Viikko 5: Aika kokeilla siipiään

Viikko sitten meiltä uhattiin viedä luulot pois tällä kurssikerralla, kun joutuisimme työskentelemään jokseenkin itsenäisesti. Lähdin tähän opetuskertaan siis kauhunsekaisin tuntein ja ajattelin menettäväni hermoni totaalisesti useampaan otteeseen. Toisin kävi, tämä oli ehdottomasti mieleisin kurssikerta tähän mennessä. Yllätin itseni useampaan otteeseen oppimiskyvylläni ja tekemäni tehtävät sujuivat hyvinkin kivuttomasti. Useampaan otteeseen sain myös toimia avunlähteenä kanssaoppijoille, heille kiitokset itseluottamukseni nostattamisesta. Paikkatieto-ohjelma ei myöskään tainnut kaatua kuin yhden kerran, vaikka se vähän väliä säikäyttelikin minua hälyttävällä ”Not Responding” -ilmoituksella. Lyhyen esipuheen jälkeen suoraan kurssikerran asiaan, ennen kuin ylpistyn liikaa.

Teemanamme oli vyöhykeanalyysit. Harjoittelimme buffereiden luomista ja analysointia kertaillen samalla aiemmin opittuja piirtotyökaluja ja laskutoimituksia. Olen kerännyt alla oleviin taulukoihin tuloksia kaikille yhteisistä kevyistä harjoituksista koskien Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokenttien meluhaittoja sekä asutusta juna- ja metroasemien läheisyydessä.

Taulukko 1: Malmin ja Helsinki-Vantaan lentokenttien melulle altistuminen

Taulukossa 1 on esitetty lukemia taloista, joiden asukkaiden elämään lentomelu vaikuttaa. Taulukon tietojen lisäksi laskimme skenaarion, miten monen ihmisen elämää lentomelu haittaisi, mikäli laskeutuvat koneet lentäisivät edelleen Tikkurilan yli, kuten kolmannen kiitoradan rakennusvaiheessa. Tämän bufferianalyysin tuloksena oli 11395 ihmistä.

Taulukko 2: Asuminen juna- ja metroasemien läheisyydessä

Taulukko 2 kertoo puolestaan juna- ja metroasemien läheisyydestä asutukseen nähden. Nähdään, että pääkaupunkiseudun asukkaista 22%:lla on alle puoli kilometriä matkaa lähimmälle asemalle. Lähellä asemia sijaitsevia asuinpaikkoja suosivat erityisesti työikäiset, joita on näiden alueiden asukkaista yli kolmannes.

Varsinaisia ongelmia muodostui vasta, kun hyppäsin suoraan syvään päätyyn ja aloin ratkomaan tehtäviä liittyen pääkaupunkiseudun uima-altaisiin ja saunoihin. Lähdin haastamaan itseäni ja jätin välistä joitakin helpompia tehtäviä. Tässä harjoituksessa vaadittiin jo hieman monimutkaisempaa laskukaavaa, jonka yllätyksekseni sain maalaisjärjellä muodostettua ja rohkealla kokeilulla sain aikaiseksi järkevän kuuloisia arvoja. Sen sijaan visualisoinnin kanssa tuli haasteita, joita edes sohvilta bongatut kokeneemmat GIS-velhot eivät onnistuneet ratkaisemaan. Kartassa vaadittiin kuvaamaan uima-altaiden määrää sekä pylväin että lukuarvoin, emmekä lukuisten yritysten jälkeen millään saanet niitä näkymään yhtä aikaa. Tätä pehmitelläkseni päätin visualisoida aiheen koropleettikartaksi, johon sitten lisäsin tarkat arvot näkyviin (kuva 1). Luokkarajoja ja värejä säätämällä lopputuloksesta tuli mielestäni tasapainoinen, joskin pienikokoisten alueiden kohdalla luvut ovat vähän hankalasti nähtävissä. Jälkikäteen tutkiessani muiden kurssilaisten tuotoksia tältä kurssikerralta löysin ainakin Oulan blogista kartan, jossa näkyvät sekä pylväät että lukuarvot.

Kuva 1: Uima-altaiden sijoittuminen pääkaupunkiseudulla

Lisäksi tehtävänä oli QGIS:n laskutyökaluja hyödyntäen selvittää saunojen ja uima-altaiden määriä pääkaupunkiseudun asuintaloissa (taulukko 3).

Taulukko 3: Saunoja ja uima-altaita pääkaupunkiseudulla

Tämän kurssikerran pohjalta tuntuu siltä, että QGIS:n keskeisimmät laskenta- ja karttatyökalut ovat tulleet minulle tutuiksi. En koe mitään tähän asti käytetyistä työkaluista erityisen haastavana ja toistaiseksi olemme QGIS:n kanssa melko lämpimissä väleissä. Toki jokaisessa suhteessa on huonot päivänsä ja toisinaan meillä ilmenee ohjelman kanssa kommunikaatiokatkoksia sekä QGIS:lla jaksamisvaikeuksia kesken raskaiden toimenpiteiden. Yritän kuitenkin kunnioittaa ohjelman jaksamisen rajallisuutta, sillä lähtökohtaisesti se on hoitanut osuutensa ja totellut käskyjäni tunnollisesti. Ihan aina en vielä muista, mistä mikäkin toimenpide tapahtui, mutta pikku hiljaa ne alkavat painua mieleeni. Ja alkaahan tuo oikeiden painikkeiden rastittaminen tulla selkärangasta, kun toisinaan viidettä kertaa perä jälkeen toistaa yhtä ja samaa toimenpidettä, kunnes se mystisesti onnistuu, vaikka mielestään olisi tehnyt kaiken joka kerta tismalleen samalla tavalla.

Siirtyessäni paikkatietoaineistojen tarkastelijasta myös niiden laatijaksi olen oppinut yhtä sun toista erilaisten aineistojen käyttäytymisestä ja niiden luomista mahdollisuuksista.  Jo lukioaikana päntätyt käsitteet saavat vihdoin oikeasti merkityksensä käytännön avulla ja olen hetkittäin oikeasti tykännyt paikkatiedon opettelusta. Tämän hetkisellä GIS-osaamisellani QGIS vaikuttaa mukavalta kumppanilta, sillä monet toiminnot tuntuvat kivan automaattisilta verrattuna siihen, että aiemmin olen tehnyt karttoja ainoastaan piirto-ohjelmilla. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen ohjelman tarjoamiin työkaluihin, eikä nyt tältä istumalta muistu mieleeni rajoitteita, joita ohjelman käyttöön tai varsinkaan sen käyttäjään liittyisi. Tämä mielipide varmasti muuttuu GIS-osaamiseni kasvaessa ja voin myöhemmin palata tämän blogipostauksen pariin naureskelemaan sille, miten pieni ja tietämätön olen aikoinaan ollutkaan.

Lähteet:

https://blogs.helsinki.fi/inkeroul/2019/02/20/buffers-breakdowns/ (luettu 26.2.2019)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *