Aloita ennen kuin lopetat

Päivitetty teksti täällä.

Ei liene uutta tietoa kenellekään, että saadakseen jotain aikaan täytyy ensin aloittaa. Mitä se todella tarkoittaa, ei sitten olekaan enää niin itsestäänselvää. Neil Fioren erinomaisessa kirjassa The Now Habit puhutaan paljon nimenomaan aloittamisen tärkeydestä. Kirja antaa vinkkejä siihen mitä tehdä, kun tekemisen valtavan määrän vuoksi jo aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Monestihan ajatuskulku menee jotenkin näin: “pitäisi olla tekemässä A mutta B:kin on vielä kesken enkä ole vielä aloittanutkaan C:tä, ja oon jo aika väsynyt kaiken ajattelemisesta… hengailen nyt hetken vaan FB:ssa/luen uutisia/selailen Käyttäytymisarkkitehtuuria”. Ja mitään ei tule tehdyksi.

Psykologit kutsuvat löytäjänsä mukaisesti Zeigarnik-vaikutukseksi aivojen taipumusta pitää kiinni keskeneräisistä asioista. Legendan mukaan silloinen neiti Bluma Zeigarnik oli ravintolassa ja hämmästeli, kuinka tarjoilija muisti tarkasti kaiken, mitä he olivat syöneet – kunnes he saivat maksettua. Maksutapahtuman jälkeen kysyttäessä tarjoilijalla ei ollut enää käryäkään siitä, mitä seurue oli tovi sitten tilannut. Zeigarnik-vaikutuksen tulokseksi voi ajatella sitä tunnetta, joka keskeyttää ajatuksesi ja kuiskaa ”Pssst, hei! Etkös nyt unohtanut jotain?”.

Tuottavuuden kannalta on paradoksaalista, että asioita pitää aloittaa jotta ne voi lopettaa, mutta mitä enemmän asioita on aloittanut, sitä enemmän ja useammasta asiasta Zeigarnik tökkii aivoja. Koska nykyaikaisen tietotyön maailmassa kiireellisiä asioita saattaa tulla valtavasti päivän aikana, on syytä osata vaihtaa tehtävästä toiseen sulavasti (ei kannata tehdä niitä yhtä aikaa, koska multitasking ei vaan toimi (1)). Sitten kun hoitaa yhtä kiirehommaa pois alta ja alkuperäinen tehtävä on jäänyt kesken, rouva Z keskeyttää ajatuksen virtaa nalkuttamalla alkuperäisestä asiasta, a) vieden resursseja nykyiseltä hommalta ja b) aiheuttaen virheitä nykyisessä tehtävässä.

Jotta voitaisiin keskittyneesti hoitaa yksi vihollinen (työtehtävä) alta pois ja sen jälkeen keskittyä täysillä seuraavaan, on Z vaiennettava. Tämä onnistuu yksinkertaisella niksillä: vakuuttamalla sille, että on olemassa suunnitelma (2). Kun kirjoittaa jonkinlaiselle listalle seuraavan, konkreettisen askeleen jonkin asian edistämiseksi, sitä koskevat ajatukset helpottavat kummasti.

Zeigarnik-vaikutusta voi mielestäni hyvin verrata nalkuttamiseen. Jos sinulle nalkutetaan siitä, kuinka tiskit on pesemättä, saatat pestäkin ne jossain vaiheessa. Jos sen lisäksi nalkutetaan jatkuvasti siitä, että asunto on imuroimatta, pyykit ripustamatta, vatsaläskit sulattamatta ja muutenkin olisi aika hommata oikea työ ja mennä parturiin, helposti noiden väliltä jättää valitsematta ja katsoo vielä yhden tv-ohjelman.

Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että 1. on hyvä ajatella aloittavansa asioita sen sijaan, että ajattelee saavansa ne ”aikaiseksi”, 2. vain yhtä asiaa kerrallaan voi tehdä täysillä, koska moniajo ei toimi (itse asiassa se on vain peräkkäistä fokuksen vaihtamista asiasta toiseen) ja 3. tehtävien edistäminen mahdollisimman nopeasti ja vähin virhein vaatii täysiä resursseja, jolloin muistutukset kannattaa siirtää pään sisältä sen ulkopuolelle. Ainakin itse voin sanoa eläväni aiempaan hosumiseen nähden tuotteliaampaa ja stressittömämpää elämää harjoittamalla näitä periaatteita.

Artikkeliviitteet:

(1) Sanbonmatsu, D. M., Strayer, D. L., Medeiros-Ward, N., & Watson, J. M. (2013). Who Multi-Tasks and Why? Multi-Tasking Ability, Perceived Multi-Tasking Ability, Impulsivity, and Sensation Seeking. PloS one, 8(1), e54402.

(2) Masicampo, E. J., & Baumeister, R. F. (2011). Consider it done! Plan making can eliminate the cognitive effects of unfulfilled goals. Journal of personality and social psychology, 101(4), 667.

 

Tavallista vai taikaa

Päivitetty teksti täällä.

Ilmassa killuvat linnut ja muita ihmeellisiä itsestäänselvyyksiä

Vuodenvaihteessa irtauduin talven keskeltä pitkään odotetulle lomalle Costa Rican lämpöön. Lomalukemistooni kuului taikuri-psykologi (mikä upea titteli!) Richard Wisemanin kirja Yliluonnollinen ilmiö, joka nimensä mukaisesti käsittelee nk. selittämättömiä ilmiöitä.

Lopuksi, kun kirjassa oli selitetty koko joukko erilaisia ilmiöitä ennustamisesta ja enneunista spiritismiin ja telekinesiaan, Wiseman viittasi mielenkiintoiseen ajatuskokeeseen:

Kuvittele, että joku löytäisi joen, jossa virtaa viini, tai keksisi keinon saada esineen kellumaan ilmassa. Kuinka paljon olisit valmis maksamaan, että pääsisit katsomaan viinijokea tai leijailevaa esinettä?

On luonnollista ajatella, että moisten ihmeiden näkemisestä voisi maksaa ilolla isonkin summan. Mutta kun kuulemme niiden olleen uutisankkoja, olo tuntuu jotenkin tyhjältä.

Kun kuulemme miten ennustajat toimivat tai meille kerrotaan, kuinka ihmiset eivät oikeasti käytä vain pientä osaa aivokapasiteetistaan, tuntuu kuin maailmasta katoaisi pieni ripaus taikuutta. Mutta toisaalta… Entä ne käsittämättömät asiat, joita koemme joka päivä –  ne, jotka häviävät tietoisuudestamme kun otamme ne itsestäänselvyyksinä? Jos levitaation ja ehtymättömän viinivaraston käytännön hyödyt (tai paremminkin “seuraukset”) jätetään huomiotta, eikö joki täynnä vettä ole lopulta yhtä ihmeellinen kuin joki täynnä viiniä, tai maata kohti pyrkivä esine yhtä ihmeellinen kuin taivasta kohti pyrkivä? Tieteentekijöillekin toimintaperiaatteltaan selittämätön voima vetää meitä joka päivä kohti maan keskipistettä, emmekä edes huomaa sitä!

Näitä asioita mietin, kun lillun vedessä, viidakon ympäröimällä suojaisella poukamalla. Kuinka älytöntä on, että linnut pysyvät ilmassa, tai miten vesi on painavimmillaan juuri neljässä celsiusasteessa? Kuinka kuun sirpistä heijastuva valo tulee planeettamme läheisestä, valtavasta tulipallosta – ja kun katsomme kyseistä tulipalloa, näemme sen siinä kohtaa taivasta, missä se todellisuudessa oli kahdeksan minuuttia sitten?

Kun palaan loskaiseen Suomeen, yritän tietoisesti huomata uutta asioissa ympärilläni, eikä kelikään tunnu niin kamalalta. Tiedän, että tulevaisuudessakin toistuvasti hukun arjen kiireisiin ja unohdan, miten älytöntä on tuurin määrä, joka on sinutkin johdattanut lukemaan tätä postausta näin pitkälle. Mutta ei se mitään.

Anopillani on ollut joskus tapana puhua “Arkipaskasta”. Määritelmällisestihän arkipaska on arkipaskaa – mutta se voi myös olla melkoisen hämmästyttävää! Ja sen huomaamiseen ei tarvita edes selvänäkemistä.

 

Lukemistoa:

Yliluonnollinen ilmiö: Totuus on jossain sisällämme

Sleights Of Mind: What the Neuroscience of Magic Reveals About Our Brains

The Invisible Gorilla and Other Ways Our Intuition Deceives Us

Muistatko, mitä sinulle ei kerrottu?

Päivitetty teksti täällä.

Tuttuni Facebookissa kertoi, kuinka oli kuullut miehen ja naisen väittelevän baarin tupakkapaikalla siitä, onko lause ”kukin saa niskaansa vain sen verran paskaa, kuin pystyy kestämään” totta. Nainen uskoi lausahduksessa olevan perää, mies ei – perusteluiksi tämä antoi lastensa kuoleman ja siitä asti jatkuneen alkoholismin.

Tarina on raju, mutta se sai ajattelemaan, miksi väite onnettomuuksien kullekin sopivaksi räätälöinnistä kuulostaa intuitiivisesti oikealta. Itsekin muistan valtavan määrän selviytymistarinoita, joiden päähenkilö nousee tappioista huolimatta lopulta jaloilleen. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan paneudu sinnikkyyden merkitykseen hyvän elämän elämisessä (se vaikuttaisi elintärkeältä), enkä siihen kuinka ihmiset rajusti yliarvioivat merkittävien tapahtumien (kuten halvauksen tai lottovoiton) vaikutuksen henkiselle hyvinvoinnilleen. Sen sijaan keskitymme erääseen vajaavuuteen päivittäisessä päättelyssämme: hiljaisen todistusaineiston ongelmaan (kuten Nassim Taleb asian ilmaisi) tai WYSIATI-ilmiöön (what-you-see-is-all-there-is, Daniel Kahnemanin termi).

Asian ydin on tässä: kun joku selviää merkittävästä vastoinkäymisestä, tämä usein kertoo kasvamistarinan. Kun joku ei selviä merkittävästä vastoinkäymisestä, tämä harvemmin kertoo mitään. Samasta syystä muistamme useampia tarinoita henkilöistä, jotka onnettomuutta ennen rukoiltuaan selvisivät siitä hengissä,  kuin niistä, jotka rukoilusta huolimatta eivät selvinneet. Villin lännen sananlaskun mukaan, ”dead men tell no tales” – tarinaniskentää varten on parempi olla elossa.

Miksi tämä on tärkeää? Ihmismielen ominaisuuksiin kuuluu vaikeus kuvitella mainitsematta jätettyjä asioita, mutta usein tärkeintä on juuri se, mitä jätettiin kertomatta. Kuva yllä havainnollistaa näkökenttäämme. Jos sanon, että siinä on laiskiainen puussa, mitä kaikkea jätänkään kertomatta?

On helppo hurmaantua myyjän esittäessä onnistuneita asiakaskeissejä toisensa jälkeen. On helppo masentua, jos Facebookin uutisvirran perusteella kaikilla muilla näyttää menevän upeasti. On helppo ihmetellä tarinaa siitä, kuinka joku USA:ssa voitti lotossa seitsemästi putkeen. Paremman kuvan maailmasta saamme kun huomaamme, etteivät myyjät puhu epäonnistumisista (ainakaan useimmiten), Facebookissa valittaminen on paheksuttavaa (ainakin useimmille) ja kun kymmenet miljoonat ihmiset lottoavat päivä toisensa jälkeen, joku väistämättä ennen pitkää voittaa useasti (ja kirjoittaa siitä kirjan).

Vältä vatsavaivoja – pureksi ennen nielemistä.

 

Suositeltavaa lukemistoa:

Nassim Nicholas Taleb – The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable

Daniel Kahneman – Thinking, Fast and Slow

 

Evoluutiopsykologian neuvot työolojen parantamiseksi

Aside

Uusi vuosi, vanha työ?

Työpaikan käyttäytymisarkkitehtuurin muutoksilla voidaan lisätä hyvinvointia ja tuottavuutta, kertovat evoluutiopsykologit tuoreessa artikkelissa. Kirjoittajien mukaan työolojen järjestäminen vastaamaan paremmin olosuhteita, joihin olemme kehittyneet, tuo mukanaan monia etuja.

Joitain huomioita artikkelin esittelemistä tutkimustuloksista:

– Ikkunat ja niistä tuleva auringonvalo lisäävät hyvinvointia, keinovalo ei.

– Ilman puhdistamisen lisäksi viherkasvien tuomiin hyötyihin kuuluvat työtyytyväisyyden, fyysisen terveyden, luovuuden ja tuottavuuden lisääminen.

– Torkut keskellä päivää parantavat päättelykykyä ja valppautta, lisäten päivän aikana suoritettujen tehtävien määrää ja tiedonkäsittelyn tehokkuutta. Torkut myös toimivat kofeiinia parempina oppimisen avittajina.

– Liikunnan lisäys esimerkiksi 10 minuutin liikuntatauon muodossa voi parantaa työntekijöiden elämänlaatua.

– Koiran läsnäolo työpaikalla voi parantaa ihmisten sosiaalisia suhteita ja ryhmätyön tuloksellisuutta.

Listan voi kiikuttaa pomolleen.

Hyvinvoivaa alkanutta vuotta!

 

Lähde: Evolution in the Office: How Evolutionary Psychology Can Increase Employee Health, Happiness, and Productivity. (http://www.epjournal.net/wp-content/uploads/EP10770781.pdf)

Harjoitukset alkavat

Aside

Päivitetty teksti täällä.

Usein ihmiset ajattelevat, että he kyllä kohtelisivat toisia hyvin, jos vain toiset ensin kohtelisivat heitä hyvin. Että on vain kohtuullista olla antamatta toisille, ennen kuin toiset antavat itselle. Odottaa ensin toiselta anteeksipyyntöä, pyytää sitten itse anteeksi.

Mutta mitä vapautta tämä on? Jos vain reagoi muiden tekemisiin, antaa toisille vallan vaikuttaa omaan tahtoonsa. Oma käytös ulkoistetaan muille, valinnanvapaus annetaan pois ja antaudutaan muiden vietäväksi.

Jos haluaa olla itsenäinen ja aidosti vapaa, on fiksumpaa toimia omien arvojensa mukaisesti, riippumatta muiden tekemisistä. Kuinkakohan usein ylipäätään kukaan on mykkäkoululla ”antanut toiselle opetuksen”, josta on ollut pitkän tähtäimen hyötyä?

Jos et ole vielä miettinyt ensi vuodelle strategiaasi, kokeile halutessasi anteliaisuutta ja ole mukava kaikille, odottamatta mitään heidän käytöksestään sinua kohtaan. Silloin kun joku tekee jotakin mielestäsi ärsyttävää, voit myös yrittää löytää hänen tekojensa taustat. Jos hän mielestäsi sanoi pahasti siksi, koska on ilkeä, mikä hänestä teki ilkeän? Pitäisikö sinun olla vihainen hänen sanoilleen, hänen persoonalleen tai tyylilleen, hänet kasvattaneille vanhemmille, hänen vanhempiensa vanhemmille vai alkuräjähdykselle, jonka tuloksena loppujen lopuksi itsekin olet parhaillaan tätä lukemassa?

Jouluna on helppo harjoitella hyväntahtoisuutta. Mutta miksi tehdä mitään vain kerran vuodessa? Kiitollisuuskin lisää henkilökohtaista hyvinvointia, mutta siitä ei ole iloa, jos sitä harjoittaa vain kiitospäivänä. Kun uskoo siihen, että hyväntahtoisuuden lisääminen lisää maailman hyvinvointia, voi sen ottaa ohjenuorakseen ja jakaa ennakoivia iskuja päivittäin.

On myös poikkeuksellisen vapauttavaa määritellä itse itsensä ja toimia sen mukaan, mitä pitää oikeana. Loppuvuosi olkoon harjoittelua sille, miten haluamme kohdella muita ensi vuonna.

Mukavaa joulunaikaa!

Yhteistyön manifesti

Päivitetty versio tekstistä täällä.

Kolme harhaa hyvinvoinnista ja ehdotus paremmasta arkkitehtuurista

Niin opiskelijat, tutkijat kuin yritysmaailman tietotyöläisetkin joutuvat tekemään päivittäin valintoja: ottaen huomioon rajalliset resurssini, autanko muita vai keskitynkö itseeni? Tässä tekstissä käsittelen sitä, miten yhteistyö nivoutuu menestykseen ja onnellisuuteen ja kuinka tämä tietäen voidaan edistää niin yhteisön kuin yksilöidenkin hyvinvointia.

1. Harha: “Voin nauttia, kun ensin olen menestynyt”

Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve pyrkiä kohti sitä, minkä hän kokee vievän lähemmäksi onnellisuutta. Tätä voi havainnollistaa kysymällä itseltään, miksi jotain tiettyä asiaa tekee ja esittämällä vastaukseen uuden kysymyksen ”mitä saan siitä?”. Lähes aina jälkimmäistä kysymystä toistamalla jossain vaiheessa vastaukseksi tulee onnellisuuden lisääminen ja pahan olon vähentäminen – onnellisuus määriteltäköön tässä yhteydessä Peterson, Park ja Seligmanin (2005) mukaan positiivisiksi tunteiksi, merkityksellisyyden kokemukseksi ja flow-tilan yleisyydeksi.

Länsimaisessa kulttuurissa menestys nähdään usein onnellisuuden edellytyksenä. Ajattelemme, että ihmiset ensin menestyvät ja tavoitteensa saavutettuaan alkavat viimein voida hyvin ja onnellisesti. Tämä johtaa siihen, että lähetämme lapsemme jo nuorina propagandaleirille eksoottiselle Josvain Sitkun saarelle. Siellä lapsi oppii ajattelemaan, kuinka jos vain hän olisi laihempi tai lihavampi tai tavallisempi tai erikoisempi, hän voisi olla onnellinen. Siellä lapsi oppii Sitkun rukouksen: sit ku pääsen yläasteelle / lukioon / yliopistoon / työelämään / eläkkeelle, voin olla onnellinen. Siellä lapsi oppii toimimaan, kuten häneltä odotetaan.

http://www.daringtodo.com/wp-content/uploads/2010/07/800px-Montecristo_islet.jpg

Josvain Sitku, zombien kansoittama saari Tyynellämerellä (Kuvalähde)

2. Harha: “Onnellisuus on yksinpeli, jossa eniten kerännyt voittaa

Yllä mainittu ajatusmaailma vaikuttaa tottelevaisen ja kyseenalaistamattoman työläisen ihanteelta; sellaiselta, joka vastasi aikanaan teollisuusyhteiskunnan tarpeisiin. Haluaisin esitellä vaihtoehtoisen ajattelutavan. Entä jos pyrkisimmekin etsimään myönteisiä asioita juuri tästä elämäntilanteestamme (positiiviset tuntemukset), asettaen tärkeäksi kokemiamme pidemmän tähtäimen tavoitteita (merkityksen tunne) ja tehdessämme jotain, keskittyisimme vain ja ainoastaan siihen (flow-kokemusten lisääminen)?

Ensinnäkin, onnellisuus ei ole sidottu ulkoisiin olosuhteisiimme ja niin lottovoittajat kuin neliraajahalvauspotilaat palaavat – uskomatonta kyllä – melko nopeasti onnellisuutensa perustasolle. Toisekseen, menestyksen ja onnellisuuden kausaalisuhde ei ole selkeästi yksisuuntainen: Sonja Lyubomirskyn ja kumppaneiden meta-analyysien (2005) perusteella vaikuttaa siltä, että onnelliset aivot toimivat paremmin kuin onnettomat, mikä johtaa lisääntyneeseen suorituskykyyn. Kolmanneksi, muiden ihmisten auttaminen näyttää lisäävän auttajan omaa onnellisuutta: esimerkiksi saman rahamäärän käyttäminen toisen hyväksi lisää hyvänolontunnetta enemmän kuin sen käyttäminen itseen (esim. Aknin, Dunn & Norton, 2011). Tämän kaiken huomioon ottaen voimme alkaa hahmottaa, miksi kannattaisi mieluummin käyttää aikansa jonkun muun auttamiseen kuin ulkoisten (esim. rahallisten) palkintojen individualistiseen tavoitteluun.

3. Harha: “Resurssin jakaminen puolittaa sen”

Peliteoriassa kutsutaan nollasummapeliksi sellaista tilannetta, jossa yhden henkilön voitto tarkoittaa toisen häviötä: jos jaamme kakkua ja minä saan enemmän, silloin sinä saat vähemmän. Tosielämässähän tällaiset tilanteet ovat harvinaisia – voin periaatteessa aina leikata herkkuhimoiselle itselleni enemmän ja leipoa sinulle kokonaisen kakun myöhemmin, jolloin voitamme molemmat. Silti varsinkin yritysmaailmassa kaikesta kaunopuheisuudesta huolimatta jaotellaan kaupantekotilanteiden osapuolet voittajiin ja häviäjiin.

On helppo ymmärtää, miksi tällaisesta näkökulmasta tuntuu luonnottomalta pyrkiä auttamaan toista, joka näyttää kilpailevan siitä palkankorotuksesta tai kaupasta, niistä hyvistä arvosanoista tai siitä apurahasta. Hieman katsantokantaa laajentamalla saattaa kuitenkin huomata, ettei pelaa nollasummapeliä, vaan onkin samanaikaisesti mahdollista edistää molempien osapuolten tavoitteita. Elämä on monimutkaisempaa kuin yksittäinen kakunleikkaustilanne ja tämä aiheuttaa äärettömän määrän polkuja äärettömään määrään lopputuloksia.

Yhteistyön ja menestyksen arkkitehtuuri

Haluaisin haastaa sinut – niin, juuri sinut, joka luet tätä juuri nyt – pieneen ajatusleikkiin. Haluaisin, että pohdit jotakin, mitä vain, kilpailuasetelmaa ja miettisit, miltä asetelma näyttäisi maailmassa, jossa seuraava virke olisi totta:

Siedettävä elämä vaatii yhteistyötä, joka synnyttää menestystä ja onnellisuutta, joka edistää sekä menestystä että elämän siedettävyyttä.

Mutustele asiaa hetki; mitä tapahtuu joko-tai-tilanteille? Voisitko auttaa läheistäsi projektissaan ja edistää omia tavoitteitasi? Voisitko tavata ystäviäsi säännöllisesti ja pitää opintojesi tasoa yllä? Voisitko lisätä menestystäsi pyrkimällä lisäämään elämääsi aiemmin mainittuja onnellisuuden komponentteja juuri nyt?

(Julkaistu osin Status-lehden numerossa 3/2012 otsikolla “Onnellisuudesta, menestyksestä ja yhteistyön kulttuurista”.)

 

Lukemistoa

 

Rahankäytöstä

Blogiteksti: Is Money the Secret to Happiness?

Artikkeliviite: Aknin, L. B., Dunn, E. W., & Norton, M. I. (2011). Happiness runs in a circular motion: Evidence for a positive feedback loop between prosocial spending and happiness. Journal of Happiness Studies, 13(2), 347-355.

Järkevästä onnellisuuden tavoittelusta

Uutisartikkeli: Exploring the dark side of happiness

Artikkeliviite: Gruber, J., Mauss, I.B., & Tamir, M. (2011). A dark side of happiness? How, when and why happiness is not always good. Perspectives on Psychological Science, 6(3), 222-233.

Positiivisten tunnetilojen hyödyistä

Tutkimustulokset tiivistettynä: The Benefits of Frequent Positive Affect: Does Happiness Lead to Success?

Artikkeliviite: Lyubomirsky, S., King, L. A., & Diener, E. (2005). The benefits of frequent positive affect. Psychological Bulletin, 131, 803-855.

Onnellisuuden komponenteista

Blogiteksti: The many paths to happiness

Artikkeliviite: Peterson, C., Park, N., & Seligman, M. E. (2005). Orientations to happiness and life satisfaction: The full life versus the empty life. Journal of Happiness Studies, 6, 25–41.

“Positiivisen ajattelun tyranniasta” tai siitä, miten liika on liikaa

Kirja: Smile or Die: How Positive Thinking Fooled America and the World

Millaiset asiat ovat sinulle helppoja? Johdatus käyttäytymisarkkitehtuuriin

Featured

Päivitetty versio tekstistä täällä.

Viime vuosina neurotieteet ovat edenneet suurin harppauksin eteenpäin ja aivojen toiminnasta tiedetään valtavasti enemmän, kuin vielä lyhyt hetki sitten. Yksi tärkeistä löydöksistä koskee aivojen rakennetta: niissä tapahtuu muutoksia – fyysisiä, kokemuksen luomia muutoksia – läpi elämän.

Yksi tapa havainnollistaa asiaa on ajatella, kuinka aivot ovat kuin metsä, jonka paljon kuljetuille alueille muodostuu polkuja, joita pitkin kulkeminen helpottuu. Mitä enemmän jotain asiaa tekee, sitä helpommaksi se tulee – esimerkiksi mitä enemmän kiukuttelee, sitä paremmaksi tulee kiukuttelussa. Moni lienee kuullut myös tutkimuksista, joissa huomattiin lontoolaisten taksikuskien tilan hahmottamista käsittelevien aivoalueiden olevan fyysisesti erilaiset kuin tavallisilla tallaajilla, tai siitä, miten kielten oppiminen kasvattaa aivoja.

Toistaiseksi aivoja voi käyttää vain yksi henkilö, niiden omistaja. Teemme päivittäisessä elämässämme valintoja, joista muovautuu polkuja aivojemme metsään. Toimimme siis paitsi kulkijoina, myös muovaajina – arkkitehteina. Siinä, missä rakennusarkkitehdit muokkaavat fyysistä ympäristöä ja sitä kautta jopa käyttäytymistä, käyttäytymisarkkitehdit muuttavat käyttäytymistä mielensisäisten rakenteiden avulla. Kun tulet tietoiseksi omasta käyttäytymisestäsi ja pyrit aktiivisesti muuttamaan sitä haluamaasi suuntaan, muutut satunnaisesta kulkijasta käyttäytymisarkkitehdiksi.

Käyttäytymisarkkitehtuurilla tässä blogissa viitataan sellaisten mielensisäisten käyttäytymismallien luomiseen, jotka tilannetekijöihin yhdistettynä saavat yksilöt, tiimit ja yhteisöt voimaan ja toimimaan paremmin niin suorituskyvyn, kuin hyvinvoinninkin kannalta.

Käyttäytymisarkkitehtuurin taustatieteinä voi nähdä psykologian ja erityisesti sosiaalipsykologian, mutta se ei rajaa itseään yksittäiseen tieteenalaan. Sen tuntemuksesta voi hyötyä niin oman itsensä hallitsemisessa kuin muiden käyttäytymisen ymmärtämisessä, ennustamisessa ja muuttamisessa.

Mitä teet, siksi muutut. Mitä aiot tehdä huomenna?

 

Kirjallisuutta:

  • John B. Arden – Rewire Your Brain: Think Your Way to a Better Life
  • Richard H. Thaler & Cass R. Sunstein – Nudge: Improving Decisions About Health, Wealth, and Happiness
  • Bruce Hood – The Self Illusion: How the Social Brain Creates Identity