University of Helsinki
Eilen uutisoitiin #sotesovusta, jonka hallitus solmi asiakassetelikiistassa. Kyse ei ollut mistään suuresta perustuslakivaliokunnan nostamasta pulmakohdasta, vaan siitä, että ratkaistiin se ongelma, jonka hallitus itse aiheutti perustuslakivaliokunnan jälkeen; kun se ilman ennakkovaroitusta, päätti laajentaa asiakassetelimarkkinoita erikoissairaanhoitoon!
Isot kysymykset demokratiavajeesta, kustannusten hillitsemisestä ja integraation toteutuksesta on vielä ratkaisematta – maakuntamallin ongelmista puhumattakaan.
Sosiaalityöntekijänä heiluttaisin isoa punaista lippua tässä vaiheessa. Se mitä nyt ollaan sementoimassa on täydellistä välinpitämättömyyttä suhteessa sosiaalipalveluihin. Perusterveydenhuoltoon ei ole tulossa säästöjä, vaan valinnanvapauden myötä kustannusten oletetaan kasvavan. Erikoissairaanhoidon rakennetta ei olla muuttamassa tai kehittämässä oikeastaan ollenkaan. Terveystalon johtava ylilääkäri Juha Tuominen tiivistää näiden kahden asian seurauksen näin:
” Tuomisen mukaan perusterveydenhuollosta säästöjä ei juurikaan ole ollut tarkoituskaan saada, joten ainoaksi säästökohteeksi jäävät hänen arvionsa mukaan sosiaalimenot.”
Kuka muistaa vielä sen vaiheen kun sote:ssa ajateltiin panostaa ennaltaehkäisevästi siihen 10 prosenttiin, joka aiheuttaa 80 prosenttia kustannuksista? Silloin joskus nähtiin miten keskeistä olisi integroida so- ja te-palvelut toimivaksi kokonaisuudeksi.
Rohkeimmat osasivat arvostella erikoissairaanhoidon hegemonista asemaa, missä se on saanut kasvattaa kustannuksia ja valikoida itselleen mieluisimmat asiakkaat – jättäen moniongelmaiset palveluntarvitsijat sosiaalipalveluiden ja terveyskeskusten murheeksi.
Nyt kun perusterveydenhuolto siirtyy yrityksiin kasvattamaan terveysmarkkinoita, maakuntien sosiaalityölle jäänee yksin vastuu moniongelmaisista asiakkaista ja valtakunnallisista säästötavoitteista.
Hyvää joulua kaikesta huolimatta!
https://yle.fi/uutiset/3-9987284