Maakuntamalli ja aktiivimalli nauttivat suurta suosiota

Suomessa on kaksi poliittista ideaa jotka nauttivat suurta suosiota niin kansalaisten kuin asiantuntijoiden keskuudessa: maakuntamalli ja aktiivimalli.

Maassa vallitsee laaja konsensus siitä, että tarvitaan kuntia suurempi organisaatio järjestämään vaativat sosiaali- ja terveyspalvelut laadukkaasti ja tehokkaasti. Oltiin myös laajalti yhtä mieltä siitä, että tarvittiin uutta työllistämispolitiikkaa, joka toisi joustoa perusturvajärjestelmään siten, että työnteosta ei rangaista. Oli laaja yksimielisyys, että työttömiä työnhakijoita haluttiin kannustaa ottamaan vastaan myös pienempiä työrupeamia siten, että työnteko ei pienennä tuloja tai vaaranna perusturvan toteutumista.

Kun näitä kahta ajatusta on ajettu käytäntöön ne ovat muuttuneet matkan varrella tavalla, joka tekee niistä paitsi epäsuosittuja myös huonoja uudistuksia. Ne ovat huonoja uudistuksia siitä syystä, että ne eivät tee yhteiskunnasta parempaa.

Maakuntamallin huonous johtuu siitä, että se tapa miten kunnat ovat jaettu maakuntiin ei ole minkään olemassa olevan tiedon perusteella järkevä. Maakunnista tulee hyvin erikokoisia ja niiden taloudelliset edellytykset ovat hyvin erialiset. Tämä johtunee siitä, että maakuntakartta on piirretty poliittisten valtaintressien pohjalta, ei palveluiden järkevöittämisen pohjalta.

Aktiivimallin huonous tulee puolestaan siitä, että mallin implementointi on täydellisessä ristiriidassa aktiivimallin hyvän tausta-ajatuksen kanssa. Malli ei kannusta, vaan pakottaa työttömiä sellaiseen aktiivisuuteen, joka ei paranna heidän työllistymisedellytyksiä muuta kun hyvin lyhytnäköisesti. Kun aktiivimallia edeltävässä keskustelussa sai vaikutelman, että haluttiin tehdä uudistus, joka  1) poistaa työllistymisen esteitä, 2) tukee ja kannustaa työtöntä työnhakuun ja uranvaihtoon ja 3) keventää turhaa byrokratiaa. Toteutuessaan aktivointi toimii päinvastaisesti, erityisesti siitä syystä, että aktivointitoimenpiteitä ei olla suunniteltu tai resursoitu.

Käytännössä, kuten surullinen alttoviulu-esimerkki osoittaa, TE-toimistot edellyttävät työnhakijoilta sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät edistä heidän työllistymistään. Tuloksena on että työnantajia rasitetaan turhanpäiväisillä hakemuksilla ja työnhakijaa ei tueta kestävään ja pitkäjänteiseen työllistymiseen, vaan byrokraattisten muodollisuuksien täyttämiseen.

Voi muuten olla, että oli ihan hyvä että perhevapaauudistus kaatui. Nyt kun on vallalla sellaista politiikkaa missä hyvä ideat pilataan huonolla valmistelulla.