Suomalaisen koulutuksen merkitykset, lupaukset ja muutospaineet

Suomalainen koulutus on herättänyt viime vuosikymmeninä paljon keskustelua. Maamme on tuotu esiin kansainvälisen lehdistön artikkeleissa eräänlaisena koulutuksen luvattuna maana, jossa oppilaat saavat maksuttomia kouluaterioita ja jonka nuoret muista maista poiketen haluavat opettajan uralle. Koulutuksellisen laatuketjun katkeamattomuutta kiitellään varhaiskasvatuksesta opettajankoulutukseen, ja elinikäisen oppimisen positiivisen leiman saa yhä useampi oppija, oppilaitos tai koulutuksellinen hanke. Myös elinkeinoelämä on osoittanut kiinnostuksena elinikäiseen oppimiseen. Samaa jatkumoa edustaa hiljattain laajentunut oppivelvollisuus.

Koulutukselta odotetaan kulttuurisen pääoman kartuttamisen lisäksi myös muita vastauksia. Koulutettavat olisi valmisteltava alati kiihtyvään työelämään, ja monissa puheenvuoroissa heiltä odotetaan osallistumista Suomen kilpailukyvyn vahvistamiseen tulevaisuudessa. Tämä tuntuu toisinaan johtavan keskusteluun hyödyllisestä ja hyödyttömästä tiedosta sekä kompetenssien ja taitojen ensisijaisuudesta maailmassa, jossa tiedon sanotaan vanhenevan kiihtyvällä vauhdilla. Tästä näkökulmasta suomalaista koulua ja koulutusta kohtaan onkin esitetty kritiikkiä. Keskustelussa on oltu huolissaan nuorten vähäisestä osallistumisesta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja koulun kyvyttömyydestä seurata omaa aikaansa, sekä moitittu koulutusta pysähtyneisyydestä ja eristäytyneisyydestä suhteessa muuhun yhteiskuntaan.

Tutkimushankkeessamme tarkastelemme sellaisia koulutuksellisia ehdotuksia, linjauksia ja käytäntöjä, joiden luvataan tuovan parempaa koulutusta ja huomista. Eräs keskeinen ja yleispäteväksi esitelty ratkaisuyritys on digitalisaatio. Sen uskotaan ratkaisevan monia koulutukseen liittyviä haasteita ja samalla vastaavan myös tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Hankkeessa on aiemmin tutkittu juuri digitalisaation kaltaisia ilmiöitä koulutusta koskevissa strategisissa linjauksissa ja opetussuunnitelmissa. Tutkimuksissamme on tuotu esiin muun muassa suomalaisen koulutuksen, myös opettajankoulutuksen, tulevaisuusvisioissa hahmottuvia välttämättömyyksiä, joiden taustalla on havaittavissa usein ylikansallisia (kuten OECD ja EU) koulutusvisioita. Toiseksi hankkeessa tutkitaan elinikäisen oppimisen, yrittäjyyskasvatuksen ja oppimisen kaikkiallisuuden kaltaisia teemoja käytännön kasvatustilanteissa, joissa perinteisten oppilaitos- ja sisältöperustaisten opetuksen periaatteiden sanotaan kyseenalaistuneen. Esitettyjen lupauksien ohella digitalisaation ja elinikäisen oppimisen edistämispuheessa korostuvat välttämättömyydet.

Tutkittaessa koulutusta koskevia strategisia asiakirjoja on hankkeessa käytetty erityisen runsaasti retorista analyysiä. Se on suomalaisessa kasvatuksessa varsin vähän käytetty analyyttinen tapa tarkastella puheissa, teksteissä ja ylipäätään kommunikaatiossa käytettyä argumentointia. Tutkimukset rajoittuvat pääsääntöisesti niin sanottuun uuteen retoriikkaan, jossa tutkitaan vaikuttamisen ja suostuttelun keinoja. Tavoitteena on ollut tuoda kriittisesti esiin niitä tapoja, joilla koulutusta käytävässä keskustelussa on pyritty argumentoimaan esimerkiksi nykyisen koulutuksen väitettyjä ongelmakohtia ja toisaalta puolusteltu väistämättöminä esitettyjä tulevaisuuden visioita.

Hankkeessa etsitään jatkuvasti uusia aineistoja, kysymyksenasetteluja ja tapoja tarkastella retorisen analyysin keinoin koulutusta ja kasvatusta. Siten myös erilaiset poikkitieteellisyyttä tavoittelevat lähestymistavat ja tutkimuskohteet ovat tervetulleita.

Seuraavassa joitakin ryhmämme tekemiä julkaisuja:

Säntti, J., Hansen, P., & Saari, A. (2021). Future jamming: Rhetoric of new knowledge in Finnish educational policy texts. Policy Futures in Education, [1478210320985705]. https://doi.org/10.1177/1478210320985705

Säntti, J. (2020). Joukkoviestinnästä digiaikaan: Tieto- ja viestintätekniikka suomalaisen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa 1970–2014. Kasvatus & Aika, 14(3), 60-79. https://doi.org/10.33350/ka.82657

Saari, A., & Säntti, J. (2018). The rhetoric of the ‘digital leap’ in Finnish educational policy documents. European Educational Research Journal, 17(3), 442-457. https://doi.org/10.1177/1474904117721373

Säntti, J., Puustinen, M., & Salminen, J. (2018). Theory and practice in Finnish teacher education: a rhetorical analysis of changing values from the 1960s to the present day. Teachers and Teaching, 24(1), 5-21. https://doi.org/10.1080/13540602.2017.1379387

Puustinen, M. P., Säntti, J. J., & Salminen, J. K. (2015). Ylistystä ja toiminta-alttiutta: Retorinen analyysi tutkimusperustaisen opettajuuden rakentamisesta Opettajankoulutus 2020 -loppuraportissa. Kasvatus, 46(1), 6–18.

Puustinen, M. (2018). Puhumalla teoretisoitu. Aineenopettajakoulutuksen kasvatustieteellistyminen ja asiantuntijapuhe 1970-luvulta 2010-luvulle. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Koskinen, M. O., & Puustinen, M. (Hyväksytty). Yrittäjyyskasvatuksen retoriikka kansanedustajien puheissa 2004–2006. Kasvatus & Aika.

Ryhmäämme kuuluvat:
Dosentti Janne Säntti (HY)
FT Mikko Puustinen (HY)
VTM Anna-Maria Tenojoki (HY)
FM Markus Koskinen (HY)
KM Kreetta Kalske (HY)
KM Iiris Niinikoski

Yhteistyökumppanimme:
Tenure track-professori Antti Saari (TUNI)
FT Petteri Hansen (TUNI)