University of Helsinki
Postausta aloittaessani pääni löi aivan tyhjää kurssin neljännen opetuskerran kohdalla, jäljellä ei ollut minkäänlaisia mielikuvia siitä, mitä tuolloin oli mahdettu tehdä. Minulla ei myöskään ollut aavitustakaan siitä, mitä edessäni odottaisi. Nimittäin omat aivoni eivät olleet ainoa tyhjyyttä täynnä oleva osapuoli, vaan myöskään tietokoneeni ei suostunut avaamaan tallennettujakaan tasoja, enkä nähtävästi ollut tehnyt vielä kuvatiedostoja kartoista. Ei siis muuta kuin QGIS auki ja ekstrahommiin, näin periodin toisiksi viimeisellä viikolla kun ei perinteisesti muutakaan tekemistä olisi.
Ensimmäiset tehtävät koskivat ruututeemakartan luomista. Laadin teemakartan pääkaupunkiseudun väestöntiheydestä (kuva 1) sekä 0-15-vuotiaiden määrästä (kuva 2) alueittain. Halusin pystyä vertailemaan karttoja, joten käytin molemmissa samansuuruista ruudukkoa ja samaa luokitusta. Ruudun kooksi valitsin 1000m x 1000m, sillä neliökilometri on yleisesti käytetty alue mitattaessa väestön sijoittumista. Luokituksena käytin luonnollisia luokkarajoja, sillä mielestäni se toi ilmiön esille selkeimmin ja kartoista tuli tasapainoisen näköiset.
Kuvan 1 kartasta tulee ilmi Helsingin ylivoima väestön määrässä neliökilometreittäin suhteessa muuhun pääkaupunkiseutuun. Varsinkin kantakaupunki erottuu muusta alueesta ja väki pääsääntöisesti vähenee siitä kauemmaksi mentäessä.
Omaksi aiheekseni valitsin 0-15-vuotiaat eli alle kouluikäiset ja peruskouluikäiset lapset ja nuoret. Verrattuna väestöön yleisesti kaikkeista harvimmin asutut seudut ovat samat, mutta muuten nuoren väestön jakautuminen ei noudata yhtä selkeää kaavaa kuin koko väestön sijoittuminen. Tämä johtunee siitä, että lapsiperheiden mieltymykset asuinpaikan ominaisuuksien suhteen ohjaavat eri alueille kuin miten koko väestö sijoittuu. Esimerkiksi asumisväljyyttä ja rauhallisuutta haetaan kauempaa kantakaupungista eikä keskeinen sijainti ole välttämätön.
Ruututeemakartalla aineisto esitetään joka tapausessa alueeseen eli valittuun ruudukkoon suhteutettuna, joten absoluuttiset arvot ovat hyväksyttäviä. Koropleetti- tai pistekarttaan verrattuna ruudukko esittää alueellisesti tarkempaa tietoa aineiston jakautumisesta. Toisaalta ruututeemakartan antamaa informaatiota on ehkä vaikeampaa yhdistää muihin lähteisiin esimerkiksi tutkimusta tehtäessä. Harvoin tutkitaan neliökilometrin kokoisia alueita, vaan yleisemmin ollaan kiinnostuneita vaikkapa kaupunginosista, jolloin teemakartoista hyödynnetään koropleettikarttaa.
Seuraavassa tehtävässä harjoiteltiin rasteriaineiston käsittelyä. Aineistona käytettiin Pornaisten alueen korkeusmallia ja peruskarttaa, joihin piti itse tehdä korkeuskäyrät ja rinnevalovarjostus (kuvat 3 ja 4).
5 metrin korkeuskäyrien oikeellisuuden tarkistamiseksi latasin Maanmittauslaitoksen peruskartan, jossa on korkeuskäyrät valmiina. Avasin tämän kartan paikkatieto-ohjelmassa ja asetin sen päälle näkymään itse laatimani korkeuskäyrät (kuva 5). Kun molemmilla tasoilla on sama projektio, korkeuskäyrät asettuvat melko nätisti päällekkäin. Tosin QGIS:lla lasketut korkeuskäyrät tuovat kartalta esiin joitakin kohteita, mitä ei peruskartan korkeuskäyrissä näy. Tähän huomioon halusin vielä etsiä vahvistusta muilta kurssilaisilta varmistaakseni, etten ollut itse tehnyt mitään väärin. Selailin muiden blogeja aktiivisemmin kuin koskaan ennen vain havaitakseni, etten ole yksin hitaan postaustahtini kanssa, vaan moni muukaan ei vielä lähes kolmea viikkoa myöhemmin ollut saanut aikaiseksi tämän kurssikerran postausta. Ja vielä harvempi oli liittänyyt blogiinsa mitään peruskarttatehtävää koskevaa. Viimein minulla kuitenkin lykästi löytäessäni Heinin blogista saman havainnon!
Lähteet:
https://blogs.helsinki.fi/heinimie/2019/02/23/kurssikerta-4/ (luettu 26.2.2019)