Kurssikerta 6: Geokoodaamaan!

Kuudennella kurssikerralla opimme, kuinka pistedata sidotaan karttakoordinaatistoon tai muuhun sijaintitietojärjestelmään (esim. katuosoitteet ja postinumerot) ja saadaan sijoitettua kartalle. Aivan aluksi pääsimme itse keräämään pisteaineistoa Kumpulan ympäristöstä pienryhmissä GPS-paikantimia apunamme käyttäen. Oma ryhmäni keräsi kampuksen ympäristön pyörätelineiden koordinaatteja ja tietoa siitä, kuinka monta pyörää kuhunkin telineeseen oli jätetty. Reippailun jälkeen pääsimme kurssikerran aiheen ytimeen eli harjoittelemaan MapInfon “create points” ja “geocode” -toimintojen käyttöä keräämiemme koordinaattipisteiden avulla. Toimintojen eroista sen verran, että create points -toiminnolla voidaan sijoittaa kartalle kordinaatteihin sidottua tietoa, kun geocode -toiminnolla taas pisteet voidaan sijoittaa kartalle myös muun sijaintitiedon (esim. katuosoite) perusteella. Hankalinta create points -toiminnon käytössä oli karttakoordinaattijärjestelmän valinta, jonka avulla pisteet sijoitettiin. Täytyy siis ilmeisesti vielä kerrata koordinaattijärjestelmien eroja, jotta välttyy ensi kerralla turhalta päänraapimiselta.

Opastusta seurasi jälleen itsenäisharjoitus, joka jatkoi saman teeman käsittelyä. Tehtävänä oli hakea netistä valmis pistetietokanta tulivuorenpurkauksista, maanjäristyksistä tai meteoriittitörmäyksistä ja kokeilla eri hauin saatujen tietokantojen koodaamista kartalle. Itse valitsin aineistokseni vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret ja 1964 jälkeen sattuneet maanjäristykset. Tuotin yhteensä neljä karttaa, joista valitsin esitettäväksi kaksi. Alla olevista kartoista ylemmässä kuvautuvat maanjäristysherkät alueet ja alemmassa olen liittänyt tulivuoritietokannan pisteet maanjäristysaineiston päälle.

Maanjäristykset

Kuva 1. Kartta vuoden 1964 jälkeen tapahtuneista maanjäristyksistä.

Maanjäristykset ja tulivuoret 1964 jälk

Kuva 2. Kartta maanjäristysalttiista alueista ja aktiivisista tulivuorista. Oranssina näkyvät vuoden 1964 jälkeen tapahtuneet maanjäristykset ja punaisina kolmioina vuoden 1964 jälkeen purkautuneet tulivuoret.

Ongelmallista pistedatan visualisoinnissa on se, että tiheimpien esiintymien alueilla pisteet menevät päällekkäin. Pisteiden päällekkäisyyttä taas on kartalta vaikea havaita, eivätkä tiheimmät esiintymät siksi näytä juuri eroavan keskimääräisen tiheyden alueista. Mielestäni Joose Helle on päätynyt tämän ongelman tiimoilta suorastaan oivalliseen ratkaisuun: hän on pistekartan sijaan syöttänyt aineistonsa korologiseen matriisiin ja luonut maanjäristysaineistosta ruututeemakartan. Alueluokituskarttana se tuo alueiden väliset erot järistysten esiintymistiheydessä oivallisesti esiin.

Alla (kuva 3) on Planetolog -sivustolta löytämäni kartta viimeisimmistä maanjäristyksistä ja tulivuorenpurkauksista. Kartassa maanjäristys- ja tulivuoripisteet sijoittuvat hyvin samalla tavalla kuin omassani, mutta projektio on erilainen – oman karttani pohjana on sovellettu Robinsonin projektio, kun taas alla olevaan karttaan on valittu oikeakulmainen mutta pinta-aloja vääristävä Mercatorin projektio. Projektiot on myös keskitetty eri tavoin: omassa kartassani y-akselina toimii 0-pituuspiiri kun taas alla olevassa y-akseliksi on valittu 100°W eli Pohjois-Amerikan leikkaava pituuspiiri. Mielestäni alla olevan kartan projektio- ja keskittämisvalinnat ovat oman karttani vastaavia huomattavasti paremmat tulivuori- ja maanjäristysteeman havainnollistamisessa. Alla olevassa kartassa Tyynenmeren tulirengas kuvautuu paremmin ja muutenkin seismisen ja vulkaanisen  aktiivisuuden “nauhamaisuus” eli yhteys mannerlaattojen rajoihin korostuu paremmin kuin omassa kartassani. Opetuskäyttöön valitsisin siis alla olevan kartan, sillä se kuvastaa riippuvuutta mielestäni omaa karttaani paremmin. Lisäksi on virkistävää ja oppilaiden maailmankuvan kehittymisen kannalta tärkeää käyttää opetuksessa erilaisia ja eri tavoin keskitettyjä projektioita, sillä se kehittää sekä oppilaiden kartografista lukutaitoa että kriittistä visuaalista tulkintakykyä.

Map of recent earthquakes and volcanic eruptions of the world

Kuva 3. Planetolog -sivuston kartta viimeisimmistä maanjäristyksistä ja tulivuorenpurkauksista. Kartan projektio on oikeakulmainen Mercatorin projektio, ja keskimeridiaanina toimii pituuspiiri 100°W.

Netissä seikkaillessani löysin lisäksi hienon, WGBH Educational Foundationin ylläpitämän interaktiivisen karttasovelluksen, jossa käyttäjä voi tarkastella mannerlaattareunojen ja seismisesti ja vulkaanisesti aktiivisten alueiden päällekkäisyyttä säätelemällä itse kartalla esitettäviä tasoja (kuva 4, alla). Sovellusta pääsee käyttämään tästä. Soisin interaktiivisia karttoja käytettävän opetuksessa useamminkin, sillä ne antavat oppilaille mahdollisuuden kokeilla, tutkia ja soveltaa opetettua paremmin kuin tavalliset paperikartat. Tämä kuitenkin vaatisi myös teknisten sovellusten käytön lisäämistä opetuksessa, mihin kouluilla valitettavan harvoin on resursseja.

maanjäristykset_leikattu

Kuva 4. Screenshot interaktiivisesta seismologiaa, laattatektoniikkaa ja vulkanismia käsittelevästä karttasovelluksesta. Sovellukseen pääsee tästä.

Lähteet:

Helle, J (2014). KK6 ja seikkailu kentällä. <https://blogs.helsinki.fi/joohelle/2014/02/21/kk6-ja-seikkailu-kentalla/> Viitattu 1.3.2014.

NCEDC (2014). Northern California Earthquake Data Center. <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html>. Viitattu 1.3.2014.

NOAA (2014). Global Volcano Locations Database. <http://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database>. Viitattu 1.3.2014.

WGBH Educational Foundation (2006). Tectonic plates, earthquakes, and volcanoes. <http://www.pbslearningmedia.org/asset/ess05_int_tectonic/> Viitattu 1.3.2014.

Planetolog.com (2014). Map of recent earthquakes and volcanic eruptions of the world. <http://planetolog.com/map-world-detail.php?type=TEC&id=1> Viitattu 1.3.2014.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *