Harjoituksena tarkoituksena on lukea artikkeli (Leonowicz) päällekkäisistä teemakartoista ja kirjoittaa siitä sen jälkeen reaktiopaperi.
Artikkeli kertoi siis päällekkäisten teemakarttojen haasteista, ongelmista ja mahdollisuuksista. Olipa siinä yksi kokeilukin tehty ensimmäisen vuoden maantieteen opiskelijoilla Puolassa. Lopputulemana voidaan sanoa, että päällekkäiset teemakartat ovat yksinkertaisia teemakarttoja vaikeammin luettavia, mutta jos luokitus pidetään tarpeeksi pienenä (max 3×3), niin päällekkäisten teemakarttojen esittämä yhteys teemojen välillä on helpommin havaittavissa.
Ennen kun aloin lukemaan artikkelia, ennakkoasenteeni oli, että miksi pitää tehdä asiat erilailla kuin nyt. Olin sitä mieltä, että yksinkertaisilla kartoilla voi esittää monessa eri kartassa saman asian selvemmin. Arikkeli vastasikin heti aluksi näihin mietteisiini. Varmaankin monella on samanlaisia ennakkoasenteita aihetta kohtaan ja artikkeli osasi hienosti heti alkuun hälventää niitä. Mielenkiintoni heräsi.
Päällekkäiset teemakartat luovat lisäarvoa kartografiaan teemojen välisen suhteen esittämisessä kartalla. Niistä pystyy helpommin huomaamaan riippuvuussuhteita kuin erillisiltä teemakartoilta katsottaessa. Päällekkäiset teemakartat tuovat kuitenkin haasteita sekä kartan tekijälle, että kartan lukijalle. Kartan tekijän haasteena on tehdä tarpeeksi selkeä kartta väritykseltään sekä muuttujien määrän suhteen. Lukijan haasteena on halu ymmärtää kartan legenda, jonka jälkeen kartan tulkinta on varsin helppoa. Legendassa kahden eri muuttujan arvot ovat koordinaatistossa omilla akseleillaan x ja y. Havaintopisteiden jakauma koordinaatistossa osoittaa onko muutujilla selvää yhteyttä toisiinsa vai ei. Kartassa näkyy sitten legendasta saatu havaintopisteen sijoittumista osoittava väri.
Ongelmana voidaan pitää päällekkäisten teemakarttojen vähäistä määrää normaaleissa kartografisissa esityksissä mediassa. Ihmiset eivät ole tottuneet lukemaan tällaisia karttoja ja väärintulkintaa voi esiintyä.
Artikkelin luettuani ennakkokäsitykseni oli hälventynyt. Vaikkakin näiden karttojen tulkinta ei mitenkään hankalaa ole, vaativat päällekkäiset teemakartat pienen tuumailuhetken, jotta ne aukeavat täysin. Artikkelin lukeminen auttoi myös kun mietitään kartan tekemistä: millainen sen pitäisi olla, jotta se on selkeä ja ymmärrettävissä.
Lähteet:
Leonowicz, Anna (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija T.42 Nr. 1. P. 33-37