Viimeistä viedään. Nyt oli tarkoitus näyttää kaikki se osaaminen, mitä koko kurssin aikana on oppinut.

Käytin valmiina olevaa euroopan karttaa, jonka päälle piti tehdä kahden teeman kartta. Tiedot löysin Euroopan tilastokeskuksesta, Eurostatista, josta sai teemoittain tiedot taulukkomuotoisena, jotka pystyi tuomaan exceliin pienellä muokkauksella. Tiedot sain kyllä tuotua MapInfoon ongelmitta, mutta tietojen yhdistäminen ei sitten toiminutkaan niin helposti kuin aikaisemmissa tehtävissä ja lopulta lisäsin tiedot käsin. Olisi tietysti ollut fiksua yrittää kunnolla uudestaan, mutta hermot meni ja ajan säästämiseksi näin. Pieni onnistumisen tunne, joka on tullut aikaisemmilla kerroilla, hävisi sen sileän tien. Aivan mahtavaa. Yritin myös saada MapInfoa toimimaan omalla koneellani, jotta voisin kotona testailla omassa rauhassa erinäisiä toimintoja, mutta eihän se koneelle asentunut. Verenpainehan siinä kohosi. Nyt pitäsi jollain tavalla vain saada kurssi päätökseen ja koota tämän jälkeen ajatukset ja yrittää uudestaan.

Päätin haudata epäonnistuneet kartat ja yrittää alusta asti uudestaan. Muutin myös karttojeni teemat, mutta lähde, Eurostat, pysyi samana. Pienellä muokkauksella excel- taulukot MapInfoon ja tietokantojen yhdistäminen kerrasta läpi. Ihmetystä tämä tietysti herätti, sillä olin varautunut tappelemaan MapInfon kanssa oikein kunnolla. No, kartat valmiiksi ja tulkintaan.

Ensimmäinen kartta kuvaa koropleettikartalla EU- maiden uusiutuvien energioiden käyttöä prosenteissa koko kulutuksesta ja pylväät maiden energian kulutusta muutettuna miljooniksi tonneiksi öljyä (kuva 1).

Kuva 1. Euroopan energian käyttö ja uusiutuvien energioiden käyttö (Eurostat 2012)

Kartan tarkoituksena oli visualisoida EU:n nykyistä energiatilannetta: kuinka paljon eri maat kuluttavat energiaa ja kuinka suuri osa siitä on uusiutuvaa. Huomionarvoisia seikkoja ovat Ruotsin korkea uusiutuvien energianlähteiden käyttö sekä paljon energiaa kuluttavien maiden, kuten Iso- Britannia ja Ranksa, vähäinen uusiutuvien energioiden käyttö. Vaikka Suomi tuottaisi kaiken energiansa uusiutuvilla energianlähteillä, olisi se silti mitättömän vähän koko Euroopan mittakaavassa. Puhumattakaan jos karttaan olisi otettu mukaan maailman väkirikkaimmat ja eniten energiaa kuluttavat valtiot.

Toisen karttaesityksen (kuva 2) tein samalle karttapohjalle ja samasta tietolähteestä kuin edellisenkin kartan. Tällä kertaa teemana oli rikokset ja poliisi. Kartalta näkyy poliisien määrä maittain sekä kuinka monta rikosta maassa tapahtuu per poliisi. Halusin nähdä, onko poliisien määrällä vaikutusta rikosten määriin.

Kuva 2. Poliisien määrä sekä rikosten määrä suhteutettuna poliisien määrään (Eurostat 2014)

Monista maista puuttuivat rikosten määrien tilastot joten siksi kartalla tyhjää esimerkiksi Ranskan ja Iso- Britannian kohdalla. Pohjoismaissa mielenkiintoisesti on paljon rikoksia yhtä poliisia kohti kun taas Balkanin alueella rikoksia poliisia kohti on todella pajon vähemmän. Tästä päästäänkin kartan suurimpaan vikaan, kun tajusin, että poliisien määrä olisi tietenkin vielä pitänyt suhteuttaa väkilukuun, nythän nuo poliisien määrät eivät sinänsä hirveästi kerro mitään. Maiden väkiluvut pitäisi olla hyvällä yleistiedolla kuitenkin kaikilla hallussa, joten sitä tietoa vasten tätä karttaa voi tulkita. Tulkitsisin, että pohjoismaissa on väkilukuun suhteutettuna vähemmän poliiseja kuin Etelä- Euroopassa ja varsinkin Balkanilla.  Taisi tulla hieman hätäiltyä tämän kartan kartan kanssa kun yhteistyö MapInfon kanssa alkoi toimimaan ja innoissaan sitä sitten teki sen kummempia miettimättä. Molemmissa kartoissa pohjoisnuoli olisi voinut olla peksumpi jotta se erottuisi paremmin. Rikoskartan mittakaava on jostain syystä lipsahtanut pois tasaluvusta, vaikka se vielä edellisessä kartassa tasan 1000km olikin. En muistanut, kuinka siirtää pylväitä hieman erilleen toisistaan. Nyt osa pylväistä on hieman toistansa päällä. Korjattavaa ja parannettavaa siis vielä löytyisi huomattavasti.

Yleistä pohdintaa kurssista:

Näin se tämäkin kurssi hurahti. Tämä oli elämäni ensimmäinen blogi ja itseäni hieman mietitytti kirjoittaa julkisesti tehtävistä ja mietteistäni. Melko nopeasti ajatukseen kuitenkin tottui. Oli mukava huomata lukiessa muiden kurssilaisten blogeja, että samojen asioiden kanssa on painittu ja samanlaisia ajatuksia tehtävät ja kartat ovat herättäneet. Oli myös vastakkaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, jotka pistivät miettimään asioita uudestaan eri näkökulmasta.

Ja vielä MapInfosta. En koe olevani millään tavalla rutinoitunut käyttämään kyseistä ohjelmaa. Kurssi kyllä avasi ohjelman ominaisuuksia ja mahdollisuuksia erinomaisesti, mutta hieman ehkä turhan pitkät välit oli tuntien välillä. Uuden ohjelman hienoudet ehti jo osittain unohtamaan ennen seuraavaa kurssikertaa. Huomasin näitä viimeisiäkin karttoja tehdessä, että joihinkin perusasioihin tarvitsi vielä ohjeita. Kurssi on hyvä päättää Mia Erikssonin sanoihin: ” MapInfon käyttö ei ole vieläkään sieltä sujuvimmasta päästä, mutta eväitä on matkalle saatu ja jotain opitusta on varmasti jäänyt myös päähän. Kohti uusia haasteita siis!”

Lähteet:

Eriksson, Mia (2014). Seitsemäs kurssikerta: ikioma kartta. https://blogs.helsinki.fi/miaeriks/2014/03/12/seitsemas-kurssikerta-ikioma-kartta/ Luettu 13.3.2014

Eurostat (2012). Share of renewable energy in gross final energy consumption. <http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=t2020_31&plugin=1> Luettu 13.3.2014

Eurostat (2012). Total production of primary energy. <http://epp.eurostat.ec.europa.eu/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=ten00076&plugin=1> Luettu 13.3.2014

Eurostat (2014). Police officers. <http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=crim_plce&lang=en> Luettu 13.2.2014

Eurostat (2014). Crimes recorded by the police. <http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=crim_gen&lang=en> Luettu 13.3.2014

Tunnin aluksi saimme tehtäväksi mennä ulos keräämään GPS-laitteen kanssa sijaintipisteitä valitsemistamme aiheesta. Opimme siis kuinka lisätä itse kerättyä sijainti- ja ominaisuustietoa MapInfoon. Itsenäisharjoituksena piti tehdä kolme karttaa, joita opettaja voisi käyttää hyväksi hasardien opetuksessa. Tein kartat maanjäristyksistä yli 5 richterin asteikolla vuodesta 1980 nykypäivään. Seuraavassa kartassa on yli 8 richterin maanjäristykset vuodesta 1980 nykypäivään ja viimeiseksi teemaksi karttaan valitsin tulvuorenpurkaukset vuodesta 1964 nykypäivään. Myönnetään, että hieman helpot kartat tein tähän tehtävään, mutta nyt tällä kertaa halusin saada kartat täysin valmiiksi jo tunneilla.

Ajattelin, että voisin esittää kartoilla maapallon ikään suhteutettuna todella todella lyhyen ajanjakson, johon mahtuu siltikin tuhansia yli 5 richterin maanjäristyksiä (kuva 1). Ideana siis kuvata sitä, kuinka elävä maapallon pinta vieläkin on. Samalla kartalla tulee selkeästi esiin mannerlaattojen reunat, joilla maanjäristyksiä pääosin tapahtuu.

Kuva 1. Yli 5 magnitudin järistykset

Seuraavaksi näiden pisteiden päälle ilmestuu yli 8 richterin maanjäristykset (kuva 2). Tarkoituksena vain esittää, että samoilla paikoilla niitä tapahtuu kuin heikoimpiakin järistyksiä.

Kuva 2. yli 5 ja yli 8 magnitudin maanjäristykset

Viimeiseksi tulee kuvaan tulivuorenpurkaukset. Nämäkin noudattelevat mannerlaattojen saumoja (kuva 3).

Kuva 3. Edellisten kuvien maanjäristykset ja uutena tulivuoret

Kartat sopisivat varmaankin sellaisille opiskelijoille, jotka ovat vasta tutustumassa mannerlaattoihin ja niistä aiheutuviin hasardeihin. Latasin netistä kuvan, josta käy ilmi mannerlaattojen saumat ja sekä maanjäristysten arvioitu aktiivisuus seuraavan 50 vuoden aikana. (kuva 4).

Kuva 4. Mannerlaattojen saumat

Omat karttani osuvat hyvin yhteen mannerlaattojen saumakohtien ja maanjäristysten kanssa. Siltä osin karttoja voi pitää onnistuneina. Visuaalisesti olisi kannattanut tehdä paljonkin asioita toisin paremman kartan tuottamiseksi. Nyt kartta näyttää hieman amatöörimäiseltä ja isot pallot peittävät liikaa allensa. Tulivuoret olisi voinut esittää eri symbolilla kuin maanjäristykset. Virpi Pajunen oli blogissaan keksinyt ajatuksen tasolla hyvän idean yhdistää asutuksen hasardien kanssa samaan karttaan. Haasteena tällaisella kartalla olisi suuren tiedon määrän esittäminen selkeästi.

Lähteet:

Data.gov (2014). <http://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database> Luettu 17.2.2014

Northern California earthquake center (2014). <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html> Luettu 17.2.2014

Pajunen, Virpi (2014). Kurssikerta 6: Pisteaineistoja ja hasardikarttoja. <https://blogs.helsinki.fi/valkula/2014/02/26/kurssikerta-6-pisteaineistoja-ja-hasardikarttoja/> Luettu 11.3.2014

The geography of transport systems. https://people.hofstra.edu/geotrans/eng/ch9en/conc9en/plate_tectonics.html Luettu 11.3.2014

Kurssikerran aikana harjoiteltiin karttapohjan tuomista MapInfoon ja kuinka se sidotaan koordinaatistoon. Samalla kurssikerralla myös bufferoitiin, eli muodostettiin kartalle erilaisia alueita, joiden sisältä pystyttiin laskemaan tietoja. Tässä tekstissä olisi tarkoitus hieman pohtia omaa MapInfo osaamista sekä mitä oivalluksia ja ongelmia tähän ohjelmaan liittyy.

Kurssikerrat ovat avanneet kokonaiskuvaa paikkatieto- ohjelmasta, mitä sillä pystytään tekemään ja kuinka lisätä omaa dataa tulkittavaksi. On ollut kiva saada jotain konkreettista kosketusta paikkatieto- ohjelmaan, kun siitä on niin paljon puhuttu opintojen alkuvaiheessa.

MapInfo tuntuu varsin monimutkaiselta ja epäloogiselta ohjelmalta. Kurssikerroilla on opeteltu jatkuvasti uusia asioita vanhojen asioiden hienosti unohtuessa uusien oppien alle. Perustoiminnot alkavat olemaan hallussa, kuten esimerkiksi erilaisten karttaesitysten teko. Monimutkaisempien toimintojen suorittaminen vaatii vilkuilua ohjeista. Tehtäviä tehdessä on ollut kyllä idea, mitä pitäisi tehdä, mutta kuinka sen saa ohjelmalla suoritettua onkin tuottanut päänvaivaa. Tai sitten ohjelma vain jostain (varmasti käyttäjästä johtuvasta) syystä ei suostu yhteistyöhön ja tekemään sitä mitä haluaisi. Tässä on tietysti kyse täysin omasta osaamattomuudesta ja ohjelman todella pienestä käytön määrästä. Mitä enemmän ohjelmaa käyttää ja pääsee sinuiksi sen toimintaa, sen paremmin yhteistyö ohjelman kanssa sujuu. Mutta toivottavasti tämän kurssin jälkeen ei vielä odoteta, että MapInfo on täysin hallussa ja minkä tahansa esityksen tuottaminen on lasten leikkiä.

Jos jotain negatiivista niin jotain hyvääkin. Ohjelma on varmasti vielä paljon monipuolisempi mitä meille on tähän mennessä opetettu. Silti olemme saaneet kursseilla tehdä varsin monipuolisia karttaesityksiä ja muuta tiedon tuottamista. Vaikka matkalle on sattunut paljon turhautumista, aina on löytynyt keino kuinka haluttu toiminto lopulta menee oikein. Onnistumisen tunne siinä kohtaa on varsin mukava. Mutta koska kurssikertoja on sen verran harvoin ja muuten MapInfon käyttöä ei tule harjoiteltua, niin monimutkaisemmat toiminnot unohtuvat todella nopeasti.

Kuten todettu, erilaisten karttojen teko tuntuu helpolta. Eniten harjoitusta tarvitsisi monimutkaisten tuomitusten suorittamiseen, esimerkiksi tietokantojen yhdistäminen tuntuu nyt taas ajatuksena varsin haasteelliselta.

MapInfon rajoituksia on vaikea arvioida näin pienellä kokemuksella. Enemmänkin tässä vaiheessa rajoituksia analyyseille aiheuttaa käyttäjä eli minä. Käyttäjän pitää osata käyttää ohjelmaa, sekä varmistaa, että analysoitava data on ohjelmaan sopivaa ja että eri työvaiheissa data ei muutu tai häviä matkalla. Tietysti saatavilla oleva ja luotettava data aiheuttaa omat rajoituksensa ohjelman käyttöön.

Kurssikerran aiheena ollut puskurointi vaikuttaa todella monipuoliselta työkalulta. Kunhan dataa on olemassa, voidaan puskureilla rajata vaikka minkä muotoisia alueita ja laskea niiden sisälle jääviä tietoja tai vain visualisoida puskurointi kartalle. Hyvänä esimerkkinä juurikin tämän tehtävän lentomelualueet. Kaupallisella puolella kiinnostusta on paikkatieto- ohjelmiin on varmasti esimerkiksi kaupoilla jotka voivat laskea uuden kaupan alueen potentiaalisen asiakasmäärän ja tehdä rakentamispäätöksiä tämän preusteella.

Lopuksi vielä excel muotoinen taulukko tunnilla tehdyistä tehtävistä. Selasin hieman muiden opiskelijoiden blogeja (Luostari Taija, Aalto Minni ja Pietiläinen Sonja)  ja huomasin joitakin eroja vastauksien kesken. Tämä pisti hieman miettimään käyttäjän vaikutusta tulokseen. Kaikki ovat kuitenkin tehneet samoilla ohjeilla ja suurin piirtein samalla tietämyksellä tehtävät ja silti heittoa löytyy. Tulokset ovat tottakai melko tarkkoja ja todella hyvin suuntaa antavia, mutta aivan pilkun tarkasti niitä ei välttämättä kannata ottaa.

Lähteet:

Aalto, Minni (2014). Kurssikerta 5: bufferointia ja analyyseja. <https://blogs.helsinki.fi/mmaalto/2014/02/18/82/> Luettu 8.3.2014

Luostari, Taija (2014). Bufferointia ja ajatussolmuja <https://blogs.helsinki.fi/taluta/2014/02/25/bufferointia-ja-ajatussolmuja/> Luettu 8.3.2014

Pietiläinen, Sonja (2014). Kurssikerta 5, bufferointia ja konkretiaa. <https://blogs.helsinki.fi/sonjapie/2014/03/05/kurssikerta-5-bufferointia-ja-konkretiaa/>

Viimeisen kurssikerran yllätykseksi olikin sitten ilmestynyt lisätehtävä blogiin. Ei ehkä ihan toivottua, mutta aihe ja aineisto vaikuttaa mielenkiintoiselta, joten seuraavassa hieman lisää pohdintaa aiheesta.

Aiheena on New York Timesin tekemä interaktiivinen kartta, joka perustuu Yhdysvaltojen väestönlaskentadataan vuosilta 2005 – 2009. Karttaan on valittavana neljä eri pääteemaa, joiden alta löytyy erinäisiä valmiita karttaesityksiä. Teemat ovat: etninen tausta, tulot, asuminen ja perheet sekä koulutus. Tarkimmillaan kartalta pystyy lukemaan dataa korttelin kokoiselta alueelta. Nämä alueet perustuvat todennäisesti väestölaskenna alueelliseen jakoon. Harvaan asutuilla alueilla tai muuten vain vähäväkisellä alueella tietoa voi saada tarkimmillaan 25 ihmisestä. Tiedot ovat kuitenkin arvioita alueella tehdystä laskennasta.

Vahvuudet: Erilaiset karttaesitykset ja tulkinnat avoimesta tiedosta ja niiden lisääntyminen. Tiedon saannin helppous.

Heikkoudet: avoin tieto voi olla arkaluontoista. Esimerkiksi ihmisten jako etnisen taustan perusteella voi olla joidenkin mielestä syrjivää tai epämiellyttävää. Tässä New York Timesin kartassa ajallinen muutos ei hirveän selkeästi esillä – trendien muutos hankala huomata ja tämä voi aiheuttaa vääriä tulkintoja.

Mahdollisuudet: koska tieto on helposti saatavilla, sen hyödyntäminenkin on helpompaa ja vaivattomampaa. Tämä voi kannustaa tulkitsemaan tietoa sekä luomaan erilaisia esityksiä avoimesta tiedosta, joka jäisi muuten saatavuusongelmien takia tekemättä. -Ihmisten kiinnostuminen erilaisista aiheista. -Väärän tiedon kumoaminen jos faktat on helposti jostain saatavilla.

Uhkat: tiedon käyttö rikolliseen toimintaa. Liian tarkka tieto on uhka yksityisyyden suojalle. Alueiden leimaantuminen (toisaalta kyllähän alueet leimaantuvat joka tapauksessa, ei siihen tarvita avointa tietoa).

Mielestäni vapaampi tiedon saanti on hyvä asia. Täysin vapaata yksityiskohtaista tiedon saantia, jolloin yksityisyydensuoja katoaa, en kuitenkaan pidä kannatettavana. Tilastokeskuksen tieto on veronmaksajien rahoilla kerättyä tietoa ja mielestäni silloin tiedon pitäisi olla kansalaisten saatavilla. Esimerkiksi tuore tieto pääkaupunkiseudulta näitä kurssin tehtäviä tehdessä olisi ollut mielenkiintoista, mutta sitähän ei enää saada tilastokeskukselta. Tuskin niistä aikaisemmin saaduista, tuoreista tiedoista on ollut hirveästi haittaa yhteiskunnalle tai yksittäiselle kansalaiselle…