisi olla lähtökohtana kasvihuoneilmiön pysäyttämisessä. Myös Helsinki Think Company laittoi kortensa kekoon – esittelin Vuorikadun toimintaa ja yliopistolaista yrittäjyyttä ja sen mahdollisuuksia.

Akateeminen tietotaito yhdistettynä innovatiivisuuteen, toimeliaisuuteen ja lievään nuoruuden idealismiin voi parhaimmillaan synnyttää toimivia ratkaisuja globaalien haasteiden ratkaisemiseksi. Ilmastonmuutos on erityisesti nuoren sukupolven ongelma. Minä ja mahdolliset jälkeläiseni näemme ja koemme, mitkä ovat tämän päivän holtittoman kerskakulutuksen ja mässäilevän elämäntyylin konkreettisia seurauksia. Ei riitä, että opiskelijasukupolvi toteaa, että ”jotain pitää tehdä”. On helppoa vaatia hallitukselta ja kansainväliseltä yhteisöltä toimia odottaen, että ”jotain tapahtuu”. Karu totuus on kuitenkin se, kuten joskus aiemminkin olen todennut, että kansainvälinen yhteisö on valitettavan voimaton globaalien kriisien uhatessa. Valtiot ja hallitukset eivät kykene pysäyttämään ilmaston lämpenemistä – sopimusten ratifioinnit ja idealistiset puheet huippukokouksissa eivät riitä, kun tarvitaan konkreettisia toimia.

Konkreettiset toimet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi – mitä ne ovat? Valojen sammuttamista, julkisten kulkuvälineiden valitsemista, jätteiden kierrättämistä, kasvisruoan suosimista? Pienet henkilökohtaiset valinnat ovat tärkeitä, mutta valitettavan pieniä askelia. Yritykset voivat tarjota tässäkin oman panoksensa peliin ja osoittaa, miten maailmaa voidaan parantaa paitsi järjestökentällä, myös liikemaailmassa. Selkein esimerkki lienee cleantech-ala. Helsinki Climate Forumissa toimintaansa olivatkin esittelemässä useat cleantech-toimijat ja esimerkiksi aurinkopaneelivalmistajat. Jalostamalla teknologista ja akateemista osaamista käytäntöön voidaan saavuttaa ympäristöystävällisiä ratkaisuja, joilla hidastetaan ilmaston lämpenemistä. Eikä tarvitse olla insinööri voidakseen perustaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tähtäävän yrityksen – tästä on hyvänä esimerkkinä yksi yrittäjyystyöpajan osallistujista, Tulevaisuusagentuuri. Tulevaisuusagentuuri tarraa 8- ja 9-luokkalaisten TET-jakson (työelämään tutustuminen) ongelmakohtiin. Tällä hetkellä kyseinen työelämään tutustumisjakso tarkoittaa usein käytännössä kahvin keittämistä tai hyllyjen invenvaariota – kaikkea pientä ”turhaa” puuhastelua. Tässä haaskataan monien nuorten aikaa, sillä eikö olisi optimaalista, että TET-jakso hyödyttäisi sekä tettiläistä, yritystä ja ilmastoa? Tulevaisuusagentuuri pyrkiikin luomaan ilmasto-TETin, jolloin 8- ja 9-luokkalaisten työpanos saataisiin hyödyttämään kaikkia.

Parhaimmillaan akateeminen yrittäjyys synnyttääkin ratkaisuja, jotka hyödyttävät niin yrittäjää, asiakasta kuin yhteiskuntaa laajemmaltikin. Ympäristö- ja ilmastoalan yritykset luovat win-win -tilanteita, joissa jokainen osapuoli hyötyy. Järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan tärkeyttä ei tietenkään voi korostaa liikaa. Valitettava tosiseikka on kuitenkin se, että vaikka ympäristöjärjestössä toimiminen keventäisikin harteilla painavaa maailmantuskaa, sillä ei elä. Laskut, vuokra ja ruoka on maksettava, se nyt vain on yksi elämän karuja realititeettejä. On hienoa, jos joku laittaa vaikkapa 20 tuntia viikossa järjestötoimintaan, mutta mitäpä jos voisikin parantaa maailmaa täysipäiväisesti ja elättää itsensä sillä? Cleantech-ala, konsulttipalveluiden tarjoaminen, Tulevaisuusagentuurin kaltaisen toiminnan harjoittaminen – mahdollisuuksia on rajattomasti.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii toimia. Jos sinulla on idea, visio, motivaatiota tai jonkinlaista tietotaitoa ympäristökatastrofin pysäyttämiseksi, tule toki jakamaan se Think Companylle. Kuuntelen ja brainstormaan mielelläni, voin keittää myös kupin (Reilun kaupan) kahvia. Ilmastonmuutos on tragedia, joka koskettaa jääkarhujen lisäksi ihan meitä jokaista. Tehdään asialle jotain, jooko?

Pop Science Cafe

Ensimmäinen Think&Do -klubi-ilta starttasi Pop Science Cafen merkeissä. Illan valmistelu alkoi jo iltapäivällä, kun HuotariCatering saapui valmistelemaan tarjoiluja. Illan menu sisälsi itsetehtyä pizzaa, viinirypäleitä ja limpparia. ThinkCompanyn tiloissa leipominen osoittautui kuitenkin hiukan oletettua haasteellisemmaksi, sillä keittiön varustelutaso soveltuu lähinnä kahvin keittelyyn. Luovat ratkaisut pelastivat (tälläkin kertaa) tilanteen. Mari pyöritteli pizzataikinaa säälittävän pienessä pakastekulhossa. Välillä on pakko tyytyä hätäratkaisuihin.

Yllättävä sponsori ilmestyi kuitenkin kuvioihin vauhdittamaan leipomista! Ajatushautomo Tankin Markus seurasi sivusta epätoivoista taikinanvaivausta ja marssi Anttilaan Plussa-kuponkien kanssa – nyt tiloista löytyy myös ihan oikea taikinakulho!

IMG_0111IMG_0113
HuotariCatering fiilistelee uutta, isompaa kulhoa.

IMG_0116
Katja-host liittyi HuotariCateringin reippaaseen leipomistiimiin jouduttamaan prosessia!

IMG_0117Tuli hyvää tomaatti-mozzarella-pestopizzaa.
Kaikki olivat onnellisia. Kiitokset siis HuotariCateringille ja Ajatushautomo Tankille illan tarjoilujen mahdollistamisesta ja konkreettisista toimenpiteistä!

Illan aikana kuultiin kolme esitystä. Psykologian laitoksen tohtorikoulutettava Eino Partanen kertoi sikiön aivojen kehityksestä. Kieltämättä oli aika mielenkiintoista kuulla, miten paljon jo sikiön aivoista voidaan päätellä (ja varsinkin, että teknologia on kehittynyt näin pitkälle! Laitteilla saadaan selkoa ihmiskehon sisällä sijaitsevan ihmiskehon aivojen kehityksestä, huh.). Kehityshäiriötkin voivat selvitä tässä vaiheessa ja esimerkiksi mahdollinen lukihäiriö voidaan diagnosoida jo ennen syntymää. Sikiön aivot ovat myös äärimmäisen muokkautuvat, ja jo sikiövaiheessa oppiminen on mahdollista.
Erityisesti kuuloaisti on tässä tärkeä tekijä!
“Me kaikki ollaan opittu jotain raskauden aikana”.
Toisaalta Eino kuitenkin teilasi urbaanilegendan klassisen musiikin soittamisen älykkyyttä lisäävistä vaikutuksista.
“Ei ole mitään tutkimusnäyttöä, että ylimääräinen sikiöaikainen koulutus edesauttaisi terveen vauvan kognitiivista kehitystä.”
Harmi. Itsehän pidän erityisesti Beethovenin sinfonioista sekä venäläisistä 1900-luvun säveltäjistä.

Kieliteknologian opiskelija Marjo Sutinen esitteli kieliteknologiaa tieteenalana ja sen soveltamista käytöntöön. Tälle varsin poikkitieteelliselle alalle Marjo päätyi filosofian ja espanjan opintojen jälkeen – kieliteknologia soveltaa nimittäin varsin monenlaisia aloja. Kieliteknologia integroi mutkattomasti kognitiotieteitä kielitieteeseen ja filosofiaan.
Mikä yhdistää seuraavia asioita: Wordin kielenkorjaus, Google Translate, iPhonen siri, sanakirja, joka tunnistaa antamasi sanan taivutetussa muodossa, Stephen Hawkingin robottiääni sekä robottiääni vastaajapalvelussa? – No ne ovat kaikki kieliteknologisia sovelluksia.”
Yksinkertaistaen voisi siis todeta, että kieliteknologia tutkii, miten teknologia saadaan tuottamaan puhetta tai tunnistamaan sitä. Kieliteknologia pyrkii tutkimaan kieltä teknologisesta näkökulmasta – kyseessä on ikäänkuin praktinen ote humanistialaan. Marjo avasi (aluksi niin kovin epämääräisen kuuloista) alaansa konkreettisin esimerkein. Hämmentävää huomata, miten kieliteknologiset sovellukset ovat oikeasti varsin luonnollinen osa jokapäiväistä elämää. Teknologiayhteiskunta ei toimisi ilman kieliteknologiaan perehtyneitä asiantuntijoita.

IMG_0123
Illan kolmas ja viimeinen esitelmä oli Mari Huotarin, illan topchefin, pitämä. Aiheena oli uskonnollinen johtajuus pohjautuen hänen tuoreeseen graduunsa. Vähän harmitti, että jouduin poistumaan ennen tätä. Onneksi Mari on briiffaillut tutkielmaansa aina Think Companylla pyörähtäessään, niin tiedän edes vähän, mistä on kyse. 🙂

Seuraava Think&Do-klubi on torstaina 10.10. eli Think Africa -viikolla. Tuolloin aiheena on “Is Africa the next frontier for sustainable business?”. Tervetuloa, katsotaas mikä cateringpalvelu silloin huolehtii tarjoiluista!