Raija-Leena Punamäen runo Helylle

Hely

Yhteiset vuotemme

Nauru kiirii Fabianinkadulla,
kuin touhukas sirkus,
juttujen ilotulitus.
Päivät ovat löytämisen heleää laulua.
Meistä tulee tutkijoita.
Kaikki on meille annettu:
Kopisevat korot, ideoiden jalokivet,
regressiomallit ja tattikeitot,
kirjoilta tuoksuvat syksyt.
Kaikki on meille annettu:
aivokurkiaisen salat,
tähtisten öiden ystävyys,
aamujen ohut usva,
ja Pikkumyyn viisaudet.

Meistä tulee tutkijoita, terapeutteja,
äitejä, opettajia, tätejä, shakkimestareita,
toimitusjohtajia, isoäitejä.
Olemme löytöretkeilijöitä,
Opimme ihmettelemään,
Sadattelemme elämää
kihisevää vuosisataamme.
Hely, keskusteluista ja myötäelämisestä
rakennamme elämän pitkospuut.

Tulevat tuskat,
huolten täyttämät illat.
Tulee synkkiä pitkiä päiviä,
ilkkuvia unettomia öitä.
Unohtuvat riemuisat, pitkät hypyt,
ja pähkähulluudet.
Sanomme hyvästejä,
hyvin hiljaa ja äänettöminä.
Elämä katsoo totisena syvälle silmiin.

Meistä tulee opettajia ja oppilaita,
On onni oppia Helyn opastamana, psykologiksi, terapeutiksi.
Kasvaa, kehittyä ja ymmärtää Helyn viisauden,
kauneuden ja tarkkanäköisyyden ilmapiirissä.
Oivaltaa älyn ja tunteen, sydämen ja aivojen
viiltävää vuoropuhelua.

Ruusu nimeltä Hely Kalska

Meidän Helyssä on häkellyttävästi
yhtä aikaa läsnä
yönsydänten tähtitaivaiden
ja hermoverkkojen täydellinen ymmärrys,
ja tytön, lapsen, leikki-ikäisen uteliaisuus,
halu ymmärtää, mieli miettiä ja kipeä kaipuu käsittää.
Hely on yhtäaikaa nauruinen taitelija ja vakava tutkija,
huolten kuuntelija ja riemuitseva ihmislapsi.

Hely, parantaja ja psykologi

Kun tuska, suru repii suurempana kuin
öinen myrsky,
kun mieli, tietoisuus ja tunteet
särkyvät kirskuen ja pilkaten.
Terapeutti on läsnä, viisas sielutieteilijä,
ihmismielen mikroskooppinen ymmärtäjä.
Ja yhdessä, aamunsäteiden, eheyden ja
jälleennäkemisen myötä,
alkaa uuden alun arka luomus.

Muistoja muistitutkijan kanssa

Kun tapaamme, Hely,
ilo on läsnä,
hämmästys ja ihmettely
kaikesta taivaankaaren alla.
Psyyke ja Eros, tanssitaide, muotokuvat,
uniikit ihmistyypit, ja kirjallisuus.
Politiikan kumma veisu,
mielialojen oudot planeetat,
harharetket ja vuorellenousu.
Hely, kun tapaamme, avautuvat
muistot, ideat ja kysymykset,
kuin ikkunat maailmaan,
selkosenselälleen, ihmisen kaikkiin mahdollisuuksiin,
muutoksiin, potentiaaleihin,
piileviin voimiin ja kätkettyihin hetkiin.

Hely, kun tapaamme, puhkeavat tarinat kukkaan kuin,
kuin hibiskuksen terälehdet,
lehahtaen, odottamatta, kirkkaan kauniina.
Kun tapaamme,
saapuvat salatut sävelet,
ihmiskunta, ruokapöytien koreus,
valokuvaus ja koirien tarinat,
kaikkine väreineen,
houkuttaen, kuin siivilleen nouseva Pegasos.

Hely, ainutlaatuinen Hely.
Muistamme, miten tulimme Jonnin luota,
kuin nuoruudessa lehdenjakajan myötä.
Kevyinä, väsyneinä, ystävyydestä juopuneina.
Ja miten Tomi kyyditsee leidejä, kikattavia hienohelmoja.

Muistamme talven,
aamuisten metsien koskemattomat tassunjäljet,
ensimmäisen kulkijan merkit,
lumisella kimmeltävällä planeetallamme.
Oravako, Linnunäiti? Jesse? Ehkä lumikko?
Muistamme, syksyn kirjantuoksuiset piilopaikat,
syvän ruskean, graniitin ja kuparintuoksuisen auringon
väriloistot ja varjot.
Ja kesällä, kuuset kukkivat kuumottaen,
sinipunaisina ja armoitettuina.
Keväistä puhumattakaan.

Niin vaihtuvat vuodenajat,
ihana Emerita ystävämme.

Raiku